Kananmunien salakuljetus Suomeen riistäytynyt käsistä – nyt pelätään tappavaa lintuinfluenssaa Puolasta

Ruokaviraston mukaan salakuljetettuja siitosmunia ja untuvikkoja myydään jatkuvasti internetin keskustelupalstoilla.

kanalat
Hönor och en tupp.
Vaikka pihakanalassa olisi vain muutama kana, niin siitä huolimatta, kesäkanala on lain mukaan rekisteröitävä viranomaisten tietoon. Yle/Sofia Strömgård

Laittomat kesäkanalat ovat levittäneet Suomeen erilaisia eläintauteja.

Ongelma on, että suuri osa kesä- ja harrastekanaloista laiminlyö lakisääteistä rekisteröintiä ja tulkitsee lainsäädäntöä muutenkin väljästi. Tilanne on johtanut siihen, että myös vaarallisten eläintautiepidemioiden riski levitä Suomeen on kasvanut.

– Rekisteröinnin puuttuessa ei pystytä kartoittamaan esimerkiksi lintuinfluenssan kaltaisten vakavien eläintautien uhan alla olevaa siipikarjaa. Silloin taudin leviämisen estäminen on mahdotonta, sanoo Suomen Siipikarjaliiton toiminnanjohtaja Hanna Hamina.

Suomessa on noin 6000 rekisteröityä harraste- ja kesäkanalaa, mutta todellinen määrä voi olla huomattavasti suurempi.

Yksi suurimmista ongelmista on kanojen ja munien laiton maahantuonti. Ruokaviraston mukaan salakuljetettuja siitosmunia ja untuvikkoja myydään jatkuvasti internetin keskustelupalstoilla ja jopa huoltamoiden pihoilla.

Jos muna, elävä kana, kalkkuna tai hanhi salakuljetetaan Suomeen, sen mukana maahamme saattaa levitä jopa ihmiselle vaarallisia eläintauteja.

– Maahamme on salakuljetettu kanoja ja siitosmunia, jotka ovat nostaneet tautiriskiä. Kanat ja munat on tuotu Suomeen Viron kautta, mutta niiden alkuperämaasta ei ole varmuutta, Hamina toteaa.

Kerttu-kana tarkastelee pihakanalan tapahtumia siniseltä puutuolilta.
Vapaasti aitauksessaan tepastelevat kanat saattavat saada tartuntoja myös villeilta luonnonlinnuilta. Antti Lempiäinen / Yle

Vaara vaanii Puolassa

Siipikarjaa saa tuoda Suomeen EU:n alueelta, Norjasta ja Sveitsistä lemmikkieläinten tavoin ilman erillistä ilmoitusta tullille. Maahantuojan on kuitenkin rekisteröidyttävä lain edellyttämällä tavalla Ruokaviraston rekisteriin (siirryt toiseen palveluun) eläinten maahantuojaksi.

Ongelma on, ettei kanojen ja munien tuontia näiltä alueilta valvo käytännössä kukaan.

– EU:sta ja Norjasta ja Sveitsistä maahan tuotu siipikarja ei kuulu eläinlääkinnällisen rajatarkastuksen piiriin, kertoo Ruokaviraston rajaeläinlääkäri Elina Viitasaari.

Salakuljetus on tullut ilmi esimerkiksi siten, että julkisuudessa on nähty kanarotuja, jotka eivät ole Ruokaviraston virallisella tuontilastalla. Laittomista maahantuontitapauksista saadaan satunnaisesti myös ilmiantoja.

Suomessa on voimassa siipikarjan ulkonapitokielto maaliskuun alusta toukokuun loppuun. Tarkoitus on ehkäistä muuttolintujen mahdollisesti kantamaa lintuinfluessaa.

– Tammikuun aikana Puolassa on todettu muuttolinnuista kahdeksan eri korkeapatogeenista lintuinfluenssatapausta. Kyseinen taudin muoto voi tappaa linnun muutamassa tunnissa, kertoo Suomen Siipikarjaliiton toiminnankohtaja Hanna Hamina.

Mykoplasmoja ja tulehduksia

Harrastekanaloista tavataan jo esimerkiksi hengitystietulehduksia aiheuttavia mykoplasmabakteeritartuntoja. Sen krooniset muodot aiheuttavat siipikarjalle nuhaa ja aivastelua, silmä- ja poskionteloiden tulehduksia sekä munamäärän laskua jalostus- ja munintakanaloissa.

Laittomasti tuodulla siipikarjalla voi olla myös Newcastlen tautia, salmonellaa ja lintuinfluenssaa. Ne voivat tarttua myös tuotantoeläiminä pidettävään siipikarjaan sekä muihin eläimiin ja osa myös ihmisiin.

Newcastlen tauti on yksi vakavimmista siipikarjalla esiintyvistä tarttuvista taudeista, mikä voi pahimmillaan vaarantaa laajalti suomalaisen siipikarjatuotannon. Newcastlen taudin rantautuminen Suomeen aiheuttaisi miljoonakustannukset.

– Siipikarjaa menehtyisi ja sitä jouduttaisiin tartunnan leviämisen estämiseksi hävittämään. Vakava eläinsairaus saattaisi johtaa myös vientikieltoon, kertoo Ruokaviraston tuotanto- ja seuraeläinpatologian eläinlääkäri ja erikoistutkija Pia Vennerström.

Barn matar hönor.
Kun kesäkanalan kanat kesyyntyvät lemmikeiksi, niistä voi olla vaikea luopua syksyllä. Kanojen siirtäminen kanalasta toiseen kasvattaa kuitenkin tauriskiä. Yle/Sofia Strömgård

Silmävuotoa ja yskää

Tuotantokanaloiden ja ammattimaisten siipikarjan kasvattajien toiminta on viranomaisten taholta tarkkaan kontrolloitua. Ammattimaisesti toimivilla tuotantokanaloilla on lakisääteinen tautikontrolli, mutta harrastekanaloiden asukeista ei aina oteta esimerkiksi salmonellanäytteitä.

– Näytteen ottaminen on vielä tärkeämpää silloin, jos kanojen munia käytetään ravinnoksi, Hanna Hamina toteaa.

Esimerkiksi mykoplasmatartunta leviää sekä infektoituneen munan sisällä että linnusta toiseen suoran kosketuksen, eritteiden, välineiden kuljetuslaatikoiden ja ihmisten välityksellä.

Hamina kertoo, että mykoplasmat poistettiin lakisääteisesti pienkanaloiden torjuttavien eläintautien listalta muutama vuosi sitten, mutta tuotantokanaloiden osalta mykoplasmat ovat yhä vastustettavien eläintautien listalla.

Kanojen mykoplasmat eivät tartu siipikarjaa lukuunottamatta muihin eläimiin tai ihmisiin.

Kesäkanan kohtalokas syksy

Kesäkanalan pitäminen on hyvä harrastus, jos se tehdään vastuullisesti. Jo ennen kanojen ottamista on jo syytä miettiä, minne kanat päätyvät syksyn myötä.

Jos harrastekanalassa pidetty kana päätyy toiseen harrastekanalaan, vaarana on mahdollisten sairauksien leviäminen.

– Kun kanoja siirretään paikasta toiseen, niin olisi huolehdittava siitä, että kanat on todistettavasti tarkastettu eri sairauksien varalta, Hamina kertoo.

Ari Puuri ja kana
Kouvolalaisen Puurin Kanalan isäntä Ari Puuri kouluttaa kananostajia huolehtimaan kanoistaan. Ville Vanhala / Yle

Kouvolalaisen Puurin Kanalan yrittäjä Ari Puuri on myynyt kanoja harrastekanaloihin 1960-luvulta lähtien. Hän muistuttaa, että siipikarjarekisteriin tehtävän rekisteröinnin lisäksi harrastekanalasta on tehtävä ilmoitus terveystarkastajalle, jos kanala sijaitsee taajama-alueella.

Puurin Kanalaan ei kanoja oteta takaisin tautiriskin takia ja Puurin mukaan laumasta toiseen siirretyt kana rikkovat laumadynamiikan. Vieraiseen parveen joutunut kana saattaa myös levottoman käyttäytyä aggressiivisesti muita kanoja kohtaan.

– Moni kesäkanalanpitäjä kiintyy kanoihinsa ja rakentaa niille syksyllä kanalan. Jos ei kanaa pysty pitämään eikä sitä voi luovuttaa muualle, se pitää lopettaa. Siihenkin on kokemattoman syytä pyytää asiantuntevaa apua esimerkiksi metsästäjiltä.

Sateen kastelemat untuvikot

Suomen Eläinsuojeluyhdistykselle jätetään satunnaisesti ilmoituksia harrastekanaloiden puutteellisista rakenteista ja tilojen oletetusta ahtaudesta.

Valkeakosken, Hämeenlinnan ja Lempäälän alueiden eläinsuojeluneuvojan Minna Höltän mukaan harrastekanaloiden ongelmana on kanalan pitäjien epätietoisuus kanalanpitoon liittyvästä lainsäädännöstä ja kanojen lajityypillisistä tarpeista.

– Harrastekanaloissa suoja saattaa olla olosuhteisiin nähden riittämätön. Kanat joutuvat esimerkiksi olemaan sateessa ilman pitävää katosta tai lämmittämättömässä tilassa pakkasten aikana. Ilmenneiden ongelmien vuoksi on jouduttu ottamaan yhteyttä valvomaan eläinlääkäriin, Hölttä kertoo.

Sen sijaan harrastekanaloiden ahtaudesta johtuvat tehdyt ilmoitukset ovat usein osoittautuneet turhiksi.

Jos esimerkiksi varustelemattomassa häkissä pidetään kolmea tai useampaa kanaa, niin eläinsuojelusäädösten mukaan tilaa yhtä kanaa kohden on oltava vähintään 550 neliösenttiä. Samassa häkissä saa pitää enintään seitsemää kanaa.

– Toisaalta siipikarjanpidon lainsäädäntöä voidaan pitää eläinsuojelullisesti uskomattoman heikkona, Hölttä toteaa.

Asiantuntijoille voi soittaa

Ruokaviraston tuotanto- ja seuraeläinpatologian eläinlääkäri ja erikoistutkija Pia Vennerström korostaa, että eläintenpitäjän velvollisuus on huolehtia eläinten terveydestä ja hyvinvoinnista.

– Harrastekanaloiden terveydentila saadaan pidettyä hyvällä mallilla, jos kanalan omistaja on ongelmatilanteissa yhteydessä eläinlääkäriin tai esimerkiksi Ruokaviraston siipikarja-asiantuntijoihin.

Ruokavirasto on laatinut oman siipikarjan terveydenseurannan tutkimuspaketin (siirryt toiseen palveluun), jonka avulla siipikarjan pitäjät pystyvät myös itse seuraamaan lintujensa terveydentilaa.

– Terveydenseurantapaketti edellyttää verinäytteenottoa, jonka voi tehdä eläinlääkäri tai henkilö, joka on saanut verinäyttenottokoulutuksen.