1. yle.fi
  2. Uutiset

Anu Pentik suunnitteli oudon keramiikkamöltin ja siitä alkoi huikea menestystarina – nyt 77-vuotiaana hän tuntee olevansa uransa huipulla

Kulttuurivieras, keramiikkataiteilija Anu Pentik valmistelee elämänsä suurinta näyttelyä ja aikoo näyttää mitä todella osaa.

Kulttuurivieras
Anu Pentik Pentik Oy:n myymälässä Posiolla
Sauli Antikainen / Yle

Sivellin piirtää varmasti kukan terälehtiä keramiikkalautaseen. Liike ei pysähdy, vaikka Anu Pentik, 77, kertoilee samalla tarinoita Pentikin vaiheista lähes viiden vuosikymmenen ajalta.

– Tässä auttaa kokemus. Tiedän miten värit reagoivat. Tiedän, miten paljon väriä on syytä olla, jotta lopputulos on hyvä. Tämä maalaaminen on ehdottomasti työn mukavin osuus. Siksi olen jättänyt sen viimeiseksi.

Pieni huone Posion tehtaan kyljessä on nyt täynnä suuria keraamisia lautasia, joista suuri osa on jo koristeltu valmiiksi. Anu Pentik, oikealta nimeltään Pentikäinen, on jo kahden vuoden ajan valmistellut elämänsä suurinta taidenäyttelyä. Ensi kesänä hänen teoksensa valtaavat Wäinö Aaltosen museon eli WAM:n Turussa.

Työtä riittää yhä, sillä keraamisten teosten on täytettävä museon isot huoneet. Jättimäisiä, lähes puoli metriä halkaisijaltaan olevia lautasia on valmistumassa 15 kappaletta. Niitä on kuitenkin tehtävä muutama enemmän, sillä aina on vaarana, että teokset halkeavat poltettaessa.

Outo keramiikkamöltti upposi kansaan

Posiolle, keskelle eteläisen Lapin erämaata, on noussut vuosien saatossa oikea Pentik-imperiumi. Tehtaan ympärillä on toimistorakennus, valtava myymälä, museo ja galleria. Yritys työllistää Posiolla noin 30 ja valtakunnallisesti yli 250 henkeä. Lisäksi Pentik-mäellä vierailee vuosittain noin 100 000 turistia. Se on huikea määrä runsaan 3 000 asukkaan kunnassa. Ilman Pentikiä Posiolle ei poikkeaisi juuri kukaan.

Posion Pentik -myymälä.
Pentik-mäki levittäytyy laajalle Posion keskustassa. Suuren myymälän yhteydessä on vintage-osasto ja kahvikuppimuseo. Parkkipaikan toisella reunalla on galleria. Tehtaat ja hallintorakennukset ovat tien toisella puolella. Yle

Törmätäkseen Pentikiin ei tarvitse kuitenkaan matkustaa Lappiin saakka. Myymälöitä löytyy nykyään lähes joka kaupungista ja ostoskeskuksesta. Ensimmäiset Anu Pentikin keramiikkatuotteet myytiin kuitenkin hieman vaatimattomammin. Ne olivat hyllyssä Posion Essolla c-kasettien ja lasinpesunesteiden vieressä. Elettiin 1970-luvun alkua.

Itse tuotekin oli hieman erikoinen. Se oli röpelöinen möltti, joka toimi kynttilänjalkana. Asiakkaita outo esine ei hirvittänyt. He ihastuivat Kaamoskiviin.

Anu Pentik Pentik Oy:n myymälässä Posiolla
Kaamoskivet olivat hitti 1970-luvulla. Anu Pentik teki niistä erikokoisia ja -värisiä. Vintage-myymälään on ostettu vanhoja Pentik-esineitä nettikirppiksiltä.Sauli Antikainen / Yle

Pentik uskalsi tarjota niitä myös Stockmannille myyntiin. Häntä oli neuvottu, että kannatti antaa tuotteita myyntiin vain parhaimmille. Stockmannin sisäänostaja ei peitellyt reaktioitaan. Kaamoskivet olivat hänen mielestään aivan hirveitä, mutta “otetaan nyt muutama kokeeksi myyntiin”. Kokeilu kannatti, sillä Kaamoskivet myytiin heti loppuun.

– Stockmann teki meiltä jatkuvan tilauksen. Lähetin heille monen vuoden ajan kaikki Kaamoskivet, jotka tein. Ne myivät ihan hirveästi.

Idea outoihin kynttilänjalkoihin syntyi yksinkertaisesti siitä, että Pentik halusi tehdä jotain rujoa, jotain sellaista, mitä muut eivät tee.

Keramiikkapaja valtasi lapsilta huoneen

Ensimmäiset keramiikkatyöt Pentik teki kotonaan. Lapset joutuivat luopumaan huoneestaan, kun sen valtasi polttouuni. Pikku hiljaa ajanvietteestä alkanut puuhastelu paisui.

– Ajattelin, että nyt kun itselläni on työ, täytyy sitä tarjota muillekin, edes parille ihmiselle. Siitä se lähti.

Astiastoja ei enää voinut valmistaa lastenhuoneessa. Piti rakentaa teollisuuslaitos. Kun sekään ei enää riittänyt, rakennettiin tehdas, jota on sittemmin laajennettu useamman kerran.

Pentik Oy:n tuotteita Posion tehtaassa
Pentikin valmistaa keramiikka-astiat Posiolla. Tehtaalla on kolmisenkymmentä työntekijää.Sauli Antikainen / Yle

Pentikin maanläheiset astiat ja esineet osuivat yksiin suomalaisten maun kanssa, sillä kauppa kävi.

– Alussa mentiin tuulen mukana, vailla järkeä. Pikku hiljaa opimme hallinnointia. Mutta yrittäjän intohimoa ja innostunutta hulluutta ei sovi kadottaa missään vaiheessa.

Hiisi -muki ja pannu.
Hiisi-astiasto on klassikko. Se oli ensimmäisiä Pentikin astioita, jotka menestyivät.Pentik Oy

Perhe joutui asumaan tehtaalla

Pentikissä ollaan oltu aina kunnianhimoisia. Yritystä on uudistettu ja uutta suuntaa haettu. Välillä on menty metsäänkin. 80-luvulla haluttiin panostaa designiin ja yritykseen palkattiin uusia muotoilijoita. He suunnittelivat tyylikkäitä ja virtaviivaisia esineitä. Mutta kansa ei tykännyt. Myynti hiipui ja 90-luvun alussa iski lama.

– Se oli kauheaa aikaa. Kaikki rahat oli loppu, velkaa oli hirveästi, korot olivat pilvissä. Se oli aivan toivotonta.

Pentikäiset joutuivat myymään talonsa, mökkinsä ja autonsa. Perhe asui tehtaalla yhdessä huoneessa. Pankki, vakuutusyhtiö ja kunta olivat sitä mieltä, että konkurssi olisi ainut vaihtoehto.

Anu Pentik ei halunnut kuitenkaan vielä luovuttaa. Hän taivutteli muita odottamaan vielä hetken. Hän uskoi, että parempi aika tulisi.

Ja niin kävi. Yhtäkkiä vaatimaton Aino-astiasto rupesi myymään hyvin. Sitä myytiin niin paljon, että muutaman vuoden kuluttua yritys oli kuivilla.

– Siinä sisukkuus palkittiin. Oli hyvä, että jaksettiin.

Aino -kahvikuppi.
Yksinkertainen Aino-astiasto pelasti Pentikin lamasta 1990-luvulla.Pentik Oy

Äidin kuolema sysäsi vastuuta 6-vuotiaalle Anulle

Sinnikkyyttä Anu Pentik oppi jo lapsuudessaan Kuusankoskella 1940-luvulla. Hän oli 6-vuotias, kun äiti kuoli.

Oli kiirastorstai, kun isä kertoi, ettei äiti tule enää kotiin. Anu muistaa tapahtuman yhä pikkutarkasti.

He istuivat veljen kanssa korva kiinni radiossa ja kuuntelivat Markus-sedän lastentuntia. Se tuli joka torstai.

Isä tuli sisään kainalossaan äidin vihreä takki, jossa oli punakettupuuhka. Sattumoisin juuri tuona torstaina kauppaan olivat tulleet ensimmäiset appelsiinit. Isä kaivoi paperipussista appelsiinit lapsille kerrottuaan suru-uutisen.

– Me vain pyöriteltiin niitä appelsiineja ja mietittiin, että äiti on kuollut. Saimme ensimmäistä kertaa appelsiinit, emmekä tienneet lainkaan, mitä niille olisi pitänyt tehdä.

Isä sanoi 6-vuotiaalle Anulle, että “sinusta tulee nyt perheen emäntä”. Äiti oli kuollut raskausmyrkytykseen ja jonkin ajan kuluttua sairaalasta kotiutui pieni keskosena syntynyt vauva.

– Kyllä äidin kuolema on vaikuttanut siihen, etten anna helpolla periksi. Olen ruvennut 6-vuotiaana pärjäämään.

Anu oppi keittämään puurot ja siivoamaan. Leikille ei oikein ollut aikaa, joten Anu houkutteli naapuruston lapset luokseen leikkimään kotia. Siinä leikin varjolla puristeltiin matot ja siivottiin taloa.

– En halua surkutella itseäni. Asioissa on aina hyvät puolensa. Jos olisin kasvanut pumpulissa, en olisi tässä.

Posiolle oli helppo kotiutua

Posiolle Pentikäiset ajautuivat sattumalta. Anu oli tavannut Topin ja ottanut miehensä sukunimen, josta myöhemmin muotoutui taiteilijanimi ja yksi Suomen kuuluisimmista brändeistä. Pariskunta eli Siilinjärvellä Savossa, mutta he halusivat muuttaa vielä lähemmäs luontoa. Topi Pentikäinen lähetteli työhakemuksia Lapin kouluihin sai opettajan viran Posiolta, joten perhe muutti sinne.

Anu Pentik kotiutui heti. Hän piti kansalaisopistossa keramiikka- ja kudontakursseja, joilla paikkakunnan naiset kävivät innokkaasti.

– Ihmiset olivat niin ihania. Maalaismammat tulivat kovillakin pakkasilla järven poikki kursseille. Heillä oli aina mukanaan rieskoja, joita sitten välillä syötiin. Kyllä tämä Posio on minun kotini, jos kysytään.

Lapin luonto on ollut tärkeä innoittaja Anu Pentikille. Posiolla luonto on läsnä koko ajan, sinne ei tarvitse erikseen lähteä.

Pentik Oy:n suosittu poro sarja Posion myymälässä
Pentikin tuotteet ovat tuttuja suomalaisille. Hopeoitu poro on joulun kestosuosikkeja. Sitä viedään paljon ulkomaille lahjaksi.Sauli Antikainen / Yle

Tulevaisuudessa luonto ja Lappi ovat entistä enemmän esillä Pentikin tuotannossa. Yrityksessä aloitti elokuussa ensimmäinen perheen ulkopuolinen toimitusjohtaja Riikka Wulff. Hän haluaa korostaa yrityksen kotimaisuutta ja Posion keramiikkatehtaan ainutlaatuisuutta.

– Tämä taitaa nykyään olla Pohjoismaiden ainut tämän mittaluokan keramiikkatehdas. Kaikki ovat siirtäneet tuotantonsa muualle, huokaa Anu Pentik.

Joulu on huippusesonki Pentikille

Anu Pentik kiertelee tottuneesti tehtaassa ja juttelee työntekijöille. Monet ovat tehneet koko työuransa Pentikin tehtaassa. Teekuppeja vilisee liukuhihnalla ja työntekijät kiinnittävät niihin korvat ja lasittavat astiat.

Koneet louskuttavat tasaiseen tahtiin. Vuodessa tehtaasta tulee myyntiin noin 300 000 astiaa. Tehdashallissa on myös pari robottikonetta, mutta työntekijät ovat yhä korvaamattomia.

Hiljaisella puolella maalataan käsin astioita ja esineitä. Työvaihe vaatii tarkkuutta ja kokemusta, sillä esineiden on oltava samannäköisiä. Saman sarjan lautaset eivät voi olla sävyltään erilaisia.

Pentik Oy:n lautanen saa kuvionsa Posion tehtaassa
Väriä on oltava sama määrä jokaisella lautasella. Useilla tehtaan työntekijöillä on vuosikymmenten kokemus. Sauli Antikainen / Yle

Vaikka ulkona on synkkä kaamos, tehdashallissa vallitsevat pastellisävyt. Nyt tehdään kevätsesonkia. Myös Pentikissä suunnitellaan muotitalojen tavoin useita eri mallistoja vuoden aikana. Sen huomaa Pentik-liikkeissä, joita on noin 50.

Joulu on ehdottomasti kulta-aikaa. Moni suuntaa kulkunsa Pentik-myymälään, kun ei oikein tiedä mitä veisi joulutervehdykseksi kaukaiselle sukulaiselle tai puolitutulle.

– Raporteista huomaa, miten paljon ihmiset käyvät jouluostoksilla liikkeissämme. Jos ei muuta keksi, niin kauniisti pakattu joulukahvi on aina hyvä tuliainen.

Anu Pentik Pentik Oy:n myymälässä Posiolla
Enne joulua Pentikin liikkeissä on kuhinaa. Posion liike on valtava, mutta talvella siellä on hiljaista.Sauli Antikainen / Yle

Anu Pentik on mukana ryhmässä, jossa suunnitellaan muutoksia myymäläketjuun. Verkkokauppa on vaikuttanut astioiden ja esineiden myyntiin, eivätkä asiakkaat enää etsi tuotteita kaupasta.

– Nyt on katsottava tulevaisuuteen. Aiomme liikkeissämmekin tuoda enemmän esiin tarinaamme ja ennen kaikkea luonnon merkitystä. Sen antamaa rauhaa ja hyvää oloa.

Suhteessa on kolmas pyörä

Vaikka Anu Pentik ei ole enää vuosikausiin ollut mukana yrityksen johdossa, on hän silti täysin rinnoin mukana kehitystyössä. Vapaa-aikanaan hän yhä tekee ja suunnittelee tehtaalla uniikkimallistoja ravintoloille tai yksityisille tilaajille. Lähes joka päivä Anu Pentik pakkaa miehensä Topin kanssa koirat autoon ja ajaa tehtaalle.

Topi Pentikäinen oli yrityksen toimitusjohtajana vuoteen 2004 asti, jolloin perheen poika Pasi Pentikäinen siirtyi johtoon. Nykyään Pasi on hallituksen puheenjohtaja. Hän on luvannut pitää keramiikkatehtaan Posiolla ainakin niin kauan, kun hän on hallitusvastuussa.

Jouluna perhe aikoo kokoontua yhteen, rauhoittua ja levätä. Anu Pentikille muutaman päivän lepo voi tehdä tiukkaa, sillä hänellä on palava himo valmistaa suurnäyttelyään kesäksi.

– Topi nauraa, että meidän suhteessa on nyt kolmas pyörä, WAM:n näyttely. Hän lukee parhaillaan tuoretta elämäkertaa Aino Sibeliuksesta ja on löytänyt sielunkumppaninsa hänestä. Täytyy kyllä heti sanoa, että en ole yhtään niin kamala, kuin Jean oli Ainolle.

Anu Pentikin askeleet suuntaavat jälleen omalle studiolle. Hän haluaa vielä näyttää, miltä keramiikkainstallaatiot tulevat näyttämään sitten kesällä Wäinö Aaltosen museossa.

Studion huoneen täyttää keraaminen voikukkapelto. Keltainen väri tuntuu häikäisevän kirkkaalta ja valoisalta, kun ikkunoista hyökyy Lapin kaamos.

Voikukat ja niistä leviävät siemenet ovat tulevan näyttelyn kantava ajatus.

– Lapsesta saakka olen rakastanut voikukkaniityn väriä. Kun siemenet kypsyivät, puhalsimme hahtuvia ja toivoimme.

Näyttelyssä voikukat kuvastavat koko elämää. Jotkut siemenet löytävät heti muhevan kasvupaikan, toisille käy kehnommin.

Anu Pentik Pentik Oy:n tehtaassa Poisolla
Anu Pentikillä oli alusta saakka selvä visio WAM:n näyttelystä. Hän halusi kuvata elämän eri vaiheita kukkien ja kasvien kautta.Sauli Antikainen / Yle

Studiolla on koottuna pieniä osia näyttelyyn tulevista installaatioista. Perheen unkarinvizslat jolkottelevat teosten seassa ja huiskivat pitkää häntäänsä. Koirat ovat kuitenkin ilmeisen tottuneita ympärillä olevaan keramiikkaan, sillä mitään ei hajoa. Anu Pentik rapsuttelee koiriaan ja kertoo uransa suurimmasta näyttelystä.

– Tästä tulee paljon parempi kuin Helsingin Taidehallin näyttelystä, hän uhoaa.

Kolme vuotta sitten Taidehallissa pidetty näyttely oli yleisömenestys, mutta nyt Pentik aikoo näyttää todelliset taitonsa.

– Nyt haluan näyttää, mitä todella osaan. Kun on tällainen mahdollisuus, kunnianhimo vain kasvaa. Kilpailen vähän itseni kanssa.

"Saan ja osaan olla ylpeä työstäni"

Anu Pentikistä on vaikea uskoa, että hän on 77-vuotias. Hän on energinen ja innoissaan ja aivan selvästi nauttii työstään.

– Tämä on kuin terapiaa minulle. Usein tulen tänne tehtaalle ennen aamuviittä maalaamaan. Laitan musiikkia hiljaiselle ja nautin. Ette usko, miten ihanaa on, kun voin olla täällä rauhassa kahden kesken teoksen kanssa. Kun tekee uniikkia, pitää olla se oikea fiilis.

Vielä kymmenen tai parikymmentä vuotta sitten tällainen taiteellinen luomisvimma ei olisi ollut mahdollista.

– Vasta nyt olen sinut itseni kanssa. On niin helppo olla nyt. Haluan näiden teosten välityksellä antaa onnistumisen iloa ja energiaa muillekin.

Itsensä voi löytää vasta vanhemmallakin iällä, joten Pentik armahtaa elämänvalintojen kanssa tuskailevia nuoria.

– Ei hätää. Elämässä saa kompuroida. Ei kaiken tarvitse olla heti selvää. Jos joku suunta ei vedä, niin sitten otetaan toinen. Periksi ei saa antaa.

Anu Pentik Pentik Oy:n myymälässä Posiolla
Anu Pentik on nauttinut työstään, vaikka aina ei ole ollut helppoa. Viiden vuosikymmenen uralle on mahtunut ylä- ja alamäkiä.Sauli Antikainen / Yle

Ei Anu Pentik ole aina ollut yhtä itsevarma. Yhä vieläkin mielessä häilähtää välillä, että "enhän minä nyt mitään". Kun hän kuuli, että Kouvolaan ollaan tekemässä hänestä näytelmää, ajatus tuntui aluksi hassulta.

Syksyllä ensi-iltansa saaneen näytelmän katsominen tuntui loppujen lopuksi ihan hyvältä. Vain harva elossa oleva nainen on päässyt näytelmän aiheeksi.

– Olen opetellut ja päättänyt, että saan ja osaan olla ylpeä työstäni ja tekemisistäni.

Puhe pysähtyy. Pentikiä huolettaa, ettei vain ole rasittava, kun on niin positiivinen.

Hänellä on kuitenkin vahva usko, että nyt jos koskaan maailmassa tarvitaan myönteistä mielialaa.

Puhe jatkuu.

– Täytyy paljastaa, että joskus lauantaiaamuisin ollessani yksin täällä tehtaalla, minä aivan huudan, että “voi kun tämä elämä on ihanaa”.

Sitä se varmasti on, kun saa tehdä rauhassa taidetta ja takana on huikea ura yrittäjänä.

Näyttely tulee olemaan Anu Pentikille uran kohokohtia. Se ei kuitenkaan ole joutsenlaulu. Kaukana siitä.

– Haluan tehdä WAM:n jälkeen vielä jotain suurta. Lopputyö on vielä tekemättä.

Lue seuraavaksi