Satelliittiseuranta paljastaa lintujen vaihtelevat reitit ja levähdysalueiden tuhoutumiset – osa paikannustiedoista on pakko salata

Lintujen elämästä ja niiden ympäristöstä on satelliittiseurannan avulla paljastunut monta ennen tuntematonta seikkaa.

muuttolinnut
Närbild på en berguv i naturen.
Huuhkajan vaellukset yllättivät tutkijan.Joakim Brobeck / Mostphotos

Haluatko nojatuolimatkalle mehiläishaukan tai merihanhen siivillä Afrikkaan ja Eurooppaan? Klikkaamalla auki Lajitietokeskuksen nettisivuilta löytyvän linkin (siirryt toiseen palveluun), pääset seuraamaan kahdeksan lintulajin matkoja niin kotimaassa kuin muuttomatkoilla ja talvehtimisalueilla.

Tarkkojen kartta-aineistojen ansiosta löytää helposti ne alueet, jonne Suomesta muuttavat linnut lähtevät. Matkalle piirtyvät myös muuttoreittien levähdysalueet, jotka toimivat etappeina satojen ja tuhansien kilometrien muuttomatkoilla.

Lintututkijoille kyse ei kuitenkaan ole nojatuolimatkoista. Lintujen mukanaan kuljettamien lähettimien tiedot kertovat paitsi linnuista myös ympäristön muutoksista. Esimerkiksi Afrikan sarven eräs etappi oli vielä muutama vuosi sitten laaja kosteikko, kunnes se yllättäen katosi. Syyksi epäillään alueen kuivattamista viljelysmaaksi.

mehiläishaukka Jaana, lähettiminenkiinnitys
Patrik Byholm ja Jari Valkama asentavat lähetintä mehilaishaukan selkään.Ari Rantamäki

Minne linnut lentävät talveksi?

Luonnontieteellisen keskusmuseon Luomuksen ylläpitämän lajitietokeskuksen sivuille ei kerry aivan kaikki tieto satelliittilinnuista, sillä data saadaan kultakin tutkijalta. Biologi Markus Piha availee eri lintujen tiedostoja ja reitit alkavat piirtyä esiin tietokoneen näytölle.

– Meillä on monen lajin kohdalla ollut sellainen tilanne, ettemme ole tienneet niiden muuttoreiteistä tai -aikatauluista ja talvehtimisalueista juuri mitään. Tällaisia lajeja, joista uutta tietoa kertyy, tulee koko ajan enemmän, Piha kertoo.

Runsaasti uutta tietoa on tullut esimerkiksi kurkien ja kalasääksien elämästä.

– Esimerkiksi hyvin mystinen ja salaperäinen kehrääjä on tutkimuksen kohteena, ja kaikille tuttu haarapääsky, Markus Piha luettelee.

Aiemmin tietoja kertyi vain rengaslöytöjen ja havainnoinnin ansiosta. Yleistyneen satelliittiseurannan ongelmana on sama kuin muillakin tutkijoilla: satelliittilähetinten käyttö ei ole halpaa ja vaatii kullekin lajitutkimukselle oman hankerahoituksensa.

Kalasääksi Eikka sai satelliittirepun selkäänsä Paltamossa vuonna 2011.Juhani Koivu

Ruotsalaiset seuranneet mm. tervapääskyjä, suomalaiset mehiläishaukkoja

Ruotsalaistutkijat ovat satelliittiseuranneet tervapääskyjen elämää. Lähettimien tiedoista on päätelty, etteivät linnut laskeudu kertaakaan maahan muuttomatkoillaan ja talvehtiessaan. Tervapääskyt siis pysyvät ilmassa noin 180 vuorokautta yhtämittaisesti. Lisäksi niiden on havaittu liikkuvan odotettua enemmän Afrikan talvehtimisalueillaan.

Suomalaiset puolestaan ovat seuranneet muun muassa mehiläishaukkojen liikkumista. Suomessa pesivien mehiläishaukkojen määrä on tasaisesti laskenut 1980-luvulta alkaen. Novia ammattikorkeakoulun lehtori Patrick Byholm on seurannut näitä Afrikkaan muuttavia haukkoja satelliittilähettimien avulla vuodesta 2011.

mehilaishaukka, satelliittipaikannin
Lähetin on kiinnitetty mehiläishaukan selkään ja se toimii vuosia linnun muuttoreiteillä Suomen ja Afrikan välillä.Annika Rossi

Ennen Patrik Byholmin tutkimuksia vanhoissa metsissä asustava mehiläishaukka oli ehkä vähiten tunnettu haukkalaji. Nyt tietoa on kertynyt runsaasti.

Tällä hetkellä toiminnassa on enää yksi aurinkokennolla latautuva lähetin, joka käynnistyi vuonna 2015. Tuo Mohammediksi ristitty mehiläishaukka lentelee nyt Afrikassa Kamerunin sademetsissä.

– Haukan nimi juontuu siitä, että Mohammed-niminen kaveri kävi etsimässä pysähtyneen lähettimen, joka oli menehtyneen Kirsi-nimisen mehiläishaukan selässä, Byholm kertoo.

Linnun datapaketti välittyy kohti Suomea matkapuhelinverkkojen kautta, eikä niitä ole kaikilla seuduilla tiheässä. Tiedot kuitenkin kertyvät ja tulevat datapakettina perille myöhemmin.

Mehiläishaukat kertovat ympäristön muuttumisesta

Joka neljäs seuratuista haukoista on kuollut ihmisen toiminnan takia. Tämä selittää osaksi lajin taantumaa, sillä mehiläishaukka lisääntyy hitaasti ja saavuttaa sukukypsyyden myöhään.

Vanhat haukat lähtevät aikaisin syysmuutolle, mutta nuoret linnut jopa kuukautta myöhemmin.

– Yllätys oli, että etenkin nuoret linnut muuttavat niinkin reippaasti Välimeren yli. Ehkä ne ovat sen verran hömelöitä, Byholm naurahtaa.

Nousevat tuulet meren yllä saattavat auttaa lintuja. Toisaalta tuulet puhaltavat myös mutkia muuttoreitteihin ja haukat päätyvät eri puolille Afrikkaa talvehtimaan. Yllättävästi ne suuntaavat myös laajan Saharan autiomaan yli.

Mehiläishaukat talvehtivat yhä enemmän eteläisessä Afrikassa. Tätä on selitetty sillä, että trooppisella sademetsäalueella on tuhottu paljon haukkojen vanhoja elinympäristöjä.

Suomeen tulevien mehiläishaukkojen muuttomatkaa tämä puolestaan pidentää ja heikentää lintujen kuntoa. Muutto myös myöhentyy ja saattaa helpommin johtaa pesinnän epäonnistumiseen.

Merimetso oksalla
Myös merimetsojen elämää seurataan nyt satelliittilähettimien avulla.Joakim Lax / Yle

Patrik Byholm tutkii parhaillaan kollegansa Andreas Lindénin kanssa satelliittilähettimillä myös merimetsoja ja niiden saalistusalueita.

Nykyiset lähettimet välittävät esimerkiksi tiedot merimetsojen sukelluksista, lentotyylistä ja korkeudesta. Suomenlahden merimetsot näyttävät muuttavan ympäri Eurooppaa. Osa merkityistä on Itämeren eteläosissa, osa Italiassa ja Espanjassa Välimerellä.

Merihanhilla kaksi muuttoreittiä

Suomessa pesivien merihanhien seuranta aloitettiin vime kesänä ensimmäistä kertaa satelliittilähetinten avulla.

Tohtorikoulutettava Antti Piironen merkitsi 29 hanhea Suomenlahden ja Pohjanlahden rannikolta. Seuranta kertoo, että neljä niistä on kuollut, kolme päätyi metsästäjien saaliiksi ja yhden söi luultavasti joku peto.

Jo ensimmäisenä syksynä kävi ilmi, että merihanhilla on kaksi toisistaan poikkeavaa muuttoreittiä. Eteläisestä Suomesta hanhet lähtevät yleensä kohti Unkaria. Pohjoisempaa, Perämeren pohjukasta, ne lähtevät länteen.

– Etelä-Suomessa pesivät merihanhet näyttävät käyttävän keskistä muuttoreittiä Itämeren itäpuolelta. Perämereltä hanhet lentävät kohti Ruotsia ja Tanskaa, ja siitä sitten edelleen Alankomaihin ja Ranskaan, Piironen kertoo.

Talvehtimisalueilla nuoret linnut pariutuvat ja koiraat seuraavat naaraslintuja näiden kotiseuduille. Näin samoilla alueilla talvehtivat kannat siis sekoittuvat keskenään. Mutta miten, se selviää tulevaisuudessa, jos lintujen perimää tutkitaan. Tällöin voi selvitä tietoja myös lintujen populaatioiden geneettisestä yhtenäisyydestä tai eroista.

tutkija, merihanhi
Merihanhien muuttoreittejä ja talvehtimista tutkitaan parhaillaan.Antti Saarenmaa/Droptine Creative Group

Merihanhia lähtee silti samoiltakin seuduilta eri reiteille. Tämä askarruttaa vielä Antti Piirosta, mutta hän epäilee vaihtelun lopulta vahvistavan säännöllisyyden.

Merihanhien lähettimet viestivät 10 minuutin välein tietoja lintujen liikkumisesta. Varsinkin Unkariin matkanneet linnut yllättivät liikkumisellaan.

– Kun lintu nousi Kirkkonummelta, seuraava pysähdys oli Unkarissa. Vajaassa vuorokaudessa hanhi lensi yli tuhat kilometriä ja keskinopeus oli yli 80 kilometriä tunnissa, Piironen hämmästelee muuttovauhtia.

Nyt osa linnuista on siirtynyt lähelle Venetsiaa Adrianmeren perukkaan. Merihanhia voi seurata Luonnontieteellisen keskusmuseon lajitietokeskuksen sivuilta (siirryt toiseen palveluun) koko ajan.

Lisää merihanhia saa satelliittipaikantimen ensi kesänä ja Piironen valmistelee tuloksista väitöskirjaa Turun yliopistoon.

Lähettimiä asennetaan yhä pienempiin lintuihin

Kun tekniikka kehittyy, voidaan yhä pienemmille linnuille laittaa lähetin.

– Meillä on aikamoinen joukko kauempana talvehtivia lintuja, joiden talvehtimisalueet eivät ole tarkkaan selvillä, intendentti Jari Valkama sanoo.

Mies katselee lentävää kalasääkseä.
Luonnontieteellisen keskusmuseon satelliittiseurannassa olevan Ilmari-kalasääksi lähti muuttomatkalleen 17. syyskuuta vuonna 2012.Juhani Koivu

Satelliittilähettimien avulla saadaan tietoa erityisesti lintujen muuttoreiteistä ja lepäily- ja ruokailualueista. Valopaikannin rekisteröi auringon nousu- ja laskuajat. Näiden perusteella saadaan selville linnun elinalue sadan kilometrin tarkkuudella.

Kertyvien tietojen perusteella voidaan havaita, miten muuttoreitin ympäristö muuttuu ja ehkä suojella tärkeitä kohteita.

– Muuttoreittien varren kosteikkoja tuhotaan tai kuivataan ja tehdään linnuille käyttökelvottomiksi. Se vaikuttaa lintujen talvehtimisesta selviytymiseen ja palaamiseen takaisin Suomeen seuraavana keväänä, Valkama arvioi.

Uusia seurattavia lajeja ovat esimerkiksi kehrääjä ja käki sekä monet varpuslinnut, kuten erittäin uhanalainen peltosirkku, josta on saatu paljon tietoa valopaikantimien avulla.

Peltosirkku.
Peltosirkkukannat ovat romahtaneet viime vuosikymmenillä.Yle

Peltosirkun kanta on romahtanut muutamassa vuosikymmenessä muun muassa maanviljelyn muutoksen takia. Peltosirkkua on myös pyydystetty ruoaksi esimerkiksi Ranskassa.

Huuhkajien etsikkoajat

Suomessa on seurattu erityisesti suurten petolintujen, kuten maa- ja merikotkien, saalistuslentoja esimerkiksi tuulivoimaloiden rakentamisen kannalta.

Myös Luomuksen intendentti Jari Valkama on seurannut erityisesti petolintujen elämää Suomessa. Huuhkajien selkään valjailla kiinnitetyt lähettimet ovat tuottaneet vuosien varrella mielenkiintoista tietoa näiden isojen pöllöjen liikkeistä.

Hyvin paikallisena pidetty huuhkaja ei olekaan niin kotipaikkauskollinen kuin on aiemmin rengaslöytöjen perusteella oletettu.

– Kun huuhkajille asennettiin satelliittipaikantimia, havaittiin niiden liikkuvan hyvin suurella alueella ensimmäisen elinvuotensa aikana, Jari Valkama sanoo.

Vaikka pöllö lopulta tekee oman pesänsä ehkä 50 kilometrin päähän kasvupaikastaan, se saattaa liikkua jopa 500–600 kilometriä ensimmäisen syksynsä ja talvensa aikana. Myös jo pesivät linnut liikkuvat reviirinsä ulkopuolella saalistamassa.

– Esimerkiksi Turun lähellä olevan reviirin huuhkajakoiras kävi talven aikana monta kertaa Topinojan kaatopaikalla ruokailemassa. Se teki noin 30–40 kilometrin lenkkejä säännöllisesti, Valkama kertoo.

Lähettimet eivät Valkaman mukaan haittaa lintujen elämää. Laitteen paino ei saa ylittää kolmea prosenttia linnun painosta ja kiinnityksen pitää olla vaivaton.

Rengastustoiminta jatkuu edelleen

Vaikka uusi tekniikka on tullut vauhdilla lintujen seurantaan, ei yli sata vuotta jatkunut lintujen rengastaminen ole vähentynyt. Esimerkiksi vuonna 2018 noin 300 000 lintua sai merkin jalkaansa.

– Meillä on sama ongelma kuin muillakin, eli porukka vanhenee, intendentti Jari Valkama sanoo.

Rengastus jatkuu, sillä se on edullista uuteen tekniikkaan verrattuna.

– Satelliittiseuranta ei tee tyhjäksi rengastuksesta saatuja tietoja. Se on sitä paitsi kallista ja luvanvaraista, joten sitä ei ihan kaikki voi tehdä, Valkama korostaa.

Kaikki satelliittipaikantimien tiedot eivät näy lajitietokeskuksen sivuilla. Tietyt tiedot salataan, koska esimerkiksi petolintujen pesät pystyisi paikannustietojen perusteella löytämään liian helposti.

Vaikka kotkat ja haukat on rauhoitettu, niiden pesät kiinnostavat myös laittomia lintuharrastajia.

– Voi tulla tarpeetonta häirintää. Valitettavasti munankeräysrikollisuutta ja vastaavaa on todettu, Markus Piha sanoo.

Lue myös:

Tutut suomalaiset lintulajit katoavat ja seuraavana muutokset saattaa kokea ihminen

Suomesta varastetaan uhanalaisten lintujen munia ja poikasia – arabimaissa pohjoisen haukoista maksetaan kymppitonneja

Kuinka hyvin tunnistat lintuja? Testaa Yle Luonnon lintutestissä