Katri Saarikiven kolumni: Asuvatko mielessäsi oikeat ihmiset?

Seura vaikuttaa ajattelun laatuun. Lähimpiemme identiteetit, toimintatavat ja arvot muokkaavat omiamme, kirjoittaa aivotutkija Katri Saarikivi.

ystävyys
Katri Saarikivi
Juha Kivioja / Yle

Kenelle soittaisit keskellä yötä, jos olisit sairas tai peloissasi?

Harvardin kuuluisan seurantatutkimuksen (siirryt toiseen palveluun) johtajan Robert Waldingerin mukaan (siirryt toiseen palveluun) tällä kysymyksellä on selvitetty, millä tavalla sosiaaliset suhteet ja niiden puute vaikuttavat elämänkulkuun ja terveyteen. Hänen mukaansa ne vastaajat, jotka eivät keksineet ketään, olivat seurannassa onnettomampia ja myös suuremmassa riskissä sairastua.

Toistenkin tutkimusten (siirryt toiseen palveluun) mukaan koettu yksinäisyys on terveysriski. Se voi vähentää motivaatiota terveellisiin elintapoihin, heikentää palautumista ja aiheuttaa stressiä, mitkä lisäävät sairastavuutta.

Sosiaalisilla suhteilla on valtava rooli yksilön terveyden ja hyvinvoinnin kannattelijoina.

Mitä itse vastasit kysymykseen?

Ja jos pohdit, kenelle soittaisit, kuinka monta ihmistä keksit?

Useimmille tulee ensin mieleen perheenjäseniä. Sen jälkeen vasta ystäviä.

Tämä paljastaa suhteiden eräänlaisen tärkeysjärjestyksen elämässämme. Perimä ja perhesuhteet sitovat meitä luontaisesti enemmän yksiin kuin toisiin.

Mihin ystävää tarvitaan, eikö perhe riitä?

Yksi selitys löytyy eläinkunnasta. Tutkimusten (siirryt toiseen palveluun) mukaan muun muassa hevoset, koirat, norsut ja simpanssit muodostavat ystävyyssuhteita, ja nämä suhteet näyttävät parantavat eläinten selviytymistodennäköisyyksiä. Siitä on eläimelle etua, että on lähiperheen lisäksi yksilöitä, joiden kanssa jakaa työn, ajattelun ja tunteiden kuormaa.

Ihmisillä näyttäisi kuitenkin olevan muita eläimiä syvempi ystävänkaipuu.

Tuttujen ja tuntemattomienkin huomio ja hyväksyntä on tärkeää oman merkityksellisyyden kokemiselle. Sosiaalinen media tarjoaa ennennäkemättömän laajoja mahdollisuuksia tämän tarpeen tyydyttämiselle. Joskus se aika on niiltä lähimmiltä pois.

Seura vaikuttaa ajattelun laatuun, lähimpiemme identiteetit, toimintatavat ja arvot muokkaavat omiamme. Olemmeko vuorovaikutuksessa juuri niiden kanssa, joiden haluamme elävän mielessämme?

Aivoissa ystävyys näkyy tahdistumisena.

Ystäviksi valitaan usein, mutta ei aina, jollain tapaa itsen kanssa samankaltaisia. Voi myös olla, että ystävyys samankaltaistaa meitä. Aivoissa ystävyys näkyy tahdistumisena. Tuoreessa tutkimuksessa (siirryt toiseen palveluun) mitattiin toistensa tuntevien ihmisten aivojen reagoimista samaan videonpätkään. Mitä läheisempiä henkilöt olivat, sitä samankaltaisempaa oli aivojen tiedonkäsittely.

Läheisiä ystäviä meille ei kuitenkaan tyypillisesti montaa suoda. Lisäksi suomalaistutkija Jari Saramäen tutkimuksessa (siirryt toiseen palveluun) havaittiin, että läheisten ystävien määrä pysyy vakiona läpi elämän, mutta se, keitä nämä ovat, muuttuu. Joillakin kaikki parhaat ystävät saattavat vaihtua kokonaan, toisilla lapsuudessa syntynyt ystävyys kestää hautaan saakka.

Ystäviä voi valitettavasti menettää monella tavalla, läpi elämän. Tässä mielessä ystävyys on sukulaisuutta hauraampi, ja siksi vaalimista edellyttävä rakennelma.

Toisinaan täysin mitättömiltä tuntuvat asiat, kuten muutto lähirapusta parin kilometrin päähän, voivat hapertaa yhteyttä siinä määrin, että se katkeaa. Joskus ihmisten kiinnostuksen kohteet muuttuvat niin paljon, että samankaltaisuus häviää. Joskus elämässä on ruuhkaa, ja esimerkiksi työuupumus voi viedä voimat niin, että ihmissuhteiden ylläpidosta lipsuu.

Kuolema on näihin verrattuna tietysti erilainen ystävän menetys. Tämän sortin loppu ystävyydelle paljastaa väkevällä tavalla kyseisen ihmisen tärkeyden. Se voi auttaa myös yleisemmin ymmärtämään sitä, miten ystävyys meissä ilmenee.

Viimeinen viestini vähän aikaa sitten äkisti menehtyneelle ystävälleni kuului: ”Olet minulle tärkeä”.

Se, mitä siinä oikeasti lukee, on:

Olet osa minua.

Keskustelen kanssasi, kun et ole paikalla. Mietin, mitä ajattelisit toimistani, miltä sinusta tuntuisi, miten reagoisit. Ajattelen jotain älytöntä mielipidettäsi ja kiistelen kanssasi. Tallennan mieleeni hauskoja tapahtumia, joista haluan kertoa juuri sinulle. Kuvittelen, miten kertoisin, että saisin sinulta parhaat naurut.

Ystävä on sisäistetty toinen ihminen.

Ystävyys avaa keskustelun, joka saadaan päätökseen vasta, kun kummankin mieli hiljenee.

Ystävän kuollessa meistä katoaa se osa, joka hänessä on elänyt.

Rakas lukija, kuka sinulle saisi soittaa, jos olisi keskellä yötä sairaana tai peloissaan?

Katri Saarikivi

Kirjoittaja tutkii oppimisen, empatian ja vuorovaikutuksen aivoperustaa. Hän haluaa ymmärtää paremmin, ei olla oikeassa.

Ystävyydestä voi keskustella 15.03. klo 23.00 asti.

Lue myös:

Katri Saarikiven kolumni: Kehosi on lörppö

Katri Saarikiven kolumni: Potkaisisitko koiraa vai pesisitkö Suomen lipulla vessan? Arvoeroja voi mitata, mutta yhteisen löytäminen on sitäkin tärkeämpää