Sääntö-Suomi laittoi pienyrittäjän ahtaalle – nyt panimossa poreilee teekattila ja pakurilla maustettua olutta saa taas myydä

Luontoyrittäjien mielestä viranomaiset tulkitsevat elintarvikkeita koskevia pykäliä eri tavoin. Se harmittaa heitä.

elintarvikevalvonta
Jari Leinonen, perustaja, Fiskarsin panimo.
Fiskarsin panimon toimitusjohtaja ja perustaja Jari Leinonen maistelee pakuriteellä maustettua olutta.Ronnie Holmberg / Yle

Fiskarsilaisessa pienpanimossa on valmistumassa pakuriteellä maustettua olutta.

Vielä muutama vuosi sitten pakuri lisättiin suoraan keitokseen. Panimo joutui kuitenkin lopettamaan käytännön, kun Valvira eli Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto puuttui asiaan: pakurin käyttö on Suomessa sallittu ainoastaan ravintolisänä ja teenä.

Nyt Fiskarsin panimossa keitetään erikseen pakuriteetä ja yhdistetään se sitten oluen keittokattilaan, panimon toimitusjohtaja ja perustaja Jari Leinonen kertoo.

– Toive olisi, että pakuria ei hirveästi käytettäisi. Sen käyttö menee koko ajan vaikeammaksi, Leinonen sanoo.

Fiskarsin panimo käyttää Siankärsämöä mausteena.
Jari Leinonen maustaa oluita monilla muillakin luonnontuotteilla kuin vain pakurilla.Ronnie Holmberg / Yle

Järjestö: Kaikki johtuu yli 20 vuoden takaisesta virheestä

Pakurin käyttörajoitteet elintarvikkeena juontavat juurensa parikymmentä vuotta sitten tapahtuneeseen virheeseen. Näin toteaa luonnontuotealan kattojärjestön Arktisten Aromien toiminnanjohtaja Birgitta Partanen.

– Vuonna 1997 koottiin eri maista dokumentteja kasvien elintarvikekäytöstä. Jos olisimme silloin toimittaneet tiedot kasveista, joiden käyttöä olemme vuosikymmenet kouluttaneet ja joita olemme elintarvikkeena käyttäneet, tätä koko ongelmaa ei olisi, hän arvioi.

Vaikka uuselintarvikeasiaa (siirryt toiseen palveluun) koskeva ensimmäinen asetus tuli voimaan jo toukokuussa 1997, lakiin havahduttiin vasta vuoden 2011 alussa. Silloinen Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, nykyisin Ruokavirasto, kielsi pakurijauheet ja -uutteet markkinoilta, koska niillä ei ollut EU-tulkinnan mukaan merkittävää elintarvikekäyttöä ennen toukokuuta 1997.

Myöhemmin samana vuonna pystyttiin kuitenkin todistamaan pakurin merkittävä perinteinen käyttö teenä ja ravintolisänä ja pakurikäävän käyttö sallittiin jälleen ravintolisissä ja yrttiteenä.

Partanen kertoo, että samoihin aikoihin myös suomalaisista luonnonyrteistä kehiteltiin uusia tuotteita markkinoille.

– Takapakkia tuli, kun huomattiin, että mitään ei oikeastaan saa tehdä. On hyvin vähän raaka-aineita, joita saa käyttää.

Osaa yrteistä saa käyttää kaikkialla, toisia ei

Fiskarsissa Jari Leinonen sanoo maustavansa olutta pakurin lisäksi monilla muillakin luonnontuotteilla, kuten siankärsämöllä, pujolla, mesiangervolla, kanervalla ja apilalla.

Myös osalle näistä kasveista on elintarvikelainsäädännössä sallittu vain tee-, mauste- tai ravintolisäkäyttö, ja osa kuntien valvontaviranomaisista tulkitsee, ettei niiden käyttö ole sallittua juomissa.

Jari Leinonen, perustaja, Fiskarsin panimo.
Pienpanimoyrittäjä Jari Leinosen mielestä viranomaiset ajavat yrittäjien kekseliäisyyttä ahtaalle.Ronnie Holmberg / Yle

Alkoholijuomissa, kuten ginissä ja oluessa, viranomaiset hyväksyvät luonnonyrttien käytön hieman laajemmin kuin elintarvikkeissa ja virvokejuomissa. Myös ravintolatoiminnassa luonnonkasveja saa käyttää vapaammin.

– Olemme ajatelleet, että mekin saamme oluemme niillä maustaa, jos niitä saa käyttää jossain syötävässä tai juotavassa muodossa muuallakin, esimerkiksi ravintolassa. Käyttämämme määrät ovat hyvin pieniä. Mutta jos haluamme tehdä ärtsyn ja ronskin oluen, siihen saatamme laittaa reilumminkin, Leinonen sanoo.

Suomalaisista yrteistä kaikki elintarvikekäyttö on todistettu ja sallittu esimerkiksi nokkosenlehdille, voikukalle, väinönputkelle, kuusenkerkälle ja katajanmarjalle.

Sen sijaan siankärsämöä ja koivunlehteä saa käyttää ainoastaan yrttiteenä tai mausteena ja ruusujuuren käyttö on sallittu vain ravintolisänä. Maitohorsman osalta elintarvikkeena saa käyttää ainoastaan nuoria versoja, ja kasvin lehdille ja kukille on sallittu vain yrttitee-, mauste- ja annoskoristekäyttö.

On epäoikeudenmukaista, että rajojen takaa tuodaan markkinoille ruusujuurijuomia. Olemme vitsailleet, että pitäisi vaihtaa firma Ruotsiin.

Katja Misikangas

Uuselintarvikeluvan hakeminen kasville on yli puolen vuoden prosessi, jossa hakijan pitää tehdä laaja selvitys EU-komissiolle muun muassa tuotteen turvallisuudesta, koostumuksesta, imeytymisestä ja ravintoarvoista. Esimerkiksi chiansiemenelle on haettu ja saatu tällainen lupa.

Birgitta Partanen kertoo, että pakurin kohdalla uuselintarvikeluvan hakemisesta on keskusteltu.

– Ensisijaisesti yritämme etsiä dokumentteja eri kasvien käytöstä muista maista ja sitä kautta saada kasveistamme kirjallista tietoa. Silloin niille ei tarvitsisi hakea uuselintarvikelupaa.

"Pitäisi vaihtaa firma Ruotsiin"

Vaikka laki ja ohjeistukset ovat kaikille samat, luontoyrittäjiä harmittaa, että Suomen kunnissa ja EU-maissa elintarvikevalvontaa tekevät tarkastajat tulkitsevat niitä eri tavoin.

Esimerkiksi tuotteita, joiden valmistus on kielletty suomalaisilta tuottajilta, saattaa löytyä kauppojen hyllyistä ulkomaisten brändien alla.

Suomen luontoyrittäjyysverkoston puheenjohtajaa, Arctic Warriorsin tuotepäällikköä Katja Misikangasta harmittaa erityisesti ravintolisäksi luokitellun ruusujuuren kohtalo.

– Ruusujuuri on meillä isossa roolissa, ja viljelemme sitä itse, hän sanoo.

– On epäoikeudenmukaista, että rajojen takaa tuodaan markkinoille ruusujuurijuomia. Olemme vitsailleet, että meillä ei ole kovin pitkä matka Tornion rajalle ja Haaparannan puolelle. Pitäisi vaihtaa firma Ruotsiin. Saisimme tehdä ruusujuuresta juomaa ja myydä sitä Suomessa.

Katja Misikangas nokkonen ruusujuuri luonnontuoteala luonnontuottaja
Luontoyrittäjyysverkoston puheenjohtaja Katja Misikangas toivoo maalaisjärjen käyttöä ohjeistusten tulkintaan. Hänestä osa kielloista on epäoikeudenmukaisia suomalaisia yrityksiä kohtaan. Arkistokuva.Uula Kuvaja / Yle

Mutta aivan kaikki ei ole paremmin länsinaapurissa. Misikankaan mukaan siellä luontoyrittäjät ovat käyneet kamppailua pakurikäävän käytöstä.

– Ruotsissa ei ole hyväksytty pakurin myyntiä edes teenä. Voi se olla siis toisinkin päin.

Ruokavirasto vakuuttaa: Säännöt ovat kaikille samat

Ruokaviraston ylitarkastaja Anna Mizrahin vakuuttaa, että sama lainsäädäntö koskee ulkomaisia tuotteita ja on voimassa kaikissa Euroopan unionin maissa. Maahantuojien vastuulla on tarkistaa, että tuotteet ovat elintarvikelainsäädännön mukaisia.

– Jos Suomessa ei ole vastuullista maahantuojaa, niin siihen on hankalampi puuttua. Muiden maiden viranomaisiin voidaan olla tarvittaessa yhteydessä.

Mizrahi muistuttaa, että kunnat tekevät elintarvikevalvontaa itsenäisinä viranomaisina. Näin ollen kunnan terveystarkastajalla on toimivalta puuttua havaittuihin puutoksiin.

Ruokavirastolla on ohjaava ja kouluttava rooli kuntiin nähden.

– On mahdollista, että kaikkia asioita ei ole valvottu samalla lailla eri kunnissa tai joitain asioita ei ole havaittu. Valvontaa tehdään pistokoeluontoisesti, eli kaikkia tuotteita ei tulla välttämättä koskaan valvomaan ja yritysten pitäisi tehdä sen mukaan korjaukset muihin tuotteisiin.

Mielestäni meillä katsotaan ohjeistuksia tarkemmin kuin muissa maissa.

Katja Misikangas

Katja Misikangas arvelee, että Suomessa ohjeistuksia noudatetaan tarkemmin kuin muissa EU-maissa.

– Maat voivat tehdä kansallisia tulkintoja. Mielestäni meillä niitä katsotaan tarkemmin kuin muissa maissa.

Arktisten Aromien toiminnanjohtajan Birgitta Partasen mielestä tiukassa valvonnassa on puolensa.

– Se on hyvä näyttö maailmalle, meihin luotetaan. Mutta toisaalta meidän pitäisi pystyä olemaan samalla viivalla muiden kanssa, hän sanoo.

"Vientituotteita pannaan pakettiin tekaistuilla asioilla"

Jari Leinonen maistaa pakuriolutta ja kertoo hapokkuuden tulevan yrteistä: pakuri antaa olueen vain hieman väriä ja makua. Jos jotain tuotteesta pitäisi poistaa, hän poistaisi ennemmin pakurin kuin yrtit.

Ideoita oluen maustamiseen Leinonen ammentaa vanhasta kirjallisuudesta, kuten Kalevalasta ja Toivo Rautavaaran kasviopuksista.

Leinosen mielestä viranomaiset kuitenkin ajavat yrittäjät ja heidän kekseliäisyytensä ahtaalle. Fiskarsin panimossa luonnonyrttejä aiotaan käyttää oluessa vastaisuudessakin – vaikka reseptejä jouduttaisiinkin hieman muuttamaan.

Tuoppi olutta Fiskarsin panimolla.
Pakurilla vai pakuriteellä maustettua olutta? Yrittäjä Jari Leinosen mielestä pakuri tuo olueen lähinnä hieman väriä ja makua.Ronnie Holmberg / Yle

Leinonen kokee uuselintarvikelain tökkivän monessa kohtaa.

– Jos on asioita, joita voi käyttää pieniä määriä, miksi niitä ei voisi käyttää kaikkialla?

Birgitta Partanen kertoo, että tällä hetkellä luonnontuotealalla kohistaan erityisesti kuusenkerkästä ja katajanmarjasta.

Molemmille on sallittu kaikki elintarvikekäyttö – siitä huolimatta, että katajanmarjat ovat Myrkytystietokeskuksen mukaan lievästi myrkyllisiä (siirryt toiseen palveluun). Myös sienillä ja sienten puoliviljelyllä Partanen näkee mahdollisuuksia elintarvikemarkkinoilla.

Suomalaisten luonnontuotteiden valttikortiksi Partanen ja Leinonen nostavat puhtauden. Partanen muistuttaa myös niiden pienestä vesijalanjäljestä.

– Ei ole mitään järkeä rahdata superfoodeja maailman ääristä ties mistä olosuhteista. Luonnontuotteemme eivät tarvitse kastelua. Toivoisin, että pystyisimme käyttämään paukkuja enemmän selvittelyyn, jotta saisimme kasvejamme käyttöön.

Kuusenkerkkä
Kuusenkerkälle on sallittu Suomessa kaikki elintarvikekäyttö. Sitä pystytään keräämään suuria määriä, mikä helpottaa tuotteen kaupallistamista ja vientiä maailmalle.Yle, Tero Kyllönen

Lue seuraavaksi:

Poutun oikaisuvaatimus nurin: kasviliha-termiä ei saa käyttää – yhtiö syyttää valvontapyynnöstä kilpailijaa

Kampaaja voi tarjota asiakkaalle nokkosteetä, mutta hiuksia sillä ei saa huuhdella – tiukat lait rajoittavat luonnonkosmetiikan käyttöä

Ruokavirasto löysi myynnistä kalakukkoja, joita ei saisi kutsua kalakukoiksi