Pienissä seurakunnissa kirkkoherrakato: hallinto hirvittää ja palkkakin on sitä pienempi, mitä vähemmän on väkeä

Vakituisten kirkkoherrojen määrä on laskussa. Valtaosa papeista haluaa tehdä perustyötä.

seurakunnat
KIRKKOHERRA SEISOO KIRKOSSA
Kirkkoherran tehtävä on peruspapin työtä eli toimituksia, jumalanpalveluksia ja ihmisten kohtaamista - mutta myös budjetin laatimista, kokouksiä ja esimiehen työtä, sanoo vt. kirkkoherra Anne Kauppinen.Ville Viitamäki / Yle

Anne Kauppinen johtaa keskipohjalaista Kälviän seurakuntaa vt. kirkkoherrana. Virka oli auki kaksikin kertaa, mutta päätettiin lopulta jättää täyttämättä.

Kauppinen ei hakenut kummallakaan kerralla eikä usko hakevansa jatkossakaan kehotuksista huolimatta. Kirkkoherran työstä hänellä on kokemuksia myös Etelä-Karjalasta, mutta veri vetää peruspapiksi.

– Haluan tavata ihmisiä! Se mitä kirkkoherran työ on tuonut lisää peruspapin tehtäviin, on hallintoa: budjetin laatimista, kokousten valmistelua ja niissä istumista, esimiehen tehtäviä ja monenlaisia muita, sanoo Kauppinen.

Tässä onkin yksi selittäjä sille, että monen – varsinkin pienen – seurakunnan on nykyään aiempaa vaikeampi saada kirkkoherraa, arvioi Suomen kirkon pappisliiton varapuheenjohtaja, kirkkoherra ja tuomiorovasti Mats Lindgård Porvoon hiippakunnasta.

– Aika, joka kirkkoherralla jää tavallisen papin työn tekemiseen, pienenee oleellisesti. Moni kokee, että perimmäinen kutsumus on kuitenkin pappistyöhön, sanoo Lindgård.

Kirkkoherran virkaa hoidetaan yhä useammin määräaikaisvoimin. Vuonna 2015 kirkkoherroista 388 oli vakituisia, viime vuonna enää 354. Samassa ajassa määräaikaisten lukumäärä on noussut 29:stä 49:ään.

Kokonaan asia ei selity vaikeudella saada vakinaisia kirkkoherroja. Seurakunnat ovat nimittäin vähentyneet yhdistymisten myötä ja toisaalta lomasijaiset alettiin kirjata määräaikaisten tilastoon toissavuonna.

Paimenen palkka lampaiden mukaan

Hallinnon paljouden lisäksi on muitakin syitä siihen, että virka ei kaikkialla kiinnosta. Yksi niistä on palkkaus. Kun muiden pappisvirkojen palkat ovat jotakuinkin samalla tasolla seurakunnasta riippumatta, kirkkoherran tienesti määräytyy tiettyyn palkkahaarukkaan sen perusteella, paljonko seurakuntalaisia on. Mitä vähemmän väkeä, sitä pienempi palkka.

Pienissä seurakunnissa kirkkoherran palkka ei välttämättä ole kappalaisen palkkaa suurempi, mutta työhön kuuluu kokonaisvastuu hallinnosta, taloudesta ja henkilöstöstä.

kirkkoherra naputtelee konetta
Kirkkoherran virka sopii Kauppisen mukaan sellaiselle, joka pitää hallinnosta, esimiestyöstä ja toiminnan kehittämisestä. Ville Viitamäki / Yle

Palkka ei sentään pienene samaa tahtia seurakunnan väkiluvun kanssa. Mats Lindgård sanoo, että palkan pienentäminen voisi tulla ajankohtaiseksi silloin, kun viranhaltija vaihtuu – jos jäsenmäärä olisi laskenut pitkän aikaa niin, että virka luisuu alempaan palkkahaarukkaan. Se on silti harvinaista.

Palkkausjärjestelmän muutoksesta on keskusteltu liitossa useinkin, mutta uutta mallia ei ole keksitty. Seurakunnan suuruus koetaan yksiselitteiseksi mittariksi.

Palkkaporkkanasta huono omatunto?

Harvinaista on Lindgårdin mukaan myös se, että virkaan houkuteltaisiin rahalla. Seurakunta voi säätää kirkkoherran palkkaa haarukan puitteissa. Ennen tätäkään mahdollisuutta ei ole ollut.

– Olen itse kannustanut omia seurakuntia siihen, jos virkojen täyttö on ollut hankalaa. Käsittääkseni tätä mahdollisuutta ei ole Suomessa paljon käytetty, vaikka rekrytoinnissa olisi vaikeuksia saada riittävästi hakijoita, sanoo Mats Lindgård.

Kokkolan lääninrovasti Erkki Huuki ei usko, että raha olisi ratkaiseva tekijä. Tärkeämpää on työn sisältö ja kokonaisuus.

– Ehkä olen hyväuskoinen, mutta haluan ajatella, että tämä on kutsumusammatti.

Kälviän vt. kirkkoherra Anne Kauppinen sanoo, että rahan takia virkaan ei kyllä kannata lähteä: ero kappalaisen palkkaan ei ole kovin suuri. Henkilöstökulut nielaisevat nykyään valtaosan seurakunnan budjetista, joten lisäpalkka toisi huonon omatunnon.

– Jos kirkkoherran palkkaa nostetaan, se on muualta pois. Siinä joutuisi käyttämään luovaa mielikuvitusta, mistä keksitään materiaaleja esimerkiksi lapsityössä. Vessapaperirullia ja kaiken maailman purkkeja ja purnukoita käytettäisiin vielä enemmän.

Eikä tilannetta helpota iso kuvakaan. Pappisliiton varapuheenjohtaja Mats Lindgård sanoo, että kirkossa töissä oleminen käy koko ajan haasteellisemmaksi. Jäsenmäärän, talouden ja toimintaan osallistuvien käyrät näyttävät usein alaspäin. Vaikka työ itsessään on mielekästä, organisaation johtoon ei ole tungosta.

Alueellisia eroja kuitenkin löytyy.

– Täällä raamattuvyöhykkeellä on kyllä tosi hyvä olla seurakunnan töissä, tilanne on varmaan erilainen kuin etelässä, sanoo vt. kirkkoherra Anne Kauppinen Kälviältä.

kirkkoherra naputtelee konetta
Kälviän seurakunnassa papin virkoja on sentään kaksi, mutta yksipappisessa kirkkoherra joutuu myös huolehtimaan itselleen sijaisen päästäkseen vapaille.Ville Viitamäki / Yle

Uudenlaista rekrytointia tarvitaan

Kokkolan rovastikunnan kahdeksasta seurakunnasta kahdessa kirkkoherran virkaa hoitaa virkaa tekevä. Kaksi kirkkoherraa on eläköitymässä.

Heistä toinen on Kannuksen kirkkoherra ja Kokkolan lääninrovasti Erkki Huuki.Hän arvioi, että kirkkoherralta vaadittava lisäkoulutus karsii hakijoiden joukkoa. Toisaalta kasvukeskukset kiehtovat myös kirkon työntekijöitä.

– Ehkä tässä näkyy myös halua hakeutua tietyille seuduille – sama yleinen trendi, joka näkyy kuntien ja seurakuntien väkimäärän kehityksessä.

Pappisliiton varapuheenjohtaja Mats Lindgård vahvistaa, että varsinkin perheelliset haluavat varmistaa molempien aikuisten työnsaannin, ja isoissa keskuksissa se on helpompaa. Vaadittavia lisätutkintoja hän ei näe isona tekijänä.

Erkki Huuki sanoo, että nyt tarvitaan uudenlaista toivoa ja rekrytointia, pienuuden kääntämistä vahvuudeksi. Pikkukunnat pitää saada houkutteleviksi, sillä seurakuntaa ei voi paimentaa etänä.

– Kyllä kirkkoherran pitää asua keskellä ihmisiä, joiden kanssa työskentelee. Niin että voi tavata vaikka marketin käytävällä. Tämä työ on ihmisten kohtaamista.

Kälviän vt. kirkkoherralla Anne Kauppisella ei ole asiaan viisastenkiveä.

– On tämä niin haastava työ, etten yhtään ihmettele, ettei se houkuttele. Pitää olla tietyntyyppinen ihminen, joka tätä työtä oikeasti haluaa tehdä ja kykenee siihen. Tarvitaan hyvin monenlaista taitoa ja osaamista ja valmiutta opetella.