Suo siellä, vetelä täällä – mitä hallitus aikoo tehdä Ylen esiin nostamalle ristiriidalle suomalaisissa suometsissä ?

Valtio tukee soiden ojien kunnostamista ja ennallistamista, vaikka molemmista aiheutuu päästöjä.

suot
Murtosuon tila Pohjois-Pohjanmaalla Vaalassa.
Murtosuon metsässä Pohjois-Pohjanmaan Vaalassa lainehti tällä kohtaa vesi vielä 2000-luvun lopulla, ennen kuin veto-oja perkattiin uudelleen toimivaksi. Puut ovat saaneet yhdessätoista vuodessa nelisen metriä lisämittaa. Timo Nykyri / Yle

Suomen suo-ojat on tehty menneinä vuosikymmeninä pääasiassa valtion tuella. Nykyään tiedetään, että soiden ojittaminen metsäksi aiheuttaa turpeen hiilen karkaamisen ilmakehään. Toisaalta myös ennallistaminen aiheuttaa yllättävän isot päästöt.

Valtio tukee sekä suometsien ennallistamista että niiden hoitoa – kuten ojien kunnostamista, vesiensuojelutoimenpiteitä ja piennarteiden rakentamista – vaikka molempien ilmastovaikutuksia voi tarkastella kriittisesti. Yle julkaisi aiheesta laajan jutun sunnuntaina.

Kysyimme maa- ja metsätalousministeri Jari Lepältä (kesk.), ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkoselta (vihr.), mitä he tekisivät suometsille ja maa- ja metsätalousministeriön metsäneuvos Marja Hilska-Aaltoselta, mitä on jo valmistelussa.

Kestävän metsätalouden kannustejärjestelmää 2020-luvulle valmistelevan työryhmän puheenjohtaja, metsäneuvos Marja Hilska-Aaltonen, onko mielestänne ristiriitaa siinä, että tuetaan sekä hoitoa että ennallistamista?

– Ei ole. Eri kohteilla on niin erilaiset mahdollisuudet edistää luonnon monimuotoisuutta. Joskus se voi tapahtua ennallistamisen keinoin. Joskus voi olla parempi tehdä vesiensuojelutoimenpiteitä. Voidaan esimerkiksi johtaa kuivuvalle elinympäristölle vettä ojitusten ja perkausten yhteydessä. Silloin hoidetaan samalla sekä luonnon monimuotoisuutta että talousmetsien kasvatusta.

Kuinka helppo ja yksinkertainen asia uuden kestävän metsätalouden kannustejärjestelmän 2020-luvulle muotoileminen on ?

– Suometsät asettavat haasteita. Niillä on iso merkitys puun tuotannolle. Samoin niissä on erittäin merkittäviä luontoarvoja, jotka on otettava huomioon. Tässä joudutaan tasapainottelemaan, että ei aiheuteta luonnolle haittaa. Toisaalta pyritään parantamaan monimuotoisuutta samalla, kun hoidetaan ja käytetään suometsiä.

Minkälaisia suuntaviivoja uudelle järjestelmälle on tulossa?

– Suuntaviivat on hyvin pitkälle asetettu hallitusohjelmassa. Siellä puhutaan suometsien ilmastokestävästä hoitamisesta ja toisaalta kannustetaan maanomistajia aktiiviseen metsänhoitoon.

Mitkä kaikki asiat ovat merkityksellisiä kun tarkastellaan sitä, olisiko joku suometsä viisasta hoitaa vai ennallistaa?

– Nyt halutaan saada käsittelyyn laajempia kohteita, kuten esimerkiksi osavaluma-alueita. Siinä yhteydessä voitaisiin suunnitella sekä metsänkäsittelyä, uudistamista laajemminkin, luonnonhoitoa, minkälaisia ojia on välttämätöntä perata. Uudella tukijärjestelmällä pyritään edistämään, että voidaan miettiä asiaa laajemmin kuin yhden tilan tai yhden ojaston osalta.

Maa- ja metsätalousministeri korostaa taimikonhoitoa ja ympäristöministeri jatkuvaa kasvatusta

Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä ja ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen, Ylen laajassa suometsiä käsittelevässä jutussa tuodaan esiin, että valtio tukee sekä ojitettujen metsänhoitoa että metsien ennallistamista takaisin suoksi. Mikä on poliittinen tahto, onko tämä tulevaisuus myös jatkossa?

– Hallituksella on kunnianhimoiset tavoitteet sekä ilmastopolitiikan että luonnon monimuotoisuuden suhteen. Pitää huolehtia, että niitä edistetään eikä kumpaakaan haitata, sanoo Mikkonen.

– On hyvin erilaisia soita. Osassa kannattaa puuta tuottaa. Osassa puun kasvua ei ole, ja ne voidaan ennallistaa. Toimenpiteet pitää aina räätälöidä ja toimia ilmaston, ympäristön ja puun tuottamisen kannalta viisaasti, sanoo Leppä.

Jutussa tuotiin esiin, että ojittaminen on nykytiedon valossa ollut merkittävä hiilidioksidilähde. Onko ojien uusimisen tukeminen järkevää? Jutussa professori sanoo, että tämä tuki pitäisi lopettaa, onko tällaista tahtoa?

– Joissain paikoissa ojituksilla on saatu hyvää metsänkasvua aikaan. Pohjois-Pohjanmaalla käytännössä kaikki talousmetsät ovat turvemailla. Pitää kuitenkin huolehtia siitä että metsänkasvatuksen vaikutukset näillä alueilla ovat mahdollisimman ilmastomyönteiset. Välillä ilmasto-, vesistö- ja monimuotoisuusnäkökulmien yhteensovittaminen turvemailla on haasteellista. Pitkäaikaisia päästöpiikkejä aiheuttavia toimia pitää välttää, sanoo Mikkonen.

– Valtion tuella tehtyjen kunnostusojituksien määrät ovat laskeneet viime vuosina huomattavasti. Uudistusojituksia ei ole tuettu vuoden 1990 jälkeen. Toimenpiteitä tehdään nykyään ympäristön ja ilmaston kannalta paremmalla tavalla, koska tutkimustietoa on nyt paljon enemmän kuin aikaisemmin. Toimenpiteet valitaan sen mukaan, mikä kussakin kohteessa on järkevää, sanoo Leppä.

Miten suometsien hoito on poliittisella agendallanne tällä hallituskaudella?

– Suometsien hoito ja haasteet on tunnistettu. Olemme tekemässä maankäyttösektorin ilmasto-ohjelmaa. Sillä halutaan huolehtia siitä, että tämän sektorin päästöt olisivat mahdollisimman vähäiset ja se toimisi hyvänä hiilinieluna. Siinä on erikseen nostettu esiin, että turvemaat ovat erittäin tärkeässä roolissa tässä työssä ja nimenomaan suometsien hoito yhtenä kysymyksenä, sanoo Mikkonen.

– Hallitusohjelman mukaan mennään. Suot ovat yksi merkittävä luontotyyppi meillä ja ne tuottavat meille monia hyödykkeitä. Kaikin tavoin pyritään toimimaan niin, että ne sekä tuottavat että hoitavat luonnon monimuotoisuutta ja mahdollisimman paljon sitovat hiiltä, sanoo Leppä.

Mitä konkreettisesti tarkoittaa kun hallitusohjelmassa lukee, että kannustejärjestelmän uudistamisessa otetaan huomioon sekä hiilensidonnan kasvattaminen että luonnon monimuotoisuuden parantaminen? Ne ovat usein ristiriidassa keskenään.

– Tasapainon etsiminen on tärkeää. Jatkuvalla kasvatuksella on monin paikoin saatu huolehdittua vesitasapainosta ja pitämään sitä kautta ilmastopäästöt paremmin kurissa. Jatkuva kasvatus on myös ravinnepäästöjen ja vesistön kannalta parempi vaihtoehto. Siinä on yksi hyvä konkreettinen keino, millä voidaan molempia tavoitteita edistää, sanoo Mikkonen.

– Hyvin kasvavat ja terveet metsät sitovat parhaiten hiiltä. Halutaan kannustaa hyvään metsänhoitoon. Se myöskin takaa sopeutumisen ilmastonmuutokseen sekä siihen, että hiilinielu kasvaa. Taimikonhoito on yksi kaikkein tärkeimpiä asioita. On riistatiheikköjä, on monimetsiä, on säästöpuuryhmiä ja sekapuustoja. Kannustejärjestelmän uudistamisessa pohditaan, tarvitaanko vielä jotain lisää. On selvää, että virheojituksia on tehty, mutta tällä on saatu myöskin erittäin paljon hyvää aikaan. Kyllä suoalueilla kannattaa jatkossakin puuta kasvattaa. Kannustetaan käyttämään monenlaisia toimenpiteitä. On tullut uusia menetelmiä, jatkuva kasvatus, peitteinen metsätalous, jotka sopivat varsinkin suoalueille hyvin, sanoo Leppä.

Karut suot kannattaa molempien mielestä jättää itsekseen ennallistumaan

Jutussa haastateltujen tutkijoiden mukaan moni suometsä kannattaisi jättää ennallistamatta sen aiheuttamien päästöjen vuoksi. Onko tämän tiedon valossa järkevää tukea suometsien ennallistamista?

– Täytyy olla tarkkana, missä ennallistamistoimia on viisasta tehdä. Monin paikoin ennallistamisen hyödyt tulevat pitkällä viiveellä. Toisaalta meillä on sellaisia alueita, jotka ovat itsestään alkaneet ennallistua. Annetaan niiden olla ja ennallistetaan siellä, missä siitä saadaan paljon hyötyjä monimuotoisuusnäkökulmasta, mutta ei aiheuteta suuria ilmastohaittoja, sanoo Mikkonen.

– Näin varmasti osassa on. On tärkeää että kohteisiin valitaan oikeat toimenpiteet, ettei aiheuteta toisaalla ongelmia. Huonosti kasvavat karut suot kannattaa jättää luontaisesti ennallistumaan, sanoo Leppä.

Kuinka helppo ja yksinkertainen asia Kemeran jatkon muotoilu on?

– Kyllä siinä varmasti yhteensovittamista on. Ei ole tietenkään järkevää valtion taloudenhoitoa, jos toisella kädellä annetaan rahaa monimuotoisuuden lisäämiseen ja ilmastopäästöjen vähentämiseen ja toisella kädellä annetaan rahaa toimiin, jotka johtavat näiden tavoitteiden vesittymiseen. Se tiedetään, että turvemailla jatkuvasta kasvatuksesta saadaan paljon hyötyjä. Pitäisi miettiä, miten siihen siirtymistä voitaisiin tukea, sanoo Mikkonen.

– Eihän se helppoa ole. Sen takia sitä valmistellaan huolellisesti. Kestävän kehityksen peruselementit, taloudellinen, sosiaalinen ja ekologinen kestävyys huomioidaan siellä hyvin. Painotus tulee varmaan olemaan taimikoiden kunnon ja kasvun kohentamisessa. Sillä tavalla voidaan parhaiten varmistaa puun saatavuus ja hiilinielujen kehittyminen, sanoo Leppä.

Valtio on menneinä vuosikymmeninä merkittävästi tukenut ojittamista, joka nykytiedon valossa on ilmasto-ongelma. Miten ministerinä kommentoitte asiaa, onko ojittamisen tukeminen ollut virhe?

–Jälkiviisaasti voi todeta, että ojitettiin paljon alueita, joilla ei ikinä saavutettu haettua metsänkasvua. Toisaalta ojitus lisäsi joillakin alueilla kasvua merkittävästi. Nyt on tärkeää korjata tehtyjä virheitä siinä määrin kuin se tässä ajassa on järkevää, sanoo Mikkonen.

– Silloin on toimittu sen hetken tiedon varassa. Nyt pitää katsoa eteenpäin eikä taakse. Nyt toimitaan paremman tutkimustiedon varassa erilaiset alueet huomioiden, sanoo Leppä.

Voit keskustella aiheesta kello 23:een saakka!