Tiina Puputti pakeni yksinäistä joulua Lappiin ja odotti revontulia – löytyikin yhteisöllisyyttä ja yksin olemisen rauha

Kymmenet tuhannet suomalaiset viettivät tämänkin joulun yksin. Yksinelävä Tiina Puputti tahtoisi yhteisöllisyyttä myös juhlapyhiin.

joulu
Tiina Puputti pyöräili, hiihti ja ui Lapissa Kiilopäällä jouluna.
Tiina Puputti lähti Lappiin jouluksi, koska tänä vuonna perhejuhla ei ollutkaan mahdollinen. "Pakosta syntyikin seikkailu", Puputti sanoo.Tiina Puputti

Tiedossa oli vuosien jälkeen ensimmäinen joulu yksin. Tiina Puputti kuuli uutisen jo elokuussa. Hänen siskonsa perheineen oli lähdössä työmatkan takia ulkomaille jouluksi.

Ajatus ahdisti ja lamautti, toi vedet silmiin.

Myös Puputille joulu on aina tarkoittanut yhteistä aikaa rakkaimpien kanssa. Pitkiä päiviä urheilemassa ulkona, iltoja hyvän ruuan ja Trivial Pursuitin kanssa yhdessä.

44-vuotias Puputti alkoi punnita vaihtoehtojaan jo syksyllä. Jouluaatto sohvan pohjalla suklaarasian kanssa ei kuulunut suunnitelmiin.

– Jos olisin lähtenyt vaikka ulkomaille, olisin ollut hotellissa ihan yhtä yksin kuin kotonakin. Siksi piti keksiä jotakin muuta, Puputti sanoo.

Hän oli halunnut nähdä pohjolan kaamoksen jo vuosia. Mieleen nousi ajatus Lapin retkeilymajasta.

– Muita ennakko-oletuksia minulla ei ollut, kuin ajatus turistien yhteisestä isosta keittiöstä. Se ei kuitenkaan toteutunut, helsinkiläinen Puputti sanoo ja hymyilee.

Kiilopään metsissä lunta on yli puoli metriä.
Yli puolimetrisillä hangilla ja lumen peittämien kuusten keskellä hiljaisuus oli rikkumaton.Tiina Puputti

Kymmenet tuhannet suomalaiset viettivät tämänkin joulun yksin.

Vuonna 2018 Suomessa oli jo 1,2 miljoonaa yhden hengen taloutta. Se tarkoittaa 44 prosenttia kotitalouksista. Silti lehdet, elokuvat ja mainokset toitottavat yhä joulun perhekeskeisyyden sanomaa.

Puputti tahtoi paeta Helsingin harmautta ja ajatusta yksin olemisesta. Pahimmissa mielikuvissa hän palaisi aattoiltana kaupungilta vesisateessa pimeään kotiin.

– Oli kova kolaus kuulla, että siskoni lähtee jouluksi pois. Kun omaa perhettä ei ole, isä, sisko ja hänen miehensä ovat minulle ne tärkeimmät.

Kaikilla ei ole varaa tai mahdollisuutta valita joulunviettopaikkaansa. Puputti tietää olevansa onnekas.

– Pystyin valitsemaan, mitä minä haluan ja toimimaan sen mukaan. Oli pakko keksiä jotakin, mutta pakosta syntyikin seikkailu.

Puputti toivoisi, että kaupungistuneessa Suomessa myös perheettömille keksittäisiin yhteisöllisiä paikkoja ja tekemistä. Yle otti marraskuussa yhteyttä tasa-arvoministeri Thomas Blomqvistiin (r.) ja kysyi, miten yksinelävät on hallitusohjelmassa huomioitu.

Ministerin avustaja ilmoitti, että mitään yksinasuviin liittyviä hankkeita ei ole menossa.

– Luin jutun ja mietin, että tämä on aikamme kuva, Puputti toteaa.

Voi kuvitella, miten helposti yksinäisyys pistää käpertymään kasaan.

Tiina Puputti

Esimerkiksi Espoon Sellossa kokeiltiin tänä jouluna ensimmäistä kertaa, vetääkö kirjasto väkeä laajennettuina aukioloina niin aattona kuin joulupäivinäkin. Kirjoja ei aattona juuri lainattu, mutta väkeä riitti. Suurin osa lähti siis jouluna kirjastoon ihan vain olemaan. Kirjastossa muun muassa katsottiin elokuvia ja laulettiin joululauluja.

– Liityin Suomen Latuun. Sen mainoksissa oli tapahtumia vain lapsiperheille ja senioreille. Silti meitä yksinasuvia aikuisia on satoja tuhansia. Onhan tämä käsittämätön yhtälö.

Puputti on yksinyrittäjänä toimiva valokuvakouluttaja ja tekee töitä ilman vakituista työyhteisöä. Sinkkuna elävä ihminen on oppinut, miten eri asioita yksin oleminen ja yksinäisyys ovat.

Pahimmillaan yksin olo muuttuu yksinäisyydeksi. Kun arjessa ei olekaan jotakuta, joka näkisi ihmisen ihmisenä, kysyisi kuulumiset ja kuuntelisi välittävästi, yksinäisyys hiipii kuvaan tahtomatta mukaan.

– Olen itsekin välillä melankoliaan taipuvainen. Voi kuvitella, miten helposti yksinäisyys pimeydellä kuorrutettuna pistää käpertymään kasaan. Moni meistä elää kroonisessa halipulassa, minäkin. Vaikka juuri toistemme kosketuksesta saisimme voimaa.

Yksinäisyyden torjuminen kuuluu Puputin arkeen tietoisena osana. Nykyisin hän ei enää tee toimistotöitä kotonaan, vaan yhteisessä toimistotilassa.

– Kun vaihtaa kepeitä kuulumisia puolitutun kanssa kahvikoneella, saa tuntea kuuluvansa yhteisöön.

Tiina Puputti pyöräili, hiihti ja ui Lapissa Kiilopäällä jouluna.
Tiina Puputti sai kokeilla Lapissa muun muassa läskipyöräilyä lumihangessa. Yhteisöllisiin retkiin osallistui lukuisia matkaajia joulunpyhinä.Tiina Puputti

Samaan juhlapöytään

Aatonaattona Puputti saapui bussilla Saariselän Kiilopäälle. Lumen keskellä odotti hostelli. Suurta yhteiskeittiötä ei näkynyt missään. Turistitkin olivat kaikonneet omille reiteilleen. Hetken ajan Puputti mietti, mihin hän oli joutunut.

– Tutustuinkin turistien sijaan retkeilymajan vapaaehtoisiin työntekijöihin ja henkilökuntaan. Oli ihmeellistä huomata, miten erilaisista lähtökohdista me kaikki olimme päätyneet jouluksi Lappiin, Puputti kertoo.

Hän oli haaveillut, että jouluillallinen syötäisiin yhdessä turistien kesken. Koska muut matkailijat olivat enimmäkseen omissa porukoissaan, haave vaikutti mahdottomalta toteuttaa.

Lopulta Puputti kutsuttiinkin henkilökunnan ja vapaaehtoisten ja näiden perheiden joulupöytään. Joku keksi yhdistää pienet pöydät yhteen yhdeksi pitkäksi pöydäksi.

– En tiedä, oliko se joulun vai Lapin taikaa, mutta me istuimme kaikki pöydässä vieraat vieretysten, lapset meidän kaikkien aikuisten seassa.

Joulupukki saapui reellä paikalle.
Joulupukki ihastutti matkailijoita saapumalla retkeilymajalle Vili-poron vetämässä reessä.Tiina Puputti

Aattoiltana Puputti lähti hiihtämään Kiilopään metsiin. Lunta oli yli puoli metriä, pakkasta alle kymmenen astetta.

Tähtitaivas avautui viimein kirkkaana ja loputtomana lumisten kuusten yllä.

Tiina Puputti pysähteli vähän väliä vain katsomaan luontoa.

– Ei kuulunut edes tuulen virettä, oli täysi hiljaisuus ja rauha. Iättömässä maisemassa saatoin kuvitella olevani vuosituhansien takaisessa maisemassa.

Puputti odotti innokkaasti myös kaamoksen näkemistä.Yllätyksenä tuli se, että aamun sinisen hetken jälkeen taivas alkoi hohtaa valoa pilvien takaa.

– Siinä valossa oli jotakin maagista, ylimaallista.

Tiina Puputti pyöräili, hiihti ja ui Lapissa Kiilopäällä jouluna.
Tiina Puputti oppi nopeasti, että talvisessa Lapissa perusvarustuksiin kuuluu otsalamppu.Tiina Puputti

Joulun aikana Puputti saunoi savusaunassa, leipoi pipareita, lumikenkäili, hiihti, läskipyöräili ja ui avannossa.

Savusaunassa suomalaiset neuvoivat aasialaisille, miten saunotaan ja kuinka avantoon astutaan.

Kahvilassa floridalaisrouvat tarinoivat matkoistaan pullan ja kahvin kera. Hiihtokoulussa kiinalaisäiti koetti neuvoa lapselleen suksien saloja.

Osa kruunasi tapaninpäivänsä karaokella, mutta Puputti katsoi jääkiekkoa vapaaehtoistyönään siivousta tekevän rouvan kanssa. Yksi oli Kärppä-fani, toinen kannatti Kalpaa, mutta siinä silti rinta rinnan.

– Pitää tehdä tietoinen päätös, että on aktiivinen ja avoin. Silloin myös porukka siinä ympärillä lähtee mukaan juttuun.

Puputti narskutteli metsässä lunta lumikenkiensä alla. Ääni toi muistoja lapsuuden talvista ja jouluista perheen kanssa.

– Pitkä loma kaukana töistä ja arjesta auttaa nollaamaan. Tämä on upea loma, mutta edes Lapin lumet eivät tee joulua. Oma perhe sen tekee, Puputti myöntää.

Matka Lappiin oli Puputille keino etsiä lomaa, jossa yhdistyisivät ulkoilu ja yhteisöllisyys, vaikka matkaisikin yksin. Molemmat puolet löytyivät joulusta Pohjolassa.

– Joulu jossain hotellissa Pariisissa olisi voinut olla ihan yksin olemista. Lapissa vieraiden kanssa tekeminen on ollut yhteisöllistä, mutta itsellistä oloa. Tämän tasapainon haluan säilyttää arjessakin.