Analyysi: Ei ole olemassa vedenpitävää näyttöä siitä, että kuolisimme varmasti vanhaan ikään – mutta miksi edes haluaisimme elää ikuisesti?

Mahdollisimman pitkää elämää tavoittelevassa ihmiskunnassa syntyisi jopa ratkaisemattomia ongelmia. Nuoruuden lähde on silti houkutellut meitä aina.

ihmiskunta
Taideteos, joka kuvaa varhaista ihmistä tekemässä seremoniallista biisoniluolamaalausta vanhalla kivikaudella.
Taideteos, joka kuvaa varhaista ihmistä tekemässä seremoniallista biisoniluolamaalausta vanhalla kivikaudella.AOP

Synnyt luolassa. Vanhempasi ovat vastikään oppineet hyödyntämään kiveä, puuta, luuta ja nahkaa metsästämiseen, kalastamiseen, pukeutumiseen ja luonnon vaaroilta suojautumiseen. Menee vielä satoja tuhansia, jopa pari miljoonaa vuotta siihen, että tullaan pisteeseen, jossa parrakas, juutalainen saarnaaja kiertää Rooman imperiumin alueella kiihottamassa kansaa.

Isäsi kuolee parikymppisenä, pian syntymäsi jälkeen. Samoin äitisi, serkkusi, naapurisi. Ehkä sinäkin: suurin osa lapsista kuolee ennen viidettä syntymäpäivää, ja jos olet niin onnekas, että täytät 15, voit odottaa elämäsi jatkuvan vielä noin toisen samanmoisen.

On paleoliittinen kausi eli vanha kivikausi. Ihmisten elinajanodote on arviolta reilut 30 vuotta.

Kehitystä tapahtuu hitaasti, kunnes lääketiede, teollisuus ja ihmisten laajempi organisoituminen yhteisöiksi, kyliksi, kaupungeiksi ja valtioiksi viimeisten vuosituhansien aikana kiihtyy. 1800-luvun puolessa välissä viisi vuotta täyttänyt lapsi elää keskimäärin jo 55-vuotiaaksi.

Tänä päivänä sama lapsi eläisi keskimäärin 82-vuotiaaksi (siirryt toiseen palveluun). Vuonna 2015 enää noin neljä sadasta lapsesta kuolee ennen viisivuotissyntymäpäiväänsä ympäri maailmaa. Lähivuosikymmenien ja -satojen kehitys on ollut eksponentiaalista.

Ranskalainen Jeanne Calment syntyi vuonna 1875 keskelle teollista vallankumousta elävää, urbanisoituvaa maailmaa, jossa orjuutta kitketään, imperiumeita hajoaa ja ensimmäinen sisätiloissa järjestetty jääkiekko-ottelu mitellään Montréalin kaupungissa Kanadassa.

Calment eläisi aina vuoden 1997 elokuuhun saakka. Niin lähellä, mutta niin kaukana, että hän olisi nähnyt elämää kolmella eri vuosisadalla. Calment oli kuollessaan peräti 122 vuoden ikäinen. Hänen ikäänsä on epäilty, ja jotkut ovat väittäneet (siirryt toiseen palveluun), että Calmentin tytär Yvonne olisi käyttänyt äitinsä henkilöllisyyttä 1930-luvulta alkaen.

Voisimmeko tulevaisuudessa elää kaikki yhtä vanhoiksi kuin Calment? Kuinka pitkälle voimme venyttää ihmisyyden rajoja?

Ranskalainen Jeanne Calment kuoli 4. elokuuta 1997 ollessaan 122-vuotias.
Jeanne Calment on tunnustettu maailman vanhimmaksi eläneeksi ihmiseksi. Hän on väittänyt tavanneensa taiteilija Vincent van Goghin 1800-luvun lopussa.Lehtikuva

Elinajanodote vastaan elinaika

Tulevaisuusanalyytikko Bruno Jacobsén kirjoitti viime kesänä suomalaisen tulevaisuustutkimusta tekevän Futures Platform -yrityksen blogissaan (siirryt toiseen palveluun), kuinka ei voida lähtökohtaisesti olettaa, että ihmisen elinikä venyisi jatkuvasti eteenpäin sitä mukaa, kun kehitys jatkuu.

Maailman ihmisten elinajanodote on tilasto, jonka kasvu ei kuvaa ihmislajin biologista muutosta vuosien saatossa. Se kertoo vain, että yhä suurempi osa väestöstä selviää pitempään.

Lääkkeet, hoiva, turvallisuus – kaikki nämä pitävät meitä vain suojassa uhilta aiempaa paremmin. Nyt emme yhtä todennäköisesti kuole shakaalin hyökkäykseen, sotilaan varsijousen nuoleen tai mustaan surmaan.

Geneettisellä tasolla ihminen on pitkälti samankaltainen laji kuin synnyttyäänkin. Jos ihminen eli vuosien 1200–1745 välillä ja selvisi 21 vuoden ikään kuolematta turmassa, väkivaltaisesti tai myrkkyyn, hän olisi keskimäärin elänyt 62–70 vuoden ikään, lähes yhtä pitkään kuin ihmiset nykypäivänä.

Elinikää voidaan kuitenkin venyttää, mahdollisesti hyvin pitkällekin.

Kun ihmiskunta eli vasta aamunkoittoaan, elivät harvat lapset vauvaikää pidemmälle. Luonnon ja vieraiden ihmisten aiheuttamat vaarat pitivät huolen siitä, ettei varhaisissa heimoissa juurikaan pohdittu eläkepommia. Kuvassa piirros esihistoriallisten ihmisten elämästä.
Kun ihmiskunta eli vasta aamunkoittoaan, elivät harvat lapset vauvaikää pidemmälle. Luonnon ja vieraiden ihmisten aiheuttamat vaarat pitivät huolen siitä, ettei varhaisissa heimoissa juuri pohdittu eläkepommia.AOP

Rajoja rikkomassa

Tieteellisessä Gerontology-journaalissa vuonna 2017 julkaistu artikkeli The Future of Human Longevity (siirryt toiseen palveluun) osoittaa, että ihmisten kyky elää entistä pidemmälle on toistaiseksi pysähtynyt. Yli satavuotiaiden kuolleisuus ei ole viimeisten vuosikymmenten aikana merkittävästi laskenut.

Samassa artikkelissa kuitenkin todetaan, ettei ole olemassa minkäänlaista vedenpitävää näyttöä siitä, etteikö ihmisen elinaikaa voitaisi tulevaisuudessa pidentää entisestään. Ihmiselämän pituus ei ole kiveen hakattu, vaan se riippuu siitä, onnistuvatko ihmiset kehittämään entistä parempia mahdollisuuksia pitkään elämään.

Tuoreessa tutkimuksessa Rooman Sapienzan yliopistolta ja Rooman yliopistolta havaittiin eräänlainen kuoleman todennäköisyyden katto (mortality plateau).

Selvisi (siirryt toiseen palveluun), että kun ihminen tulee tiettyyn ikään, hänen todennäköisyytensä kuolla ei enää nouse iän nousun mukana. Kun yltää 105 vuoden ikään, todennäköisyys kuolla luonnollisesti ennen jokaista seuraavaa syntymäpäivää on noin fifty-fifty. Tutkijat käyttivät aineistonaan jokaista 105-vuotiasta ja vanhempaa italialaista vuosilta 2009–2015.

Stanfordin yliopiston tutkimus (siirryt toiseen palveluun) vuodelta 2018 sen sijaan päätyi sellaiseen tulokseen, että keskimääräinen kuolinikä ihmisillä, jotka elävät 65 ikävuotta vanhemmaksi, kasvaa kolmella vuodella jokaisen 25 vuoden ajanjakson myötä. Ihminen elää siis arviolta kuusi vuotta pidempään kuin hänen isovanhempansa.

Sama tutkimus osoittaa, etteivät ihmiskunnan pyrkimykset pidentää elinikää ole turhia. Aiempi tutkimus asetti ihmisen absoluuttisen elinikäkaton noin 125 vuoteen, mutta tuloksia on haastettu ja puolustettu (siirryt toiseen palveluun).

Kuvassa saksalaisen taiteilijan Michael Wolgemutin teos Kuolemantanssi vuodelta 1493. Kuolemantanssi-aiheiset teokset tehtiin usein muistuttamaan ihmisiä elämän hauraudesta mustan surman keskellä.
Kuvassa saksalaisen taiteilijan Michael Wolgemutin teos Kuolemantanssi vuodelta 1493. Kuolemantanssi-aiheiset teokset tehtiin usein muistuttamaan ihmisiä elämän hauraudesta mustan surman keskellä.Public domain / Wikimedia Commons

Millainen on ihmiskunnan tulevaisuus?

Tulevaisuudessa, jossa jokainen ihminen voisi elää 115-vuotiaaksi ja vanhemmaksi, tulee yhteiskunnalle eteen useita sosioekonomisia haasteita. Jacobsén esittelee blogissaan useita muutoksia, joita maailmassa tulisi tässä tapauksessa tehdä.

1. Eläkeiän laaja nousu

Kun elämme pidempään ja lääketiede kehittyy, yhä useampi pystyy työskentelemään entistä vanhempana. Eikä vain pysty, vaan myös joutuu, jotta pidempi elämä on mahdollista kustantaa.

Euroopassa eläkeikä vaihtelee keskimäärin 60–72 vuoden välillä. Eläkeiän nostoa tavoitellaan esimerkiksi Espanjassa, Tanskassa, Ranskassa ja Irlannissa (siirryt toiseen palveluun).

Monet maat ovat sitoneet eläkeiän nousun elinajanodotteen nousuun. Niin myös Suomi. Kun elämme pidempään, pääsemme jatkossa myös eläkkeelle myöhemmin. Näin turvataan yhteiskunnan verotulot ja eläkejärjestelmän ylläpito.

2. Eläkejärjestelmän uudistaminen

Jotta yhä useammalle voidaan jatkossa maksaa riittävää eläkettä, joudutaan muuttamaan myös eläkemalleja. Maailman talousfoorumin selvityksessä (siirryt toiseen palveluun) ilmeni, että ihmiset tulevat käyttämään eläkesäästönsä loppuun keskimäärin 8–20 vuotta ennen kuolemaa. Eniten kehitys kuormittaa naisia.

Monissa maissa on alettu harkitsemaan hybridiratkaisuja, joissa yhdistyvät kansaneläke, yksityiset eläkkeet, henkilökohtaiset säästöt ja eläketilit. Pinnalle on noussut myös vaihtoehto, jossa eläkekertymää voitaisiin laskea taloudellisesti haastavien tilanteiden yhteydessä.

Singaporessa (siirryt toiseen palveluun) on käytössä malli, jossa työnantajat ja -tekijät maksavat arviolta viidesosan kuukausipalkastaan automaattisesti eläketilille. Näitä tuloja sijoitetaan pääasiassa Singaporen asuntomarkkinoille tuottojen toivossa. Jotta Singaporen kansalainen pääsee mukaan järjestelmään, tulee hänen kerätä 55 ikävuoteen mennessä vähintään 155 000 Singaporen dollaria eläketililleen.

3. Julkisten palveluiden säännöstely ja niiden hinnan nosto

Julkiset palvelut ovat monissa maissa taistelleet jo pitkään väestön ikääntymisen kanssa. Resurssit eivät ole kasvaneet samaa tahtia apua tarvitsevien ihmisten määrän kanssa.

Näin myös Suomessa, jossa väestön huoltosuhde heikkenee vääjäämättä. Ratkaisuksi on Suomessa suunniteltu soteuudistusta, mutta esimerkiksi lääkärit eivät ole pitäneet sitä yksinkertaisena vastauksena ongelmaan (siirryt toiseen palveluun). Sote on noussut Suomen politiikan yhdeksi suurimmista kiistakapuloista.

Vaihtoehtoina olisi siis joko alkaa säännöstelemään julkisia palveluita tarpeen mukaan entistä hanakammin tai lisätä asiakkaan palveluista maksamaa omavastuuta. Molemmissa vaihtoehdoissa on kuitenkin olemassa riski, etteivät kaikki apua tarvitsevat saisi terveydelleen välttämätöntä tukea.

Haluammeko edes elää ikuisesti?

Ajatus ikuisesta elämästä on kiehtonut ihmiskuntaa läpi historian.

Nuoruuden lähteestä on haaveiltu niin kreikkalaisissa kuin roomalaisissa taruissa, pappiskuningas Johanneksen ristiretkien ja 1000-luvun alun legendoissa kuin Karibian alkuperäiskansojen suullisessa perinnössä ja Juan Ponce de Léonin seikkailuissa.

Rakastetuissa Indiana Jones -elokuvissakin teema on esillä. Steven Spielbergin ja George Lucasin luoma aarteenetsijähahmo etsii ja lopulta löytää Graalin maljan, joka suo kupista juovalle ikuisen elämän.

Maljan voimat perustuvat Kuningas Arthurin ja pyöreän pöydän ritarien tarinoihin, ja sitä pidetään kultturihistoriallisesti astiana, josta Jeesus Nasaretilainen tarjosi viimeisellä ehtoollisella viiniä ennen kuolemaansa.

Lasimaalaus Jeesuksesta viimeisellä ehtoollisella. Pöydällä edessä Graalin malja.
Lasimaalaus Jeesuksesta viimeisellä ehtoollisella. Pöydällä edessä Graalin malja.AOP

Varo mitä toivot, sillä se saattaa vaikka toteutua. Tuttu fraasi, jonka juuret ovat muinaiskreikkalaisen satusedän Aisopoksen tarinoissa. Monesti valtavaa voimaa tavoitellessaan ihminen tuntuu kompastuvan kuvitelmaan kaikkivoipaisuudestaan. Yliluonnollisten voimien kyljessä saattaa tulla myös negatiivisia vaikutuksia, jotka tekevät voimat hyödyttömiksi, peräti taakaksi.

Yli sadan ikävuoden matkan kulkeneet ihmiset ovat usein poikkeusyksilöitä. Poikkeuksellisen terveitä, poikkeuksellisen ihmeellisiä. Pitkän iän myötä suurimmalla osalla tulee väistämättä eteen vakavia sairauksia, jotka rappeuttavat aivoja, muistia, kehoa, liikkumista. Niitä asioita, jotka mahdollistavat meille kaikille onnen.

Satojen ikävuosien aikana tulee todistaneeksi monia tragedioita. Ystävien, sukulaisten ja lasten kuolemia. Särkyviä sydämiä.

Mitä on elämä, jos et tunnista rakkaitasi tai heitä ei enää ole?

Mitä on elämä, jossa sadan vuoden muistot samentuvat ja sulautuvat yhdeksi epäselväksi kokonaisuudeksi?

Mitä on elämä, jos et voi enää puraista pihapuusta pudonnutta tuoretta omenaa?

Valtiotieteiden maisteri Rosa Rantanen väitteli vastikään syksyllä ikuisen elämän eettisyydestä tohtoriksi Turun yliopistosta.

Hän kirjoittaa väitöstutkimuksessaan (siirryt toiseen palveluun) useimpien ihmisten intuition olevan, että elämä on hyvä asia ja kuolema paha. Suurin osa ei kuitenkaan halua myöskään elää ikuisesti. Syntyy paradoksi: emme halua kuolla, muttemme myöskään tallustaa maan päällä loputtomiin.

Ikuisuus on kuitenkin eri asia kuin vaikkapa 200 tai 1 000 vuotta.

Mitä on elämä, jos et voi enää puraista pihapuusta pudonnutta tuoretta omenaa?

Entäs sitten maapallon ylikansoittuminen, joka uhkaa planeettamme kantokykyä jo nyt, kun elämme huomattavasti satoja vuosia lyhyempiä aikoja? Kolonisoitaisiinko Kuu ja läheisiä planeettoja, jotta pitkäikäisellä väestöllä olisi tilaa elää?

Rantanen pohtii asiaa kahdesta näkökulmasta.

Jos ihmisen keskimääräiseksi elinajanodotteeksi muodostuisi jonain päivänä 1 500 vuotta, voisi olla, että väestö lisääntyisi 30 ikävuoden sijaan 300-vuotiaana.

Voisi myös olla niin, että elinikää säännösteltäisiin. Jos haluaisi saada lapsia, eläisi lyhyemmän elämän, jotta maapallo kestäisi kuormituksen. Epätodennäköistä maailmassa, jossa suurin osa arvostaa lisääntymiskysymyksessä vapautta tehdä omia päätöksiä.

Vanhemmuutta on rajoitettu jo aiemmin Kiinassa. Lienee epätodennäköistä, että lapsien teko kiellettäisiin lailla, vaikka maapallo ylikansoittuisikin. Kuvassa vauvan käsi aikuisen kädessä.
Vanhemmuutta on rajoitettu jo aiemmin Kiinassa. Lienee epätodennäköistä, että lapsien teko kiellettäisiin lailla, vaikka maapallo ylikansoittuisikin.Jyrki Lyytikkä / Yle

Rantanen ei tutkimuksessaan asetu puolustamaan tai vastustamaan eliniän merkittävää pidentämistä.

Hänen johtopäätöksensä on helppo allekirjoittaa: Merkitystä voi luoda lyhyessäkin elämässä. Mieluummin lyhyt ja onnellinen kuin pitkä ja onneton elämä.

Ehkä osaamme tavoitella aktiivisesti onnea vain siksi, että tiedämme rajallisuutemme. Miksi syleillä, silittää ja suudella tänään, jos niihin on ikuisuus aikaa?

Haluaisitko sinä elää ikuisesti? Mitä tekisit 200 lisävuodella? Voit keskustella aiheesta kello 22 saakka.

Aiheesta lisää:

Japanilaisnainen on maailman vanhin ihminen – 116-vuotias nauttii matematiikasta ja lautapeleistä

Satavuotiaan Walfred Andersonin uskomaton elämä: Lamat ja Siperian vankileirit eivät nujertaneet suomalaisen ikuista optimismia

Maailman vanhin pariskunta löytyy Japanista – "Me olemme pärjänneet näin pitkään, koska olin kärsivällinen"

Tutkijat todistivat matemaattisesti: Ikuinen elämä on mahdotonta (2017)

Lähteet: Time, Straits Times, Lääkärilehti