Jukka Tanskanen on hiihtänyt 700 kilometriä pikkuruisella keinoladulla: "Eihän tämä erityisen virkistävää ole"

Eletään sydäntalvea, mutta pysyvää lumipeitettä ei eteläisessä Suomessa näy. Moni harrastaja on joutunut turvautumaan kekseliäisyyteen. 

Lumettomuus
Hiihtäjä Lappeenrannan ensilumenladulla.
Vaikka talvi on ankea, on hiihtäjillä vaihtoehtoja keinolumilla. Lappeenrannan Huhtiniemessä latu on parhaimmillaan 1,5 kilometriä pitkä. Kalle Purhonen / Yle

Hiihtäjä sivakoi ladulla eteenpäin. Raskas hengitys pääsee tasaantumaan, kun latu kaartaa vasempaan ja alaspäin. Alamäki on lyhyt, minkä jälkeen latu jatkaa tasamaalla eteenpäin. Pian tulee ylämäki ja kaarre. Aika pian ollaan takaisin paikassa, josta alamäki alkoi.

Lappeenrannan Huhtiniemen silmukan muotoinen latu on parhaimmillaan 1,5 kilometriä. Huonoina päivinä se on vielä lyhyempi.

Huonot päivät ovat niitä, joihin tänä talvena on jouduttu tottumaan. Ladun ulkopuolella näkyy pururadan hiekkapohja. Nurmikkoalueet vihertävät kuin kevät olisi jo tulossa. Ilma on vähän pakkasella tai reilusti plussalla. Välillä taivaalta tulee vettä. Lunta ei kaupungin ylläpitämää tykkilumilatua lukuun ottamatta ole missään.

Huhtiniemen urheilukeskuksen parkkipaikalla Ilpo Lapatto nostaa sukset ulos auton takakontista ja napsauttaa ne tottuneesti kiinni monoihinsa. Vaikka latu on lyhyt, on tänä talvena tullut hiihdettyä jo noin 300 kilometriä.

Hiihtäjä Lappeenrannan ensilumenladulla.
Innokkaimmat hiihtäjät ovat keränneet satoja kilometrejä lyhyelläkin ladulla. Kalle Purhonen / Yle

— Viime vuonna hiihdin 1600. Eihän tämä hyvältä tunnu, että ei ole lunta vaan on pitänyt turvautua keinolumeen, Lapatto sanoo.

Kun hiihto on harrastuksena rakas, hiihtäjä on kuitenkin valmis hyödyntämään olemassaolevia vaihtoehtoja. Vaikka luonnon lumet eivät ole pysyneet koko Etelä-Suomessa, on hiihtäjillä esimerkiksi Etelä-Karjalassa jopa poikkeuksellisen hyvät mahdollisuudet, sillä maakunnasta löytyy kaksi keinolatua. Lappeenrannan lisäksi ensilumenlatu löytyy myös Imatralta.

— Minä olen hiihtänyt yhteensä tänä talvena 800 kilometriä, joista noin 700 täällä. Eihän tämä erityisen virkistävää ole, mutta on hyvä, että pääsee edes tänne, kertoo hiihtolenkillä ollut Jukka Tanskanen.

Kivikovat kentät

– Ei lumettomasta talvesta mitään hyötyä ainakaan ole, huokaa Tervamäen tallin pihassa yrittäjä Anni Heilimo.

Hevoset hörisevät pihatoissaan loimitettuina. Vaikka pakkasta on vain muutama aste, maa on roudassa ja kovaa kuin asfaltti.

— Ratsastuspohjat ovat kivikovat, eikä niillä voi treenata hevosia. Myös tarhaolosuhteet ovat hankalat, kun maa on jäätynyt koppuraiseksi, Heilimo kuvailee.

Tervamäen tallilla ei ole maneesia, jossa ratsastaja pääsisi sisätiloihin sulaneelle kentälle. Se tekee hevosten liikuttamisesta vaikeaa. Kentän vieressä avautuvalla pellolla ratsastaa Jenni Närhi.

— Tuo kenttä on ihan jäässä ja koppurainen. Ei siellä pysty edes käyntiä tekemään. Täällä pellolla mennä käyntiä, Närhi kertoo hevosen selästä.

Jenni Valtonen ratsastamassa.
Jenni Närhi ratsastaa pellolla. Talvi on haastavaa aikaa myös monelle sellaiselle harrastukselle, joiden ei ajattelisi liittyvän lumeen. Silva Nieminen / Yle

Hevoset eivät säistä paljoakaan piittaa, kunhan ne hoidetaan asianmukaisesti. Yli 30 asteen pakkasessa vältetään ulkoilua hengitysteiden vuoksi, mutta siitä ei ole ainakaan lähipäivinä pelkoa.

Lumi olisi kuitenkin tarpeellinen lisä, sillä kunnollinen lumipohja kentällä toimii kuin hiekka. Se on joustavaa ja siinä on pitoa. Routainen kova pohja tuntuu hevosen paljaissa kavioissa samalta kuin ihmisestä, joka lähtee juoksemaan asfaltille ilman kenkiä.

— Tämä talvi on ollut tosi vaihteleva. Joinain päivinä on voinut tehdä kaikkea, ja joskus ei voi tehdä mitään, sanoo Närhi.

Jäinen ratsastuskenttä.
Kivikovalla kentällä ei voi laukata, ravata tai hyppiä esteitä. Routainen maa on osin myös peilijäässä, eli hyvin liukas. Silva Nieminen / Yle

Pyöräilijöiden vuosi

Suksiosastolla on keskipäivällä rauhallista. Lumettomuus näkyy myös urheilukauppojen myynneissä. Viime talvi oli runsasluminen ja se kesti pitkään.

— Viime talvena ongelma oli siinä, ettei ollut tarpeeksi tavaraa myyntiin. Vähäluminen talvi aina vähän hiljentää myyntiä ulkojäiden ja hiihdon suhteen. Silti tämä talvi on ollut positiivinen yllätys, sillä aktiiviset hiihtoihmiset ostavat silti välineitä, hiihto- ja pyöräilyvarusteiden vastaava Jussi Laukkanen urheilukauppa UK Koskimiehestä kertoo.

UK Koskimiehen myyjä Jussi Laukkanen.
Jussi Laukkanen myy suksia. Kauppa on käynyt, mutta ei yhtä vilkkaasti kuin viime vuonna, jolloin lunta oli paljon. Kalle Purhonen / Yle

Lauha talvi on silti rokottanut esimerkiksi toppavaatteiden myyntiä. Toisaalta taas välikausivaatteilla on ollut kysyntää. Pikkupakkasilla retkiluistimia on mennyt kaupaksi ja pyöräilijöiden kausi on jatkunut läpi talven.

Miten vaihteleviin olosuhteisiin voi urheilukaupassa varautua?

— Se on haaste. Paraikaan on ennakko-ostokausi ensi talveen tekstiileissä ja jalkineissa. Pitäisi olla kristallipallo, Laukkanen sanoo.

Suksia urheiluliikkeen hyllyssä.
Suksia ostavat lumettomana talvena aktiiviharrastajat. Kalle Purhonen / Yle

Ilojakin löytyy

Mutta löytyy niitäkin, joille lumettomuus ei ole ongelma. Koiranulkoiluttajat liikkuvat säässä kuin säässä ja leuto ilma ja lumettomuus voivat olla mukavakin kokemus. Lappeenrannan rantaraitti kulkee Saimaan äärellä. Pururadalla on helppo kulkea, sillä se ei ole liukas tai märkä.

— Tämä on ihan hyväkin näin, sanoo Risto Räsänen Riku-koiran kanssa.

Hiihtäjä Lappeenrannan ensilumenladulla.
Ilmakuva näyttää, kuinka keinolumea lukuunottamatta maa on täysin kuiva. Kalle Purhonen / Yle

Mukana ulkoilemassa on myös Kristian Räsänen.

— Ei ainakaan ole liian kylmä. Muuten ei kyllä tule sen kummemmin harrastettua mitään sellaista, mikä onnistuisi paremmin nyt, Kristian Räsänen sanoo.

Suurin ilo lumettomuudesta on Rikulla.

— Koirien sähköposti kulkee paremmin, kun ilman lunta pääsee haistelemaan joka paikkaa, Risto Räsänen nauraa.