Hoivakoteihin kaivataan yksilöllisiä kulttuurielämyksiä – "Myös elämän loppuvaiheessa asioita on tehtävä monipuolisesti"

Seniori- ja vanhustyössä otetaan valtakunnalliseen käyttöön kulttuurinen henkilöprofiili, jonka avulla hoivayksiköiden asukkaiden kiinnostuksen kohteita huomioidaan hoitotyössä aiempaa paremmin.

Vanhukset ja ikääntyminen
Pyörätuoleja hoitokodin eteisessä.
Esimerkiksi liikuntavaikeudet eivät ole este elämyksellisen arjen toteutumiseen hoivakodeissa.Amanda Vikman / Yle

Oli pallomerta ja yökerhoa esityksineen. Buffet-ruokailua ja drinkkejä. Oli bingoa, karaokea ja pelikoneita.

Kulttuurisen vanhustyön verkoston AILI:n projektikoordinaattori Silva Siponkoski muistelee elämystä, jonka hän työkavereineen järjesti vanhainkodin asukkaille. Asukkaan toive oli ollut päästä risteilylle, mikä huonosta liikkumisesta johtuen olisi kuitenkin ollut mahdotonta. Niinpä risteily päätettiin tuoda vanhainkotiin. "Laivan" kyytiin pääsi vaikka sängyssä makaamalla.

Siponkoski tutki Hämeen ammattikorkeakoulun YAMK-lopputyössään (siirryt toiseen palveluun) kulttuurisen vanhustyön suunnittelua. Työn lopputuloksena syntyi kulttuurisen vanhustyön profiili.

– Hoivayksiköiden järjestelmiin on iät ja ajat kirjattu asukkaiden ammattiin, harrastuksiin, perheeseen ja kiinostuksen kohteisiin liittyviä tietoja. Tietoa ei ehkä sen suuren määrän vuoksi ole kuitenkaan osattu hyödyntää hoitotyössä, kertoo Siponkoski.

Siponkosken kehittämän tiedonlouhintamenetelmän ansiosta RAI-LTC-tietokantaan kirjatuista tiedoista saadaan esiin tieto, jonka perusteella hoivakotien asukkaille voidaan tarjota yksilöllisempiä kulttuurielämyksiä.

Kulttuurisen vanhustyön profiilia on pilotoitu 13 kunnassa, muun muassa Helsingissä, Kuopiossa, Oulussa, Tampereella ja Turussa. Tänä vuonna se laajenee valtakunnalliseksi.

"Elämyksellisen arjen tuottamisessa ei ole kyse pelkästään henkilöresursseista, vaan myös asenteesta"

Siponkosken mukaan hoitotyössä puhutaan usein kiireestä ja siitä, että perushoidon työt vievät aikaa muun toiminnan suunnittelulta. Siponkoski myöntää, että resursseilla on vaikutusta, mutta usein elämykset syntyvät pienistä oivalluksista.

– Meillä on monia hoivakoteja, joissa on samanlaiset resurssit, mutta mielekäs ja elämyksellinen arki toteutuu silti vain osassa.

– Elämyksellisen arjen tuottamisessa ei ole kyse pelkästään henkilöresursseista, vaan myös asenteesta ja yksikön hoitofilosofiasta.

Siponkosken mukaan muutos voi lähteä liikkeelle lähi- ja sairaanhoitajien koulutuksesta, johon kaivattaisiin lisää kulttuuriin ja elämysten tekemiseen liittyvää opetusta.

Maailman terveysjärjestö WHO julkaisi vuonna 2019 raportin (siirryt toiseen palveluun), jonka mukaan kulttuuri voi auttaa esimerkiksi masennuksen, dementian ja monen muun sairauden hoidossa. Siponkosken mukaan kulttuuria ja elämyksellisyyttä hyödynnetäänkin suomalaisessa terveydenhuollossa aivan liian vähän.

– Usein ajatellaan, että nuoremmat tarvitsevat elämyksiä, joiden kautta voivat rakentaa persoonallisuuttaan. Ihminen kuitenkin oppii ja kaipaa elämyksiä koko elämänkaarensa ajan.

– Myös elämän loppuvaiheessa asioita on tehtävä monipuolisesti. Silloin arjesta tulee sekä hoitajille että asukkaille paljon mielekkäämpää ja lopulta mahtavaakin aikaa, kertoo Siponkoski.