Miksi yksi saa influenssan ja toinen ei? Lapsuutesi ensimmäinen tartunta ratkaisee, miten helpolla selviät influenssakaudesta

Immuunijärjestelmällämme on valikoiva muisti: lapsuuden influenssatartunta jää iäksi mieleen mutta lähimuisti ei pelaa.

influenssa
Nainen lohduttaa sängyssä makaavaa kuumeista lasta, jolla on nalle kainalossa ja kuumemittari suussa.
Suomessa jopa joka viides pikkulapsi saa kausi-influenssan. Sairaalaan lapsi joutuu influenssan vuoksi yhtä todennäköisesti kuin vanhus. Alle seitsenvuotiaiden influenssarokotus on Suomen kansallisessa rokotusohjelmassa. Alle puolivuotiaita suojellaan rokottamalla ilmaiseksi heidän lähipiiriään. Rex Features / AOP

Talven influenssakauden käynnistyminen näkyy jo eri puolilla Suomea, tiedottaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, (siirryt toiseen palveluun) ja myös vähemmän ärhäkät nuhakuume- eli kansankielellä flunssavirukset panevat ihmiset köhimään ja niiskuttamaan.

Kausi-influenssaa yritetään torpata rokotuksilla. Virukset ovat kuitenkin hyvin nopeita muuttumaan, joten uuden kauden rokotuksen koostumus joudutaan ratkaisemaan osittain arvailun varassa.

Pohjana ovat edellisellä kaudella kiertäneet virukset. Viime kädessä pitäisi pystyä ennustamaan, mihin suuntaan ne kehittyvät ennen seuraavaa kautta.

Viruskannat, joita pärskimme toisillemme tänä talvena, ovat siis sellaisia, että täsmälleen niihin ei kenelläkään ole vanhastaan immuniteettia. Silti moni selviää tartunnasta jopa aivan oireitta, vaikka jotkut toiset joutuvat petipotilaiksi ja osa jopa kuolee.

Virukset ovat herkkiä tarttumaan kaikkialla, missä ihmisiä on lähekkäin. Kuitenkin vain noin puolet tartunnan saaneista sairastuu. Miksi esimerkiksi työpaikalla joku sairastuu ja vieressä istuva ei?

Siihen tutkijat ovat etsineet vastausta vuosikymmeniä. Tuoreen tutkimuksen mukaan arpa heitetään jo varhaisimmassa lapsuudessa.

Flunssaa, ylähengitysteiden lievää infektiosairautta, aiheuttaa noin 200 virusta. Influenssan aiheuttajia kiertää paljon vähemmän, mutta oireet ovat ärhäkämpiä. Influenssaa hillitään rokotuksilla. Flunssaan rokotukset eivät tepsi.

Yhdysvaltalaisen Arizonan yliopiston BIO5-insituutin (siirryt toiseen palveluun) tutkimus, joka on julkaistu PLoS Pathogens -lehdessä (siirryt toiseen palveluun), laajentaa kolme vuotta sitten julkaistua tutkimusta (siirryt toiseen palveluun) immunologiseksi leimautumiseksi kutsutusta ilmiöstä.

Influenssavirukselle ensi kertaa altistuvan lapsen elimistön puolustusjärjestelmä tuottaa vasta-ainetta, joka pyrkii tekemään tuon nimenomaisen viruksen tehottomaksi.

Jokaisen influenssavirustyypin pinnan reseptoriproteiinit ovat omanlaisensa, mutta kaikki tunnetut A-virukset kuuluvat proteiineiltaan kahteen pääryhmään.

Jos immuunijärjestelmää myöhemmin koettelevan viruksen proteiinit ovat samaa päätyyppiä kuin lapsuuden ensimmäisessä influenssassa, elimistö selviää viruksesta paljon paremmin kuin päätyypiltään uppo-oudosta tunkeilijasta, tutkijat totesivat.

A-virukset ovat äkeämpiä epiademioiden aiheuttajia kuin B-virukset. Tämänvuotisessa influenssarokotteessa on suojaa kahta A- ja kahta B-virustyyppiä vastaan. 

BIO5:n aiemmassa tutkimuksessa tulokulmana olivat lintu- ja sikainfluenssavirukset. Niiden perimän muuttuminen voi tehdä niistä pahimmillaan sellaisia, että ne alkavat tarttua kausi-influenssojen tavoin helposti ihmisestä ihmiseen.

Niin syntyvä pandemia olisi vakavimmillaan valtava terveysuhka. Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan lintuinfluenssa tappaa 60 prosenttia sairastuneista. Sata vuotta sitten ympäri maailmaa riehunut espanjantauti oli lintuinfluenssa. Kymmeniä miljoonia ihmisiä kuoli.

BIO5:n jatkotutkimuksessa keskityttiin kausi-influenssoihin. Nekin ovat tavallaan pandemioita: virus kiertää maailman ja aloittaa uudelleen hieman muuntuneena.

Perusterveelle kausi-influenssa on ennemmin harmillinen kuin vaarallinen tauti, mutta keskimäärin 500 suomalaiselle se on kuolemaksi. Valtaosa on vanhuksia, joilla on jonkin pitkäaikaissairauden heikentämä yleiskunto.

Korkea ikä ja kovat influenssaoireet eivät kuitenkaan kulje väistämättä käsi kädessä. Kausi-influenssat vaikuttavat epätasaisesti eri ikäryhmiin vuodesta riippuen.

Arizonalaistutkimuksessa pyrittiin selvittämään, löytyykö immunologisesta leimautumisesta selitystä ikäryhmien väliseen epäsuhtaan. Aineistona oli Arizonan osavaltion terveydenhoidossa tilastoitua tietoa.

Lähikuva hoitajan hansikoidusta kädestä pistämässä rokotetta miehen karvaiseen olkavarteen.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos hankki tämän influenssakauden varalle 1,7 miljoonaa annosta pistettävää influenssarokotetta. Pikkulapsille rokote voidaan antaa myös nenäsumutteena. Sabastien Nogier / EPA

(A)H3N2-virustyyppi on syypää valtaosaan ikääntyneiden kausi-influenssatartunnoista, jotka ovat kyllin ankaria viedäkseen heidät lääkärin puheille ja jopa aiheuttamaan heidän kuolemansa.

(A)H1N1 puolestaan on painottunut nuoriin ja keski-ikäisiin ja on harvemmin kuolemaksi kuin H3N2. Viime vuosikymmenen vaihteessa H1N1 aiheutti sikainfluenssapandemian, mutta sittemmin siitä on tullut normaali kausi-influenssan aiheuttaja.

Arizonan terveystilastoista piirtyi kuvio, joka vahvisti, että lapsuuden ensimmäinen tartunta antaa koko iäksi selvää suojaa jommankumman virustyypin uusia kantoja vastaan.

Vaikka tilastossa ei tietenkään lue, mikä virus oli aiheuttanut tietyn lapsen influenssan vaikkapa vuonna 1955, aiheuttaja oli pääteltävissä siitä, mikä virus tuolloin yleisesti jylläsi.

Influenssa tarttuu muihin ihmisiin jopa jo ennen kuin on aiheuttanut levittäjässä oireita. Kun niitä alkaa ilmetä, hän on neljän ensimmäisen päivän aikana tartuttavimmillaan.

H1N1 ja H3N2 ovat virusten evoluutiopuussa eri oksilla mutta silti läheistä sukua toisilleen. Ihmisen immuunijärjestelmä ei sitä kuitenkaan tajua. Se on virittäytynyt muistamaan vain vanhimman influenssatartunnan; lähimuisti on huono.

– Immuunijärjestelmällämme on usein vaikeuksia tunnistaa kausi-influenssan aiheuttajavirus ja suojautua siltä, vaikka se on käytännössä sisarus vain muutamia vuosia aiemmin kiertäneelle kannalle, sanoo tutkimusartikkelin pääkirjoittaja Katelyn Gostic.

Ristiriita tämän havainnon ja lapsuuden ensimmäisen influenssan vaikutusten välillä on hämmentävä, hän tuumii.

– Immuunijärjestelmän muistin uumenissa on kyky tunnistaa virus ja puolustautua sitä vastaan, vaikka uusi kanta olisi lapsena sairastetun influenssan kaukainen pikkuserkku.

Tietokonekuva pyöreästä viruksesta, jonka pintaa kuviottavat proteiininystyrät.
Influenssaviruksesta tehty 3D-malli. Viruksen pinnan hemaggluttiini- ja neuraminidaasiproteiinit herättävät immuunijärjestelmämme reagoimaan. Dan Higgins & Douglas Jordan / CDC

Tutkimusryhmä on alkanut etsiä molekyylitason selitystä vastustuskykymme sokeille pisteille, joiden takia kausi-influenssat ovat tavattoman paljon sairastuttavampia kuin lintuinfluenssa. Siitä tiedetään hyvin vähän tartuntoja, jotka ihminen on saanut toiselta ihmiseltä. Lähes aina tartunnan lähde on lintu.

Tuloksilla voi olla merkitystä sen ennustamisessa, mitkä ikäryhmät ovat kunkin influenssakauden kynnyksellä erityisessä vaarassa. Ne tiedettäisiin siis rokottaa ensin, jos rokotetta on rajoitetusti saatavilla.

Gostic toivoo tutkimukselta myös vihjeitä kattavan influenssarokotteen kehittämiseen.