Tammisaaren kaduilta voi bongata elävän Helene Schjerfbeckin – Elämysopas Anne Ingman: "Välillä tuntuu, että juttelen hänen kanssaan"

Tunnetun ihmisen nahkoihin hyppääminen vaatii perusteellista pohjatyötä. Tammisaarelainen opas perehtyi mestarimaalarin elämään ja taiteeseen.

Helene Schjerfbeck
Helene Schjerfbeckin
Anne Ingman vetää Tammisaaressa Helene Schjerfbeck -teemaisia kävelyitä.Sasha Silvala/Yle

Tammisaaren Laivurinpuisto kylpee tammikuisessa iltapäiväauringossa. Mustaan 1930-luvun asuun pukeutunut nainen esittelee puistoa ja tarinoi kaihoisasti.

– Tässä näiden puiden alla istuin kesällä 1918. Maalasin lehteviä puita ja istuin varjossa.

Nainen on Anne Ingman, 56. Hänen asunsa ja ulkonäkönsä jäljittelevät taiteilija Helene Schjerfbeckiä, joka vietti Tammisaaressa yli 16 vuotta elämästään. Ingman on asunut kaupungissa lähes koko ikänsä. Vuodesta 2009 alkaen hän on vetänyt Schjerfbeck-teemaisia kävelykierroksia ympäri vanhan kaupungin katuja.

– Tuli mieleen, että mitä Helene itse kertoisi, jos saisi kertoa kaupungista.

Myös muita teemaopastuksia tekevä Ingman suhtautuu rooliinsa hartaudella ja kunnioituksella. Kesti monta vuotta ennen kuin hän uskalsi aloittaa kävelykierrosten tekemisen.

– Aluksi oli sellainen tunne, että en voi esittää niin tunnettua henkilöä, joka on vieläpä aito ihminen. Ei hänen asuunsa voi noin vain pukeutua.

Ajatus ei kuitenkaan jättänyt Ingmania rauhaan, joten ennen pitkää se oli pakko toteuttaa.

Rooliaan varten Ingman teki perusteellista taustatutkimusta.

– Ensin luin kirjat, jotka hänestä on kirjoitettu. Sen jälkeen etsin kaikki paikat, joissa Helene on Tammisaaren seudulla liikkunut. Olen tehnyt niistä myös viisi lyhytelokuvaa.

Helene Schjerfbeck -opas Anne Ingman on rakentanut hahmoa tarkasti

Kirjojen lisäksi Ingman on lukenut vinon pinon Schjerfbeckin käsin kirjoittamia kirjeitä.

– Niistä henkii sellainen tunnemaailma, että huomaa hyvin, jos vaikka jotain järkyttävää on tapahtunut.

Kuten vaikkapa se, että Schjerfbeckin ystävä ja oletettavasti myös romanttisten tunteiden kohde Einar Reuter oli kihlautunut toisen naisen kanssa.

Järkytys paistaa läpi myös Ingmanin esittämän Helenen sanoista puistossa.

– Yritin maalata näitä puiston puita, mutta värisävyt eivät olleet lainkaan samat kuin edellisenä kesänä, hän valittelee.

Laivurinpuisto, ruotsiksi Skepparträdgården, oli Helene Schjerfbeckin lempipuisto ja hän kutsui sitä ateljeekseen. Puisto on ollut tärkeä paikka myös Tammisaaressa kasvaneelle Ingmanille.

– Me olemme myös molemmat kärsineet synnynnäisistä tai lapsena saaduista lonkkavaivoista. Tällaisista pienistä asioista olen myös saanut luotua pohjaa tarinalleni, hän kertoo.

Schjerfbeckin rooliin syventyminen on ollut Anne Ingmanille palkitsevaa. Vaikka Ingman on kiinnostunut taiteesta ja maalaa itsekin, antoisinta on kuitenkin ollut tutustua arkiseen ihmiseen taiteen taustalla. Miksi hän on mennyt mihinkin paikkaan ja mitä hän on mahdollisesti tuntenut näissä paikoissa?

– Välillä tuntuu, että juttelen hänen kanssaan, kun hän istuu tuolla pilven päällä. “Onko tämä nyt niin kuin olisit halunnut, että esitän tämän asian sinusta?” En halua sanoa mitään sellaista, mitä Helene itse ei olisi halunnut.

Katso Puoli seitsemän juttu Schjerfbeck-kävelykierroksesta tästä: