Italialainen hittielokuva nauraa rasistisille ennakkoluuloille

Arkea maailmalla: Satiiri maahanmuuttajasta tekee näkyväksi italialaisen yhteiskunnan ongelmakohdan, kirjoittaa Ylen Italian-toimittaja Jenna Vehviläinen.

Italia
Jenna Vehviläinen
Jenna VehviläinenLaura Hyyti / Yle

Maahanmuuttajat vievät meiltä naiset ja rahat.

Tällaisille kliseisille ennakkoluuloille irvailee italialaisen populaarikulttuurin kuuma peruna, tammikuun alussa ilmestynyt elokuva Tolo Tolo.

Itse elokuvaakin suuremmaksi puheenaiheeksi nousi sen joulukuussa ilmestynyt, musiikkivideon muotoon tehty mainos nimeltä Maahanmuuttaja. (siirryt toiseen palveluun) Siinä taiteilijanimellä Checco Zalone tunnettu kuuluisa elokuvantekijä näyttelee italialaista miestä, jolta maahanmuuttajamies vie rahat ja tunkeutuu sitten tämän kotiin flirttailemaan tämän vaimon kanssa.

Musiikkivideo sisältää niin karrikoidun syrjiviä ennakkoluuloja ja törkeää huulenheittoa, että jos ei tunne entuudestaan Zalonen taustaa, video saa helposti hämmennyksen valtaan ja nostattaa poskille kuumottavan tunteen.

Italialaiset ovat mestareita satiirissa, tuossa vaikeassa taiteen lajissa, jossa yhteiskunnan ongelmia tehdään näkyväksi huumorin kautta. Elokuvan ohjaaja Zalone eli Luca Medici tunnetaan poliittisesti epäkorrektista satiiristaan, jonka turvin hän tekee pilaa yhteiskunnan ongelmakohdista.

Tällä kertaa Zalone pitää pilkkanaan italialaisten ennakkoluuloja maahanmuuttajia kohtaan. Italialaiset rakastavat tällaista huumoria, mistä kertoo myös Zalonen elokuvien jättimenestys. Tolo Tolo keräsi vuorokauden aikana enemmän lipputuloja kuin mikään muu italialaiselokuva koskaan ensimmäisenä päivänä.

Zalonen ympärillä vellonut julkinen keskustelu on kestänyt viikkoja ja hämmentänyt monia poliitikoista kansalaisiin. Osa syyttää Zalonea rasistiksi, mutta myös puolustajia on riittänyt. Italialainen tv-kanava keksi mennä Zalonen kotikylään kysymään asukkailta (siirryt toiseen palveluun), onko ohjaaja rasisti vai kenties päinvastoin.

Kritiikkiin Zalone vastasi: (siirryt toiseen palveluun) “Minä käsittelen teemaa, joka on kaikkien huulilla, ja jota olen Matteo Salvinin julistuksia ja Lampedusan saarelle rantautuvia veneitä seuratessa halunnut käsitellä jo vuosien ajan. (...) Ihmisten moralistiset reaktiot ovat väsyttäviä ja hävettäviä. Ne, joita vastaan halusin hyökätä, yhtäkkiä puolustavat minua.”

Niin kuin Zalone esittää, nyky-Italiaa tuntuu todellakin vaivaavan ennakkoluuloisuus. Esimerkkejä on lukemattomia. Joulukuussa julkaistun kyselyn mukaan (siirryt toiseen palveluun) lähes 70 prosenttia italialaisista oli sitä mieltä, että suvaitsemattomuus ja rasismi maahanmuuttajia kohtaan on viime vuosien aikana maassa lisääntynyt.

Marraskuussa toisessa mielipidemittauksessa (siirryt toiseen palveluun) yli puolet italialaisista piti rasistisia tekoja toisinaan tai aina hyväksyttävinä.

Italialaisessa jalkapalloliigassa Serie A:ssa rasismi on julkisesti myönnetty ja paheksuttu ongelma, josta ovat ärähdelleet niin pelaajat kuin Kansainvälisen jalkapalloliiton johtaja.

Syksyllä italialainen senaattori, holokaustista selvinnyt Liliana Segre esitti Italiaan parlamentaarista komissiota tutkimaan vihaa, rasismia ja antisemitismiä. Hän alkoi ehdotuksen jälkeen saada satoja uhkauksia päivässä ja joutui pian poliisin suojeluun.

Sardiini-liikkeen kannattajien kylttejä.
Sardiinit-kansanliike on vaatinut Italiassa siirtolaisten ja pakolaisten parempaa kohtelua.Roberto Brancolini / AOP

Tilanteesta kertoo jotain myös se, että marraskuussa muutama kolmekymppinen italialainen kyllästyi maassa vallitsevaan vastakkainasettelun ilmapiiriin ja perusti kansalaisliikkeen nimeltään Sardiinit. Liikkeen mielenosoituksiin italialaisille aukioille on kerääntynyt jo satoja tuhansia vihaan kyllästyneitä ihmisiä.

Vaikka Zalonen elokuvan ja trailerin moraalista oikeutusta on toki hyvä pohtia, on selvää, että kyseessä on Italian kontekstissa tarkoitustaan palveleva satiiri.

Se puhuu suurelle yleisölle karua kieltä italialaisen yhteiskunnan tilasta ja on onnistunut herättämään runsaan määrän julkista keskustelua kipeästä ongelmasta, josta ei edelleenkään puhuta tarpeeksi.