“Metsä on osa minua”

Ali Leiniö, 43, tekee suosittuja retkeily- ja vaellusvideoita. Hän ei koe, että kuvaaminen ja luonto olisivat ristiriidassa keskenään.

Kuvauskalustoni on kevyt. Mitä yksinkertaisempana kalusto pysyy, sen parempi.

Aloitan usein videon introlla, jossa kerron missä olemme. Haluan katsojan tuntevan olevansa itse mukana matkassa.

Oli iso kynnys alkaa tehdä videoita omalla naamalla ja nimellä. Tuntui kamalalta laittaa oma lärvi someen esille ja arvioitavaksi.

Leiniön ensimmäiset retkeilymuistot ovat lapsena partiosta. Varsinainen retkeilyharrastus alkoi kuitenkin vasta kun hän oli lähempänä kolmeakymmentä.

Olen retkeillyt aktiivisesti toistakymmentä vuotta, ja se on oikeastaan elämäntapa. Kiinnostukseni on laajentunut retkeilystä luontoon, eläimiin ja lintuihin.

Alussa minulla ei ollut edes retkeilyvarusteita. Oli lainattu makuupussi ja kaverin löytämä rinkka, josta suurin piirtein pyyhin homeet päältä pois.

Itseoppineen retkeilytubettajan Youtube-kanavalla on yli 21 000 tilaajaa. Videoiden tekemisellä ei rikastu, mutta mainostuloilla saa vaellusreissujen matkakulut katettua.

Videoiden tekeminen on hyvin pieni osa tätä harrastusta. Ajattelen itseäni retkeilijänä, joka kuvaa, enkä kuvaajana joka retkeilee.

Kun kamera on mukana, se saa tarkkailemaan luontoa ja katsomaan ympärilleen, sen sijaan että uppoutuisi vain omiin ajatuksiinsa.

On toki tilanteita, joissa kuvaaminen tuntuu taakalta. Väsyneenä ei aina jaksaisi virittää kameraa ja alkaa puhumaan. Mutta kun silti tekee niin, on yleensä jälkikäteen kiitollinen.

Videoillani haluan vaalia perinteisiä erätaitoja luontoa kunnioittaen. Esiintymistyylini on aika maltillinen, se on ihan tietoinen valinta. En esimerkiksi kiroile, koska katsojien joukossa on myös lapsia.

Saattaa kuulostaa vähän hölmöltä, mutta on mukava tuottaa maailmaan edes pieni pisara jotain huoletonta ja hyvää.

Yksi tyyppi oli katsonut videoitani ollessaan rauhanturvaajana Sudanissa. Videot olivat hänelle yhteys Suomen luontoon keskellä pakolaisleiriä. Se tuntui tosi palkitsevalta.

Leiniö on opetellut kaiken kuvaamiseen liittyvän itse tekemällä ja kokeilemalla. Valmiin videon takana on paljon työtä ja suunnittelua.

Videossa pitää olla punainen lanka, syy miksi se on tehty. Vaikkapa kansallispuisto, jossa en ole käynyt, kalliomaalaus tai muu nähtävyys. Historia ja asioiden taustoittaminen on kiinnostavaa.

Editointi on älyä kutkuttava puoli. Siinä luodaan se tarina, päätetään miten ja missä järjestyksessä asiat esitetään. Tähän menee paljon aikaa, mutta tarinan miettiminen on kivaa ja antoisaa.

Leiniö tekee lyhyitä retkiä lähiluontoon noin kolmena päivänä viikossa. Silloin kamera ei ole edes mukana.

Metsässä pääsee irti arjesta ja kaikesta ahdistavasta, mitä uutiset kertovat maailmasta. Siitä, mitä ihmiset tekevät maapallolle ja toisilleen.

Luonto on hirveän tärkeä juttu, jonka merkitystä on vaikea eritellä. Se on osa elämää ja kutsuu tiiliseinien sisältä luokseen. Menen metsään, koska se on osa minua.

Tekijät

Teksti

Tuomas MacGilleon

Kuvat

Matias Väänänen

Julkaistu 23.1.