1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Australia

Suomalaislääkärit joutuivat palojen saartamiksi Australiassa, toinen päätti jäädä, toinen pakeni lentämällä – “Mietin vain, koska tapaan kihlattuni uudestaan"

Australian kaakkoisrannikolla asuva Sampsa Kallinen majoittaa evakkoon lähteneitä avopuolisonsa vanhempia ja ystäviään.

Suomalaislääkäri Paula Valtonen lensi turvaan Sydneyhin vaaralliselta maastopaloalueelta. Hän ei välttämättä enää palaa työpaikalleen Edenin pikkukaupunkiin. Kuva: Riku Roslund / Yle

SYDNEY Uuden Etelä-Walesin etelärannikko on Australian pahimpia paloalueita. Siellä sijaitsevassa Edenin pikkukunnassa on klinikka, jossa työskentelee kaksi suomalaista lääkäriä.

Sampsa Kallisen ja Paula Valtosen lisäksi klinikalla on vain kaksi muuta lääkäriä, joten suomalaisten käsissä on puolet paikan lääkäripalveluista.

Viranomaiset ovat käskeneet turistit poistumaan Edenistä, kuten muualtakin lähialueilta. Paikallisille asukkaille on kerrottu, ettei heidän turvallisuuttaan pystytä takaamaan. Paloalue lähestyy uhkaavasti.

Lauantaista voi tulla maastopalojen tähän asti pahin päivä. Liekit voivat levitä nopeasti ja arvaamattomasti yli 40 asteen helteessä ja kovassa tuulessa.

Paloissa on kuollut ainakin 20 ihmistä ja kymmeniä on kateissa. Uuden Etelä-Walesin osavaltiossa noin 1 400 kotia on tuhoutunut. Tulimeren läheltä nähneet ovat kuvailleet paloja maailmanloppumaiseksi pedoksi.

Viime päivinä yhä useampi on jättänyt kotinsa. Niin teki myös Valtonen, joka sai viime hetkillä varattua paikan Sydneyn-lennolle perjantaina.

– Olin yllättynyt, että vielä sai lippuja, Valtonen kertoo.

Merimbulassa asuva lääkäri Sampsa Kallinen seuraa säännöllisesti kännykästään paloalueiden etenemistä. Kuva: Tess Bertram-Jones

Edenin lähellä Merimbulassa asuva Kallinen päätti sen sijaan jäädä. Hän haluaa australialaisen avopuolisonsa kanssa tarjota turvaa sitä tarvitseville.

Ensimmäisenä heille muuttivat evakkoon kumppanin vanhemmat, joiden oma talo Tilbassa on suuressa tuhoutusmisvaarassa. Lauantaina seuraan on liittymässä ystäväpariskunta palojen riepottelemasta Tathrasta.

– En yleensä stressaa asioista, mutta kyllä tässä kovassa paikassa ollaan, Kallinen sanoo.

Palojen saarroksesta poistuminen yhä vaikeampaa

Paula Valtonen pääsi perjantaina Sydneyhin turvaan paloja. Aikataulu venyi puolellatoista tunnilla, koska kone ei saanut ensin lähtölupaa Merimbulan savupeitteen vuoksi.

Valtonen on itkenyt koko päivän. Edeniin jäi australialainen puoliso, jonka kanssa hän on menossa naimisiin helmikuussa.

– Hän sanoi, että mitä minä Sydneyssä tekisin, siellä ovat ne ihmismassat. Mutta nyt hän on ehkä tajunnut, että olisi sittenkin kannattanut lähteä, Valtonen sanoo.

He yrittivät ostaa miehelle lentoa perjantai-illaksi tai lauantaiaamuksi, mutta paikat olivat jo myyty loppuun.

Kuva: New South Wales Rural Fire Service, Harri Vähäkangas / Yle

Maata pitkin alueelta pääsee pois ehkä yhtä tietä pitkin, mutta silläkin voi olla näkyvyys- ja palohaittoja. Pääväylä Princess Highway on ollut osin suljettuna.

– Ehkä se on joku aussimiesten mentaliteetti, että omaa kotia ei jätetä vaan puolustetaan. Sama talo on voinut olla perheen omistuksessa vuosikymmeniä.

Valtonen koki, että hänen on pakko lähteä. Hän on raskaana, eikä halua aiheuttaa vaaraa sikiölle.

Huonekasvit makuuhuoneeseen raikastamaan savuista ilmaa

Uudenvuoden aattona pariskunta joutui nukkumaan huivit kasvojen edessä, koska hengityssuojaimia ei ollut enää saatavilla mistään.

Heidän koko asuntonsa haisi savulle lukuun ottamatta makuuhuonetta, jonne he raahasivat kaikki huonekasvinsa raikastamaan ilmaa.

Tuona yönä puoliso kiristi ikkunoiden ruuvit ja laittoi ovien alle pyyhkeitä. Valtonen valeli pariskunnan autoa vedellä, jotta se olisi ollut ajokunnossa evakuointikäskyn varalta.

Lauantaiksi on odotettavissa vielä pahempaa. Pienet palot voivat yhdistyä kuivuuden ja tuulen avulla megapaloiksi. Valtonen ei halunnut enää riskeerata enempää.

Taivas värjäytyi keltaiseksi savun peittämässä Merimbulassa. Kuva: Sampsa Kallinen

Nyt hän istuu Sydneyn keskustan puistossa ja hengittää ilmaa, joka tuntuu raikkaalta ainakin omiin kotikulmiin verrattuna. Olo on helpottunut ja samalla kauhistunut. Lähtöpäätös oli raskas.

– Mietin vain sitä, koska tapaan kihlattuni uudestaan.

Mies lähettää tekstiviestin. “Kaikki on erinomaisesti. Voimme tarvittaessa paeta tuttavan hinaajaan.”

Meri on maastopaloissa viimeinen suojalinnake. Sinne ei tuli yllä.

Pahimmassa tapauksessa pitää juosta veteen turvaan

Sampsa Kallinen sanoo olevansa luultavasti etelärannikon turvallisimmassa paikassa.

Merimbula ja Bega ovat etelärannikon tärkeimmät kaupungit. Tarvittaessa palomiehet keskittävät kaikki voimavaransa niiden suojaamiseen.

Pahimmassa tapauksessa hän voi juosta viidessä minuutissa rannalle ja veteen turvaan.

– Luotetaan siihen, että laivasto sitten sieltä hakee, Kallinen toteaa.

Merimbulassa on ajoittain ollut ruoka- ja polttoainevajausta, kun asukkaat ovat hamstranneet elintarvikkeita ja valmistautuneet pitkiin evakkomatkoihin. Ruokakauppojen pitkät hyllyt ovat ammottaneet tyhjyyttään.

Kallisen asunnossa on ruokaa ja vettä viikoksi sekä lääkkeitä. Auto on pakattu ja tankki on täynnä bensaa, jos tulee äkkilähtö. Palotilanne päivittyy jatkuvasti kännykän näytössä, joten Kallinen on kartalla palojen etenemisestä.

Monet elintarvikkeet ovat päässeet loppumaan ruokakaupoista, ja yhtä aikaa sisälle päästettävien asiakkaiden määrää on rajoitettu. Kuva: Sampsa Kallinen

Uudet palot voivat kuitenkin syttyä hyvin herkästi, pienestä kipinästä. Palavien kekäleiden on uutisoitu lentäneen paloista jopa kymmenien kilometrien päähän.

Kallinen kuvailee monien Merimbulan asukkaiden olevan pakokauhun ja paniikin sekaisessa tunnekuohussa. Paikalliset rukoilevat sateita.

– Täällä on pelon ilmapiiri. Uutenavuonna ei toivotettu hyvää uutta vuotta vaan, että pysy turvassa.

Kallisen kotijoukot Suomessa ovat huolissaan. Viestejä lähetetään jatkuvasti.

Hän kävi vielä perjantaina töissä klinikallaan. Varmuudella ei voi sanoa, onko työpaikka enää pystyssä viikonlopun jälkeen.

Suomeen paluu on käynyt mielessä

Paula Valtonen katselee Sydneyn Prince Alfred Parkissa kuumuuden korventamalla nurmikolla aurinkoa ottavia ihmisiä ja huokaa.

– On outoa nähdä täällä ihmisiä, kuin mitään ei olisi tapahtunut kun samaan aikaan suuressa osassa maata ei pysty hengittämään kunnolla ja talot palavat.

Palomies sammuttamassa paloa Batemans Bayssa, jossa lämpötila on nousemassa lauantaina jälleen yli 40 asteen. Kuva: Peter Parks / AFP

Valtonen ei tiedä, koska hän menee takaisin Edeniin. Vai meneekö koskaan. Hänen työlupansa on sidottu nykyiseen työpaikkaan. Jos se palaa maan tasalle, pitäisi löytää jotain muuta.

Eikä ole kyse vain siitä. Haluaako hän ylipäätään asua tällaisissa oloissa?

– Tämä tilanne jatkuu vielä pitkään. Kesä on vasta aluillaan, meneillään on ennätyksellisen pitkä kuiva kausi. Täällä satoi viimeksi kunnolla maaliskuussa.

Hän on jo alkanut miettiä Suomeen paluuta. Se kävisi myös puolisolle.

Turistit kaikkoavat, palojen seuraukset kestävät vuosia

Sampsa Kallinen aikoo pysyä Australiassa. Erilaisen avun - myös lääketieteellisen - tarve kasvaa.

Eniten Kallista harmittaa juuri nyt appivanhempien puolesta. Heiltä hukkuu luultavasti koti liekkeihin. Uutta ei rakenneta hetkessä eikä ilmaiseksi.

Koko etelärannikon turismille perustuva talous voi olla vaarassa.

– Kaikki turistit on käsketty pois. Talot palavat, jälleenrakennus kestää vuosia, kaupat ja ravintolat ovat tyhjillään. Ei siitä hyvä seuraa.

Kallinen ja Valtonen yhtyvät Australian paljon parjatun pääministerin Scott Morrisonin kritisoijiin.

Australialaiset ovat jopa haistatelleet päin naamaa pääministeri Scott Morrisonille. Kuva: JOEL CARRETT/ EPA

Australiaa on arvosteltu riittämättömistä ilmastotoimista, ja Morrison on kieltänyt pitkään ilmastonmuutoksen vaikutuksen maastopalojen pahenemiseen Australiassa.

– Morrison ei ole tehnyt oikein mitään. Hän ei näytä tajuavan tilanteen vakavuutta, kävelee vain palojen raunioilla kättelemässä ihmisiä, toruu Valtonen.

Kallisen mielestä Australiassa on menty eteenpäin populismin ja fiiliksen voimalla ja seuraukset ovat nähtävissä.

– Nyt tarvittaisiin johtajuutta. Ei ihmisten mielistelyä, vaan isoja, kauaskantoisia ratkaisuja.