Nämä kolmekymppiset ovat jokaisen kituvan pikkukunnan päiväuni – ihmeperhe Laaniset romuttaa 6 synkkää ennakkoluuloa autioituvasta Suomesta

Terttu ja Seppo Laanisen kaikki kolme aikuista lasta ovat paluumuuttaneet opintojen jälkeen takaisin synnyinseudulleen.

väestöennusteet
Emmiina ja Matias Laaninen lapsineen.
Emmiina ja Matias Laaninen työskentelevät lääkäreinä Nurmeksen terveyskeskuksessa. Lapset Eelis ja Iisa Laaninen ovat päiväkodissa.Heikki Haapalainen / Yle

Kerrataan ensin raa’at faktat: Nurmes on 7 500 asukkaan kuihtuva kaupunki Pohjois-Karjalassa. Jos täältä haluaa automarkettiin, yliopistoon tai kaupunginteatteriin, on ajettava 130 kilometriä joko Joensuuhun tai Kuopioon.

Vanha puu-Nurmes sijaitsee kyllä komealla paikalla: harjun päällä Nurmesjärven ja Pielisen sylissä. Ja onhan Nurmes julistautunut myös Euroopan joululaulukaupungiksi vuonna 2009.

Mutta tilastokäppyrät eivät muuksi muutu: Nurmeksen väkiluku on jo useamman vuosikymmenen luisunut jyrkkään laskuun. Uusia nurmeslaisia syntyy vuosittain noin 50 ja kuolee kolme kertaa enemmän.

Nurmeslainen Laanisten suku sohvan ääressä
Iso osa Laanisten perhekunnasta kokoontui sohvalle Terttu ja Seppo Laanisen kotiin. Heikki Haapalainen / Yle

Mutta nyt yhteen puu-Nurmeksen komeista hirsitaloista on kokoontunut perhe, joka vähät välittää Suomen synkistä väestöennusteista. Terttu ja Seppo Laanisen kaikki kolme aikuista lasta ovat palanneet opintojen jälkeen kotiseudulle Pohjois-Karjalaan, kaksi heistä Nurmekseen.

Saammeko esitellä: ihmeperhe Laaniset, väestöennusteen myytinmurtajat! Annetaan heidän pistää pilkkeiksi stereotypiat siitä, millaista on elämä autioituvassa Suomessa.

1. Syrjäseudulla ei voi tehdä uraa

Matias Laaninen, 31, on unelma-ammatissaan Nurmeksen terveyskeskuksen lääkärinä.

– Työ on erittäin haastavaa ja merkityksellistä. Lääkärinä tällaisessa paikassa kokee olevansa tarpeellinen.

Lukion jälkeen Matias lähti Nurmeksesta Kuopioon opiskelemaan lääkäriksi. Ajatuksissa siinsi kirurgin ura, ja väitöskirja valmistui Tampereen yliopistosta haimakirurgian alalta. Sairaalatyötä Matias Laaninen on tehnyt Kuopiossa, Joensuussa ja Kajaanissa. Työ pienen kunnan terveysasemalla viehättää kuitenkin eniten.

Matias Laaninen
Matias Laanisen mielestä terveyskeskuslääkärin työ pienellä paikkakunnalla on palkitsevaa ja haastavaa. Heikki Haapalainen / Yle

– Tässä työssä voi nähdä ihmisen kokonaisvaltaisesti. Monessa muussa paikassa lääkäri on jonkin hyvin kapean erityisalan spesialisti.

Syrjäseudun kunnaksi Nurmeksen kaupungilla on käynyt melkoinen tuuri: terveysasemalla ei ole yhtään lääkärinvirkaa täyttämättä. Matiaksen vaimo Emmiina Laaninen on lääkärinä samassa työpaikassa, ja kahdessa muussa virassa on niin ikään nuoret lääkärit.

Matiaksen perehdytti työhön terveysasemalla vuosikymmenet työskennellyt osaava kollega, joka tunsi asiakkaansa useammassa polvessa.

– Minua viehättää vanhan ajan kunnanlääkäri -tyyppinen suhde potilaisiin, Matias sanoo.

Oikeastaan samaa 1900-luvun alun henkeä on koko Laanisten perheen ammatinvalinnoissa. Terttu ja Seppo Laanisen keskimmäinen lapsi Annastiina Leppälä, 34, on kuvataideopettaja ja pian myös historianopettaja ja erityisopettaja – vähän niin kuin vanhan ajan kansankynttilä. Esikoispoika Tuomo Laaninen, 38, puolestaan on kuin entisaikojen nimismies: hän työskentelee syyttäjänvirastossa Joensuussa.

2. Siellä asuu pelkkiä juntteja

Kuvataiteilijaksi opiskellut Annastiina Leppälä ja hänen kuvataiteilijamiehensä Pasi Leppälä päättivät esikoislapsensa Noakin syntymän jälkeen muuttaa Annastiinan kotimaisemiin Nurmekseen. Päätöksen sinetöi Nurmeksen kulttuurimyönteinen ilmapiiri, Annastiina sanoo.

Hän kasvoi Nurmeksessa viulua soittaen ja maalaten. Maailmalle lähdettyään Annastiina ymmärsi eläneensä poikkeuksellisessa ympäristössä.

Annastiina ja Pasi Leppälä ja heidän neljä lastaan.
Annastiina ja Pasi Leppälä muuttivat takaisin Nurmekseen, kun perheen esikoinen Noak Leppälä oli pieni. Hänen jälkeensä ovat syntyneet Aarni, Hilla ja Vilho Leppälä. Heikki Haapalainen / Yle

– Kasvoin kauneuden keskellä. Nurmes on kulttuurihistoriallisesti aivan ainutlaatuinen. Esikoisen syntymän jälkeen tuli vahva tunne, että haluan tarjota hänelle samanlaisen ympäristön.

Taiteilijapariskunta otettiin Nurmeksessa hyvin vastaan. Pasi on toiselta ammatiltaan insinööri ja työllistyi sähköalan opettajana ja sähköasentajana. Annastiina teki kuvataideopettajan sijaisuuksia kansalaisopistossa ja koulussa. Perheeseen on syntynyt parin vuoden välein kaikkiaan neljä lasta.

Sitä paitsi ei Nurmeksessa muutenkaan eletä niin tiukasti diesel-Suomessa kuin voisi luulla: Matias perheineen ajaa pidemmät välit sähköautolla ja päiväkotimatkalle lapset pakataan laatikkopyörän kyytiin. Molemmat kulkuvälineet saattavat tosin olla Nurmeksen ainoita lajissaan. Mutta jonkunhan on näytettävä suuntaa.

3. Vain hullu ostaa asunnon kuolevasta kunnasta

Matias ja Emmiina Laanisella ja heidän kahdella lapsellaan on asunnossaan mukavasti tilaa. Sitä on 120 neliötä – per kerros, ja kerroksia Tuiskun vanhassa kartanossa on kolme. Kaksi niistä Matias ja Emmiina ovat jo saaneet remontoitua kuntoon.

Matias ja Emmiina ostivat vanhan kartanon kolme vuotta sitten ja remontoivat sitä ensimmäisen vuoden Kuopiosta käsin. Kauppahinnalla ei olisi saanut edes yksiötä Helsingin Kalliosta.

– En oikein ymmärrä puhetta, että asunnon ostaminen syrjemmästä olisi suuri riski. Emme ole sidottuja 30 vuoden asuntolainaan. Minusta se on taloudellista vapautta, Matias sanoo.

Annastiina ja Pasi Leppälän asunto on pienempi. Vanhassa kyläkoulussa Kynsiniemellä on vain reilut 250 neliötä.

Molempien perheiden lapset ovat tottuneet siihen, että aina juostaan jonkun luona pitkiä käytäviä huoneesta toiseen.

Vilho Leppälä
Vilho Leppälä pääsee usein leikkimään isossa lapsikatraassa. Laura Kosonen / Yle

– Lapsilukumme olisi varmaankin jäänyt isommassa kaupungissa kahteen nykyisen neljän sijaan, Annastiina sanoo.

Monet ystäväperheet Nurmeksessa ovat nykymittapuulla suurperheitä.

– Niin, tässähän on vasta päästy alkuun, sanoo Emmiina Laaninen, joka on 3-vuotiaan Eeliksen ja 1-vuotiaan Iisan äiti.

Sekä Matiaksen että Annastiinan perheet harrastavat perinnerakentamista. Matiaksen mielestä se on parasta vastapainoa aivoja kuormittavalle työlle. Annastiinan puoliso Pasi on paitsi kuvataiteilija myös insinööri. Hän on tehnyt kyläkoulun remontin miltei kokonaan itse. Ulkosaunan puut on kaadettu omasta metsästä, ja hirret veistetty ja kehikko rakennettu perinteiseen tyyliin.

Kun yksi Annastiinan ja Pasin lapsista piirsi kuvan perheestään, isällä roikkui kädessä ainakin kolme työkalua.

Seppo Laaninen
Pienin lapsenlapsista kantoi kasan nukkeja Seppo Laanisen syliin. Heikki Haapalainen / Yle

4. Tunnelma on lannistunut – viimeinen sammuttaa valot

Valot ovat päällä, eikä kukaan ei ole sammuttamassa niitä. Annastiina Leppälän mielestä median viljelemä kuva tyhjenevistä syrjäseuduista on väärä. Se saa hänet vihaiseksi.

Hänen lapsuudenystävistään moni asuu Nurmeksessa. Matiaksen kavereista erityisesti korkeasti koulutetut ovat pakkautuneet Tampereen eteläpuolelle.

– Kun esimerkiksi lääkärikavereille kertoo työstä täällä, moni sanoo, että “kuulostaapa ihanalta”. Silti he jatkavat asumista isoissa kaupungeissa. Se on vähän absurdia.

Mutta entä työpaikat? Miten tulla toimeen yt-uutisten kunnassa, jos ei satu olemaan ammatiltaan lääkäri, joista on pulaa?

Matias Laaninen uskoo, että etätyön mahdollisuuksissa on vielä paljon otettavaa. Vain harva työ on paikkaan sidottu, ja kokouksiin voi osallistua videon välityksellä. Moni matkustaa työn vuoksi kokouksiin ulkomaille. Aivan sama asia olisi pendelöidä tarpeen mukaan Nurmeksesta Helsinkiin.

Oli aika, jolloin Laanisen perheen lapset halusivat ehdottomasti pois Nurmeksesta. Kaikki kolme lähtivätkin heti lukion jälkeen, ja se oli hyvä päätös. Paluun arvon ymmärtää, kun on kerran lähtenyt.

– Nuorena miehenä ei ollut ensimmäisenä mielessä kauniit puutalot ja upea Pielisen maisema, Matias naurahtaa.

Ne alkoivat kummasti kiinnostaa, kun ikää tuli lisää. Samalla tavalla kävi Annastiina Leppälälle. Hänessä halu palata Nurmekseen syttyi voimakkaana esikoisen syntymän jälkeen. Se liittyy ennen kaikkea arvoihin.

Annastiina Leppälä lapsineen.
Annastiina Leppälä uskoo, että perheen lapsiluku olisi jäänyt pienemmäksi, jos koti olisi perustettu suurempaan kaupunkiin. Heikki Haapalainen / Yle

– Tärkein arvoni on yhteinen aika perheen kanssa. Hitaampi elämäntyyli mahdollistaa sen.

Terttu ja Seppo Laanisen kaikki kolme lasta vaikuttavat poikkeuksellisen kotiseuturakkailta. Esikoispoika Tuomokin kävi opiskelemassa oikeustieteellisessä Helsingissä, mutta palasi pian sen jälkeen Pohjois-Karjalaan. Tuomon häät vietettiin Kolin huipulla.

Mitä ihmettä Laanisten lapsille on pienenä syötetty äidinmaidon ohessa?

– Olemme mahdollisimman paljon pidättäytyneet ottamasta kantaa lasten elämänvalintoihin, Terttu Laaninen sanoo.

Annastiina Leppälän mielestä hänen vanhempansa ovat antaneet perinnöksi positiivisen asenteen ja aktiivisen elämäntavan. Laanisilla ei ole synkistelty Nurmeksen tulevaisuutta. Nurmeksessa on viihdytty, ja sieltä käsin on käyty myös maailmalla.

– Koskaan ei ole ollut oloa, että täällä ollaan jossakin pussinperällä.

Vilho ja Aarni Laaninen
Aarni ja Vilho Leppälä leikkivät mummolassa. Heikki Haapalainen / Yle

5. Ei siellä ole mitään tekemistä

Hyvä on, myönnetään. Esimerkiksi näitä asioita Nurmeksesta ei löydy: kauppakeskus, yökerho, Hop Lop, uimahalli.

– Paitsi onhan meillä Bomban kylpylä, Emmiina Laaninen huudahtaa.

Emmiina on taustaltaan kaupunkilaistyttö, kotoisin Kuopiosta. Hän oli pariskunnasta se, joka halusi vielä Matiasta enemmän muuttaa Nurmekseen.

Asuessaan Kuopion keskustassa Emmiina ja Matias huomasivat, että arki kulki työpaikan, ruokakaupan ja kodin väliä. Kaupungin houkutuksia ei tullut käytettyä, vaikka ne olivat kotioven takana.

Laanisten perhettä Nurmeksessa
Emmiina Laaninen katselee ovelta, kun muu perhe ihastelee puolitoistavuotiasta Iisaa. Heikki Haapalainen / Yle

Arki on samanlaista Nurmeksessa, mutta helpompaa. Halutessaan voi viikonloppuna ajaa Kuopioon tai Joensuuhun ja tuntuu kuin olisi isommallakin elämysmatkalla. Vuokatin, Kolin ja Tahkon laskettelurinteet ovat kaikki tunnin ajomatkan päässä.

Viime kesänä Matias ja Emmiina veneilivät Pielisellä. Vuosipäiväänsäkin he viettivät Pielisen saarten hiekkalaguuneilla. Eipä näkynyt muita ihmisiä häiritsemässä kuhertelua.

Matiaksen ja Annastiinan perheet elävät lapsiperheen arkea, jossa puuhastellaan kotiympyröissä. Se on heidän mielestään luksusta. Kun Matias pilkkoo polttopuita, Eelis huseeraa vieressä leikkisahansa kanssa.

6. Ei puoliso siellä viihtyisi, anopin naapurissa

Riippuu tietysti paljon anopista, mutta Terttu Laanisen miniä ja vävy viihtyvät hyvin samassa pikkukaupungissa appivanhempiensa kanssa.

Emmiina Laaninen ja Pasi Leppälä ovat molemmat muuttaneet Nurmekseen puolisoidensa kotiseudulle. Terttu ja Seppo Laanisen mökki Pielisen rannalla on heillekin rakas suvun kokoontumispaikka.

Seppo Laaninen ottaa lelun vastaan Iisa Laaniselta
Iisa Laaninen oli sitä mieltä, että nuket haluavat ukki Seppo Laanisen syliin.Heikki Haapalainen / Yle

Terttu ja Seppo Laaninen ovat juurruttaneet lapsensa perheineen Nurmekseen, vaikka kumpikaan heistä ei ole sieltä kotoisin. 1980-luvulla eräässä sunnuntai-Hesarissa sattui olemaan yhtä aikaa kaksi työpaikkailmoitusta: Nurmekseen haettiin opettajaa kauppaoppilaitokseen ja psykologia perheneuvolaan. Terttu Laaninen muistaa, miten hän katseli työhaastattelureissulla ympärilleen talvisessa Nurmeksessa: kylläpä täällä on kaunista!

Nurmeksesta tuli koti. Elettiin ruuhkavuodet ja keski-ikä. Nyt Terttu ja Seppo Laaninen ovat molemmat eläkkeellä. He saavat seurata läheltä kahdeksan alle 10-vuotiaan lapsenlapsensa kasvua.

– Se on sellaista onnea, ettei sitä oikein uskalla edes ääneen todeta, Seppo Laaninen sanoo.

Lue myös:

He ovat kotiseutunsa kultakimpaleita – Jenni, Hanna, Samuel ja Eve perustivat kotinsa paikkaan, johon harva haluaa jäädä

Kuinka sinun kuntasi käy? Ylen väestökone kertoo, kuinka huolestuttava kuntasi tilanne on vuonna 2040