1. yle.fi
  2. Uutiset

Raivoava synnyttäjä, kauhuissaan istuskeleva iskä ja 4 muuta myyttiä – Suomen kokenein doula haluaa nujertaa harhaluuloja synnytyksestä

Synnytystukihenkilö Rosalia Pihlajasaari toivoo, ettei yhdenkään tulevan vanhemman tarvitsisi pelätä synnytystä.

synnytys
Rosalia Pihlajasaari
Rosalia Pihlajasaari haluaa levittää oikeaa tietoa ja positiivisia kokemuksia synnytyksestä.Meeri Niinistö / Yle

Doula Rosalia Pihlajasaari puhuu synnytyksestä kokemuksen tuomalla varmuudella. 44-vuotias lahtelainen on uransa aikana ollut mukana yli 1 300 synnytyksessä. Määrän perusteella häntä voi hyvällä syyllä kutsua Suomen kokeneimmaksi doulaksi eli synnytystukihenkilöksi.

Pihlajasaaren juuret ovat Italiassa ja Etelä-Afrikassa, mistä hän muutti puolisonsa kotimaahan Suomeen viitisen vuotta sitten. Täälläkin on tarvetta synnytysaktivismille, hän havaitsi.

Pihlajasaari toivoo synnytyskulttuurin muuttuvan paitsi sairaaloissa, myös yhteiskunnassa ylipäätään. Hänestä yleinen käsitys synnytyksestä on liian kapea ja negatiivinen: Oikea tieto jää usein pelon lietsomisen varjoon.

Viime vuonna #Minämyössynnyttäjänä -kampanja toi esiin lukuisten naisten kokemuksia synnytyksissä tapahtuneista loukkauksista.

– Liike on herättänyt suomalaisia siihen, ettei kaikkien kokemus ole välttämättä sama. Sairaalahenkilökunta voi ajatella, että synnytys oli hyvä, koska lopputulos oli hyvä. Synnyttäjä ei ehkä koe synnytystä hyväksi, sanoo Rosalia Pihlajasaari.

Pihlajasaaren mielestä sairaaloissa pitäisi nykyistä paremmin huolehtia synnyttäjän rauhasta ja turvallisuuden tunteesta.Ympärillä olevien olisi tärkeää välttää hermoilua, jottei se tartu synnyttäjään.

– Kun on osallistunut tarpeeksi moniin synnytyksiin, alkaa nähdä kaavan ongelmien syntymisessä. Jos äidin pelko ei aiheuta ongelmia, niitä voi luoda lääkärin tai kätilön huoli. Siksi on tärkeää, että kuka ikinä astuukin synnytyshuoneeseen, luottaisi synnytykseen.

"Syntymä on osa elämää"

Vaikka epäkohtia – kuten synnytysväkivaltaa – ei saa lakaista maton alle, negatiiviset asiat saavat Pihlajasaaren mukaan liikaa tilaa ja vääristävät käsitystämme synnytyksestä.

– Syntymä on osa elämää.Siihen kuuluu hyviä ja huonoja puolia. Keskitymme liikaa huonoihin puoliin ja asioihin, jotka saattavat mennä pieleen.

Toisaalta haastavia asioita pyritään välttelemään. Elämän alku ja loppu on ulkoistettu sairaaloiden huoleksi, sanoo Pihlajasaari.

– Olemme siivonneet syntymän ja kuoleman ulos elämästämme.

Pihlajasaari työskentelee doulana, pitää synnytysvalmennuksia, kouluttaa uusia doulia ja pyrkii levittämään tietoa synnytyksestä esimerkiksi Aktiivinen synnytys -järjestön kautta. Hän kouluttaa ja tukee ihmisiä myös kuoleman kohtaamisessa, oli sitten kyse iäkkään läheisen menehtymisestä tai esimerkiksi keskenmenosta.

Rosalia Pihlajasaari
Doula Rosalia pihlajasaari auttaa ihmisiä kohtaamaan syntymän ja kuoleman.Meeri Niinistö / Yle

Kätilösuvusta tuleva Pihlajasaari haaveili itsekin kätilön ammatista jo nuorena, mutta päätyi kuitenkin kieliopintojen pariin. Ensimmäisen lapsen syntymä hätäsektiolla antoi Pihlajasaarelle kipinän tavoitella parempaa synnytystä – itselleen ja toisille äideille.

Niinpä hän kouluttautui doulaksi vuonna 2003 odottaessaan toista lastaan. Kuopuksensa Pihlajasaari synnytti rauhallisissa tunnelmissa altaaseen.

Nykyään hän haluaa hälventää tabuja ja harhaluuloja, joita synnytykseen liittyy. Omille lapsilleen hän on halunnut esitellä synnytyksen normaalina elämään kuuluvana asiana.

– Tyttäreni oli 7-vuotiaana mukana läheisen ystävämme synnytyksessä ja hänelle synnytys on normaali asia. Pojalleni esimerkiksi imetykseen ja synnytykseen liittyvät puheenaiheet ovat normaaleja, vaikka hän on 18-vuotias. En ole myöskään suojellut heitä kuoleman näkemiseltä, kertoo Pihlajasaari.

Myytti 1: Synnytys on vain fyysinen tapahtuma

Puhumme usein synnytyksestä lähinnä fyysisenä tapahtumana. Rosalia Pihlajasaari haluaa korostaa synnytyksen psyykkistä puolta, joka hänen mielestään jää liian vähälle huomiolle.

– Synnytys on raskasta ja intensiivistä. Sen on tarkoitus herättää emotionaalisesti, psykologisesti ja fyysisesti siihen, että tulossa on valtava muutos.

Pihlajasaari sanoo ajattelevansa itse synnytystä siirtymäriittinä. Syntymän hetkellä syntyy paitsi vauva, myös kaksi uutta vanhempaa.

– Vanhemmaksi tuleminen on valtava asia, Pihlajasaari muistuttaa.

vauvan suu ja käsi
Uuden vauvan syntymä mullistaa vanhempien elämän.Juha-Petri Koponen / Yle

Myytti 2: Huutosynnytys

Ennen kuin omakohtaista kokemusta mahdollisesti tulee, käsitys synnytyksestä muodostuu luetun, kuullun ja nähdyn perusteella – oli se todellista tai fiktiota.

– Monet myytit perustuvat siihen, mitä näemme. Jos esimerkiksi katsomme televisiota, näemme synnytyskohtauksia, jotka ovat hektisiä ja hallitsemattomia, sanoo Pihlajasaari.

– Tavallisesti synnytys ei ole sellaista, vaan paljon hitaampaa ja hillitympää. Ei siinä ole mitään syytä panikoida, hän nauraa.

Vaikka monet elokuvissa nähtävät kuvaukset synnytyksestä ovat Pihlajasaaren mielestä huvittavia epärealistisuudessaan, ne voivat aiheuttaa pahimmillaan pelkoja ja turhia huolia. Esimerkiksi televisio-ohjelmissa ja elokuvissa synnyttäjät eivät usein ehdi sairaalaan, vaikka matkaan lähdetään heti ensimmäisen supistuksen jälkeen.

– Tarvitaan hyviä, voimakkaita, säännöllisiä ja jatkuvia supistuksia ennen kuin lapsi syntyy, Pihlajasaari muistuttaa.

synnytysvalmennusta
Rosalia Pihlajasaari havainnollistaa synnytyksen kulkua nuken ja lantioluita kuvaavan mallin avulla.Meeri Niinistö / Yle

Pihlajasaari on huolissaan myös siitä, että synnyttävä nainen esitetään usein hillittömästi karjuvana, raivopäisenä ja täysin itsekontrollin menettäneenä. Moni pelkääkin hänen mukaansa juuri hallinnan menettämistä.

– Kukaan ei halua elämässään – varsinkaan synnytyksessä – joutua tilanteeseen, jossa tapahtumat karkaavat täysin hallinnasta ja tuntee joutuvansa naurunalaiseksi, pohtii Pihlajasaari.

Pihlajasaari kertoo, ettei ole esimerkiksi koskaan nähnyt synnyttäjän haukkuvan kumppaniaan ja syyttävän tätä kivuistaan, kuten elokuvissa usein tapahtuu. Hänen mukaansa synnytys vaatii heittäytymistä ja antautumista kehon vietäväksi, mutta se ei tarkoita, että synnyttäjä alkaisi riehua kuin hullu.

– Osa vanhemmaksi tuloa on oppia hellittämään kontrollintarvetta hieman, hän sanoo.

Myytti 3: Synnytys on aina yhtä tuskaa

Median lisäksi kauhukertomuksia synnytyksistä saattaa levittää oma lähipiiri. Rosalia Pihlajasaaren mielestä trauman käsittely on yksi syy puhua suureen ääneen synnytystuskista ja syntyneistä vammoista.

– Ehkä he haluavat estää muita kokemasta samaa, mutta samalla negatiiviset tarinat leviävät. Niillä, joilla on hyvä synnytyskokemus, ei ole tarvetta puhua siitä niin paljon, arvelee Pihlajasaari.

Positiiviset kertomukset synnytyksestä eivät myöskään saa aina hyvää vastaanottoa, tietää Pihlajasaari. Syntyy epäuskoista kulmien kohottelua ja kertomukset saatetaan kuitata tylysti.

– Ne usein vaimennetaan sanomalla, että sinulla oli vain onnea, mutta meillä muilla ei.

Pihlajasaaren mielestä hyviä synnytyskokemuksia olisi hyvä saada enemmän esille.

– Yksi isoimmista ongelmista on se, kuinka ihmiset on ehdollistettu pelkäämään synnytystä.

vauvan käsi
Vauvan hyvinvointi on tärkeintä, mutta synnytyskokemuksellakin on väliä vanhemmille.Juha-Petri Koponen / Yle

Myytti 4: Synnytykseen ei voi valmistautua

Moni kuvittelee, että synnytykseen ei voi tai kannata liikaa valmistautua, koska sen kulkua ei pysty ennakoimaan. Doulan kokemuksen mukaan valmistautumatta voi toki pärjätä varsin hyvin, mutta usein synnyttäjä on jälkikäteen sitä tyytyväisempi, mitä enemmän hän on panostanut synnytykseen etukäteen.

– Mielestäni meidän yhteiskuntana pitäisi keskittyä nykyistä enemmän valmistamaan ihmistä synnytykseen. Kun ihmiset ovat valmistautuneet, he saavat paremman ja voimauttavamman kokemuksen.

Pihlajasaari haluaa oikoa harhaluuloja siitä, että valmistautuminen tarkoittaisi synnytyksen kulun määrittelyä etukäteen ja toivelistan noudattamista pilkulleen.

– Monet ihmiset ajattelevat, että jos heillä on synnytyssuunnitelma tai -toivelista, he voivat vain panna toiveet käytäntöön ja kaikki sujuu suunnitelman mukaan.

Pihlajasaaren mukaan tärkeää synnytykseen valmistautumisessa on varautua yllätyksiin. On hyvä tietää, mitä saattaa tulla eteen ja pohtia etukäteen, kuinka kussakin yllättävässä tilanteessa voisi toimia.

– Tässä on kyse tiedon jakamisesta. Ihmisten pitää tietää, että heillä on vaihtoehtoja eikä heidän tarvitse jäädä neuvottomiksi.

Rosalia Pihlajasaari
Doula tarjoaa henkistä tukea vaikeissakin tilanteissa.Joonatan Liimatainen / Yle

Mikään valmistautuminen tai doulan palkkaaminen tueksi ei kuitenkaan varmuudella takaa suunnitelmien mukaan etenevää synnytystä, huomauttaa Pihlajasaari. Siksi olisi hyvä valmistautua myös joustamaan, muuttamaan suunnitelmia ja löytämään keinoja käsitellä vaikeita tilanteita.

– Doulana olen ollut mukana monenlaisissa synnytyksissä. Jotkut ovat olleet mahtavia, jotkut kamalia. Mutta oikeanlaisella tuella jopa vaikeimmista synnytyksistä voi päästä yli.

Myytti 5: Ei lääkkeistä haittaakaan ole

Kokeneen doulan mukaan valmistautumisessa tärkeää on varautua myös kipuun. Yleensä kipu viestii siitä, että jokin on vialla ja asialle pitää tehdä jotakin. Synnytyskipu sen sijaan ei kerro vaarasta, vaan siitä, että synnytys edistyy.

– Meille ei kerrota yleensä sitäkään, että kivun kanssa pärjäämistä voi opetella. Elämme maailmassa, jossa meille opetetaan, että kipu lähtee lääkkeellä. Joillekin on ihan uutta, kun sanon, että työskentele kivun kanssa ja tee siitä ystäväsi.

Vaikka lääkkeistä on usein apua synnytyksissä, Rosalia Pihlajasaaren mukaan synnytyksen kulkuun puuttuminen lääkkeillä tai toimenpiteillä voi joskus myös aiheuttaa haittaa. Esimerkiksi liian varhain annettu puudutus voi heikentää supistuksia ja siten pitkittää synnytystä.

Lääkkeiden vaikutuksista ja myös mahdollisista sivuvaikutuksista tulisi Pihlajasaaren mielestä antaa synnyttäjille enemmän tietoa jo raskauden aikana.

– Olen hyvin kiitollinen, että meillä on lääketieteellistä apua saatavilla. On kuitenkin myös tilanteita, joissa lääketieteellinen puuttuminen voi aiheuttaa ongelmia. Vaatii tarkkaa tasapainottelua ymmärtää, milloin puuttumiseen on syytä ja milloin ei.

Myytti 6: Isä vain istuu ja ihmettelee

Isät ja kumppanit pääsevät mukaan synnytyssaleihin, mutta jäävät usein edelleen sivustakatsojiksi. Toisaalta heidän oletetaan usein olevan jonkinlaisia synnytyksen asiantuntijoita, joiden pitäisi luotsata synnyttäjää eteenpäin omasta mahdollisesta huolesta tai jännityksestä välittämättä, pohtii Pihlajasaari.

– Meillä on tiettyjä ajatuksia siitä, mitä heidän pitäisi tai ei pitäisi tehdä. Uskon, että isän tai kumppanin pitäisi saada olla synnytyksessä se, mikä on, eli toinen vanhempi.

Pihlajasaaren mukaan doula auttaa myös synnyttäjän kumppania, jotta tämä voi keskittyä siihen tärkeimpään eli läsnäoloon ja kannustamiseen.

– Vaikka kaikki menisi täydellisesti suunnitelmien mukaan, tilanne voi olla silti ylivoimainen vanhemmalle, jonka rakas kumppani synnyttää. Silti heidän odotetaan tekevän oikeita päätöksiä ja kantavan vastuuta. Tukihenkilö voi kantaa osan vastuusta ja antaa kumppanille mahdollisuuden vain olla läsnä synnyttäjälle.

Mikko Tarvonen säätää laitteita sairaalassa.
Mikko Tarvonen on todennäköisesti maailman kokenein kätilö. Nella Nuora / Yle

Lue myös:

"Synnytys on lapselle hänen elämänsä vaarallisin hetki" – Mikko Tarvonen on todennäköisesti maailman kokenein kätilö

"Isä voi tulla impotentiksi jos osallistuu synnytykseen" – Sairaalasynnytysten historia on taistelua naisten oikeuksien ja tasa-arvon puolesta

Voit keskustella aiheesta klo 20 asti.

Lue seuraavaksi