Ulla Kulju taisteli takaisin moottoripyörän selkään, vaikka oli menettää toisen jalkansa: "Joskus mietin, mitä jos lapseni jäävät ilman äitiä"

Ulla Kulju loukkaantui vakavasti ratamoottoripyöräilyssä. Hän päätti jatkaa harrastustaan, vaikka toinen jalka amputoitaisiin.

Loukkaantumisesta toipuminen
Ulla Kulju istuu pyörätuolissa ajovarusteet päällään Kymiringillä moottoripyöränsä vieressä.
Ulla Kulju on alaraajahalvaantuneiden ratamoottoripyöräilyn maailmanmestari. Hän loukkaantui vakavasti ja oli vähällä menettää jalkansa. Hänen tiensä takaisin radalle nähdään Perjantai-dokkarissa Kilpaa ilman jalkoja, jonka voit katsoa klikkaamalla kuvaa.

Oli syyskuinen keskiviikko, tavallinen ratapäivä Alastaron moottoriradalla. Alaraajahalvaantuneiden ratamoottoripyöräilyn maailmanmestari Ulla Kulju oli harjoittelemassa tulevaa MM-finaalia varten.

Sää oli kaunis, asfaltti kuiva. Kulju oli ajamassa päivän parasta kierrostaan, kun kohtalo puuttui peliin. Pyörän jalkatappi raapaisi asfalttia, ja Kulju ajatteli oikaista turva-alueen poikki säilyttääkseen tasapainonsa.

Etupyörä tökkäsi pehmeään nurmikkoon, ja Kulju lensi ilmalennolla naamalleen maahan.

Lähikuva Ulla Kuljusta moottoripyöräkypärä päässään.
“Totta kai olen miettinyt, että mitä jos lapseni jäävät ilman äitiä. Mutta sen kanssa pitää osata elää. Olen järjestänyt asiat niin, että lasten asiat on turvattu, jos minulle sattuu jotain”, Ulla Kulju sanoo.Turkka Korkiamäki

Kuljulta murtui kaatumisessa reisiluu ja lapaluu, ja hän sai pahan aivotärähdyksen.

– Se oli täysin odottamaton tapahtuma. Monta kertaa olen siitäkin mutkasta oikaissut, mutta sillä kertaa sattui vähän pahempi onnettomuus, Kulju kertoo.

Kohti amputaatiota

Aivotärähdys sai Kuljun puhumaan sekavia, ja muisti alkoi palautua vasta sairaalassa. Reisiluuhun oli tullut pirstaleinen murtuma. Kuljun vasempaan jalkaan asennettiin leikkauksessa titaanilevy sekä ruuveja, joiden pitäisi tukea luuta. Lääkärit määräsivät hänet liikuntakieltoon, kunnes jalka olisi parantunut.

Murtuma ei kuitenkaan alkanut luutua odotetulla tavalla. Leikkauskohdassa sykki polttava kipu, ja rasitus sai jalan turpoamaan aina uudestaan.

Haaveet radalle palaamisesta lipuivat entistä kauemmas. Jalka ei vaikuttanut parantuvan, ja pikkuhiljaa lääkärit alkoivat puhua amputaation mahdollisuudesta.

Kulju alkoi valmistautua henkisesti siihen, että hän menettäisi jalkansa.

Röntgen-kuva Ulla Kuljun jalasta, jossa näkyy reisiluuhun asennetut titaanilevy ja ruuveja.
Reisiluuhun oli tullut pirstaleinen murtuma. Kuljun vasempaan jalkaan asennettiin leikkauksessa titaanilevy sekä ruuveja, joiden pitäisi tukea luuta.Aki Lahtinen / Yle

– Päätös amputaatiosta oli tavallaan helppo, aluksi. Kun sain ensimmäisen lääkärinlausunnon, jossa sitä suositeltiin, ajatus tuntui yhtäkkiä todella pahalta.

Lääkärit puntaroivat, olisiko parasta amputoida jalka, vai kannattaisiko sitä yrittää vielä korjata uusilla leikkauksilla. Kulju istui kotona odottamassa seuraavaa lääkäriaikaa.

Hänen mielessään pyöri yksi ajatus: pakko päästä takaisin isoille radoille, jos ei jalan kanssa niin ilman jalkaa. Nykyisten proteesien avulla sekin olisi mahdollista.

Vammautuminen ei hidastanut

Pyörätuoliin joutuminen ei ollut Ulla Kuljulle koskaan mikään maailmanloppu.

Hän vammautui lumilautailuonnettomuudessa Ylläksellä vuonna 2002. Hyppy jäisestä hyppyristä epäonnistui, ja seurauksena 15-vuotias Kulju mursi kaksi nikamaa rintarangasta.

Hän halvaantui jaloista eikä enää koskaan kävellyt. Jalkojen toiminta loppui, kiputunto jäi.

Ulla Kulju irvistää kivusta ollessaan hierojan pöydällä hierottavana.
Vaikka Ulla Kulju on alaraajahalvaantunut, hän ei välty kivulta fysioterapeutin käsittelyssä. Koska toiminta ja tunto kulkevat eri hermoissa, Kulju jalat voivat särkeä.Turkka Korkiamäki

– Tunto ja toiminta kulkevat eri hermoissa. Vaikka muuten en tietäisi jalkojen olemassaolosta, välillä niitä särkee. Se on aika inhottavaa.

Vammautumisen jälkeinen vuosi oli synkkä, mutta jo vuoden kuluttua onnettomuudesta Kulju palasi mäkeen. Hän laski monoski-kelkalla, pääsi para-alppimaajoukkueeseen ja sai kutsun paralympialaisiin, jotka jäivät välistä koulun ja rahatilanteen takia.

Sittemmin Kulju on tehnyt ikäisekseen valtavasti asioita. Hän on koulutukseltaan datanomi, lentokoneasentaja ja venealan insinööri. Kesällä 2019 hän valmistui moottoripyöräinsinööriksi barcelonalaisesta koulusta.

Lisäksi hän on harrastanut purjehdusta, rakentanut näyttelyautoja ja lentänyt lupakirjan varjoliitoon.

– Pelkään korkeita paikkoja, eikä minua enää koskaan saa lentämään. Mutta se oli unelma, jonka halusin saavuttaa. Kun sain lupakirjat taskuun, myin kaikki varusteet pois.

Ulla Kulju istuu kuntosalilaitteessa ja tuijottaa itseään kuntosalin peilistä.
Tie takaisin pyörän selkään vaati tunteja ja tunteja kuntosalilla. Ullan piti sekä pudottaa painoa, että saada takaisin polvensa liikelaajuutta.Turkka Korkiamäki

Tällä hetkellä Kulju työskentelee mekaniikkasuunnittelijana. Ammatista ja tekniikan alan koulutuksista on ollut hyötyä myös moottoripyörien kanssa. Kulju on suunnittellut pyöräänsä lisäosia, joiden avulla alaraajahalvaantunutkin pystyy ajamaan kilpaa.

Käytännössä nappivaihteet korvaavat jalkavaihteet ja kytkimen. Takajarru on käsikäyttöinen ja jalkatapeissa on magneetit, jotka pitävät Kuljun jalat paikoillaan.

– Tekniset ratkaisut olivat melko helppoja. Niiden lisäksi tarvitsen vain yhden hyvän tyypin, joka pitää pyörää pystyssä startin ajan ja ottaa minut kiinni kun tulen varikolle, Kulju kertoo.

Kohtalokas käänne

Kaatumisesta oli kulunut jo yhdeksän kuukautta, mutta reisiluu oli edelleen pirstaleina. Kulju ramppasi lääkärissä, ja amputaation uhka leijui ilmassa.

Hän oli tehnyt päätöksen: jalka lähtee, jos lääkärit pitävät sitä hyvänä ratkaisuna.

Sitten tapahtui jotain odottamatonta. Lääkäri, jälleen uusi sellainen, totesi Kuljulle, että amputaatio olisi hänen kohdallaan maailman huonoin ratkaisu.

Lähikuva Ulla Kuljusta, joka nostaa käsipainoja.
“Vaikka olin jo psyykannut itseäni siihen, että ei amputaatio ole paha, oli helpottavaa kuulla, että saan pitää jalkani”, Kulju kertoo.Turkka Korkiamäki

– Se oli yllättävää. Siihen asti olimme painaneet kohti amputaatiota useamman lääkärin ja ortopedin suosituksella, mutta tämä lääkäri pitikin sitä vihoviimeisenä ideana.

Lääkärin mukaan murtumakohtaan oli muodostunut kivuton valenivel. Se ei välttämättä koskaan luutuisi, mutta se ei haittaa. Murtumassa tuntuva kipu aiheutui yksinkertaisesti siitä, että polvinivel oli jäykistynyt kipsissäolon aikana. Jalkaa ei olisi pitänyt lainkaan kipsata, vaan sitä olisi pitänyt jumpata heti kaatumisen jälkeen.

Amputaation sijasta Kulju saikin käskyn alkaa treenata. Kyykkypyörän selkään päästäkseen hänen olisi saatava lisää liikelaajuutta jäykistyneeseen jalkaan.

– Vaikka olin jo psyykannut itseäni siihen, että ei amputaatio ole paha, oli helpottavaa kuulla, että saan pitää jalkani.

Ulla Kulju istuu pyörätuolissa ajovarusteet päällään ja odottaa teltassaan vuoroaan päästä ajamaan Kymiringillä.
Kuljua jännitti ennen lähtöä. Rata oli uusi ja sateen takia liukas, muiden kuskien mukaan todella tekninen ja mutkikas. Turkka Korkiamäki

Takaraivossa kyti kuitenkin pieni pettymys. Yhdeksän kuukautta oli valunut hukkaan vääränlaisen hoidon takia.

– Aika nopeasti kuitenkin tajusin, että shit happens. Totta kai luulin, että kun jalka murtuu, se pitää kipsata. En olisi osannut vaatia toisenlaista hoitoa. Oli vain luojan lykky, että minut siirrettiin lääkärille, joka osasi käsitellä asiaa.

Adrenaliininarkkari ja yhteiskunnan elätti

Kulju on maailman ainoa nainen, joka istuu pyörätuolissa ja ajaa kilpaa moottoripyörällä. Vuonna 2017 hän voitti alaraajahalvaantuneiden naisten maailmanmestaruuden ja sijoittui miesten sarjassa kuudenneksi. Siitä lähtien hän on ollut enemmän tai vähemmän lehtien otsikoissa ja inspiroinut ihmisiä tarinallaan.

Kaikki eivät kuitenkaan ole arvostaneet Kuljun saavutuksia. Netin keskustelufoorumeilla ja lehtien kommenttipalstoilla on ruodittu hänen harrastuksiaan ja elämäntyyliään rankasti.

Lähikuva Ulla Kuljusta moottoripyörävarusteet päällään, mutta ilman kypärää.
“Kuolemaa saa ja pitääkin pelätä, mutta radalla se pitää osata siirtää pois ajatuksista”, Kulju sanoo.Turkka Korkiamäki

– Minua on syytetty muun muassa ilmastonmuutoksesta. Joidenkin mielestä minä pilaan ilmaston, koska ajan ympyrää moottoripyörällä.

Suurin osa kommenteista lähinnä huvittaa Kuljua. Häntä on haukuttu muun muassa adrenaliininarkkariksi ja yhteiskunnan elätiksi, jonka vammautumiset maksetaan veronmaksajien pussista.

– Minulla on ihan asianmukaiset vakuutukset, ja itsekin käyn töissä, että ihan omilla rahoillani pystyn kattamaan tämän harrastuksen.

Kuljulla on kaksi lasta. Siksi äitiyteen liittyvät kommentit menevät eniten ihon alle. Hän muistaa, kuinka joku oli kommentoinut netissä häntä koskevaa uutista: “Miksi ihminen tekee noin, kun hänestä ei tule muuta kuin riesa omille läheisilleen? Eipä taida lapsiaan rakastaa.”

Seuraava oli vastannut: “No, mutta, kylläpä se kuolo tuonkin tuosta korjaa pois.”

Ulla Kulju nostetaan sylissä moottoripyörän selkään.
Ulla nostettiin pyörän selkään ensimmäistä kertaa onnettomuuden jälkeen elokuussa 2019 Kymiringillä.Turkka Korkiamäki

– Täysin tuntemattomat ihmiset haukkuvat minua netissä huonoksi äidiksi ja toivovat, että kuolisinpa pois, etten olisi yhteiskunnan varoja kuluttamassa.

Kulju ei anna haukkumisten lannistaa. Päinvastoin, ne antavat hänelle lisää puhtia.

– Aion edelleenkin tehdä sitä, mikä tekee minut onnelliseksi. Haluan jatkaa rajojen rikkomista ja näyttää arvostelijoille keskisormea, että siinäs näette.

Takaisin radalle

Moottorit ulvovat, ja aurinko pilkistää rakoilevan pilvipeitteen alta. Ulla Kulju istuu varikolla sinisessä ajopuvussa uuden kisapyöränsä vieressä.

Kohtalokkaasta kaatumisesta on kulunut pian vuosi. Koko kesän Kulju on kuntouttanut jalkaansa, ja elokuussa hänelle tarjoutui mahdollisuus ajaa upouudella moottoriradalla Kymiringillä.

– Aina kaatumisen jälkeen jännittää palata radalle. Kummitus on olkapäällä muutaman kierroksen. Toisaalta on tärkeää, että menee takaisin radalle ja ajaa, Kulju kertoo.

Mies työntää Ulla Kuljun moottoripyörää liikkeelle, jotta Kulju pääsee radalle.
Kulju tarvitsee liikkeellelähdössä jonkun, joka pitää pyörää pystyssä.Turkka Korkiamäki

Kulju myöntää, että lajissa voi tapahtua mitä tahansa, pahimmillaan lähteä henki.

– Totta kai olen miettinyt, että mitä jos lapseni jäävät ilman äitiä. Mutta sen kanssa pitää osata elää. Olen järjestänyt asiat niin, että lasten asiat on turvattu, jos minulle sattuu jotain.

Kuolemanpelko on aina läsnä, kun ajaa moottoripyörällä radalla. Se on Kuljun mielestä vain ja ainoastaan tervettä.

– Kuolemaa saa ja pitääkin pelätä, mutta radalla se pitää osata siirtää pois ajatuksista.

Ulla ajaa moottoripyörällään radan mutkasta Kymiringillä.
Vuoden tauon jälkeen ensimmäiset kierrokset tuntuvat kummituksena olkapäällä, Kulju kuvailee. Turkka Korkiamäki

Kello lyö puoli kymmenen, ja Kulju lähtee rullaamaan tiiminsä kanssa kohti varikkosuoraa. Häntä hermostuttaa, ja jännitys purkautuu hallitsemattomana haukotteluna. Rata on uusi ja sateen takia liukas, muiden kuskien mukaan todella tekninen ja mutkikas.

Tiimi nostaa Kuljun moottoripyörän selkään ja kiinnittää hänen jalkansa jalkatappeihin.

Moottorit karjuvat ympärillä. Joku käy räpsäisemässä valokuvan Kuljusta, kun tämä istuu pyörän selässä. Sitten hänet työnnetään liikkeelle.

Jalka kestää. Asfaltista nousee kuumaa höyryä, kun Kulju kiihdyttää kaukaisuuteen.

Ulla Kuljun moottoripyörän etukameran kuvaa Ullan kasvoista ajon aikana.
“Aion edelleenkin tehdä sitä, mikä tekee minut onnelliseksi. Haluan jatkaa rajojen rikkomista ja näyttää arvostelijoille keskisormea, että siinäs näette”, Kulju sanoo.Ulla Kuljun kotialbumi

Katso Ulla Kuljusta kertova Perjantai-dokkari: Kilpaa ilman jalkoja nyt Yle Areenassa täällä.

Lisää Ullasta:

Tuhkimotarinoita: Ulla - Pyörätuolista huipulle

Tuhkimotarinoita: Mitä kuuluu, Ulla?

Ullan elämä alkoi, kun hän päätyi pyörätuoliin

Lue myös:

Henna Haarala halvaantui niskasta alaspäin, eivätkä lääkärit uskoneet parantumiseen – nyt hän haaveilee puolimaratonista