Poukkoileva kaupungin avustuspolitiikka ärsyttää Helsingissä – tanssijoiden mielestä katsojamääriin tuijottaminen tappaa taiteen

Helsingin kaupungin avustukset kulttuurille ovat aiheuttaneet suurta porua. Vaikka rahaa on enemmän, silti osa on saamassa aiempaa vähemmän.

tanssi
Tanssijoita.
Sanna Kekäläinen (oik.), Janne Marja-aho ja Jonna Eiskonen tanssivat tänä vuonna Sanna Kekäläinen Companyn teoksessa Vieras-Främling-Stranger.Kristiina Männikkö / Kekäläinen & Company

Helsingin tanssisaleilla on oltu apeissa ja vihaisissa tunnelmissa joulukuun puolivälistä alkaen: kaupungin uudet kulttuuriavustuspäätökset ensi vuodelle eivät lupaa hyvää kaikille.

Tilastografiikka
Helsingin kaupunki jakaa ensi vuonna aiempaa enemmän tanssiryhmille rahaa. Osalla avustus kuitenkin pienenee, vaikka se juuri vuosi sitten oli noussut. Epäloogisuus ärsyttää tanssiojita. Ilkka Kemppinen / Yle

Neljä tanssiryhmää menettää jokainen viisi tuhatta euroa, vaikka tanssi sinänsä saa Helsingissä ensi vuonna yhteensä 10 000 euroa enemmän rahaa kuin viime vuonna. Lisäksi Tanssin talolle on myönnetty 55 000 euroa lisää rahaa aiempaan verrattuna.

Myös parilta teatterilta, kuten Ylioppilasteatterilta, ollaan viemässä jopa 6 000 euroa. Lisäksi myös Seurasaari Säätiön avustuksia vähennetään.

Kokonaisuudessa taiteelle annettava potti kasvaa entisestä. Rahaa on nyt jaossa 13 miljoonaa kaiken kaikkiaan.

Nyt moni rahaa menettävistä tanssiryhmistä oli juuri viime vuonna saanut korotuksen avustusrahoihinsa ja mukauttanut toimintansa sen mukaan.

Näin kävi muun muassa tanssiteatteri Kekäläinen Companylle. Sen taiteellinen vastaava Sanna Kekäläinen on harmissaan.

Kekäläisen mukaan heidän toimintansa on nyt vammautettu, siitä on tehty jalkapuoli.

– Avustusten jaossa ei ole mitään logiikkaa. Ihan sama toiminta meillä on nyt kuin viime vuonnakin, Kekäläinen sanoo.

Helsingin kaupungin mukaan avustusten jakamisessa ei tänä vuonna tapahtunut mitään ratkaisevaa muutosta aiempaan.

tanssija Sanna Kekäläinen.
Kekäläinen Companyn taiteellinen vastaava Sanna Kekäläinen on harmissaan, että kaupungin taiteelle antamissa avustuksissa ei ole selvää jatkumoa. Harri Fagerholm/Yle

Tanssijat pakotetaan säästämään

Viisi tuhatta euroa vähemmän avustusta tarkoittaa esimerkiksi Kekäläinen Companylle sitä, että jostain pitää alkaa säästää. Kekäläinen Company valmistautuu paraikaa kevään esityksiin ja esiintyjät on jo palkattu teoksiin.

– Irtisanomisiin en ryhdy. Se olisi luontoani vastaan. Ehkä markkinoinnista nipistetään, tai sitten ei voida aloittaa mitään uutta tuotantoa ensi syksylle, Kekäläinen sanoo.

Tanssipiireissä ajatellaan, että Helsingin kaupungin avustusten jako nykyisellään on epäreilua.

Tanssiteatteri Tsuumin toiminnanjohtaja Salla Korja-Paloniemi sanoo, että rahanjaossa ei ole pitkäjänteisyyttä.

– Tuntuu epäreilulta. Olisimme avanneet toimintaamme, mutta meille ei annettu mitään mahdollisuutta selittää, Tsuumin toiminnanjohtaja Salla Korja-Paloniemi sanoo.

Samaa sanoo Kekäläinen.

– Tuntuu pahalta, kun teemme kuitenkin niin paljon työtä Helsingin taiteen eteen.

Veikko Kunnas, kulttuuripalvelupäällikkö, Helsingin kaupunki
Helsingin kaupungin kulttuuripalvelupäällikkö Veikko Kunnas. Kristiina Lehto / Yle

Kaupunki katsoo muun muassa katsojalukuja

Helsingin kaupungilta kerrotaan, että joka vuosi osalle annetaan lisää avustukia ja osalta leikataan pois. Tämä on normaali käytäntö, niin koko kulttuurin saralla kuin myös tanssissa.

Avustukset kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnan kulttuuri- ja kirjastojaostolle esitellyt kulttuuripalvelupäällikkö Veikko Kunnas sanoo, että tanssi yleisesti ottaen on ollut saavien osapuolien joukossa viime vuosina.

– Tanssin rahoitusta on kehitetty viime vuosina lautakunnissa, koska sen rahoitus on ollut kaupungissa jälkeenjäänyttä, Kunnas sanoo.

Tänä vuonna kaupunki on Kunnaksen mukaan pyrkinyt nimenomaan tasapuolistamaan avustusten jakoa. Tekijät on Kunnaksen mukaan arvioitu toisiinsa nähden.

– Olemme arvioineet mitä he tekevät ja millaiset katsojaluvut heillä on avoimissa tilaisuuksissa, Kunnas sanoo.

Kunnaksen mukaan kaupunki ei ole katsonut vain yhden vuoden katsojamääriä, vaan pidempiä trendejä. Eikä katsojamäärät ole ainoa kriteeri.

– Toki se on aina tulkintaa, mitä ja ketä tuetaan, ja toki kaikilla ei ole samanlaisia katsomoita. Nämä ovat monitahoisia kysymyksiä.

Mutta saatavuus ja saavutettavuus ovat Kunnaksen mukaan tärkeitä asioita. Se jossain määrin antaa viitteitä, kelle rahaa annetaan.

– Jos teoriassa jotain esitystä ei kukaan katso ja toisella on paljon katsojia. Kyllä sillä on vaikutusta.

Katsojien kyttääminen kismittää tanssijoita

Katsojalukujen kyttääminen kismittää tanssiryhmiä. Heidän mielestään ne eivät kerro koko tottuutta.

– Jonain vuonna joku on mukana jossain suuressa tuotannossa. Joku toinen voi esiintyä koko ajan pienille kolmenkymmenen hengen katsomoile, Sanna Kekäläinen huomauttaa.

Sanna Kekäläisen mukaan nykyinen rahan jakopolitiikka johtaa lopulta pelkoon ja taiteen rappeutumiseen, sillä taide on usein alkanut pienistä piireistä.

– Ei voi olla niin, että pieniltä tekijöiltä vaaditaan tiettyä tuottoa. Silloinhan me ikään kuin tapetaan taide, Kekäläinen sanoo.

Kaupunki uskoo, että Tanssin talo lisää katsojia

Helsingin kaupungilla uskotaan, että tulevaisuudessa kaikkien tanssiryhmien katsojamäärät voivat Kaapelitehtaan viereen rakenteilla olevan Tanssin talon myötä kasvaa.

Tanssin talo sai juuri 55 000 euroa enemmän rahaa käyttöönsä viime vuoteen verrattuna.

– Se tulee olemaan esityspaikka vapaille tanssiryhmille. Silloin vapaiden tanssiryhmien ansaintalogiikka voi muuttua ja heidän yleisöpohjansa laajeta, Veikko Kunnas kaupungilta sanoo.

Kunnas silti vakuuttaa, että kaupungin tarkoitus ei ole mennä pelkästään massat edellä.

– Mutta on täydellinen illuusio, että tanssi olisi voinut ilman Tanssin taloa saada vastaavan rahan kuin tanssi saa nyt. Tanssin talo ei ole pois tanssin kentältä, vaan ainoastaan lisäys tanssin kentälle.

Tanssijat toivovat avointa keskustelua

Tanssijat ovat edelleen osittain skeptisiä myös Tanssin taloon. Tanssipiireissä kaivataan tällä erää vain avoimuutta avustusten jakoon kaupungin ja vapaiden esiintyvien tanssiryhmien välille.

Sanna Kekäläisen mukaan aktiivisempi kommunikaatio kaupungin taholta heitä kohtaan tekisi avustusten jaosta ja niiden leikkaamisista ehkä vähemmän tuskallisen tekijöille.

– Olen varma, että päättäjät eivät ymmärrä, missä mennään. Se heidän todellisuus on niin eri kuin se missä me elämme.