Anssi Kela hyväksyy osansa ikuisena Nummela-miehenä: "Levyä kuunnelleet pikkulapset käyvät nyt keikoilla baari-ikäisinä"

Elämäkertakonsertteja parhaillaan tekevä kulttuurivieras Anssi Kela liputtaa lempeyden puolesta.

Anssi Kela
Anssi Kelan elämäkertakonsertti Bio Rexissä 12/2019.
Anssi Kelan elämäntavoista ei löydy juuri muita paheita kuin karkinsyönti. - Pitäisi varmaan perustaa karkinsyöjien AA-kerho. Karkkiholistit! Katriina Laine / Yle

Pyri tekemään asioita, jotka tuottavat sinulle iloa.

Älä ole ilkeä muille.

Anssi Kela sai joskus nuorelta tytöltä kirjeen, jossa tämä pyysi artistilta elämänohjeita. Kela tuumi ensin, että kuka hän on ketään neuvomaan, mutta päätti lopulta vastata.

Tekstiä syntyi monta sivua. Sitten hän pyyhki turhat pois.

Jäljelle jäi kaksi lausetta.

Niihin tiivistyy Anssi Kelan elämäkertakonsertti ja Kelan missio taiteilijana.

Anssi Kela soittaa kitaraa
Anssi Kelan on kauhean vaikea kieltäytyä, kun johonkin pyydetään. – Vaikka aivoni huutavat eieiei, kuulen suuni sanovan, että totta kai tulen. Katriina Laine / Yle

Kaikki tiet vievät Nummelaan

Nämä kadut kaupungin, huvilat ja puutarhat

Kävelytän koiraa ja mieleen palaa vuodet parhaimmat

Anssi Kelan kevättalvella jatkuva elämäkertakiertue alkaa joulunalusviikolla kutsuvieraskonsertilla helsinkiläisessä elokuvateatteri Bio Rexissä.

Ensimmäiset sävelet tunnistaisi luultavasti valtaosa suomalaisista.

Yli kaksi tuntia kestävän, läpikäsikirjoitetun konsertin dramaturgia rakentuu Nummela-kappaleen säkeistöjen varaan. Ne limittyvät muihin lauluihin uran varrelta, ja laulut limittyvät kertomuksiin Kelan elämästä.

– Tarinat johtavat biiseihin, ja biisit tarinoihin. Siitä syntyy kaari, joka kertoo jotain siitä, miten minusta tuli minä, Kela summaa konserttien idean seuraavana päivänä tehtävässä haastattelussa.

Kelan oikeastaan piti tehdä mies ja kitara -tyyppinen, intiimi konserttikiertue. Sitten homma "jotenkin eskaloitui".

Mun täytyy kävellä näin on laulaja-lauluntekijän elämän toistaiseksi suurin tuotanto. Sen parissa työskentelee enemmän väkeä kuin esimerkiksi Kelan muutaman vuoden takaisessa jäähallikonsertissa.

Elämäkertakonsertti on etäisesti sukua Nick Caven keskustelukiertueelle ja Bruce Springsteenin musiikilliselle turinoinnille Broadway-teatterissa, mutta silti ihan omanlaisensa.

– Vähän kaikki on jo nähty, mutta ei ihan tällaista vielä.

Kuva Anssi Kelasta lapsena, Anssi kelan elämäkertakonsertti Bio Rexissä 12/2019.
Elämäkertakonserttien lavasteissa on Kelan lapsuuden koulukuvia ja artistin huolella säästämiä fanijulisteita Kissistä ja Keke Rosbergista.Katriina Laine / Yle

“Säälin ihmisiä, jotka eivät osaa nauraa itselleen”

Ennen konserttikiertuetta Anssi Kela kertoi Facebook-tilillään (siirryt toiseen palveluun) tuntevansa harvinaista rimakauhua.

Opeteltavaa oli hirveän paljon: puhuttavaa tekstiä, uusia sovituksia vanhoista lauluista ja uusien härveleiden käyttöä.

Kela esiintyy Mun täytyy kävellä näin -elämäkertakonserteissaan yksin ja luo taustat livenä kitaran ja laulun kertaavilla luuppereilla. Niiden käytössä hän ei ole vielä aivan rutinoinut.

Kutsuvieraiden edessä piti ottaa pari juttua uusiksi.

Sekä yleisö että artisti itse suhtautuivat satunnaiseen kangerteluun lämpimällä huumorilla. Kelan mukaan se on perusmenoa hänen keikoillaan. Usein hän unohtaa esimerkiksi laulujensa sanat.

– Mä melkein nauran makeimmin silloin kun olen itse tyrinyt. Kun mulle nauretaan, nauran yleensä itse eniten.

Anssi Kelan korvanappia säädetään ennen keikkaa.
Kela haaveili omasta areenakonsertista esiinnyttyään Eric Claptonin lämmittelijänä 2011. Nyt hänestä tuntuu, että elämäkertakonsertit ovat se todellinen maali. Katriina Laine/Yle

Kelan mielestä kenenkään ei kannattaisi ottaa itseään kamalan vakavasti.

– Tavallaan säälin ihmisiä, jotka eivät osaa nauraa itselleen. Sellaisten tyyppien kanssa on vähän vaikea operoida. Itselleen nauraminen on mun mielestä aika perusjuttu, joka jokaisen pitäisi hallita.

Nuorempana Kela arvelee kykynsä itseironiaan olleen niukempaa. Lihas on kehittynyt, kun uran nousujen ja laskujen myötä on pitänyt oppia olemaan armollinen itselleen.

Kela on päätellyt, että on viisainta vain uskoa siihen, mitä tekee.

– Ei musaa voi tehdä niin, että kuuntelisi Spotifyn top-50 -listalta mikä on nyt suosittua. Ei ole mahdollista peesailla. Onneksi on sen verran kilsoja takana, että alkaa luottaa siihen, että on jo rakentanut jotain pysyvää.

Anssi Kelan isän vanhat bootsit.
Anssi Kela on konkreettisesti täyttänyt Juha-isänsä muusikonsaappaat. Kela ei ehtinyt koskaan soittaa yhdessä nuorena kuolleen isänsä kanssa.Katriina Laine/Yle

Kiltteys ei vaadi kohtuuttomia

Anssi Kela tietää, että ei kerää ääniä Suomen seksikkäin mies -äänestyksissä. Anssi Kelasta puuttuu tyhjä uho ja vaaran tuntu. Anssi Kela ei tunne mitään tarvetta olla alfauros.

Hän ei syö lihaa, ei polta tupakkaa, eikä käytä alkoholia tai muita päihteitä. Kela ei juo edes kahvia.

Karkkia sentään kuluu.

Kela ei ole koskaan viihtynyt mieskööreissä, joissa retostellaan tunkkaiseen tyyliin seksisaavutuksilla. Kelan on luontevaa keskustella, käydä lounaalla ja elokuvissa ystäväpiiriinsä kuuluvien naisten kanssa.

– Tiedän miehiä, jotka eivät hengaa koskaan mimmien kanssa ehkä omaa puolisoa lukuunottamatta. Ehkä se osin selittää tiettyihin äijäporukoihin tiivistyvää tulehtunutta menoa, jossa kerskutaan kaadoilla. Mun on aina ollut vaikea olla sellaisissa tilanteissa, en ymmärrä sitä skeneä yhtään.

Kela on kiltti.

Jotenkin se tuntuu vallankumoukselliselta näinä aikoina.

Kela sanoo haluavansa tuoda iloa ja edes jonkinlaista valoa ihmisille. Ajatus ei ole syttynyt salaman lailla, vaan rakentunut ajan kanssa.

Vaikka Kelan laulujen tarinat ovat toisinaan melankolisia ja niiden ihmiskohtalot usein synkkiä, hän haluaa tarjota kuulijoilleen lohtua ja lempeyttä.

– Tuntuisi tyhmältä sanoa, että on positiivisuuden tuoja, koska siinä on vääränlainen klangi. Siitä tulee vaikutelma, että olisi joka paikassa valkaistu hymy esillä.

Kiltteys on valinta, jonka jokainen voi tehdä joka päivä, Kela huomauttaa. Se ei vaadi kohtuuttomia ponnisteluja.

– Joka päivä voi päättää, millä asenteella suhtautuu muihin, ja että pitää ihmisiä ihmisinä. Kun ostaa ärrältä kahvin, voi valita, murahteleeko kassalle vai asioiko hyvällä fiiliksellä.

Kela kertoo esimerkin vuosien takaisesta taksimatkasta.

Matkan varrella ei montaa sanaa kuskin kanssa vaihdettu. Kun tuli maksun aika, kaivoi kuljettaja hanskalokerosta karkkipussin ja kehotti laittamaan suun makeaksi. Hänellä oli tapana tarjota karkkia matkustajille.

– Totta kai mulle makean ystävänä maistui. Se oli hyvä esimerkki siitä, miten pienillä päätöksillä voi jakaa paljon iloa ja hyvää fiilistä ympärilleen. Noin pieni ele, ja muistan sen vieläkin. En tajua, miksei me tehtäisi useammin niin.

Anssi Kelan elämäkertakonsertti Bio Rexissä 12/2019.
Elämäkertakonserteissa nähtävän videotaideteoksen materiaali on peräisin Kelan itse kuvaamista pätkistä vuosikymmenten varrelta. Katriina Laine / Yle

Musiikki on matkakumppani, ei elinehto

Me silloin kavereiden kanssa tämä puisto vallattiin

Meidän mopot kulki kahtasataa, tuon sillan kaiteilla käveltiin

Kela käy elämäkertakonsertissa läpi teini-iän hurjat temput, ensi-ihastukset, isänsä kuoleman ja lähes kohtalokkaaksi koituneen formulaonnettomuutensa (siirryt toiseen palveluun).

Yleisölle selviää esimerkiksi se, että Nummela-kappaleessa Kela laski ikänsä väärin, ja kyllä, poikajoukko oikeasti tiesi, miten koko kylän valot saatiin sammuksiin.

En kuolisi ilman musiikkia. Kuolisin ilman ruokaa.

Anssi Kela

Yksityiselämäänsä tavallisesti tarkkaan varjeleva artisti raottaa poikkeuksellisesti myös avioeroaan ja suhdettaan isyyteen.

Kela kertoo yleisölle arvelevansa, että heillä on muitakin suosikkiartisteja. Kotona hän on sen sijaan maailman ainoa isi. Haastattelussa hän toteaa vielä vahvemmin, ettei musiikki ole hänelle henki ja elämä.

– On tärkeätä, että on muutakin kuin duuni ja musiikki. Musiikki on matkakumppani, joka varmasti kulkee mukana hautaan asti, mutta en mä kuolisi ilman sitä. Kuolisin ilman ruokaa, Kela sanoo ja nauraa päälle.

Narauttamalla yksityisyytensä ovea Kela halusi palkita erityisesti vannoutuneimmat kuulijansa.

– Tiedän, että mulla on sellaisia hardcorefaneja, jotka ovat lukeneet kaikki mahdolliset haastattelut. En halunnut, että jengi tulee konsertteihin, ja on että okei: taas toi horisee samat jutut, jotka on luettu sadassa haastattelussa.

Kela vinkkaa keikoillaan mahdollisuudesta lahjoittaa rahaa Unicefille.
Anssi Kela on työskennellyt YK:n lastenjärjestö Unicefin kanssa vuosien ajan. – En mä ajattele, onko mun urani vaakalaudalla, jos mulla on mahdollisuus kompata hyvinä pitämiäni juttuja.Katriina Laine/Yle

“On tärkeämpiäkin asioita kuin Anssi Kelan ura”

Löysin elämäni naisen ja me yhteen muutettiin

Olin kakskytviis kun sanoin: "Please, eikö mentäis naimisiin?"

Anssi Kelalla on ollut elämässään kaksi pitkää parisuhdetta.

Se, josta hän kirjoitti kolmekymppisenä Nummelassa, päätyi eroon 17 vuotta sitten.

Lehtijuttujen perusteella olisi voinut kuvitella, että suomirokin puhtoisena partiopoikana pidetty artisti oli pettänyt koko kansan.

Moni olisi voinut katkeroitua, mutta Kelasta tuli ryöpytyksen seurauksena ainoastaan entistä tarkempi yksityisyydestään.

– Siinä valossa on mulle iso askel, että päästän nyt ihmiset näkemään enemmän yksityistä kuin ennen. Ei se silti tarkoita, että alkaisin antaa parisuhdehaastatteluja. Jatkossakin päätän itse, minkä verran itsestäni paljastan.

Vanha puhelin Anssi Kelan konsertin lavasteissa.
Kelan elämäkertakonsertissa painellaan 1970-luvulla syntyneiden nostalgiahermoja monin tavoin.Katriina Laine/Yle

Anssi Kelaa ei kuitenkaan pelota laittaa itseään alttiiksi silloin, kun hän ottaa näkyvästi kantaa tärkeinä pitämiinsä epäkohtiin. Kela on esimerkiksi vastustanut rasismia, puolustanut pakolaisten auttamista ja esiintynyt ilmastomarssilla.

Kaikki eivät siitä tykkää.

Kevyimmissä palautteissa Kelaa kehotetaan heittämään kitaransa nuotioon, karmeimmissa hänet uhataan tappaa.

– Aina, kun tekee ulostuloja mieltä kuohuttavista asioista, tulee kommentteja, joissa kerrotaan, että nyt lensivät Kelan levyt roskiin. En ole nähnyt yhtään kuvaa siitä roskiksesta, enkä usko, että niitä levyjä koskaan on ollutkaan.

Kelaa huvittaa se, että jotkut hänen aktivismistaan suivaantuneet epäilevät hänen ottavan asioihin kantaa vain saadakseen nostetta uralleen.

– Jos ajattelisi vain sitä, mikä on uran kannalta järkevää, niin ei koskaan kannattaisi sohia muurahaispesiä. Maailmassa on kuitenkin tärkeämpiäkin asioita kuin Anssi Kelan ura. Jos minulla on artistina edes pienessä mittakaavassa mahdollisuus vaikuttaa niihin tärkeämpiin asioihin, niin teen sen.

Nuori polvi tekee Nummelalle kunniaa

Koiran kanssa joskus myöhään harjulle me kiivetään

Ja sieltä käsin katsellaan nukkuvaa Nummelaa

Anssi Kela koputteli menestyksen ovelle jo vuonna 1993 Rockin SM-kisat voittaneella Pekka ja Susi -yhtyeellään. Suuri yleisö ei kuitenkaan innostunut.

Soololevy Nummela vuonna 2001 sen sijaan räjäytti pankin. Se on edelleen, lähes parikymmentä vuotta myöhemmin, Suomen kautta aikojen 13. myydyin albumi.

Vaikka Nummela ei ole ikinä yltänyt kriitikoiden parhaat levyt -listoille (siirryt toiseen palveluun), sillä on pysyvä paikka yleisön sydämissä. Albumi on jatkanut elämäänsä myös niiden kuulijoiden parissa, jotka olivat levyn julkaisun aikaan tuskin edes syntyneet.

Kelaa pyydetään usein opiskelijabileisiin soittamaan Mikan faijan BMW, Kaksi sisarta ja Puistossa.

Parikymppinen Ida Paul ja kolmekymppinen Kalle Lindroth julkaisivat hiljattain dueton (siirryt toiseen palveluun) Vuonna nolla, jossa “lauletaan Nummelaa liian kovaa”.

– Muhun liittyen on ollut selvästi viime vuosina käynnissä tietty nostalgiabuumi. Nummela oli aikanaan niin iso juttu, että se ylitti sukupolvien väliset kuilut. Se oli iso myös lasten keskuudessa, mitä en ole koskaan tajunnut.

Kela kuuli Nummelan huippuvuosien aikaan jatkuvasti vanhemmilta, miten heidän taaperonsa ei vielä juuri puhu, mutta osaa laulaa levyn kannesta kanteen.

– Nyt ne lapset ovat parikymppisiä ja pääsevät baareihin ja keikoille. Opiskelijabileissä on niitäkin, jotka eivät ole edes syntyneet vielä kun levy julkaistiin. Aina uudet tyypit ovat löytäneet sen itse.

Anssi Kela soittaa kitaraa
Kela ei voi tehdä keikkaa soittamatta Nummela-biisiä.Katriina Laine/Yle

Itse ei voi päättää, mistä muistetaan

Marjaruoka sulattaapi muuta ruokaa.

Bio Rexin yleisöä naurattaa kasku, jonka Anssi Kela kertoo bändikaverinsa mummosta. Isoäiti oli tuputtanut mahat täynnä oleville soittajapojille jälkiruuaksi kiisseliä lauseella, joka jäi elämään myös mummon kuoltua. Se summaa hyvin, miten kukaan ei voi itse päättää, mistä jää historiaan.

Kela ei voi tehdä yhtään keikkaa ilman, että joutuisi soittamaan Nummelan.

Tässä kohtaa Kela oikaisee toimittajaa. Hän saa soittaa, ei joudu soittamaan.

– On suuri ilo, että on pystynyt luomaan urallaan jotain, mikä on osoittautunut noin pysyväksi ja merkinnyt niin monelle sukupolvelle niin paljon.

Kun Kela kirjoitti Nummela-kappaleen, hän uskoi, että olisi ainoa ihminen, joka sen ikinä kuulee.

– Se oli oikeastaan hetkessä paperille kaatamani oksennus, nopeimmin koskaan kirjoittamani laulu. Kun olin tehnyt sen biisin, olin varma, ettei se koskaan kiinnostaisi ketään – kuka haluaisi kuunnella, miten kolmekymppinen mies horisee omasta elämästään.

Mun unelma on olla joskus kuin Popeda

Anssi Kela

Yksityisestä tulikin yleistä.

– Luulin laulua kirjottaessani, että nämä asiat ovat tapahtuneet vain minulle, mutta ne ovat tapahtuneet myös tuhansille muille. Vaikka laulan Nummelasta, niin Suomi on täynnä nummeloita. Ihmiset löytävät laulusta jokaisen pikkukaupungin, jossa ovat ikinä hengailleet, ja itsensä sen harjulta kävelemästä.

Anssi Kela on hyväksynyt sen, että Nummela on se, mistä hänet tullaan muistamaan.

– Olen tehnyt paljon musiikkia sen jälkeen, ja parempia levyjä sen jälkeen, mutta ei se mua haittaa.

Vaikka Kela tietää olevansa monille “se Nummela-tyyppi”, hän toivoo tulevien vuosikymmenten muuttavan käsitystä.

– Kun tässä vielä jaksaa jauhaa musahommia, niin toivon, että joskus mua muistettaisiin vähän kuin Popedaa. Siinä ei muistella tiettyä levyä tai aikakautta, vaan se on Popeda ja sen pitkä ura. Mun unelma on olla joskus kuin Popeda.

Bio Rexin konsertin päättyessä supersankari Kelastinen poistuu 1980-luvun kellariksi somistetulta näyttämöltä valoon.

Talviselle kadulle purkautuvalla yleisöllä on pörröinen ja lämmin olo.