Petodinosauruksen suusta löytyi yllätys: uudet hampaat kuusi kertaa vuodessa

Valtavien kasvinsyöjäsauruksien hammaskalusto kului sitä vauhtia, että uudelle oli tarvetta tuon tuosta. Lihaa syöneellä dinosauruksella yhtä kova vauhti havaittiin ensi kertaa.

paleontologia
Piirros kahden dinosauksen päästä, joissa näkyvät hampaat juurineen.
Dinosaurusten leukaluista paljastuivat myös puhkeamattomat hampaat. Sae Born Ra / Adelphin yliopisto

70 miljoonaa vuotta sitten nykyisen Madagaskarin alueella tömisteli dinosaurus, joka piti hammaskeijun todella kiireisenä. Yhdysvaltalaisen Adelphin yliopiston (siirryt toiseen palveluun) paleontologit otus hämmensi heidän tuoreessa tutkimuksessaan: Majungosaurus Crenatissimuksen kaikki hampaat uusiutuivat parin kuukauden välein.

Vaikka muutkin lihansyöjäsaurukset saivat elinaikanaan jopa kymmeniä kertoja uudet hampaat kovan käytön kuluttamien tilalle, Majungosauruksella hampaiden kasvuvauhti oli kolmetoistakertainen verrattuna muihin tutkittuihin lajeihin.

Yhtä rivakka vauhti ei ollut edes kaikilla suurimmilla kasvinsyöjäsauruksilla, vaikka niiden suu jauhoi tauotta riittävän ravinnon hankkimiseksi.

Ehkä Majungosauruksen hampaita kulutti luiden jyrsiminen, pohdiskelee PLOS ONE -lehdessä (siirryt toiseen palveluun) ilmestyneen tutkimusartikkelin pääkirjoittaja, apulaisprofessori Michael D'Emic.

Luunsyöntiin viittavat vertailut, joita tutkijat tekivät hampaisiin jääneiden naarmujen ja kuoppien ja toisaalta todennäköisten saaliseläinten luiden fossiileista löydettyjen jälkien välillä.

Rotalla ja muilla jyrsijöillä, jotka nykyisin hankkivat ravinteita nakertamalla luita, on hyvin lujat hampaat. Tutkijoiden hypoteesin mukaan Majungosauruksen hampaat eivät olleet läheskään yhtä kestävät, joten evoluutio oli kehittänyt niille toisen keinon.

Kolme 3D-kuvaa leuasta ja kolme mikroskooppikuvaa hampaisen uurteista ja koloista.
Majungosaurus käytteli hampaitaan ahkerasti, mikä näkyi mikroskooppitutkimuksissa.Michael D'Emic / Adelphin yliopisto

Majungosaurus Crenatissimus oli noin kuusimetrinen liitukauden dinosaurus, josta on löytynyt poikkeuksellisen paljon fossiileja, jopa useita kokonaisia luurankoja. Hampaita on löydetty kymmeniätuhansia.

Vertailun vuoksi D'Emicin tutkimusryhmä tarkasteli myös ceratosasuruksiin ja allosauruksiin kuuluneiden dinosaurusten hampaita. Niillä on ikää noin 150 miljoonaa vuotta.

Hampaat siivutettiin timanttisahalla, jotta mikroskooppitutkimuksessa päästiin laskemaan hammasluun kasvurenkaat. Kukin on vain noin viidenneksen ihmisen hiuksen paksuudesta.

Kasvua kertyi puun lustojen tavoin, mutta siinä missä lustot kertovat vuosista, dinosauruksen hampaista on luettavissa päiväkasvu. Näistä tiedoista tutkijat laativat matemaattisen mallin hampaiden uusiutumisvauhdista.

Leukaluiden fossiileista puolestaan paljastuivat tomografiakuvauksissa hampaat, joita oli päällekkäin odottamassa puhkeamisvuoroaan. Nykyeläimistä sama pätee haihin ja krokotiileihin.

Määrä korvasi laadun

D'Emic toivoo, että uusi tutkimus innostaa muita paleontologeja selvittämään lisää siitä, mitä dinosaurusten suussa tapahtui. Hän on varma, etteivät yllätykset jää tähän.

– Tulokset lisäisivät tietojamme siitä, miten dinosaurukset saattoivat kehittyä niin menestyksekkäästi niin pitkään, hän uskoo.

Hän on aiemmin tutkinut kasvinsyöjäsaurusten purukaluston uusiutumista (siirryt toiseen palveluun) ja tullut siihen tulokseen, että se oli ratkaisevaa jättiläismäisten sauropodien menestystarinalle.

Piirroskuva kahdesta pitkäkaulaisesta dinosauruksesta kurottelemassa sateiselle taivaalle. Taustalla sateenkaari.
Tansaniasta löytynyt, Ohion yliopiston tutkimuksessa alkuvuonna esitelty uusi titanosauruslaji Mnyamawamtuka moyowamkia. Fossiilien joukossa on myös useita hampaita. Mark Witton

Painavimmat sauropodit arvioidaan jopa 59-tonnisiksi. Pieni pää keikkui 26 metrin korkeudessa, jossa suu hamusi puiden latvuksia ravinnoksi. Suussa oli pieniä tappihampaita ruoan silppuamiseksi. Möyhentämiseen aikaa ei tuhlattu.

Paleontologit ovat pitkään yrittäneet selvittää, miten moinen ravinto riitti paitsi yksilöiden hengenpitimiksi niin myös polttoaineeksi evoluutiolle, joka teki sauropodeista maapallon historian suurimpia maaeläimiä.

Isoimmat, titanosaurukset, menestyivät aivan erityisen hyvin. Ne olivat sauropodeista lajimäärältään suurimpia ja laajimmalle levinneitä.

Hampaiden erityiseen merkitykseen uskova D'Emic sanoo niiden määrän korvanneen laadun. Niin näyttää olleen yllättäen myös Majungosaurus Crenatissimuksella.