Sen viikonlopun jälkeen Marleena Uusi-Kokko alkoi oireilla. Hänelle tuli uni- ja keskittymisvaikeuksia. Pelon tuntemuksia.
Arka varhaisteini muuttui vielä sulkeutuneemmaksi. Hän oli tuolloin 12- tai 13-vuotias.
Kauhun tunne valtasi Uusi-Kokon usein, erityisesti pimeällä. Tyttö vaati joka ilta äidiltään, ettei tämä sammuttaisi yöksi valoa.
Sosiaaliset tilanteet etenkin miesten kanssa alkoivat pelottaa. Pahimpina hetkinä Uusi-Kokko ei halunnut jäädä kahden edes oman isänsä kanssa.
Teini-iässä mieliala oli niin maassa, että myöhemmin se diagnosoitiin vakavaksi masennukseksi. Itsemurhayritys vei psykiatriselle osastolle. Hoitojakso kuitenkin auttoi.
Oireilu saattoi johtua monista asioista, sillä ihminen on monimutkainen kokonaisuus.
Mutta yhdestä asiasta Uusi-Kokko on täysin varma. Tuona viikonloppuna koettu hyväksikäyttö muutti häntä ihmisenä.
– Elämä alkoi horjua sen jälkeen, Uusi-Kokko muistelee nyt, vuosia myöhemmin.
Jopa tuhannet lapset saattavat joutua hyväksikäytetyiksi
Vuonna 2018 poliisille ilmoitettiin noin 1 500 lapsiin kohdistuvaa seksuaalirikosta. Vuoden 2019 luvut saattavat olla vielä karummat, sillä esimerkiksi vuoden ensimmäisellä neljänneksellä pelkästään lapsen seksuaalisia hyväksikäyttöjä ilmoitettiin lähes 30 prosenttia enemmän kuin (siirryt toiseen palveluun)edellisvuonna vastaavana ajankohtana.
Se, että joku johon luottaa, tekee jotain tuollaista, jättää isot arvet.
Marleena Uusi-Kokko
Syynä ilmoitettujen tapausten lisääntymiseen on todennäköisesti se, että vuodenvaihteessa 2018–2019 Suomessa puhuttiin paljon lapsiin kohdistuvasta seksuaalirikollisuudesta.
Koko Suomi oli järkyttynyt Oulun seudulla ilmi tulleista vakavista hyväksikäyttötapauksista.
Vaikka viranomaisille ilmoitettujen tapausten luvut ovat rujoa luettavaa, todellisuus on vielä ikävämpi. Tutkimusten mukaan etenkin lapsiin kohdistuvissa rikoksissa iso osa jää ilmoittamatta.
On siis mahdollista, että vuosittain jopa tuhannet suomalaislapset saattavat joutua kokemaan sellaista, mitä heidän ei pitäisi.
Marleena Uusi-Kokko haluaa omalla kertomuksellaan näyttää, että uhriksi saattaa joutua kuka tahansa ja tekijä voi olla kuka vain. Vaikka oma vaari.
Vaarilla ja Marleenalla on eri sukunimi.
– Ei voi kuvitellakaan, että joku voisi tehdä sellaista. Ei, vaikka hänet tuntisi.
Vielä tärkeämpää Uusi-Kokolle on näyttää se, että kaikesta voi selvitä.
Vaari puristeli makuuhuoneessa
Marleena kävi isänsä ja veljensä kanssa isovanhempien luona usein. Mummo ja vaari olivat Uusi-Kokolle tärkeitä.
Mutta sitten mummo alkoi sairastella ja vaari juoda.
Uusi-Kokko oli sinä viikonloppuna kuudennella tai seitsemännellä luokalla eli 12- tai 13-vuotias. Vuosia myöhemmin oikeuden asiakirjoihin tapahtuma-ajankohdaksi merkittiin syksy 2011 tai 2012, koska kukaan ei ollut varma tarkasta ajankohdasta.
Moni Uusi-Kokon läheinen muistaa silti sen, miten Marleena oli poissa tolaltaan sen viikonlopun jälkeen.
Uusi-Kokko oli katsomassa televisiosarjaa Uusi Päivä mummon ja vaarin makuuhuoneessa, kun vaari ilmestyi hänen vierelleen.
Mummo oli sairaalassa. Isä ja veli katsoivat toista ohjelmaa olohuoneessa. Vaari oli päihtynyt.
Uusi-Kokko muistaa vaarin kumartuneen hänen luokseen ja katsoneen suoraan silmiin. Sitten käsi olikin jo paidan alla.
Uusi-Kokko muistaa jähmettyneensä tilanteessa. Hän ei voinut sanoa tai tehdä mitään.
– Sitä ei moni voi uskoakaan, mutta siinä menee sellaiseen stoppitilaan.
Uusi-Kokko ei voinut käsittää, että hänen lempeä, läheinen ja rakas vaarinsa teki jotain sellaista.
– Se, että joku johon luottaa, tekee jotain tuollaista, jättää isot arvet, Uusi-Kokko sanoo.
Ylen tuomioistuinten ratkaisuihin perustuvan selvityksen mukaan suurin osa hyväksikäyttäjistä on alle 30-vuotiaita nuoria miehiä, jotka kokevat olevansa jonkinlaisessa seurustelunomaisessa suhteessa lapsen kanssa. Lapsiuhritutkimusten mukaan tekijä on useimmiten joku muu kuin perheenjäsen.
Joka vuosi viranomaisten tietoon tulee kuitenkin myös tapauksia, joissa lapsen hyväksikäyttäjä on lähisukulainen.
Perheensisäiset hyväksikäytöt jäävät herkästi ilmoittamatta
Perheensisäistä hyväksikäyttöä ja insestityyppistä toimintaa on tutkittu viime vuosina vähän.
Vuonna 2009 valmistuneen suomalaistutkimuksen (siirryt toiseen palveluun) mukaan perheensisäisiä tapauksia oli annetuista tuomioista 26 prosenttia. Nykytilannetta ei tiedä kukaan.
Todennäköistä kuitenkin on, että tapausten absoluuttinen määrä on vähentynyt – tekijän ja uhrin suhteeseen katsomatta. Uhritutkimusten perusteella (siirryt toiseen palveluun) kaikenlaiset lasten seksuaalisen hyväksikäytön kokemukset ovat vähentyneet vuosi vuodelta.
Koko väestön tasolla kokemukset seksuaalisesta väkivallasta ovat pysyneet melko samalla tasolla.
Rikosseuraamuslaitoksen yliopettaja ja psykologi Nina Nurminen sanoo, että ilmoittamiskynnys perheen sisäisistä hyväksikäytöistä on poikkeuksellisen korkea.
– Mitä läheisempiä tekijä ja uhri ovat, sitä vaikeampi uhrin on kertoa asiasta eteenpäin, Nurminen sanoo.
Joissakin perheensisäisissä tapauksissa uhri on niin nuori, ettei tämä edes ymmärrä joutuneensa hyväksikäytetyksi.
Marleena Uusi-Kokon vaari puristeli tytön rintoja hyvin kovakouraisesti. Uusi-Kokosta tuntui, että tilanne kesti useita minuutteja. Sitten tyttö sai kerättyä itsensä ja paettua tilanteesta.
Hetken kuluttua vaari tuli tarjoamaan rahaa. Uusi-Kokko koki, että vaari yritti ostaa hänet hiljaiseksi. Vaari kertoi oikeudessa vuosia myöhemmin, että hän maksoi siivoamisesta etukäteen.
Tapahtuman jälkeen Uusi-Kokkoa pelotti valtavasti. Hän yritti kertoa kokemuksestaan vielä samana iltana serkulleen. Sanat eivät tulleet ulos.
Seuraavalla käynnillä isovanhempien luona Uusi-Kokko sai suunsa auki ja puhui mummolleen. He olivat aina olleet läheisiä. Mummo pyysi Uusi-Kokkoa unohtamaan asian ja antamaan vaarille anteeksi.
Tyttö totteli.
Häpeä ja syyllisyys estävät kertomasta
Omille vanhemmilleen Uusi-Kokko ei koskaan kertonut tapahtuneesta. Se tuntui liian häpeälliseltä. Myös syyllisyys painoi.
Uusi-Kokko pohti, oliko hän tehnyt jotain väärää.
Oliko asuni liian paljastava? Olinko antanut ymmärtää?
Uusi-Kokko jatkoi käyntejä perheensä kanssa isovanhempiensa luona. Mutta häntä pelotti, eikä hän esimerkiksi uskaltanut nukkua yksinään.
Samat tunteet ovat tuttuja myös monille muille seksuaalirikosten uhreille. Syyllisyys ja häpeä estävät kertomasta.
– Se ei ole koskaan lapsen vika, olipa tapahtunut mitä tahansa. Se on aina aikuinen, joka on tehnyt väärin, Uusi-Kokko sanoo.
Uusi-Kokko itse uskoi monen vuoden ajan, että hän oli itse tehnyt jotain väärää. Hän ei suostunut puhumaan hyväksikäytöstä, vaikka äiti luki hänen päiväkirjastaan paljastavat rivit.
Vaari teki minulle jotain sellaista, mitä ei olisi pitänyt tapahtua.
Ennen päiväkirjaan kajoamista äiti oli huomannut tyttären muuttuneen.
Äiti vei päiväkirjan tekstin kouluterveydenhoitajalle. Vielä siinäkään vaiheessa Uusi-Kokko ei puhunut.
Vasta pari kolme vuotta myöhemmin Uusi-Kokko uskaltautui kertomaan hyväksikäytöstä.
Olo oli käynyt niin sietämättömäksi, että nuori nainen oli yrittänyt keväällä 2015 itsemurhaa. Hän oli ottanut yliannostuksen lääkkeitä ja halunnut kuolla.
Uusi-Kokko pääsi psykiatriselle osastolle. Sairaalassa sulkeutunut nuori nainen alkoi avautua.
Hän kertoi hoitohenkilökunnalle siitä, mitä vaari oli hänelle vuosia aiemmin tehnyt. Vasta silloin Uusi-Kokko ymmärsi, että kyse saattoi olla niinkin vakavasta asiasta kuin rikoksesta.
Henkilökunta teki tapauksesta rikosilmoituksen ja rikosprosessi lähti liikkeelle.
Seksuaalinen hyväksikäyttö voi sisältää monenlaisia tekoja
Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö voi pitää sisällään hyvin monenlaisia tekoja.
On viestittelyä verkossa, tapaamisehdotuksia ja kuvien lähettelyä. Tai puristelua, kuten Marleenan tapauksessa.
Pahimmat viranomaisten tietoon tulevat tapaukset ovat niitä, joissa edetään yhdyntään tai raiskaukseen. Yhdyntä alle 16-vuotiaan kanssa on aina rikos.
Oikeudessa Uusi-Kokko ei pystynyt kohtaamaan omaa vaariaan. Heidän välissään oli sermi, kun Uusi-Kokko muisteli yli viiden vuoden takaisia tapahtumia.
– Se oli semmoinen päivä, että vihdoinkin tuntui siltä, että sai oman syyllisyyden pois, Uusi-Kokko sanoo.
Oikeus katsoi, että Uusi-Kokon tapaus täytti lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön. Vaari sai kymmenen kuukautta ehdollista vankeutta. Lisäksi vaari joutui maksamaan Uusi-Kokolle korvauksia. Tuomio sai lainvoiman alkuvuodesta 2017.
Vaari kertoi oikeudessa horjahtaneensa niin, että hänen kätensä meni Uusi-Kokon kaula-aukosta sisään. Vaarin mukaan hän puristeli rintoja ottaakseen niistä tukea.
Vaari myönsi oikeudessa antaneensa tapahtuneen jälkeen Uusi-Kokolle 20 euroa käteistä.
Uusi-Kokko ei ole enää vaarinsa kanssa tekemisissä. Mummo menehtyi muutama vuosi sitten.
Uusi-Kokko työskentelee vanhusten parissa
Nykyään Uusi-Kokko työskentelee lähihoitajana vanhustenhoidossa. Moni on ihmetellyt, miten oman isoisänsä hyväksikäyttämä nuori nainen haluaa työskennellä ikäihmisten parissa.
Uusi-Kokolle uravalinta oli selvä.
– Ei yksi huono kokemus voi pilata kaikkea sitä hyvää, jota olen esimerkiksi mummoltani saanut. Koen, että jokaisella on oikeus arvokkaaseen vanhuuteen, Uusi-Kokko sanoo.
Uusi-Kokko kokee saaneensa tarvittavaa apua kokemuksensa käsittelemiseen sen jälkeen, kun hän puhui asiasta psykiatrisella osastolla. Myös perheen ja lähimpien kavereiden kanssa hän on pystynyt myöhemmin puhumaan.
Puhukaa asioista. Ja muistakaa, ettette te ole tehnyt mitään väärää.
Marleena Uusi-Kokko
Viimeisen vuoden aikana myös julkisuudessa on käyty keskustelua lapsen seksuaalisista hyväksikäytöistä. Uusi-Kokko pitää keskustelua tervetulleena, vaikka lasten kokemukset ovat aivan hirveitä.
Uusi-Kokko haluaa kertoa tarinansa, jotta samojen asioiden kanssa kamppailevat ihmiset ymmärtäisivät, etteivät he ole yksin. Hän itse koki, ettei vertaistukea juuri ollut saatavilla.
– Puhukaa asioista. Ja muistakaa, ettette te ole tehnyt mitään väärää, Uusi-Kokko sanoo.
Yle on tutustunut tapaukset oikeudenkäyntiasiakirjoihin ja haastatellut myös Uusi-Kokon läheisiä.
Lisätty 7.1.2020 kello 13.08 tieto, että vaarilla ja Marleenalla on eri sukunimi.
Lue myös: