Yhdessä neulominen koukuttaa – Käsityönaiset jalkautuivat somesta liveen, ja nyt he kutovat kahviloissa ja kapakoissa

Villasukkaharrastajat tapasivat ensin Facebookin neulontaryhmässä. Nyt he lähtevät "yhdelle villasukalle" kutomaan nokakkain

Villasukat
Kudontaryhmän kokoontuminen käsitöiden merkeissä
Neulominen yhdistää Poutaneulos-ryhmän naisia. Tällä kertaa keskiviikkotapaamiseen ehtivät Sara Luhtanen (vas. selin), Sari Yli-Sorvari, Eveliina Uusitalo, Seija Mäenpää, Katja Känsäkoski ja Taija Purola (selin). Tarmo Niemi / Yle

On keskiviikkoilta ja seinäjokelaisen huoltoaseman pyöreään pöytään on kokoontunut joukko naisia. Suurten lasi-ikkunoiden takana, pöytävalojen ulkopuolella on jo pimeä.

Kudinpuikot eivät tässä seurassa juuri kilise, mutta keskustelu on vauhdikasta ja nauru raikuvaa. Pöydälle on kasattu röykkiö taidokkaita sukkia, lapasia ja pipoja.

Naisia yhdistää Facebookin Poutaneulos-ryhmä, joka noin vuosi sitten päätti tavata toisiaan myös sosiaalisen median ulkopuolella. Nyt pieni osa yli 300 jäsenestä tapaa Seinäjoella ja sen lähiympäristössä kerran viikossa.

Sohvannurkasta nouseminen on tehnyt hyvää, ja tälläkin kertaa mukaan ilmestyy yksi ihan uusi naama.

– Neulominen on mukavampaa yhdessä. Voidaan jakaa kokemuksia ja ohjeita ja pähkäillä yhdessä, jos joku ohje ei oikein aukea, valaisee ryhmän koollekutsuja Katja Känsäkoski.

Joskus ryhmässä on ollut liiankin hauskaa. Silloin virheitä on tullut niin paljon, että koko illan aikaansaannos on pitänyt kotona purkaa, Känsäkoski naureskelee.

Taija Purola kutoo sukkaa
Poutaneulos-ryhmän perustaja Taija Purola halusi tavata muitakin neulovia naisia nenäkkäin. "Neulominen on luovaa työtä ja terapiaa", hän sanoo.Tarmo Niemi / Yle

"Yhdelle villasukalle"

Naiset tapaavat pääosin kahviloissa ja kapakoissa, ja siksi ryhmäläiset saattava kotona todetakin lähtevänsä "yhdelle villasukalle". Totta toinen puoli, sillä onpa joku joskus oikeastikin kutonut sukan illassa.

Ryhmän tapaamispaikkana voi olla myös lankakauppa tai muu pikkuyritys. Taustalla on jalo ajatus paikallisten yrittäjien ja elinkeinoelämän tukemisesta.

Yrittäjät ovat suhtautuneet ajatukseen lämpimästi ja pitäneet ovea auki myös aukioloaikojen ulkopuolella.

– Minä ainakin halusin, kun olen itsekin yrittäjä, että suositaan muitakin yrityksiä. Huolena on ollut, että keskusta hiljenee eikä siellä ole mitään tekemistä. Näytetään, että on tekemistä! Otetaan vain kutimet ja mennään johonkin. Ei se ole niin vaikeaa, sanoo ryhmän perustaja Taija Purola.

Edes puheet nykyajan ompeluseurasta eivät Purolaa hetkauta. Sanassa on mukava vanha klangi. Tässä ompeluseurassa ei tosin keskitytä ilkeämieliseen juoruiluun, vaan uusien termien ja tekniikoiden jakamiseen. Samalla voi saada rohkeutta esimerkiksi kirjoneuleen aloittamiseen ja tutustuu uusiin ihmisiin.

– Ei tämä ole mikään salaseura eikä mikään sisäpiirijuttu, vaan ihan kaikille avointa toimintaa. Se on aina kiva kun ihmiset rohkaistuvat lähtemään, Känsäkoski kannustaa.

Villasukkia ja lankoja pöydällä.
Villasukkaryhmässä saattaa iskeä neuloosi. Se on tila, jossa on pakko neuloa pakonomaisesti koko ajan, useita töitä kerrallaan. Anne Elhaimer / Yle

Taimitarha kukoistaa

Nenäkkäin kutominen ei ole kuitenkaan kaikille mahdollista. Silloin yhteisöllisyyden kokemuksia voi hakea Facebookin lukuisista neuleryhmistä. Ryhmiin kuuluukin kymmeniätuhansia neuloosista eli pakonomaisesta neulomisinnostuksesta kärsiviä.

Esimerkiksi Suomen suurimman lankavalmistajan Novitan ryhmään Voihan villasukka kuuluu yli 85 000 jäsenta. Lisäksi tämän hetken suosituimpien suunnittelijoiden Jonna Nordstömin Villasukkarakkautta by Jonna sekä Niina Laitisen Taimitarha -ryhmiin kuuluu molempiin reilusti yli 30 000 jäsentä.

Someryhmä on tärkeä markkinointikanava villasukkamalleillaan elävälle suunnittelijalle. Ryhmässä ihmiset tutustuvat suunnittelijan töihin ja vinkkaavat niistä eteenpäin. Myöhemmin moni ostaa kirjan tai maksullisia ohjeita netistä.

Niina Laitinen kehuu ryhmän yhteishenkeä, joka on hyvä ja kannustava.

– Minun ei itse tarvitse oikeastaan moderoida siellä yhtään. Saa kysyä niin tyhmän kysymyksen kuin haluaa ja aina löytyy neuvoja, vastauksia ja apua, oikeastaan mihin vuorokauden aikaan tahansa.

Niina Laitisen Ystävänpäiväsukan ohje, jossa karamelleja
Ystävänpäiväsukkaa neulovat parhaillaan jopa tuhannet käsiparit. Uusi ohje julkaistaan päivittäin kello 6. Taimitarha /Niina Laitinen Designs

Yhteisneulontasukka ystävälle

Netissä yhteisöllisyyttä pääsee maistamaan parhaiten KAL-yhteisneulonnoissa. Knit along -neulonnan ideana on, että villasukkien ohje julkaistaan vähitellen, pieni pala päivässä.

Molempia sukkia neulotaan yhtä aikaa, ja kaikkien osallistujien sukkien pitäisi olla valmiita määräpäivänä.

Niina Laitinen aloitti yhteisneulontaohjeet vuonna 2015 Joulukalenterisukista. Sen jälkeen hän on julkaissut myös ystävänpäivä-, äitienpäivä- ja isänpäiväsukkien ohjeita. Neulontoja on siis noin neljä kerta vuodessa.

– Suurin syy on varmaan se, että niitä odotetaan niin paljon. Niistä on tullut tosi kiva perinne myös itselle, suunnittelija sanoo.

– Olisi tosi kurja lopettaa sellainen, mikä tuo monelle niin hyvää mieltä.

Laitinen tunnustaa, että neulojien valitsemista erilaisista väriyhdistelmä joskus joku saattaa päätyä myös tulevan mallin värityksiin.

Villasukkakirja – ja toinenkin

Villasukkabuumi on kestänyt Suomessa jo useamman vuoden. Suuresta suosiosta todistavat myös kustantajat ja kirjamyynti.

Esimerkiksi Otava-konserniin kuuluva Moreeni julkaisi huipuvuonna 2018 peräti 11 villasukkakirjaa. Myydyimpiä suunnittelijoita ovat Niina Laitisen ohella Merja Ojanperä, Pirjo Iivonen ja Lumi Karmitsa. Heillä jokaisella kirjakohtainen myynti on ylittänyt 10 000 kappaletta.

Uusin tähti on viime vuoden lopulla ensimmäisen kirjansa julkaissut Jonna Nordström. Hänen Villasukkarakkautta-kirjansa oli myös kirjakauppojen myydyimpiä marraskuussa. Kustantaja Read.me:ssä toimitusjohtaja Ari Sahanen hykertelee tyytyväisenä, sillä kirja myy edelleen hyvin.

Tuorein nokittaja tammikuulta on Laitisen Villasukkien uusi vuosi, joka ehti Nordströmin kirjan tavoin välillä loppuakin hyllystä.

– Ihmiset haluavat tehdä käsillään jotain näkyvää. Villasukat ovat nopeita ja helppoja, ne tulevat näppärästi, Niina Laitinen selittää villasukkien ja -kirjojen menestystarinaa.

Villasukkakirjoja kirjakaupan pöydällä
Kirjakaupoista ei ole vaikea löytää villasukkakirjoja, niin paljon niitä on viime vuosina julkaistu. Uusimpien kirjojen pinot ovat silti huvenneet lähes olemattomiin.Anne Elhaimer / Yle

Kustantajakin roikkuu ryhmässä

Vauhti on kuitenkin hidastumassa. Vielä viime vuonna Moreeni julkaisi vielä kahdeksan villasukkakirjaa, mutta tulevana vuonna uusia nimikkeitä on luvassa enää neljä.

Pitäisikö siis olla huolissaan? Onko buumi laantumassa?

– Ei pidä olla huolissaan, asiat menevät aaltoliikkeenä. Nyt on hyvä antaa neulojille rauha neuloa kaikkia niitä ohjeita, joita on julkaistu, sanoo Moreenin kustannuspäällikkö Anna Rantanen Otavasta.

Rantanen kuuluu itsekin useampaankin Facebookin villasukkaryhmään. Kustantajan on hyvä pysyä selvillä siitä, mitä kirjoista ajatellaan ja millaisia ideoita tulevaisuudessa kannattaisi toteuttaa.

Kirjoneuleiden ystävä Rantanen ei silti ole.

– Olen perinteinen sukanneuloja, joka hakee zen-elämystä. Neulon perusukkia, jolloin pääsen flow-tilaan. Ohjeen mukaan taisin tehdä yhdet kirjoneulesukat, kun katsoin futiksen MM-kisoja. Tuli paljon virheitä.

Onko mummoja näkynyt?

Villasukan suosio kielii siitä, että myös neulomisen taito on siirtymässä eteenpäin.

Poutaneuloksen nuorimpiin kuuluvat kaksikymppiset Sara Luhtanen ja Eveliina Uusitalo. He todistavat, ettei kutoakseen tarvitse olla mummoikäinen. Myös kaikenlaisilla taidoilla pärjää.

– Kyllä tässä vielä mennään vähän ohjeiden mukaan nuo kantapäät ja kärkikavennukset, mutta kyllä nekin siitä pikkuhiljaa, Uusitalo ilmoittaa toiveikkaana.

Ryhmään hänet houkutteli mukaan opiskelukaveri Luhtanen, joka pääsi neulomisen imuun jo 15-vuotiaana. Liekinpunainen tukka ja Turmion Kätilöt -tatuointi ei poissulje sitä, etteikö nainen voisi kutoa villasukkia.

– Mä olen ihan normaali, vaikka neulon, Sara Luhtanen nauraa Ruotsin väristen villasukkien ääreltä.

Sara neuloo huoltoaseman pöydässä
Sara Luhtanen on neulonut jo kymmeniä sukkapareja. Tekeillä olevat villasukat menevät lahjaksi Ruotsia fanittavalle kaverille.Tarmo Niemi / Yle

Näyttelijä Antti Holman innoittamana myös miehet ovat innostuneet neulomisesta. Viime vuonna miehille julkaistiin aivan oma kirjakin: Markus Haakanan Jätkä neuloo.

Kustannuspäällikkö Anna Rantanen muistuttaa, että ennen villasukkatrendiä aallonharjalla oli jo virkkaus. Silloin pipojen värkkäämisestä innostuivat myös teinipojat.

Syvällä Etelä-Pohjanmaalla tämä ei ole vielä näkynyt: Poutaneulos-ryhmään ei ole toistaiseksi eksynyt yksikään mies. Taija Purola ei pistäisi miestenkään neulekiinnostusta pahakseen.

– Tervetuloa vaan, jos jostain löytyy tällainen neuleintoinen mies. Varmasti olisi suosiossa monella tapaa, hän ratkeaa nauruun.

Lisää aiheesta:

Rakkaus saa suomalaisen tarttumaan puikkoihin – tuntemattoman tekemät villasukat lämmittivät ennen sotilaita, nyt niitä saavat keskoset ja kuolevat

Vielä syksyllä Hailuodon kunnanjohtaja opetteli neulomista Youtubesta – nyt työn alla on jo kolmas kaupunkilaistenkin himoitsema perinneneule