Shamanismia, joogaa, enkeli-iltoja ja luonnon mystiikkaa: erityisesti nuoret naiset hakevat hyvinvointia uushenkisyydestä

Perinteisistä kirkkouskonnoista poikkeava henkisyys kiinnostaa naisia koko ajan enemmän.

hengellisyys
Nainen istuu jooga-asennossa.
Sari Rito muutti elämänsä bisneksestä henkisempään suuntaan sairastuttuaan vakavasti.Jaana Polamo / Yle

Kynttilöin valaistussa joogasalissa soi rauhoittava pianomusiikki ja ilmassa leijailee eteeristen öljyjen tuoksu. Meditaatioon painottuvaan Yin-joogatuntiin Vaajakosken Tulitikkutehtaalla virittäytyy kymmenkunta kolmekymppistä naista ja yksi mies.

Joogaopettaja Sari Rito ohjaa pehmeällä äänellään ryhmäläisiä hengittämään syvään. Hän on ennen joogaopettajaksi ryhtymistään opiskellut kansainvälistä kauppaa ja toiminut toista kymmentä vuotta muun muassa sijoittajana.

Sairastuttuaan vakavasti kahdeksan vuotta sitten hän vaihtoi suuntaa elämässään ja kiinnostui henkisyydestä.

– Arvomaailmani muuttui, kun sairastuin. Lähdin etsimään sitä ihmistä, joka todella olen jättäessäni roolit ja suorittamisen pois. Aloin myös opettelemaan lempeämpää asennetta itseäni kohtaan.

Samalla Riton näkemys hyvinvoinnista muuttui myös kokonaisvaltaisemmaksi ja pehmeämmäksi.

Naiset joogaavat matolla.
Uushenkisyys nostaa päätään länsimaissa: moni hakee henkisyydestä vastapainoa hektiselle elämälle. Jaana Polamo / Yle

Kirkosta eroavien määrän kasvaessa on kiinnostus henkisyyteen samaan aikaan lisääntynyt.

Aiemmin keski-ikäiset, mutta nykyisin myös alle 35-vuotiaat naiset, ovat usein innostuneita muusta kuin perinteisten kirkkouskontojen tarjoamasta hengellisyydestä. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaiseman kyselyn mukaan (siirryt toiseen palveluun)liki puolet 25–34-vuotiaista naisista määrittää itsensä mieluummin henkiseksi kuin uskonnolliseksi.

Uushenkisyys on Helsingin yliopiston tutkijan mukaan kasvava ilmiö kaikkialla länsimaisissa kulttuureissa.

– Ylipäätään kirkon ote kansalaisista on heikentynyt. Mutta kun puhutaan henkisyyden noususta, suurempi trendi on uskonnottomien määrän kasvu. Osa heistä on innostunut uushenkisistä asioista, sanoo uskontotieteen yliopistonlehtori Teemu Taira Helsingin yliopistosta.

Shamanismia, meditaatiota ja luonnon voimaa

Uushenkisyys ei ole yksi yhtenäinen ilmiö, vaan kirjo erilaisia henkisyyden muotoja: se on sekoitus mennyttä ja nykyisyyttä. Uushenkiset ihmiset eivät usko välttämättä yhteen totuuteen, vaan ammentavat asioita valikoiden esimerkiksi buddhalaisuudesta, luonnon mystiikasta tai muinaisuskonnoista.

Erilaisten henkisten palveluiden tarjonta on laajentunut. Tarjolla on monia erilaisia meditaatio-, shamanismi-, enkeli- ja luonnonvoimaryhmiä. Tairan mukaan nykypäivänä ihmiset eivät ole enää innostuneita sitoutumaan yhteen instituutioon, vaan ovat kiinnostuneempia kokeilemaan monia erilaisia asioita.

Monet testaavat erilaisia henkisyyden muotoja ja sitten päättävät, että kokeilevatko niitä uudelleen.

– Kaikessa uushenkisyydessä ja myös uskonnottomuudessa oma kokemus on keskeinen kriteeri. Yksilöllinen harkinta ja ratkaisu ovat tärkeässä asemassa. Karikatyyrisesti voisi verrata, miten uskonnoissa auktoriteetit kertovat mitä tulee ajatella ja missä yhteisössä tulee olla mukana, sanoo Taira.

Mies hymyilee.
Uskontotieteen yliopistonlehtori Teemu Taira pitää hyvänä keskustelua, mikä herää puhuttaessa uushenkisyydestä.Teemu Taira

Joogaopettaja Rito jakaa tutkijan näkemyksen.

– Yksilöllinen tapa uskoa on minun ajattelumaailmani. Uskon, että jokaisella on oikeus valita, mihin uskoo ja millä tavalla. Minun tapani uskoa kumpuaa monista lähteistä, kuten luonnonkansojen opeista ja buddhalaisuudesta.

Ritolla kaiken pohjalla on syvä usko kaiken elämän, luonnon sekä toisten ihmisten kunnioittamiseen.

Joissakin uushenkisyyden muodoissa palataan tutkijan mukaan niin sanottuun pakanalliseen aikaan, esimerkiksi suomalaiseen muinaisuskoon. Toisaalta palaaminen on huono sanavalinta, koska kyse on valikoivasta menneisyyden tuomisesta nyky-yhteiskuntaan.

– Esimerkiksi muinaisuskoissa tietyt paikat olivat pyhiä ja vaikka uskoa niihin haluttaisiin elvyttää, halutaan samalla edelleen pitää kiinni esimerkiksi modernista lääketieteestä. Aina ei tiedetä, miten menneisyydessä on toimittu, joten se on itselle sopivaa valikointia menneestä. Näin tekevät uuspakanalliset tai modernit luonnonuskonnot, pohtii Taira.

Kirkko muuttumassa ja vapautumassa

Myös evankelis-luterilaisessa kirkossa on pantu merkille uushenkisyyden kasvu.

Yhteiskuntavastuun pappi Kirsi Pohjolan mukaan kirkolla on ollut pitkään paremmin tietämisen asenne, joka karkottaa ihmisiä. Nyt asenne on murtumassa, eikä kirkko esimerkiksi halua lähteä julistamaan olevansa huolissaan uushenkisyyden suosiosta.

– Aiemmin kirkolla oli yhteiskunnan rakentajan rooli, joka kertoi, mitä tulee tehdä ja mikä on oikein. Nyt se on muuttumassa. Minusta on hyvä asia, että ihmiset ovat ylipäätään kiinnostuneita hengellisyydestä. Kirkko haluaa tulla uushenkisyydestä kiinnostuneiden kanssa keskustelemaan siitä, mitä he kaipaavat.

Ihmiset puhuvat helpommin seksistäkin kuin uskon asioista ja siksi keskustelu kaikista henkisistä asioista on Pohjalan mukaan toivottua.

Naispappi hymyilee.
Yhteiskuntavastuun pappi Kirsi Pohjola Jyväskylän seurakunnasta näkee kirkon sisällä suurta muutoksen kuhinaa.Kirsi Pohjola

Kirkko on Pohjolan mukaan nykyisin myös menossa enemmän takaisin niiden luo, joita on potkittu päähän.

– Kirkosta lähti Lutherin mukana paljon mystiikkaa. Nyt kirkko on palaamassa takasin ydintehtäväänsä: olemaan heikomman puolella. Kirkon juttu on Kristus ja siitä on alettu nyt uskaltaa puhua jälleen rohkeammin.

Uskontotieteen tutkijan mukaan kirkollinen toiminta koetaan uushenkisyyteen verrattuna passiivisena: kirkossa ollaan ikään kuin istumassa penkissä vastaanottamassa sanomaa. Vaihtoehdoissa ollaan usein itse kehollisesti aktiivisia.

Opit eivät sen sijaan tutkijan mukaan selitä uushenkisyyden suosion kasvua. Uushenkisyydessä ei ole perinteisiä oppeja, jotka vetoaisivat paremmin kuin esimerkiksi kristilliset opit. Kiinnostuksen lisääntymisen taustalta saattaa hänen mukaansa löytyä auttamisen halu.

– Enkeliusko toistui tutkimuksissa yhtenä hyvänä esimerkkinä. Kun lukee kuvauksia siitä, miksi ihmiset kertovat olevansa mukana, niin halu auttaa ja tulla autetuksi nousee usein esiin, sanoo Taira.

Kouluttaja, psykologi Riitta Wahlström on toiminut parikymmentä vuotta uushenkisyysasioiden parissa. Hän näkee uushenkisyyden nousun taustalla kaipuuta henkisyyteen.

– Ihmisillä saattaa olla halua tuntea kokemuksellista yhteyttä. Uteliaisuus ja kiinnostus henkisiin asioihin ravitsee aina myös tunteita. Tunne- ja kokemusyhteys on uushenkisyydessä merkittävä asia.

Salailusta askeleita avoimuuteen

Asenteet uushenkisyyttä kohtaan ovat muuttuneet Wahlströmin mielestä viime aikoina huomattavasti sallivammiksi ja avoimemmiksi. Erityisesti tänä vuonna on hänen mukaansa tapahtunut suuri muutos.

– Aiemmin uushenkisyydestä kiinnostuneita leimattiin hörhöiksi ja heitä vähäteltiin. Nyt uushenkisyys hyväksytään helpommin. Muutosta ovat vauhdittaneet lukuisten julkisuuden henkilöiden kertomat henkisyyskokemukset. Myös suurten taiteilijoiden, kuten Akseli Gallen-Kallelan ja Sibeliuksen historiaa kuvatessa kerrotaan myös heidän kiinnostuksestaan henkisiin asioihin.

Nainen nojaa puuhun ja hymyilee.
Psykologi Riitta Wahlström uskoo uushenkisyyden suosion taustalla olevan halua kokea turvallisuutta ja saada ajattelulle ravitsevaa ruokaa.Titta Puurunen

Myös uskontotieteen yliopistonlehtori Teemu Tairan mukaan tietyt asiat ovat normalisoituneet. Esimerkiksi kirkon sisällä saatetaan puhua joogasta myönteisesti ja kehittää joogamuotoja, jotka istuvat kirkon sisälle kristilliseen kehykseen. Aikaisemmin se ei olisi ollut hyväksyttävää.

– Ylipäätään elämme katsomuksellisesti moninaisemmassa yhteiskunnassa kuin parikymmentä vuotta sitten. Ihmiset alkavat ymmärtää, että emme kaikki ole samanlaisia. Asioista voidaan aina kiistellä ja niitä voidaan kritisoida, mikä on myös ihan hyvä juttu.

Joogaopettaja Sari Rito ei vielä kymmenen vuotta sitten olisi uskaltanut avata itseään ja omaa ajattelumaailmaansa samalla tavalla kuin nyt.

– Elin vielä roolien maailmassa enkä uskaltanut olla kaikissa tilanteissa ja kaikille oma itseni. Silloin saatettiin vielä pitää eri lailla ajattelevaa ”vääränlaisena”. Onneksi iän mukana rohkeus olla oma itsensä kasvaa, eikä ulkopuolelta tulevat mielipiteet ohjaa enää elämää.

Jos Ritoa nykyisin vielä kutsutaan hörhöksi, se ei enää osu häneen: hän elää omassa totuudessaan sydämensä kautta eikä muiden sanomisella ole merkitystä.

Rahastuksen ja huiputuksen leima

Uushenkisyyttä on usein pidetty hyväuskoisten rahastuksena ja höynäytyksenä.

Uskontotieteen tutkija ei halua olla se, joka varoittelee uushenkisyyteen liittyvistä asioista julkisuudessa. Hänen mukaansa se sisältyy oletus, että on hyväksyttyä maksaa veroja kirkkoon, mutta epäilyttävää maksaa kertakorvaus henkisyyteen liittyvistä toimista.

– Näillä uushenkisyysryhmillä ei ole verotusoikeutta. Monilla jooga-, meditaatio- tai luontojutuilla ihmiset ostavat koettua hyvinvointia ja se on usein jotain muuta kuin mitä saadaan terveydenhuollosta. Jos ihminen kokee saavansa siitä apua, on se silloin hyvin käytettyä rahaa, sanoo Teemu Taira.

Taira kuitenkin haluaa muistuttaa, että henkisyyteen liittyvien palveluntarjoajien toisinaan katteettomat ja ylioptimistiset lupaukset voivat olla riski. Varsinkin jos ihmiset olettavat lupausten olevan näyttöön perustuvia.

Tutkijan mukaan uushenkisyydessä on keskeistä, että siinä tavoitellaan hyvinvointia.

Joogatunti on päättymässä vanhan tulitikkutehtaan tiloissa. Osallistujat nousevat matoilta raukeasti venytellen. Jyväskyläläinen Lotta Heikkilä aloitti joogan viisitoistavuotiaana ja on sen jälkeen käynyt muun muassa monissa meditaatio- ja shamaaniryhmissä.

– Helposti stressaantuvana pystyn näissä ryhmissä pysähtymään itseni äärelle ja sitä kautta löytämään vastauksia stressaantumisen syille.

Nainen istuu joogamatolla.
Lotta Heikkilä saa uushenkisistä ryhmistä muun muassa turvaa ja lisää oppia itsestä.Jaana Polamo / Yle

Heikkilällä on aina ollut tunne, että on olemassa muutakin kuin mitä silmät näkevät ja korvat kuulevat. Hän uskoo korkeamman voiman olemassaoloon, mutta ei vielä tiedä mikä se on tai onko se ainoastaan yksi asia.