Analyysi: Cats-musikaalin elokuvaversiosta odotettiin suurta hittiä – Näistä syistä siitä tulikin valtava floppi

Broadwayn jättimenestyksen filmatisointi ei ole saamansa maineen veroinen, kirjoittaa elokuvatoimittaja Janne Sundqvist.

kulttuuri
Alkuperäisessä Cats-musikaalissa sivuosassa ollut Victoria (Francesca Hayward) on elokuvaversion päähenkilö.
Alkuperäisessä Cats-musikaalissa sivuosassa ollut Victoria (Francesca Hayward) on elokuvaversion päähenkilö.Universal Pictures

Cats-elokuvasta piti tulla menestys. Se on ymmärrettävää, sillä vuonna 1981 ensi-iltansa saanut rakastettu teatterimusikaali on tuottanut yli neljä miljardia dollaria.

Sadan miljoonan dollarin jättibudjetilla toteutetun elokuvan on ohjannut Oscar-voittaja Tom Hooper (Kuninkaan puhe, 2010). Elokuva vilisee nimekkäitä tähtiä Judy Denchistä ja Ian McKellenistä aina Idris Elbaan ja Jennifer Hudsoniin.

Menestyksen sijaan Cats kuitenkin floppasi pahasti. Joulukuun 20. päivä Yhdysvalloissa ensi-iltansa saanut elokuva tuotti ensi-iltaviikonloppunaan alle kahdeksan miljoonaa dollaria lipputuloja. Elokuvan arvioidaan (siirryt toiseen palveluun)aiheuttavan tekijöilleen kaiken kaikkiaan noin sadan miljoonan dollarin tappiot.

Vähän ensi-illan jälkeen Universal poisti elokuvan (siirryt toiseen palveluun) sivustolta, jolla se esittelee tarjolla olevia elokuviaan Oscareita ynnä muita palkintoehdokkuuksia varten.

Suomessa perjantaina ensi-iltansa saava Cats esitettiin lehdistölle tänään Helsingissä. Se ei ole ennalta kuultujen kauhutarinoiden veroinen.

Miten sitten on mahdollista, että varmana hittinä pidetty Cats floppasi? Tässä viisi selitystä.

1. Kissat eivät käytä housuja

Victoria (Francesca Hayward) ja Munkustrap (Robbie Fairchild) ovat Catsin päähenkilöitä.
Victoria (Francesca Hayward) ja Munkustrap (Robbie Fairchild) ovat Catsin päähenkilöitä.Universal Pictures

On olemassa syynsä sille, miksi kissavideot ovat suositumpia kuin videot, joissa ihmiset imitoivat kissoja. Saati sitten videot alastomista kissoja imitoivista ihmisistä.

Turkin peittämissä, liki alastomilta näyttävissä kissamaisesti liikehtivissä ihmisissä on outoa eroottisuutta, joka tuntuu Catsissä yllättävänkin epäsopivalta.

Teatterissa Cats toimii ehkä juuri siksi, että tiedämme katsovamme näyttelijöitä, joilla on kissapuvut ja jotka esittävät liikkuvansa kuin kissat. Elokuvassa hahmot on sen sijaan tehty näyttämään kissojen ja ihmisten sekoitukselta.

Hämmennystä ihmismäisten hahmojen edessä kutsutaan termillä "uncanny valley". Käytännössä se tarkoittaa tätä: mitä ihmismäisempi animoitu hahmo on, sitä vaikeampi siihen on samastua. Esimerkiksi piirrettyjen elokuvien eläinhahmot ovat helpompia samastumisen kohteita kuin tietokoneella animoidut ihmiset, koska jälkimmäisiltä puuttuvat kaikki mikroeleet, jotka tekevät meistä ihmisiä. Pieni ero on häiritsevämpi ja oudoksuttavampi kuin iso ero.

Digitoitujen hahmojen hyväksyminen vaihtelee eri katsojien välillä. Itselleni esimerkiksi Catsin pääosanesittäjä Francesca Hayward ja kaiken lyttäämisen keskellä kehuttu Taylor Swift menivät läpi uskottavina kissaihmisinä. Syynä on ehkä se, että he näyttelevät melkein naiivin simppelisti, tavalla, joka monessa muussa roolissa tuntuisi ylinäytellyltä.

Sen sijaan aina karismaattinen Dench näytti nyt turkikseen sonnustautuneelta viiksekkäältä rouvashenkilöltä ja toinen mestarinäyttelijä Ian McKellen dementoituneelta puskajuopolta.

Catsissä lähes kaikki on peitetty animaatiolla. Siksi karvapeitteen keskellä ilmehtivät kasvot tekevät elokuvan Jellikkeli-kissoista pahimmillaan pelottavia ilmestyksiä. Esimerkiksi silloin kun ihmiskasvoiset kissat syövät jätteitä roskiksesta.

Erityisen irvokas tunnelma syntyy elokuvan alkuvaiheilla, kun yhden laulun aikana ihmiskasvoiset kissat popsivat suuhunsa eläviä ihmiskasvoisia torakoita.

Kaiken tämän lisäksi Cats on kuviltaan oudon pimeä, epätarkka ja nopeilla leikkauksilla etenevä. Elokuva tuntuu haluavan kiinnittää katsojansa huomion johonkin muuhun kuin kissaihmisiin. Ongelmana vain on, että elokuvassa ei ole mitään muutakaan mitä katsoa.

2. Puskaradio tappoi kissat

Rum Tum Tugger (Jason Derulo) on arvaamaton kissa, ja niin on koko elokuvakin.
Rum Tum Tugger (Jason Derulo) on arvaamaton kissa, ja niin on koko elokuvakin.Universal Pictures

Englanninkielinen lehdistö repi Catsin palasiksi jo ennen ensi-iltaa. Nähdessään jotain mille nauraa, kriitikot panivat kynät sauhuamaan ja pitivät hauskaa. Elokuvaa on kutsuttu cat-astrofiksi ja sen on sanottu olevan pahinta, mitä kissoille on tapahtunut sitten koirien. Rotten Tomatoes -sivuston (siirryt toiseen palveluun) kokoamissa kritiikeissä elokuva on saanut harvinaisen huonon arvosanan 20/100.

Kriitikot eivät ole kaikki kaikessa. Puskaradio voi parhaimmillaan nostaa kriitikoiden lyttäämiä elokuvia haudastaan. Näin kävi kaksi vuotta sitten, kun joulun aikaan ensi-iltansa saanut The Greatest Showman -musikaali kasvoi yllätyshitiksi.

Tällä kertaa yleisö on kuitenkin ollut samaa mieltä kriitikoiden kanssa. Hollywood-elokuvien yleisötutkimusta tekevän CinemaScore (siirryt toiseen palveluun)-palvelun mukaan yleisö on antanut elokuvalle arvosanaksi C+, mikä on huonoin arvosana mitattujen viimeaikaisten ensi-iltojen joukosta.

Puskaradio on toiminut tällä kertaa toiseen suuntaan ja yleisö on äänestänyt jaloillaan. Kritiikkien ja yleisön mielipiteen yhteenlaskettu voima pitää huolen siitä, että Cats ei enää nouse kuopastaan.

3. Cats on tarina ilman juonta

Cats-elokuvan pääpahis Macavity (Idris Elba) ja päähenkilö Victoria (Francesca Hayward)  esiintyvät tarinassa, jossa ei ole juurikaan juonta.
Cats-elokuvan pääpahis Macavity (Idris Elba) ja päähenkilö Victoria (Francesca Hayward) esiintyvät tarinassa, jossa ei ole juurikaan juonta.Universal Pictures

On olemassa syy myös sille, miksi Catsistä ei liki 40 vuoteen ole tehty elokuvaa.

Cats on musikaali, jossa ei ole juurikaan tarinaa. Se on sikermä T.S. Eliotin runoihin sävellettyjä kappaleita, joita yhdistää se, että ne kertovat kissoista. Juonen ohuena lankana on kissojen välinen laulukilpailu, jonka voittaja pääsee kissojen taivaaseen. Siihen tarvitaan enemmän sielua kuin kilpailuviettiä.

Noissa raameissa koko musikaali on vain sarja vinjettejä, joissa esitellään erilaisia kissoja. Kappaleet ovat enemmän tai vähemmän hyviä. Teatterissa punaisen langan puuttuminen ei ole haitannut. Se on ollut jopa osa teoksen viehätystä.

Elokuvaversiossa juonettomuus aiheuttaa sellaisen olon, että juonen langanpätkät ovat kuin kissojen jäljiltä. Minkä tahansa laulun voisi ottaa pois eikä teos kärsisi lainkaan. Kun koko elokuva ei sano mistään mitään, mihin tarvitaan ainuttakaan laulua?

4. Lopussa tuli kiire

Vanha Deuteronumy (Judy Dench) on paitsi vanhin ja viisain Cats-elokuvan kissoista, myös ulkonäöltään eniten yleisöä oudoksuttanut hahmo.
Vanha Deuteronumy (Judy Dench) on paitsi vanhin ja viisain Cats-elokuvan kissoista, myös ulkonäöltään eniten yleisöä oudoksuttanut hahmo.Universal Pictures

Cats valmistui aivan viime tingassa. Hooperin on kerrottu saaneen elokuvan valmiiksi vasta 36 tuntia ennen ensi-iltaa. Normaalisti elokuvan ensi-iltaa voisi kuvitella myös siirrettävän, mutta Universal on polttanut Catsin markkinointiin valtavasti rahaa ja mitä ilmeisemmin sen haluttiin tulevan teattereihin otollisen joulusesongin aikaan.

Viime hetken viilaamisen syynä olivat ilmeisesti heinäkuussa julkaistun ensimmäisen trailerin aiheuttamat hysteeriset reaktiot. Kävelevien tietokoneanimoitujen kissojen ihmisnaamat oudoksuttivat ja kirvoittivat Twitterissä vertauksia (siirryt toiseen palveluun) Teletappien aurinkoon.

Toinen hämmentävä asia oli kissahahmojen ohut karvapeite, joka sai ne näyttämään liki alastomilta. Catsiin liittymätön Hollywood-tähti Anna Kendrick vitsaili Twitterissä (siirryt toiseen palveluun) huojentuneensa siitä, että traileri ei herättänyt hänessä mitään uutta seksuaalisesti.

Myös Yhdysvalloissa ensi-iltansa saanut versio oli keskeneräinen. Katsojat huomasivat muun muassa Judy Denchin oman käden näkyneen (siirryt toiseen palveluun) loppukohtauksessa kissahahmon käden tilalla.

The Hollywood Reporter (siirryt toiseen palveluun) -lehden mukaan Universal lähetti elokuvateattereihin uuden version, jossa tehosteita on paikkailtu. Universalilta kerrotaan, että asiasta on raportoitu lehdistössä virheellisesti. Yhtiö ei kuitenkaan tarkenna, mikä virhe jutuissa on ollut.

Tiistaina lehdistölle esitetty Cats ei ole niin katastrofaalisen huono kuin ensireaktiot antoivat odottaa. Se on enemmänkin melko tylsä ja turha tekele. Valitettavasti elokuva ei myöskään ole niin huono, että sillä olisi niin sanottua kalkkuna-arvoa eli että sen huonous tekisi siitä hauskan katsoa.

5. Menestykseen ei ole reseptiä

Harvoja kehuja Cats-elokuvasta saanut Bombalurina (Taylor Swift) on musikaalin pääpahiksen Macavityn kätyri.
Harvoja kehuja Cats-elokuvasta saanut Bombalurina (Taylor Swift) on musikaalin pääpahiksen Macavityn kätyri.Universal Pictures

Miksi Cats sitten tehtiin? Varmasti ainakin mammonan takia. Rahan hajun on täytynyt olla niin voimakas, että ongelmiin ei ole kiinnitetty tarpeeksi huomiota.

Menestyselokuvien tekemistä hankaloittaa se, ettei sellaiseen ole olemassa sääntöjä. Vaikka lähtökohtana olisi huippumenestynyt musikaali, ei etukäteen voi arvata, floppaako tuotanto niin kuin Rent (2005) vai menestyykö se niin kuin Les Misérables (2012).

Tällä kertaa se, mikä näytti oikotieltä onneen, johtikin umpikujaan.

Parhaimmillaan Cats onnistuu hetkittäin jopa koskettamaan, yleensä erinomaisten kappaleiden takia. Niitä ovat musikaalista klassikoksi noussut Memory sekä elokuvaa varten Swiftille sävelletty Beautiful Ghosts.

Yhdessä kohdassa tarinakin onnistuu koskettamaan epävarman taikurikissan yrittäessä parhaansa, mutta tunnelma pilataan pian käsittämättömän kökösti animoitujen levitoivien torvien ynnä muun lentävän tilpehöörin fanfaarilla.

Menestyselokuvien reseptistä tunnetaan kuitenkin yksi ainesosa. Niistä voi aistia tekijöiden intohimon kerrottavaan tarinaan. Catsistä tällainen innostus ja oivaltamisen halu puuttuu lähes kokonaan. Sitä ei vain löydy. Koko show tuntuu tylsältä, mikä pilaa myös Lloyd Webberin kappaleiden tenhoa.

Kappaleiden kohotessa kohti kliimaksejaan ja liki juonettoman tarinan kohti kissojen taivasta, huomaa katsoja kaikkein isoimman ongelman. Sitäkin pitää jonkinlaisena reseptinä elokuvan menestykselle:

Cats-elokuvalta puuttuu sielu. Jos sillä olisi sellainen, nousisi se lähemmäs elokuvan taivasta.