Analyysi: Palkkakierroksen tärkein sopimus on vaikeassa umpisolmussa – molemmat osapuolet tehneet linjauksia, joista on vaikea perääntyä kunnialla

Valtakunnansovittelija on syrjässä, kun osapuolet istuvat selvittämään, voidaanko uudet lakot vielä välttää, kirjoittaa politiikan toimittaja Jyrki Hara.

työmarkkinat
Teknologiateollisuuden työmarkkinajohtaja Minna Helle (vas.) ja Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto kommentoivat vientiteollisuuden sopimusneuvottelutilannetta valtakunnansovittelijan toimistolla Helsingissä 19. joulukuuta.
Teknologiateollisuus ry:n työmarkkinajohtaja Minna Helle ja Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto valtakunnansovittelijan toimistolla 19. joulukuuta.Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva

Työmarkkinasyksy on liukunut mustaksi ja koleaksi työmarkkinatalveksi.

Kaikkien suomalaisten palkansaajien tuloihin ja työehtoihin vaikuttava työmarkkinapöytä avautuu jälleen torstaina, kun Teknologiateollisuus ry ja palkansaajien Teollisuusliitto jatkavat neuvotteluja Etelärannan työnantajalinnakkeen uumenissa.

Lähtöasetelma ei ole kaksinen.

Joulun alla sekä työnantajat että palkansaajat torjuivat valtakunnansovittelija Vuokko Piekkalan toisen sovintoesityksen, jossa palkankorotus olisi ollut 2,4 prosenttia kahdessa vuodessa. Toisen mielestä sopimus olisi tullut liian kalliiksi, toisen mielestä korotusprosentti ei riitä lähellekään.

Ulkopuolelta on vaikea nähdä, miten osapuolet tänään loikkaisivat poteroistaan niin lähelle toisiaan, että sopimus voitaisiin solmia.

Julkisuudessa on moneen kertaan toistettu, että työmarkkinajohtaja Minna Helteen ja puheenjohtaja Riku Aallon kädenpuristuksen esteenä on enää vain ja ainoastaan palkankorotusprosentti.

Ongelma on, että Helle haluaisi tuon prosenttiluvun alkavan ykkösellä, Aalto nelosella.

Kikyn pitkä varjo peittää näkymää sovusta

Työmarkkinoiden toimivuudesta, ostovoiman kehityksestä tai Suomen taloudesta huolestunut kansalainen voi lohduttautua sillä, että vaikka tanner tömisee, sopimus tehdään joka tapauksessa. Ennemmin tai myöhemmin.

Mutta jos huonosti käy, välissä kaatuu paljon kallista aitaa.

Railo vaatimusten välillä on tavallistakin ammottavampi, koska erimielisyys palkankorotuksesta linkittyy tällä kertaa suoraan ratkaisemattomaan tekstikysymykseen, kiky-tunteihin.

Työnantaja on valmis myymään kilpailukykysopimuksessa sovitut lisätunnit pois alhaista palkankorotusta vastaan. Teollisuusliitto sanoo, että määräajaksi sovitut tunnit, joita ei ole enää olemassakaan, eivät voi olla minkään arvoista kauppatavaraa.

Kaiken lisäksi teknologiateollisuuden sopimuksesta pitäisi tulla suunnannäyttäjä muillekin aloille. Esimerkiksi Postissa ehdittiin kuitenkin jo tehdä työehtosopimus, johon kiky-tunnit jäivät.

Pitävän palkka-ankkurin luominen näyttää mahdottomalta, kun tärkein päänavaaja on jo lähtökohtaisesti poikkeustapaus: Teollisuusliiton ja Teknologiateollisuuden sopimuksessa kiky-tunnit olivat irtisanottavassa lisäpöytäkirjassa, mutta useimmilla muilla aloilla ne juntattiin syvälle työehtosopimusteksteihin.

Todennäköiseltä näyttää juuri nyt, että teknologiateollisuuden avaussopimuksesta kiky-tunnit poistuvat, mutta joillekin muille aloille ne jäävät. Palkankorotusprosentit tulevat vaihtelemaan vastaavasti.

Osapuolet ovat maalanneet itseään nurkkiin

Kiky-taistosta on tullut vaikea umpisolmu, eivätkä neuvotteluosapuolet ole helpottaneet asiaa. Molemmat ovat tehneet linjauksia, joista on vaikea perääntyä kunnialla.

Jo ennen palkkakierroksen käynnistymistä Teknologiateollisuuden työmarkkinajohtaja Minna Helle laski (siirryt toiseen palveluun) näyttävästi julkisuudessa, että kiky-tunnit ovat työnantajalle kullan arvoisia: Jos ne poistuisivat, palkankorotusprosentista pitäisi leikata 1,4 prosenttiyksikköä.

Teollisuusliitto puolestaan on lyönyt täysin vastakkaisen kiky-kantansa avaamattomaan lukkoon. Nyt tehtävässä sopimuksessa ei voi olla viitettäkään kiky-tunneista tai niiden poistumisesta maksetusta hinnasta, palkansaajaliitossa katsotaan.

Niinpä käsitykset palkankorotusvarasta ovat eri planeetoilta.

Muitakin syitä toki on.

Teollisuusliitto ihmettelee, miten se paljon puhuttu Suomen kilpailukyky olisi parin prosentin vuosikorotuksilla tuhoutumassa, kun Saksan terästeollisuudessa korotus oli tänä vuonna melkein neljä prosenttia. Myös Ruotsissa palkansaajat hakevat seuraavaan sopimukseensa kolmen prosentin vuosittaista palkankorotusta.

Työnantaja sanoo kustannuskilpailukyvyn romahtavan moisilla numeroilla ja nähtävissä olevalla suhdannekehityksellä. Etelärannasta muistutetaan, että toisin kuin meillä, Saksassa palkat joustavat tarvittaessa myös alaspäin.

Valtakunnansovittelijan pitkä talvi

Valtakunnansovittelija Vuokko Piekkalan eväät teknologiateollisuuden työehtokiistan ratkaisemiseksi loppuivat ennen joulua. Sovittelijan luokse tosin jouduttaneen takaisin, jos neuvottelut jälleen tyssäävät ja uusi lakkovaroitus annetaan.

Työnantajaleiristä tehtäväänsä nimitetyn Piekkalan otteita ei ole palkansaajapuolella oikein arvostettu. Sovintoesityksistä on aistittu tuulahduksia suoraan Etelärannasta.

Jo Postin työehtokiistassa näytti siltä, että työmarkkinariitojen ykkössovittelija sivuutettiin, kun hädän hetkellä sopua hieromaan marssitettiin joukko entisten tupopöytien mestareita.

Tosin käsillä olevan palkkakierroksen valtavat paineet ja perustavanlaatuiset erimielisyydet olisivat kenelle tahansa äärimmäisen vaikeita soviteltaviksi.

Valtakunnansovittelijan talvesta uhkaa tulla pitkä, sillä Piekkalan pöytään voi hyvinkin riittää vielä tulijoita.

Syntyypä työehtosopimus teknologiateollisuuteen lopulta millä tahansa palkankorotusprosentilla, se ei tule kelpaamaan katoksi kaikille muille.