Tässä ovat Suomen EU-puheenjohtajakauden plussat ja miinukset – Puola luisti ilmastotavoitteesta, Unkarin kanssa väännettiin oikeusvaltiosta

Kysyimme eurooppaministeriltä ja tutkijoilta, missä Suomi onnistui ja mikä jäi kesken.

Suomen EU-puheenjohtajuus
Ungerska Europaministern Judit Varga med finländska kollegan Tytti Tuppurainen.
Unkarin eurooppaministeri Judt Varga sekä Suomen eurooppaministeri Tytti Tuppurainen (sd). Stephanie Lecocq / EPA

Suomen kiertävä puheenjohtajuus EU:ssa päättyy vuoden vaihteessa. Antti Rinteen (sd.) ja Sanna Marinin (sd.) hallitukset paiskivat töitä torjuakseen ilmastonmuutosta ja löytääkseen jäsenmaille yhteisen näkemyksen oikeusvaltioperiaatteen noudattamisesta ja maahanmuutosta.

Eurooppaministeri Tytti Tuppurainen (sd.) vertasi kauden päätöstilaisuudessa Suomen kautta kapellimestarin työhön.

– Me johdimme sitä sinfoniaa, joka oli eurooppalaista yhteistä musiikkia. Koetimme luoda sen tavalla, joka luo harmoniaa, ei riitasointuja.

Puheenjohtajakausi oli tutkijoiden mielestä osin lässähdys, osin onnistuminen.

– Osa asioista on niin isoja, että niitä ei voi puolessa vuodessa saada maaliin, Tampereen yliopiston Jean Monnet -professori Pami Aalto arvioi.

– Ehkä varsinaisista, kunnianhimoisista tavoitteista jäätiin vähän jälkeen, sanoo yliopistotutkija Timo Miettinen Helsingin yliopistosta.

Huomiota veivät uuden parlamentin ja komission valinta sekä Brexit-prosessi, jotka jättivät sivuosaan esimerkiksi oikeusvaltion kehittämisen.

Listasimme puheenjohtajakauden tärkeimpiä tavoitteita. Onnistumista arvioivat eurooppaministeri Tytti Tuppurainen sekä tutkijat Pami Aalto ja Timo Miettinen.

1. Etenikö oikeusvaltioperiaate? Nihkeästi, mutta kuitenkin

Suomi yritti edistää oikeusvaltioperiaatetta. Se halusi, että EU-maat noudattavat yhteisesti sovittuja arvojaan, jotka takaavat esimerkiksi ihmisten tasavertaisen kohtelun ja oikeudet.

Puheenjohtajakaudella Suomi käytti paljon paukkuja saadakseen rahoituskehykseen eli tulevien vuosien budjettiraamiin maininnan, että budjettivarojen käyttäjien pitää noudattaa oikeusvaltioperiaatetta. Jonkunlainen lupaus jäsenmailta tulikin, mutta ratkaisu siirtyy myöhempään. Oikeusvaltioasetus, jota on valmisteltu jo vuosia, ei kuitenkaan edennyt.

Suomi otti oikeusvaltioasiat puheeksi Unkarin kanssa ja joutui unkarilaisten masinoiman valeuutiskampanjan kohteeksi.

Eurooppaministeri Tytti Tuppuraisen mielestä oikeusvaltioperiaate lujittui ja se oli Suomen paras onnistuminen.

– Me kirjasimme kytkennän oikeusvaltioperiaatteen ja budjettivarojen välille.

Asia jäi kuitenkin kesken. Jäsenmaat päättävät siitä lopullisesti myöhemmin, rahoituskehyksen yhteydessä.

Tutkijoiden näkemykset oikeusvaltioasiassa jakautuvat.

– EU-varojen sitominen oikeusvaltioperiaatteeseen saatiin nyt ensimmäisiä kertoja laajempaan tietoisuuteen. Se on nyt oikeasti pöydällä, sanoo Pami Aalto.

Aallon mielestä Suomi onnistui viemään asiaa hiukan eteenpäin ja se on nyt kirkkaampana EU:n työlistalla kuin tähän asti. Selkeä plussa, Aalto sanoo.

Pami Aalto.
Jean Monnet -professori Pami Aalto,Tampereen yliopisto.Jani Saikko / Yle

Yliopistotutkija Timo Miettisen mielestä oikeusvaltiokehitystä pidettiin paljon esillä ennen puheenjohtajakautta, mutta sitten se hieman lässähti.

– Varsinaisesti ei ole onnistuttu sitomaan oikeusvaltiomekanismia EU-budjettiin. Oikeusvaltioperiaatteen sanktioiminen oli vahvasti esillä ennen puheenjohtajakautta mutta jäi toteutumatta.

Suomi onnistui kuitenkin profiloitumaan läntisenä oikeusvaltion ja demokratian puolustajana. Se on onnistuminen imagon kannalta, Miettinen arvioi.

2. Estettiinkö ilmastonmuutosta? Kyllä, mutta Puola luiskahti ulos

Suomi otti tavoitteekseen saada EU-maat sopimaan Suomen kaudella, että unioni on hiilineutraali vuoteen 2050 mennessä.

Joulukuun kokouksessa, kun asiasta oli periaatteessa sovittu, Puola kuitenkin ilmoitti jättäytyvänsä yhteisen ratkaisun ulkopuolelle. Puola on hiiliteollisuutensa takia yksi Euroopan suurimmista päästäjistä.

Tuppuraisen tulkitsee, että tavoite on silti saavutettu.

– Tässä onnistuimme. Jäsenmaat sopivat, että EU:n tulee olla hiilineutraali 2050 mennessä. Puola jätti varauman, missä aikataulussa ja tavalla he etenevät, Tuppurainen sanoo.

Puolan etenemistahtia käsitellään uudestaan kesäkuussa.

Tutkija Miettisen mielestä tavoite oli jo itsessään kompromissi, sillä moni olisi halunnut edetä nopeammin, osa taas hitaammin.

Timo Miettinen.
Yliopistotutkija Timo Miettinen, Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen keskus.Yle

– Yleisellä tasolla on hyvä, että raamisopimus saatiin aikaiseksi, sillä asialla on kiire. Ehkä Puolassakin poliittiset tuulet kääntyvät jossain vaiheessa.

Professori Aalto pitää tavoitetta osin saavutettuna.

– Poliittinen tahtotila kirkastui, vaikka Puola lipesikin kuin saippupala. Yksi iso puolikas askel on otettu, kun alkaa olla hiljainen hyväksyntä tavoitteista.

3. Budjettiraamit? Kompromissi, johon kaikki ovat tyytymättömiä eri syistä

Suomi sai tehtyä Euroopan unionin neuvostolle esityksen budjettiraamista vuosille 2021–2027. Raami on kooltaan 1,07 prosenttia EU-jäsenmaiden yhteenlasketusta bruttokansantuotteesta. Se on pienempi kuin komissio ja parlamentti ehdottivat, mutta niukasti suurempi kuin budjettikurimaa Saksa toivoi.

Budjettia arvosteltiin monesta suunnasta – yhden jäsenmaan mielestä puuttui innovaatiorahaa eli tulevaisuusrahaa, toisen mielestä koheesiorahaa, joka on tarkoitettu köyhempien alueiden kehittämiseen.

Pami Aalto ajattelee, että budjetin tekeminen toisella tavalla kuin aiemmin on hidasta ja vaikeaa. Hänen mielestään Suomen esitys oli pieni liike uudistamisen suuntaan.

Antti Rinne ja Donald Tusk.
Suomen pääministeri Antti Rinne (sd.) ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk EU-huippukokouksessa 18.10.2019.Riccardo Pareggiani / AOP

– Siellä on järjettömän isoja intressiryhmiä ja aika äänekkäitä aluekehitykseen ja maatalouteen liittyviä ryhmiä, jotka hidastavat budjetin uudelleen kohdentamista, Aalto sanoo.

– Tästä tuli enemmän tiukan budjettikurin maiden mukainen budjetti. Yleensä ottaen se on aika konservatiivinen. Suuremmat osiot kuten maatalous- ja aluepolitiikkaa säilyvät pitkälti ennallaan. Tulevaisuusinvestoinnit ovat aika pienessä roolissa, Timo Miettinen analysoi.

Miettinen muistuttaa, että budjetin teko on aina eri intressien välillä navigointia ja kaikille sopivan kompromissin leipomista.

4. Jäsenyysneuvottelut eivät ala Pohjois-Makedonian ja Albanian kanssa –pettymys hallitukselle

Suomen kaudella oli tarkoitus aloittaa jäsenyysneuvottelut kahden uuden jäsenkandidaatin kanssa. Albanian ja Pohjois-Makedonian kanssa ei kuitenkaan päästä neuvottelupöytään, sillä jäsenmaat eivät sitä hyväksyneet. Albaniaa vastusti pari maata, Pohjois-Makedoniaa ei hyväksynyt Ranska.

Työntekijät puhdistavat EU:n ja Pohjois-Makedonian lipuilla koristettua ikkunaa.
Työntekijät puhdistavat EU:n ja Pohjois-Makedonian lipuilla koristettua EU-toimiston ikkunaa Pohjois-Makedonian pääkaupungissa Skopjessa 26.2.2019.Nake Batev / EPA

– Laajentamiskysymyksissä ei päästy niin pitkälle kuin olisimme toivoneet, eurooppaministeri Tuppurainen sanoo.

Tutkijoiden mielestä tätä ei voi pitää varsinaisesti Suomen epäonnistumisena.

– Tietyillä yksittäisillä mailla on vahvoja omia intressejä, esimerkiksi Kreikalla ja Ranskalla. En voi kuvitella, että toinen maa olisi onnistunut kompromissin hakemisessa paremmin kuin Suomi, Timo Miettinen sanoo.

5. Mikä jäi unohduksiin? Sosiaalisesti kestävä talous

Suomi otti kesällä laatimassaan puheenjohtajaohjelmassa tavoitteekseen myös edistää kestävää taloutta ja unionin sosiaalipolitiikkaa. Kovin näkyviä tuloksia ei tullut.

Tytti Tuppuraisen mielestä pohjoismaisen hyvinvoinnin ja talouden yhteensovittaminen onnistui viedä EU-tasolle, se saatiin esiteltyä talous- ja opetusministereiden ensimmäisessä yhteisessä kokouksessa.

Tutkijoista Aalto arvioi, että tilausta sosiaalipolitiikalle ei oikein ole.

– EU:lla ei oikein ole paukkuja toimia tällä alueella, Pami Aalto sanoo.

Yliopistotutkija Timo Miettinen on kuitenkin huomannut, että Suomen ajatus sai hiukan kaikupohjaa. Esimerkiksi talouden mittareita saatetaan tulevaisuudessa arvioida myös hyvinvoinnin kannalta, ja asia on myös aloittavan komission työlistassa.

Suomen ja Saksan sisäministerit
EU-puheenjohtajamaan Suomen sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.) ja Saksan sisäministeri Horst Seehofer Maltan sisäministerikokouksen lehdistötilaisuudessa 23.9.2019.Domenic Aquilina / EPA

6. Etenikö yhteinen maahanmuuttopolitiikka? Ei.

Suomi otti tavoitteekseen edistää yhteistä turvapaikkapolitiikkaa. Asia ei ole juuri liikahtanut sitten vuoden 2015 maahanmuuttokriisin, jolloin EU-maat sopivat vapaaehtoisista kiintiösiirroista Kreikasta ja Italiasta. Pysyvää tapaa helpottaa paljon turvapaikanhakijoita vastaanottavien maiden tilannetta ei ole löytynyt. Eikä tämä edennyt myöskään Suomen kaudella.

– Emme valitettavasti saaneet paljon aikaan. Se on yksi asia, johon olen pettynyt, Tuppurainen toteaa.

Jos poliittista tahtoa ei ole, ja monet maat haluavat jarruttaa tai tulkita Schengenin sopimusta hyvin väljästi, siinä ei oikein pääse eteenpäin, Jean Monnet -professori Pami Aalto sanoo.

– Tässäkin on vaikea kuvitella, että jokin maa olisi onnistunut paremmin kuin Suomi. Itä-Euroopan maat ovat aika konservatiivisia taakanjaon suhteen. Myös aiemmat yrittäjät ovat epäonnistuneet. Tämä on kysymys, joka jakaa EU-maita, yliopistotutkija Timo Miettinen sanoo.