Protestit aaltoilivat, politiikan epävakaus kasvoi ja nuoret huolestuivat ilmastosta – tällainen oli vuosi 2019 maailmanpolitiikassa

Protestiaalto ravisteli Etelä-Amerikkaa ja Lähi-itää. Euroopan perinteisten valtapuolueiden kriisi näkyi EU-vaaleissa.

geopolitiikka
Mielenosoittaja Hongkongissa 25. joulukuuta.
Mielenosoittajat ja poliisi ottivat yhteen Hongkongissa 25. joulukuuta 2019.Philip Fong / AFP

Vuosi 2019 oli maailmalla laajamittaisten protestiaaltojen aikaa. Kansalaiset kyseenalaistivat hallisevan eliitin niin Etelä-Amerikassa kuin Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassakin.

Euroopassa EU-vaalit paljastivat perinteisten keskustavasemmistolaisten ja keskustaoikeistolaisten valtapuolueiden kriisin.

– Euroopan politiikka on tällä hetkellä erittäin epävakaata. Kaikki suuret maat ovat poliittisissa kriiseissä, sanoo politiikan ja poliittisen talouden väitöskirjatutkija Antti Ronkainen Helsingin yliopistosta.

– Koska perinteiset isot puolueet pelkäävät kansallismielistä vastaiskua, politiikassa vedetään koko ajan kotiinpäin eikä kyetä noudattamaan hallitusohjelmia, ei tekemään mitään suuria reformeja. Tulevaisuus näyttää erittäin epävarmalta.

Yhdysvalloissa presidentti Donald Trumpin ja demokraattien vastakkainasettelu kärjistyi vuoden mittaan edustajainhuoneen nostamaksi virkarikosyytteeksi.

Trumpin alaisuudessa Yhdysvaltain ulkopolitiikka on ollut arvaamatonta. Ukrainan ja Syyrian tapauksissa näytti, että Trump on valmis uhraamaan Yhdysvaltain liittolaiset omien tarkoitusperiensä eteen.

Äkillinen päätös vetää joukot Pohjois-Syyriasta altisti liittolaisina toimineet kurdit vihamielisen Turkin hyökkäykselle. Toisaalta Trump jätti edelleen sotilaita Syyriaan.

– Hallinnon nykyinen ulkopolitiikka on aika poukkoilevaa, mikä luo epävarmuutta ja epäluottamusta, tutkijatohtori Anna Kronlund Jyväskylän yliopistosta sanoo.

Maailmanpolitiikan arkipäivää -ohjelmassa pohditaan vuoden 2019 ulkomaanuutisia. Kuluneen vuoden kehityskulkuja kommentoivat tutkijat Anna Kronlund ja Antti Ronkainen.

Kansalaisten turhautuneisuus purkautui kaduille

Hongkongissa, Indonesiassa (siirryt toiseen palveluun) ja Intiassa, Lähi-idässä, Pohjois-Afrikassa ja Etelä-Amerikassa väki lähti kaduille.

Protestiaaltojen taustalla vaikutti turhautuminen eliitteihin, näköalattomuuteen ja epätasa-arvoon.

Mielenosoittajat saavuttivat joitakin voittoja.

Hongkongin hallinto hylkäsi kiistellyn lakihankkeen, joka oli nostattanut Kiinan keskusvallan otteen kiristymisestä huolestuneiden mielenosoittajien raivon. Demokratialiike sai myös selvän voiton Pekingin keskusvallan kannattajista Hongkongin aluevaaleissa.

Tämä ei enää riittänyt lopettamaan protesteja. Vuoden lähestyessä loppuaan oli epäselvää, mikä olisi ulospääsy pattitilanteesta.

Arabikevään paluu?

Vuoden 2011 arabikevään protestihenki näytti tekevän paluuta Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa.

Arabikevät tukahtui Egyptin uuteen sotilasdiktatuuriin ja Syyrian, Jemenin ja Libyan sotien väkivaltaan. Vain Tunisiassa demokratiakehitys eteni jokseenkin suotuisasti.

Arabikevään käyttövoimana olleet tyytymättömyyden aiheet eivät olleet hävinneet mihinkään: työttömyys, korruptio, nuorison näköalattomuus.

Irakissa ja Libanonissa mielenosoitukset johtivat pääministerien eroon, mutta maiden poliittiseen kriisiin ei löytynyt ratkaisua.

Sudanissa protestit ja levottomuudet saivat armeijan syrjäyttämään itsevaltaisen presidentin Omar al-Bashirin, samoin Algeriassa armeija veti tukensa pitkään sairastelleelta Abdelaziz Bouteflikalta.

Tämä toisaalta tarkoitti, että molemmissa maissa asevoimat säilyttivät vaikutusvaltaisen asemansa.

Sudanin entinen presidentti Omar al-Bashir seuraa oikeudenkäyntiään vankikopista Khartumissa.
Sudanin entinen presidentti Omar al-Bashir seurasi oikeudenkäyntiään Sudanin pääkaupungissa Khartumissa 24. elokuuta.EPA

Etelä-Amerikassakin kuohui

Venezuelassa protestien ja talouskurjuuden keskellä armeijan johto pysyi sosialistipresidentti Nicolás Maduron takana.

Väliaikaispresidentiksi tammikuussa julistautunut oppositiojohtaja Juan Guaidó ei päässyt vallan kahvaan länsimaiden ja Latinalaisen Amerikan liittolaismaiden tuesta huolimatta.

Sen sijaan Boliviassa Maduron liittolainen Evo Morales joutui maanpakoon. Vasemmistolainen Morales pyrki kiistellyissä vaaleissa neljännelle presidenttikaudelle.

Nicolas Maduron kannattajat osoittavat mieltään Venezuelan Brasilian-suurlähetystön edessä.
Nicolas Maduron kannattajat osoittavat mieltään Venezuelan Brasilian-suurlähetystön edessä 13. marraskuuta 2019. Joedson Alves / EPA

Vaalivilppiepäilyistä syttyneiden protestien keskellä poliisi ja armeija kääntyivät Moralesia vastaan. Moralesin mukaan kyse oli vallankaappauksesta.

Oikeistolainen väliaikaishallinto ryhtyi pikaisesti muuttamaan kurssia: Bolivia asettui Venezuelan vastaiseen rintamaan.

Toisaalta Etelä-Amerikan oikeistohallinnotkin olivat mielenosoitusten kohteena niin Chilessä kuin Kolumbiassakin. Jyrkkä taloudellinen eriarvoisuus lietsoi protesteja.

Chilessä kamelin selän katkaisi Santiagon metrolippujen hintojen nosto. Se nosti pintaan yksityistämisten, epätasa-arvoisuuden ja elinkustannusten nousun nostattaman raivon.

Euroopassakin liikehdittiin: Espanjassa Katalonian itsenäisyysjohtajille langetetut tuomiot nostattivat uudelleen rajuja mielenosoituksia. Ranskassa vuosi alkoi keltaliivien mielenosoitusten merkeissä ja päättyi ammattiliittojen taistellessa laajoilla lakoilla eläkeiän nostoa vastaan.

Trumpin vuosi: Kamppailua kongressin kanssa

Yhdysvalloissa vuosi alkoi liittovaltion hallinnon sulun tunnelmissa, kun presidentti Donald Trump ja kongressin edustajainhuonetta hallitsevat demokraatit kiistelivät Trumpin tavoittelemasta muurista Meksikon vastaiselle rajalle. Se kosketti satoja tuhansia liittovaltion työntekijöitä.

Sulusta tuli historian pisin eikä Trump saanut haluaamaansa rahoitusta. Niinpä Trump julisti hätätilan saadakseen käyttöönsä tarvittavan rahoituksen.

Trumpille vuosi toi jotain voittojakin: Trumpin kampanjan Venäjä-yhteyksien tutkinta ei tuottanut syytettä salaliitosta Venäjän kanssa.

Yhdysvaltain erikoisjoukot tappoivat terroristijärjestö Isisin johtajan Abu Bakr al-Baghdadin. Trump sai kongressissa läpi uuden vapaakauppasopimuksensa Kanadan ja Meksikon kanssa.

Sisäpolitiikassa vuotta leimasivat silti demokraattien edustajainhuoneessa käynnistämät tutkinnat. Politiikan vuosi huipentui edustajainhuoneen nostamaan virkasyytteeseen.

Ulkopoliittista poukkoilua

Trump hämmensi edelleen kansainvälistä politiikkaa tutuksi tulleeseen tyyliinsä.

Trumpin neuvottelut Pohjois-Korean kanssa eivät edistyneet, vaikka Kim Jong-un ja Trump tapasivat näyttävästi Panmunjomin kylässä Koreoiden rajalla.

Konkreettisten edistysaskeleiden puute alkoi syödä tapaamisten symboliarvoa.

Kim Jong-un ja Donald Trump.
Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-un ja Yhdysvaltain presidentti Donald Trump tapasivat kesäkuun lopussa demilitarisoidulla vyöhykkeellä Pohjois- ja Etelä-Korean rajalla. KCNA / EPA

Vuoden lopulla Pohjois-Korea jo uhkasi Yhdysvaltoja ”joululahjalla”, minkä arveltiin viittaavan esimerkiksi uuteen ohjuskokeeseen.

Yhdysvaltan Iraniin kohdistama painostus kasvatti kesällä jännitteitä öljykuljetusten kannalta tärkeällä Omaninlahdella, jossa tapahtui salaperäisiä tankkeri-iskuja. Yhdysvallat syytti niistä Irania.

Liittosuhteet koetuksella

Ranskan presidentti Emmanuel Macron kohautti ennen Naton 70-vuotishuippukokousta sanomalla, että sotilasliitto on aivokuollut, koska Yhdysvaltain johtajuus puuttuu.

Trump vastasi Ranskan taloudella menevän niin huonosti, että Macronilla ei ole varaa noin koviin ja epäkunnioittaviin lausuntoihin.

Lontoon Nato-kokouksesta jäi elämään videokuva, jossa muut länsijohtajat naureskelevat keskenään Trumpille.

Tutkijatohtori Anna Kronlund muistuttaa, että transatlanttisten suhteiden kriisistä puhuttiin jo presidentti George W. Bushin kaudella, muun muassa Irakin sodan herättämän erimielisyyden vuoksi. Kitkaa suhteissa on nähty siis ennenkin.

Nato-johtajia yhteiskuvassa Lontoon tapaamisessa.
Nato-johtajia yhteiskuvassa Lontoon tapaamisessa. EPA

Onko Trumpilla ulkopoliittista linjaa?

Helmikuussa Trump ilmoitti Yhdysvaltain irrottautuvan keskimatkan ohjukset kieltäneestä INF-sopimuksesta. Yhdysvallat on syyttänyt Venäjän rikkovan sopimusta. Strategisia aseita rajoittavan Start-sopimuksen jatko on hämärän peitossa.

Aiemmin Trump on irrottanut Yhdysvallat Pariisin ilmastosopimuksesta ja Iranin kanssa tehdystä ydinsopimuksesta. Trump on arvostellut myös kansainvälisiä vapaakauppasopimuksia ja veti Yhdysvallat pois Tyynenmeren vapaakauppasopimuksesta TPP:stä.

– Trumpin aikakausi on ollut siinä mielessä poikkeuksellinen, että erilaisiin sopimuksiin on suhtauduttu sopimuksina eikä niinkään valideina instituutioina Yhdysvaltain tavoitteiden edistämiseksi, Kronlund sanoo.

Trump itse on luonnehtinut ulkopolitiikkaansa termillä principled realism, periaatteellinen realismi.

Ajatuksena on, että aiempi engagement-ulkopolitiikka, jossa kilpailijoita on sitoutettu osaksi kansainvälistä kauppaa ja instituutioita, ei ole tuottanut Yhdysvalloille edullista tulosta.

– Nykyisessä hallinnossa on nähty, että tulos ratkaisee pikemminkin kuin ideologia, Anna Kronlund sanoo.

Keskiössä on poliittinen, sotilaallinen ja taloudellinen kilpailu.

Yhdysvaltain ulkoministeri Mike Pompeo kertoi Naton ministerikokouksessa vuonna 2018, että Trumpin hallinto pyrkii rakentamaan uutta liberaalia maailmanjärjestystä, jonka keskiössä ovat suvereenit kansallisvaltiot pikemmin kuin multilateralismi, monenkeskisyys.

Suhteet Israeliin ja saudeihin pitivät

Trumpin hallinto suhtautuu ulkopoliittisiin kysymyksiin valikoivasti ja pyrkii johtamaan vain silloin, kun se katsoo, että siitä on suoraa etua Yhdysvalloille.

– Pitkällä aikavälillä nähdään, kuinka isoa lovea Yhdysvaltain hallinnon toimenpiteet tekevät kansainvälisiin suhteisiin, Anna Kronlund pohtii.

Kun Yhdysvallat vetäytyy, se toisaalta jättää toimintatalaa muille toimijoille. Syyrian tapauksessa Venäjä on saanut otettua keskeisen toimijan aseman. Kiina kasvattaa hiljalleen taloudellista vaikutusvaltaansa eri puolilla maailmaa.

Vakaalta Trumpin linja on vaikuttanut lähinnä suhteessa kahteen läheiseen liittolaiseen: Saudi-Arabiaan ja Israeliin.

Suhteet itsevaltaiseen sunnimonarkiaan eivät kärsineet edes toimittaja Jamal Khashoggin raa’asta murhasta saudien Istanbulin-konsulaatissa vuonna 2018.

Tänä vuonna Trumpin hallinto jatkoi Israel-linjaansa ja tunnusti Golanin kukkuloiden kuuluvan Israelille.

Israelin ja Saudi-Arabian toiveiden mukaista on sekin, että Trumpin hallinto on jatkanut Iranin painostamista.

Ukraina joutui myrskyn silmään

Ukrainan uusi presidentti Volodymyr Zelenskyi, entinen tv-koomikko, joutui kesällä keskelle tapahtumia, jotka olisivat sopineet paremmin tv-satiiriin kuin vakavaan diplomatiaan.

Trumpin hallinto painosti Zelenskyiä avaamaan tutkinnan Yhdysvaltain entisen varapresidentin, demokraattien Joe Bidenin, toimista Ukrainassa. Trump näytti käyttävän valta-asemaansa poliittisen kilpailijansa mustamaalaamiseen.

Trumpin puhelu nousi julkisuuteen, kun puhelusta kuullut tiedusteluanalyytikko teki asiasta ilmiannon esimiehilleen.

Zelenskyille ajoitus oli paha: Ukrainan presidentti on yrittänyt avata neuvotteluja Itä-Ukrainan sodan ratkaisemiseksi. Nyt hän joutui lyömäaseeksi Yhdysvaltain sisäpolitiikkaan kesken vaikean diplomaattisen väännön.

Joka tapauksessa vankienvaihdot Venäjän ja sen tukemien separatistien kanssa olivat pieniä liennytyksen edistysaskeleita, jotka Zelenskyi saattoi kirjata nimiinsä.

Yhdysvalloissa vuosi vaihtuu virkasyytteen tunnelmissa

Ukraina-tapaus johti siihen, että edustajainhuoneen demokraatit nostivat Trumpia vastaan virkasyytteen vallan väärinkäytöstä ja kongressin tutkinnan vaikeuttamisesta.

Vielä ei ole varmaa, kumpi osapuoli onnistuu kääntämään tilanteen omaksi voitokseen.

– Tähän lähdettiin siinä tilanteessa, että virkasyytteen kannatus ja vastustus olivat suunnilleen tasoissa, Anna Kronlund sanoo.

Laajemmin ottaen virkasyytteessä on kyse kongressin ja Valkoisen talon valtasuhteista. Tapauksessa testataan Yhdysvaltain poliittiselle järjestelmälle ominaista vallan tasapainoa, checks and balances.

Esimerkki tästä kamppailusta nähtiin jo aiemmin, kun Trump helmikuussa turvautui hätätilalainsäädäntöön ohjatakseen rahoitusta rajamuurinsa rakentamiseen.

Donald Trump ja Nancy Pelosi.
Presidentti Donald Trump ja edustajainhuoneen puhemies Nancy Pelosi.Doug Mills / EPA

Edustajainhuoneen demokraattinen enemmistöjohtaja Nancy Pelosi oli alun perin haluton ajamaan virkasyytettä Trumpia vastaan. Ukraina-tapaus osoittautui käänteentekeväksi hetkeksi.

Senaatin republikaanien enemmistöjohtaja Mitch McConnell on jo ilmoittanut, että virkasyyte ei mene läpi senaatissa ja että republikaanit koordinoivat puolustuksen Valkoisen talon kanssa.

Tutkija Antti Ronkainen arvelee, että alkavasta vuodesta 2020 tulee Trumpille hyvä: Kiinan ja Yhdysvaltain kauppasodan rauhoittuminen ja keskuspankkien elvytys pitää talouden liikkeessä ja taantuma pyritään työntämään vaalien jälkeiseen aikaan.

Brexit voitti Britanniassa

Britanniassa vuotta leimasi edelleen tuskien brexit-tie. Theresa May luopui pääministerin virasta ja tehtävään nousi Boris Johnson.

Johnson kävi kamppailua parlamentin kanssa joulukuun vaaleihin asti. Niissä hallitsevat konservatiivit saivat murskavoiton.

– Näissä joulukuun vaaleissa remain hävisi. Britannia tulee harkitsemaan Euroopan unioniin liittymistä aikaisintaan seuraavan sukupolven jälkeen, Antti Ronkainen sanoo.

– Johnson sai hyvin vahvan selkänojan, mutta on kiinnostavaa, miten hän pitää tämän kansakunnan yhdessä, Ronkainen pohtii. Brexitistä on tullut erittäin vahva identiteettipoliittinen kysymys.

Boris Johnson saapuu Downing Streetille.
Downing Streetin työntekijät tervehtivät Britannian pääministeri Boris Johnsonia vaalivoiton jälkeen 13. joulukuuta 2019.Stefan Rousseau / EPA

Johnson on muuttanut radikaalisti konservatiivipuoluetta puolen vuoden aikana. Johnson onnistui yhdistämään EU-eron puolesta äänestäneet taakseen paremmin kuin EU:ssa pysymistä kannattanut puoli omansa.

– Hän hyväksyi siinä samalla erittäin kansallismielisen, rasistisen, mediakriittisen, liberaaleja kohtaan halveksivan puhetavan ja hyökkäili omassa toiminnassaan parlamenttia, mediaa ja oikeuslaitosta vastaan, Antti Ronkainen pohtii.

– Se kertoo siitä, että poliittiset mannerlaatat liikkuvat ja poliittinen ja henkinen ilmapiiri muuttuu.

Brexit voi lietsoa pitkälti EU-myönteisen Skotlannin itsenäisyyshaaveita. Se myös vaikeuttaa Pohjois-Irlannin asemaa osana Britanniaa. Johnsonin neuvottelema erosopimus merkitsee, että Pohjois-Irlanti erkaantuu taloudellisesti Britanniasta ja lähenee EU:ta.

Oliko vasemmistolaisuus virhe?

Kirvelevän vaalitappion jälkeen työväenpuoluetta voimakkaasti vasemmalle ohjannut Jeremy Corbyn ilmoitti, ettei vie puoluettaan seuraaviin vaaleihin.

Antti Ronkainen katsoo, että Corbynin vasemmistolaisuus ei kuitenkaan ollut työväenpuolueen suurin ongelma vaaleissa.

Vuoden 2017 vaaleissa puolue nousi Corbynin johdolla pitkältä takamatkalta melkein tasoihin konservatiivien kanssa – ja silloinkin puolueella oli hyvin vasemmistolainen ohjelma.

Keskeistä oli, että Labourin brexit-kanta – lupaus uudesta kansanäänestyksestä – ei nyt uponnut EU-eron puolesta äänestäneisiin.

– Jälkiviisaana on helppoa todeta, että Jeremy Corbynilta virhe oli olla kampanjoimatta maltillisemmalla brexit-vaihtoehdolla. Hän antoi koko sen pelitilan Johnsonille, Ronkainen arvioi.

Brexitin puolustajat osoittivat mieltään parlamenttitalon ulkopuolella 12. maaliskuuta.
Brexitin kannattajat osoittivat mieltään parlamenttitalon ulkopuolella 12. maaliskuuta 2019.Facundo Arrizabalaga / EPA

Euroopan politiikka kriisissä

Kevään EU-vaalit olivat takaisku Eurooppaa perinteisesti hallinneille keskustavasemmiston ja keskustaoikeiston puolueille. Vaalitulos kertoo yleisestä eurooppalaisesta trendistä, arvioi väitöskirjatutkija Antti Ronkainen Helsingin yliopistosta.

– Niin sanotut ääripäät, selvästi konservatiiviset, kansallismieliset puolueet tai sitten selvästi eurooppalaiset ja liberaalit puolueet menestyvät, Ronkainen sanoo.

Sinipuna eli keskustaoikeisto ja keskustavasemmisto menettivät Euroopan parlamentissa ensimmäistä kertaa enemmistön.

– Tämä oli paljon merkittävämpi tulos kuin äärioikeiston nousu näissä vaaleissa, Ronkainen sanoo.

Uudenlainen dynamiikka heikentää parlamentin toimintakykyä, Ronkainen arvioi.

– Uusi komission johtaja Ursula von der Leyen joutuu hakemaan tukea vuoroin konservatiiviselta ja vuoroin liberaalilta laidalta.

Länsi-Euroopassa uudet kansallismieliset oikeistopuolueet eivät ole päässeet valtaan lukuun ottamatta Italiaa ja Itävaltaa. Nämäkin molemmat hallitukset hajosivat nopeasti.

– Näiden kansallismielisten oikeistopuolueiden merkitys on juuri se, että ne vetävät poliittista keskustaa mukanaan oikealle ja vaikuttavat maltillisiin oikeistopuolueisiin, Antti Ronkainen sanoo.

Ronkainen katsoo, että Suomen kokoomuksella ja muilla keskustaoikeistolaisilla puolueilla on nyt syvällisen pohdiskelun paikka: Lähentyvätkö ne liberaaleja ja globalisaatiomyönteisiä vai kansallismielisiä ja konservatiivisia puolueita?

Euroopan oikeistopopulistit kokoontuivat reilu viikko sitten Milanossa. Kuvassa Hollannin Geert Wilders (vas.), Italian Matteo Salvini ja Ranskan Marine Le Pen.
Euroopan oikeistopopulistit kokoontuivat toukokuussa Milanossa. Kuvassa Hollannin Geert Wilders (vas.), Italian Matteo Salvini ja Ranskan Marine Le Pen.Matteo Bazz / EPA

Politiikan epävarmuus varjosti maailmantaloutta

Britannian EU-ero ja Yhdysvaltain ja Kiinan kauppasota sekä geopoliittiset jännitteet varjostivat maailmantaloutta vuonna 2019. Ilmassa oli ylipäätään huolta nykyisen talousjärjestelmän toimivuudesta.

Syyskuussa arvovaltainen taloussanomalehti Financial Times (siirryt toiseen palveluun) kirjoitti, että kapitalismi on kasvanut kieroon ja se on rakennettava uudelleen.

Englannin keskuspankin entinen johtaja Mervyn King varoitti lokakuussa (siirryt toiseen palveluun), että maailmantalous voi kävellä unissaan uuteen finanssikriisiin.

Onko uusi vuosien 2008–2009 kaltainen kriisi mahdollinen ja onko maailma varautunut siihen?

– Edellisen kriisin jälkeen on luotu paljon uusia instituutioita ja kriisitoimia, joilla voidaan vastata uuteen kriisiin, poliittisen talouden tutkija Antti Ronkainen sanoo.

Hän viittaa euroalueen vakausmekanismeihin ja Euroopan keskuspankin aiempaa vapaampiin käsiin reagoida kriiseihin.

– Ongelma on, että esimerkiksi keskuspankeilla ei tällä hetkellä ole perinteistä liikkumavaraa samalla tavalla kuin ennen edellistä finanssikriisiä.

Korot ovat nyt niin matalalla tasolla, että keskuspankit eivät juuri kykene elvyttämään taloutta korkoja laskemalla.

Valtioiden finanssipolitiikkaa taas rajoittaa se, että ne ovat velkaantuneempia kuin 10 vuotta sitten finanssikriisin alkaessa.

kotkaveistos seinässä
Yhdysvaltain keskuspankin julkisivu.Matthew Cavanaugh / EPA

Keskuspankit elvyttävät jo nyt taloutta. Koska korkoja ei juuri voi enää laskea, ne joutuvat turvautumaan epätavanomaisiin toimiin.

– Yhdysvaltain keskuspankki ilmoitti joulukuun alussa, että se tulee tarjoamaan likviditeettia markkinoille vielä loppuvuoden aikana 500 miljardilla dollarilla, Antti Ronkainen kertoo.

Kun tähän yhdistetään Euroopan keskuspankin ja Japanin keskuspankin toimet, niin suuret keskuspankit elvyttävät jo finanssimarkkinoita vajaalla 100 miljardilla dollarilla joka kuukausi, Ronkainen arvioi.

– Mervyn King viittaa unissakävelyllä varmaankin siihen, että poliitikot eivät näytä kovin aktiivisesti varautuvan tulevaan taantumaan vaan suuri vastuu on keskuspankeilla, Antti Ronkainen pohtii.

Kriisissä keskuspankkien toimet eivät välttämättä riitä, jolloin tarvittaisiin valtioiden ja keskuspankkien uudenlaista yhteistyötä.

Ronkaisen mukaan olisi hyvä valmistautua tähän yhteistyöhön jo hyvissä ajoissa, ettei päättäjien tarvitsisi kriisin tullen sooloilla hätäkokouksissa, joissa päätöksiä joudutaan improvisoimaan yötä myöten sekavissa tunnelmissa ennen Aasian markkinoiden avautumista.

Nuorten ilmastoprotesti nousi

Heinäkuu 2019 oli mittaushistorian kuumin. Kaliforniassa ja Australiassa tuhoisat maastopalot antoivat ikään kuin esimakua ilmaston lämpenemisen aiheuttamista ilmiöistä.

Islannissa todettiin, että maan länsiosassa sijainnut Okjökull-jäätikkö oli sulanut. Kyseessä on ensimmäinen Islannin jäätiköistä, joka on tuhoutunut ilmaston lämpenemisen seurauksena.

Ympäristöhuolta nostattivat myös Amazonin alueen laajat metsäpalot. Paloja kiihdyttivät metsän raivaaminen maatalouden ja kaivostoiminnan käyttöön Brasiliassa. Myös Boliviassa kulotus lisääntyi.

Greta Thunberg osallistui nuorten ilmastomielenosoitukseen Los Angelesin kaupungitalon edustalla 1. marraskuuta.
Greta Thunberg osallistui nuorten ilmastomielenosoitukseen Los Angelesin kaupungitalon edustalla 1. marraskuuta.Christian Monterrosa / EPA

Nuoret aktivoituivat vaatimaan ilmastonmuutoksen torjuntaa. Protestin keulakuvaksi on noussut 16-vuotias ruotsalainen Greta Thunberg.

– Tämä on täysin väärin. Minun ei pitäisi olla täällä. Minun pitäisi olla koulussa toisella puolella valtamerta. Silti te tulette hakemaan toivoa nuorista. Kuinka te kehtaatte? Greta Thunberg kysyi New Yorkissa syyskuussa, YK:n ilmastohuippukokouksessa.

– Ihmiset kärsivät ja kuolevat, kokonaisia ekosysteemejä romahtaa, olemme massamittaisen sukupuuton alussa ja te puhutte vain rahasta ja kerrotte satuja ikuisesta talouskasvusta. Kuinka te kehtaatte? Thunberg kysyi maailman johtajilta.

Madridissa joulukuussa pidetyn YK:n ilmastokokouksen vastaus kysymykseen ei ollut kovin kehuttava. Tuloksia kuvailtiin lähinnä laihaksi kompromissiksi.