Sää on norpan kannalta karmea – jos jäätä ja lunta ei tule, norpan pesintä on taas ihmisen varassa

Jos sopivia kinoksia ei ole, norpat synnyttävät avojäälle. Siellä kuuttien selviämismahdollisuudet ovat huonot.

saimaannorppa
Saimaannorpan poikanen, kuutti, huhtikuussa 2019.
Saimaannorpan kuutti jäällä viime huhtikuun puolivälissä.Ismo Marttinen

Norppa tarvitsee onnistuneeseen pesintään kahta asiaa: lunta ja jäätä.

Kumpaakaan ei tällä hetkellä ole.

– Norpan kannalta tämä näyttää vallan karmealta. Ollaan tammikuussa, ja meneillään on syysmyrsky, sanoo metsähallituksen ylitarkastaja, saimaannorppatutkija Tero Sipilä.

Sipilä on ollut metsähallituksen palveluksessa 40 vuotta.

– Sinä aikana ei ole ollut ainoatakaan tällaista tammikuun alkua.

Aikaa kuitenkin on. Norppa synnyttää yleensä Nestorinpäivän seutuvilla, eli helmikuun lopulla. Siihen mennessä sää saattaa muuttua vielä moneen kertaan.

Ja jos jäätä jossain on, norppa löytää sen. Ne suosivat selkävesien luotojen ympäristöjä, mutta jos jäätä ei siellä ole, synnyttävät emät hakeutuvat lahdenpoukamien jäille.

Norpan on synnytettävä vaikka lahdetkin olisivat lumettomina, ja sen on synnytettävä kuivalle.

Jäljellä ovat avojää ja maa.

Ilman pesää kolmannes kuuteista kuolee

Saaristomerellä ja Viron edustalla on ollut jäättömiä talvia, ja itämerennorpan kuutteja on löytynyt luodoilta.

– Niiden menestymisen mahdollisuuksia ei ole tarkkaan selvitetty, mutta se näyttää hyvin heikolta, Sipilä sanoo.

Saimaalla talvi 2006–2007 oli leuto, eikä saimaannorpilla ollut pesäkinoksia. Suurin osa kuuteista syntyi avojäille.

Pesäpoikasten kuolleisuus liki nelinkertaistui, ja joka kolmas uusi kuutti kuoli.

Tuosta talvesta alkoi myös apukinosten kasaaminen norppien pesintäpaikoiksi. Apukinokset ovat puolittaneet pesäpoikasten kuolleisuuden.

Näyttää todennäköiseltä, että vapaaehtoiset kolaavat apukinoksia myös tänä vuonna. Päätös apukinoksista tehdään kahden viikon kuluttua, mikä jättää vapaaehtoisille pari viikonloppua aikaa kolata kinokset synnyttävien naaraiden löydettäviksi.

– Jos sää ei käänny kylmäksi, paikat täytyy valita sen perusteella, missä ylipäänsä on jäätä ja lunta kolattavaksi, sanoo Sipilä.

Apukinokset pitävät saimaannorppaa hengissä

Saimaannorppia on kaikkiaan noin 400, ja kuutteja syntyy vuodessa muutamia kymmeniä. Säällä ja apukinoksilla onkin merkittävä vaikutus saimaannorpan populaatiokehitykseen.

– Hyvissä luonnonoloissa pesäkuolleisuus on alle kymmenen prosenttia, apukinospesissä se on noin 14 prosenttia ja avojäällä yli 30 prosenttia, Sipilä sanoo.

Viime vuonna uusia kuutteja laskettiin 88, ja luonnonolot olivat hyvät: kevään laskennassa vain yksi kuuteista oli kuollut. Apukinospesissä kuolleita kuutteja olisi Sipilän lukujen mukaan tullut 12, ja avojäällä liki 30.

– Kalanpyydyskuolleisuuden, pesähäiriökuolleisuuden ja huonojen talvien yhteisvaikutus on niin kova, että saimaannorpan kannan kasvu olisi tyrehtynyt ilman apukinoksia, sanoo Sipilä.

Sipilän mukaan kanta kestäisi huonot talvet, jos kalastuksen ja häiriöiden aiheuttamaa kuolleisuutta ei olisi.

– Mittaamme sitä, kuinka suuri osa syntyneistä kuuteista saavuttaa sukukypsyyden, ja se olisi noin joka neljäs. Se riittäisi elinvoimaiseen kantaan.