Analyysi: Teollisuusliitto sai paljon – mutta muille palkansaajille päänavaaja ei vielä lupaa paratiisia

Lakkojen pelko sai työnantajan nöyrtymään palkankorotuksiin, jollaisien piti olla hetki sitten mahdottomuus, kirjoittaa taloustoimittaja Antti Parviala.

palkankorotus
Azipod-potkurien valmistusta ABB:n Vuosaaren tehtaalla.
Teknologiateollisuuden sopimus on muidenkin työehtosopimusneuvottelujen päänavaaja.Jyrki Lyytikkä / Yle

Joulu ja uusi vuosikymmen tekivät ratkaisevan muutoksen.

Työnantajaliitto Teknologiateollisuus laski muutama päivä ennen joulua, että yrityksillä ja Suomella ei ole mitenkään varaa nostaa palkkoja 2,4 prosentilla kahdessa vuodessa, niin kuin valtakunnansovittelija Vuokko Piekkala oli lopulta ehdottanut.

Mutta heti uudenvuoden jälkeen näkemys Etelärannassa oli muuttunut. Nyt 3,3 prosentin korotukset tuntuivat sittenkin hyvältä ajatukselta. Sopimus hyväksyttiin Teknologiateollisuuden työvaliokunnassa yksimielisesti.

Teknologiateollisuuden työmarkkinajohtaja Minna Helle korosti tuoreeltaan, että sopimukseen pääseminen oli tärkeää, sillä sen vaihtoehto olisi ollut kylmäävä. Lakkouhkia ei ollut nyt julistettu, mutta eivät ne kaukanakaan olleet.

Nyt saatu sopimus on Teollisuusliiton suurin ja tärkein. Se koskee lähes 100 000:ta työntekijää muun muassa telakoilla ja konepajoissa.

Katto vai lattia?

Teknologiateollisuuden sopimus on muidenkin työehtosopimusneuvottelujen päänavaaja, jonka prosenttilukemia tuijotetaan jokaisessa työnantaja- ja palkansaajaliitoissa. Helteen mukaan sopimuksesta onkin ohjenuoraksi muillekin – mutta vain yhdellä tavalla: sen ylittämistä ei Suomen talous kestäisi. Se on siis katto.

Kaikki eivät kuitenkaan lue tämän päivän prosentteja aivan samalla tavalla. Suurista liitoista lähihoitajaliitto Super ja sairaanhoitajaliitto Tehy ovat kertoneet, että heidän palkkojensa on noustava enemmän. Sopimus onkin lattia.

Liitot laskevat palkkatasa-arvon (siirryt toiseen palveluun) edellyttävän, että niiden sopimuksissa palkkojen on noustava kymmenen vuoden ajan vuosittain 1,8 prosenttiyksikköä enemmän kuin miesvaltaisilla aloilla. Yhteenlasku tuottaa siis tälle vuodelle 3,1 ja ensi vuodelle 3,2 prosentin korotusvaatimuksen.

Vaatimuksen tukena on muun muassa hallitusohjelma (siirryt toiseen palveluun), jossa muistutetaan, että "naisen euro" on edelleen 0,84 euroa.

Laskukoneet ovat jo käyneet kuumina, mutta varsinaisesti vääntö hoitajien vaatimuksen hintalapusta alkaa puolentoista viikon kuluttua.

Sitä ennen, heti loppiaisen jälkeen haetaan sopimusta kemianteollisuuteen, paperiteollisuuteen ja mekaaniseen metsäteollisuuteen. Vaikka neuvottelut ovatkin liittokohtaisia, Eteläranta kympistä Helle muistuttaa että teollisuusliiton sopimusta ei parane ylittää, ainakaan jos työllisyyden parantaminen on lähellä sydäntä.

Paljonko on paljon?

Mutta millaisia palkankorotuksia Suomi kestää – tai tarvitsee?

Vientifirmoja ja kansainvälistä kilpailukykyä tukee mahdollisimman niukkojen korotusten linja. Kotimaisen kysynnän turvaamiseen tarvitaan sen sijaan jonkinlaista ostovoiman ylläpitoa. Nyt Teollisuusliitto laskee, että teknologialiiton sopimus kohentaa ostovoimaa hiukan.

Kohennus ei tosin ole huikea, kun tämän vuoden inflaatioksi ennustetaan valtiovarainministeriössä (siirryt toiseen palveluun) 1,3 prosenttia ja ensi vuodelle 1,6 prosenttia. Hintojen nousu söisi korotukset kokonaan, eikä ihan riittäisikään. Mutta ennuste onkin vain ennuste. Puheenjohtaja Riku Aalto sanoo liittonsa jäsenille, että ostovoima ainakin turvataan. (siirryt toiseen palveluun).

Vai onko korotus sittenkin liian suuri ja kohta kilpailijamaiden tuotteet jyräävät halvemmilla hinnoilla?

Palkansaajat muistuttavat mielellään, että esimerkiksi Saksassa metallin palkankorotukset lupailevat yli neljän prosentin korotuksia. Siihen verrattuna Suomen suhteellinen hintakilpailukyky siis kohenee. Helteen mukaan kilpailukyky ei parane, mutta ei heikkenekään.

Kikyn kohtalo

Aalto joutui äänestyttämään omaa hallitustaan. Kaikille neuvottelutuloksen korotus ei riittänyt, mutta riittävä, 22-5 äänen enemmistö päätökselle löytyi sen turvin, että kirosanaksi muodostuneesta kikystä päästään eroon.

– Nyt loppuivat talkoot, Aalto sai kuitata Hakaniemestä.

Kikyn hautaamista katsotaan monessa liitossa päänavauksena, mutta suoria johtopäätöksiä ei voi siitäkään tehdä. Teollisuusliitossa kiky oli alunperinkin jättää sopimukseen erilliseksi ja helpommin irrotettavaksi palikaksi. Muilla liitoilla kikyhautajaiset saattavat vaatia suurempia ponnisteluja.

Teknologiateollisuuden päänavaajasopimus on avaus, mutta vasta avaus. Sitä ei voi kopioida alalle kuin alalle.

Lue myös:

Teollisuusliitto ja Teknologiateollisuus ovat hyväksyneet uuden työehtosopimuksen – Helle: "Ei ihanteellinen ratkaisu, mutta sen kanssa voi elää"