Kuvataiteelle valtion tuista vain murunen, teatteri kahmii suurimman potin - eri taiteenaloja kohdellaan eriarvoisesti

Musiikki ja esittävät taiteet keräävät noin kaksi kolmasosaa valtion kulttuurituesta, kertoo Cuporen tutkimus. Rahalla pyöritetään pääasiassa Suomen laajaa teatteri- ja orkesteriverkostoa.

Valtion tuet
Lokki on Kansallisteatterin ohjelmistossa.
Anton Tšehovin Lokki on Kansallisteatterin ohjelmistossa. Näytelmän on ohjannut Anne Rautiainen.Tommi Mattila

Esittävät taiteet saavat kaikista taiteenaloista eniten julkista tukea Suomessa. Asia selviää Cuporen taide- ja taiteilijapolitiikkaa ruotivasta julkaisusta (siirryt toiseen palveluun).

Saajista suurin on Suomen kattava teatteriverkosto, jota sekä valtio että kunnat tukevat.

Valtio jakaa teattereille rahaa valtionosuusjärjestelmästä (vos), joka on taiteen merkittävin rahoitusmekanismi Suomessa.

Tuetuilla teattereilla on vakituista henkilökuntaa ja teatteritalo, jota pitää pyörittää.

Järjestelmän ulkopuolisia ryhmiä, eli niin sanottua taiteen vapaata kenttää, tuetaan puolestaan Taiteen edistämiskeskuksesta (Taike).

Suomessa oli vuonna 2017 lähes 60 vos-teatteria, jotka työllistivät päätoimisesti yli 1 700 alan ammattilaista.

Alalla toimi vuonna 2017 noin 6 200 ammattilaista, mikä tarkoittaa, että hieman yli 70 prosenttia kaikista esittävän taiteen tekijöistä oli freelancereita.

Teatterien tukemisella on Cuporen erikoistutkijan Sakarias Sokan mukaan pitkä historia. Suomessa oli 1920-luvulla jo noin 30 teatteria, jotka saivat tukea sekä valtiolta että kotikunnalta.

Suuri lukumäärä johtuu siitä, että monella paikkakunnalla oli noihin aikoihin sekä porvarillinen teatteri että työväelle omansa.

Jo Venäjän vallan aikana 1800-luvulla Suomen senaatti tuki muutaman teatterin toimintaa.

– Laitosten tuki julkisen tuen muotona on hyvin vanha Suomessa, Sokka sanoo.

Vertailun vuoksi: Suomessa oli vuonna 2017 lähes 30 orkesteria, jotka saivat vos-tukea. Ne työllistivät lähes 1 000 ammattisoittajaa. Yhteensä alalla työskenteli noin 4 600 ammattilaista. Samoin kuin teatterissa, suurin osa muusikoista oli freelancereita.

Ympyräkaavio jossa käy ilmi valtion rahoitus tieteenaloittian vuonna 2017
Elokuva on Suomen toiseksi tuetuin taiteenala.Tanja Ylitalo / yle

Kuvataide hännänhuippuna

Esittäviin taiteisiin, musiikkiin ja elokuvaan (audiovisuaaliset taiteet) verrattuna visuaaliset taiteet, kuten kuvataide, saa vain muruja valtiolta.

Se kertoo Sokan mukaan siitä, miten valtio arvottaa taiteenaloja keskenään.

Visuaalisten taiteiden heikkoon asemaan on voinut hänen mukaansa vaikuttaa se, että kuvataiteilijat työskentelevät yksin. Lisäksi ammattiin on aina liittynyt vahva vapaan taiteilijan eetos.

Toisaalta kuvataide ei tarvitse syntyäkseen myöskään samanlaista organisaatiota, kuten kaupunginteatterin tai -orkesterin esitys.

Taiteen edistämiskeskus jakaa vuodessa noin 40 miljoonaa euroa taiteentekijöille, ja kuvataiteilijat ovat tässä jaossa suurin saajaryhmä.

Noin kolmannes koko Taiken vuosiapurahoista meni vuonna 2017 visuaalisille taiteille.

Seuraavaksi suurimmaksi ryhmäksi nousivat kirjailijat, jotka keräsivät noin viidenneksen samaisesta potista.

Arkkitehtuuri ja muotoilu saavat niukasti valtion tukea, ja tilanne johtuu Sokan mukaan pitkälti siitä, että näillä aloilla on monia muita taiteenaloja paremmat mahdollisuudet toimeentuloon.

Ympyräkaavio jossa käy ilmi Taiken apurahat vuonna 2017
Taiken lakisäätiset taiteilijavuosiapurahat on ilmoitettu henkilötyövuosina.Tanja Ylitalo / yle

Kenen ehdoilla rahoitusmekanismi uudistetaan?

Suomessa on parhaillaan käynnissä valtionosuusjärjestelmän uudistus, jota odotetaan kuumeisesti kentällä. Lopullisen esityksen on määrä olla valmis helmikuun lopussa.

Uudistus jäi viime hallituskaudella auki esittävien taiteiden osalta, koska silloinen esitys sai niin paljon kritiikkiä vapaalta kentältä.

Cuporen tutkija on yhä huolissaan monimuotoisen vapaan kentän asemasta vos-uudistuksessa.

Hän pelkää, että uudistusta viedään läpi nykyisen järjestelmän mukaan, ja rahat kohdentuvat jatkossa lähes samalla lailla kuin ennen.

Kulttuurin vakiintunut rahoitusjärjestelmä pitäisi Sokan mukaan avata kokonaan keskustelulle.

– Se on tekemättä suomalaisessa taide- ja taiteilijapolitiikassa, Sokka toteaa.