Tuleeko Tanskan ja Ruotsin katuväkivallasta arkipäivää meilläkin? Tämä alakulttuuri ei syntynyt ulkomailla, sanoo tanskalainen Rachid Moutiq

Ulkomaalaistaustaisten jengien tulo Tanskaan muutti katukuvaa. Jengiytymisessä ei ole kuitenkaan kyse etnisyydestä, asiantuntijat sanovat.

järjestäytynyt rikollisuus
Rachid Moutiq seisoo keskellä katua pysähtyneenä.
Kööpenhaminassa asuva Rachid Moutiq on nykyisin toimittaja, kirjoittaja ja stand up -koomikko.Jani Saikko / Yle

KÖÖPENHAMINA – Kun menin ostoskeskukseen, tarvitsin viisi kaveria mukaan, koska siellä oli muita maahanmuuttajaporukoita. Piti olla valmis joko juoksemaan karkuun tai tappelemaan.

Näin kuvaa tanskalais-marokkolainen Rachid Moutiq nuoruutensa todellisuutta næstvediläisessä lähiössä Tanskan Sjellannissa 2000-luvun taitteessa.

Tuohon todellisuuteen kuului väkivaltaa, katuja hallitsevia rikollisjengejä, rasismia ja traumatisoituneita uusia maahanmuuttajia, jotka etsivät turhaan paikkaansa yhteiskunnassa.

31-vuotias Moutiq kertoo lokakuisessa Kööpenhaminassa, että hänen nuoruuttaan leimasivat pelko ja ulkopuolisuuden tunne. Nuorisoporukkaan hän kuului suojellakseen itseään rasisteilta ja muilta nuorisojoukoilta. Ja he tappelivat.

Rachid Moutiq
Rachid Moutiq on kertonut julkisuudessa kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstään, joka diagnosoitiin vasta pari vuotta sitten. Alttius tautiin on perinnöllinen, mutta voimakas stressi tai kuormittava elämäntilanne voi laukaista sen. Jani Saikko / Yle

Moutiq varttui noin 40 000 asukkaan Næstvedissä alueella, jonka asukkaista neljännes oli maahanmuuttajia. Osan kavereista juuret olivat Lähi-idässä, osa oli kantatanskalaisia. Myös kantatanskalaisilla kavereilla oli jokin stigma, esimerkiksi alkoholistivanhemmat, Moutiq kertoo.

Moutiqin kaltaiset nuoret ovat nousseet viime vuosina otsikoihin Tukholman Rinkebyssä (siirryt toiseen palveluun), Kööpenhaminan Nørrebrossa ja monissa muissa Ruotsin ja Tanskan syrjäytyneissä, maahanmuuttajien asuttamissa lähiöissä, joissa yhteenotoista, katujengeistä ja muusta rikollisuudesta on tullut kasvava ongelma.

Moutiq irtautui tästä ympäristöstä, meni yliopistoon ja on nykyisin toimittaja, kirjoittaja ja stand up -koomikko. Myös monista muista hänen lähiönsä nuorista tuli kunnon työntekijöitä ja perheenisiä. Osan tie johti kuitenkin rikosten maailmaan ja myös vankilaan.

Suomen tulevaisuus?

Rikoksia tekevät nuorisoporukat ovat puhuttaneet myös Suomessa ja on pohdittu, alkaako meilläkin olla katujengejä Ruotsin ja Tanskan tavoin.

Keskusrikospoliisin mukaan Suomen nuorisojoukot eivät kuitenkaan vielä täytä katujengin määritelmää.

– Kun verrataan Ruotsin tai Tanskan tilanteeseen, meillä ei ole vielä lainkaan sellaista. Meillä on tietysti nuorison ryhmäytymistä, mutta vaatii enemmän, että voidaan alkaa puhua Europolin määritelmän mukaisista rikollisista katujengeistä, sanoo rikosylikomisario Christer Ahlgren KRP:stä.

KRP:n tiedusteluosaston rikosylikomisario Christer Ahlgren A-studion vieraana 26. elokuuta.
KRP:n tiedusteluosaston rikosylikomisario Christer Ahlgren A-studion vieraana 26. elokuuta 2019.Yle

Myös Moutiq kertoo kuuluneensa lähinnä tappelevaan poikajoukkoon, joka rikkoi ikkunoita, poltti roskakoreja ja sen sellaista. Vakavampia rikoksia hän näki vain sivusta.

Katujengi on sen sijaan Europolin määritelmän mukaan rakenteeltaan jäsentynyt rikollisryhmä, jolla on yhteinen tunnus, symboli, nimi tai säännöt. Tavoitteena on suoraan tai välillisesti vallata reviiriä.

Katujengit ovat järjestäytynyttä rikollisuutta, kuten esimerkiksi liivijengitkin.

Tutkimusten mukaan (siirryt toiseen palveluun) nuorisojengiin kuuluvalla on kuitenkin keskimääräistä suurempi riski tulla värvätyksi järjestäytyneeseen rikollisjengiin.

Katujengien väkivalta näkyy

Katujengit ovat Tanskassa usein maahanmuuttajataustaisia (siirryt toiseen palveluun), kun taas perinteiset liivijengit ovat kantatanskalaisempia.

Katujengien väkivalta näkyy katukuvassa enemmän kuin muiden rikollisjengien. Rikosten määrällä mitaten ne eivät kuitenkaan ole vakavin järjestäytyneen rikollisuuden muoto, kertoo Tanskan tilanteesta komisario Torben Svarrer. Hän johtaa vakavaa rikollisuutta torjuvaa Kööpenhaminan poliisin yksikköä.

Rikollisuuden volyymissa suurempia ovat perinteiset liivijengit. Yhteiskunnalle kalliimmiksi tulevat veroja kiertävät ja rahaa huijaavat järjestäytyneet talousrikolliset, "valkokaulusjengit".

Katujengit erottuvat muista rikollisryhmistä siinä, että ne ovat valmiita käyttämään väkivaltaa vaikka päivittäin. Muutkin jengit ovat valmiita väkivaltaan mutta eivät yhtä usein, Svarrer sanoo.

Katunäkymä Kööpenhaminan Nørrebrossa.
Tanska on edelleen turvallinen eikä maassa ole alueita, jonne poliisi ei voisi mennä, sanoo Torben Svarrer Kööpenhaminan poliisista. Kuva Nørrebron kaupunginosasta, joka on kärsinyt levottomuuksista.Jani Saikko / Yle

Suomen jengit kantasuomalaisia

Toisin kuin Tanskassa ja Ruotsissa Suomen järjestäytynyt rikollisuus on valtaosiltaan vielä hyvin kantasuomalaista, ytimenään perinteiset liivijengit. Tosin tilanne näyttää olevan muuttumassa, kertoo KRP:n Ahlgren.

Tanskassa ja Ruotsissa jengiläisillä on juuria muun muassa Lähi-idässä, Balkanilla, Meksikossa, Afrikassa ja Itä-Euroopassa.

Poliisin havaintojen mukaan Suomen liivijengit pyrkivät aluksi rekrytoimaan maahanmuuttajia, mutta ottivat myöhemmin heihin etäisyyttä todennäköisesti erilaisen toimintakulttuurin takia.

Suomi on kuitenkin menossa samaan suuntaan kuin Ruotsi ja Tanska, Ahlgren sanoo. Järjestäytynyt rikollisuus kasvaa, kovenee ja kansainvälistyy.

United Brotherhoodin liivi.
Suomen liivijengeistä esimerkiksi United Brotherhood on erittäin väkivaltainen ja väkivallastaan tunnettu, sanoo KRP:n Christer Ahlgren. Käräjäoikeus määräsi jengin vastikään väliaikaiseen toimintakieltoon, eikä se muun muassa saa enää käyttää tunnuksiaan.Poliisi

Rikokset lujittavat siteitä

Järjestäytyneeseen rikollisuuteen perehtynyt antropologian professori Henrik Erdman Vigh sanoo, että rikollisjengien houkutus on siinä, että ne tarjoavat syrjäytyneille ihmisille mahdollisuuden silloin, kun heidän asemansa yhteiskunnassa on hyvin heikko.

– Ne tuovat kunnioitusta ja arvokkuutta yhteiskunnan pohjalle juuttuneille, toteaa Kööpenhaminan yliopistossa työskentelevä Erdman Vigh.

Rachid Moutiq sanoo ymmärtävänsä lähiönuorten mellakoivia joukkoja, vaikka onkin irtautunut katujen maailmasta.

– Tunne yhteiskunnan ulkopuolella olemisesta, poliisin katseet, ihmisten katseista kuvastuva inho, hän selittää syitä nuorten käyttäytymiseen.

Tutkimukset osoittavat, (siirryt toiseen palveluun) että osattomuuden tunne on keskeinen tekijä sille, että nuoret ajautuvat rikollisiin jengeihin. Ne tarjoavat turvaa ja yhteenkuuluvuutta, ja yhteiset rikokset vahvistavat yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Rachid Moutiq kävelee keltaisen seinän vierellä.
Rachid Moutiq Nørrebrossa.Jani Saikko / Yle

Moutiqinkin asuinalueella Næstvedissä pitivät valtaa rikollisjengit. Kaikki tunsivat vähintään nimeltä niiden keskeiset hahmot.

Moutiqin mukaan hän ei koskaan tehnyt mitään niin rikollista, että siitä olisi joutunut vankilaan. Hän kuitenkin tiesi asioita, jotka olisi voinut ilmoittaa poliisille.

Täsmällisesti Moutiq ei halua näkemäänsä kuvata, mutta sanoo:

– Kun näin ihmisten ostavan veitsiä, kuulin ihmisten kuolleen Kööpenhaminassa tyhmistä syistä, aloin pelätä.

Hän yritti irtautua tästä maailmasta, mutta palasi, kun pelkäsi joutuvansa itse ongelmiin. Irti hän pääsi vasta, kun meni opiskelemaan Kööpenhaminaan.

– En enää tarvinnut suojelua.

Silti hän muistelee rikollisjengien johtajia lähes lämpimästi. Hänen mukaansa he ottivat alueella poliisin ja perheen roolin. He ratkoivat riitoja ja saattoivat esimerkiksi erottaa tappelevat nuorisojoukot toisistaan.

– Ne olivat vanhan tyylin jengejä, ne huolehtivat meistä. Oli huoletonta.

Ei etnisyys, vaan ulkopuolisuus

Katuväkivalta näyttäytyy Pohjoismaissa usein maahanmuuttajalähiöiden ongelmana, mutta professori Erdman Vigh korostaa, ettei kyse ole etnisyydestä, vaan syrjäytymisestä ja ulkopuolisuuden tunteesta.

Samaa sanoo KRP:n Ahlgren:

– Syrjäytyminen itsessään ei liity ollenkaan siihen, onko ihminen ulkomaalaistaustainen vai kuuluuko valtaväestöön.

kebab-kioski
Nørrebro on silmin nähden monikulttuurinen kaupunginosa.

Esimerkiksi 1960- ja 1970-luvuilla suuret määrät suomalaisia muutti Ruotsiin, mutta kaikille oli töitä. Sen jälkeen tuli maahanmuuttajia eri maista. Jossain vaiheessa töitä ei enää riittänyt, mutta maahanmuuttajia tuli yhä. Siitä alkoi syrjäytymisen kierre, Ahlgren selostaa maahanmuuttajuuden ja syrjäytymisen yhteyttä.

Suomessa pitäisikin hänen mukaansa huolehtia siitä, ettei syntyisi työttömien lähiöitä. Varoittavana esimerkkinä hän mainitsee Tukholman Rinkebyn. Siellä asuu liki 20 000 ihmistä, joista suuri osa on työttömiä. Työttömillä ei ole rahaa ja palvelut katoavat alueelta.

– Kun työtä haluavat eivät saa töitä, on aikaa hengailla ja miettiä, miten hankkia elintaso. Se luo hedelmällisen maaperän ryhmäytymiselle ja sen kautta jengiytymiselle. Kun jengiytyminen alkaa, mukaan tulee nopeasti huumekauppa, muu rikollisuus ja niiden lieveilmiöt, Ahlgren sanoo.

Henrik Erdman Vigh
Järjestäytyneeseen rikollisuuteen perehtynyt antropologian professori Henrik Erdman Vigh näkee yhtäläisyyttä äärioikeiston kannattajien ja katujengeihin liittyvien maahanmuuttajien välillä. Molemmissa on usein kyse ihmisistä, joilla ei ole ollut parhaat eväät elämässä, hän sanoo.Jani Saikko / Yle

Moutiqin mukaan heidän alueelleen Næstvedissä syntyi rinnakkaisyhteiskunta, jossa valtayhteiskunnan säännöt eivät päteneet.

– Kun tunnet, että yhteiskunta on sinua vastaan, kaikki on okei.

Moutiq uskoo, ettei tavallisilla ihmisillä rinnakkaisyhteiskunnan ulkopuolella ole aavistustakaan siitä, mitä katujen elämä on, miten paljon se pitää otteessaan tietyillä alueilla.

Myös muun muassa Tukholman Rinkebyssä on puhuttu (siirryt toiseen palveluun) rinnakkaisyhteiskunnasta. Sellaisen syntymisestä on varoiteltu Suomessakin (siirryt toiseen palveluun).

Erdman Vigh ei selitystä niele. Hän pitää rinnakkaisyhteiskunnan käsitettä jopa jossain määrin huolestuttavana.

ihmisiä kadulla
Katunäkymä Nørrebrosta.Jani Saikko / Yle

Hän huomauttaa, että jengit ovat osa yhteiskuntaa, jotain, jota yhteiskuntamme vaikuttaa synnyttävän.

– Useimmat ihmiset eivät halua kuulua jengiin, jos saavat muutoin mielekkään elämän.

Maahanmuuttajalla tuplaongelma

Myös maahanmuuttajatausta voi lisätä ulkopuolisuuden tunnetta, jos yhteiskunta ei kohtele maahanmuuttajia täysivaltaisina jäseninä. Siten syrjäytyneellä maahanmuuttajanuorella ongelma on kaksinkertainen verrattuna syrjäytyneeseen kantatanskalaiseen, Erdman Vigh huomauttaa.

Myös Moutiq on saanut kuulla kehotuksia mennä takaisin Marokkoon, vaikka hän on Tanskassa kasvanut kantatanskalaisen äidin poika.

– Tiedätkö, miten ulkomaalaiseksi tuntisin itseni Marokossa, hän kysyy.

Kun Tanskassakaan ei koe olevansa tanskalainen, tuntee itsensä ulkomaalaiseksi kahdessa maassa.

Moutiq ei syytä vain tanskalaisia. Hän huomauttaa, että myös maahanmuuttajat pyrkivät usein ylläpitämään lastensa ulkomaalaisen identiteettiä eivätkä halua integroitua. Moutiqinkin isä korosti pojalleen, että tämä on marokkolainen.

Suomenkin rikolliskulttuuri uhkaa muuttua

Tanskassa ja Ruotsissa rikollismaailma muuttui, kun sinne tuli ulkomaalaistaustaisia rikollisryhmiä.

Rikosylikomisario Ahlgren odottaa tilanteen muuttuvan radikaalisti myös Suomessa, jos meillekin rantautuu ulkomaalaistaustaisia jengejä.

Vuonna 2017 Suomeen jo rantautui (siirryt toiseen palveluun) hollantilaislähtöinen liivijengi Satudarah, joka värvää jäseniksi myös maahanmuuttajia. Poliisi kuitenkin onnistui pysäyttämään jengin ja sen jäsenet ovat pääosin vankilassa. Satudarahin Suomeen-tulosta oli päätetty Ruotsissa ja Hollannissa, ja Ahlgren uskoo jengin yrittävän uudestaan.

– Tanskaan Satudarah yritti rantautua monta kertaa, kunnes se lopulta onnistui ja sai vakiintuneen jalansijan. Sen jälkeen aukesivat portit muillekin ulkomaalaistaustaisia rekrytoiville jengeille. Silloin jengimaailmassa tuli valtava kulttuurimuutos.

Tanskassa uusien ulkomaalaistaustaisten ja perinteisempien jengien välille puhkesi konflikteja, joita on edelleen. Tanskalaiskomisario Svarrerin mukaan konflikteja on viime vuosina puhjennut lähes vuosittain. Jengit myös käyttävät ampuma-aseita.

Esimerkiksi viime syksynä Svarrerin yksikkö ja Fynin poliisi tekivät suuren ratsian, (siirryt toiseen palveluun) jossa pidätettiin toistakymmentä ihmistä ja takavarikoitiin yli 50 ampuma-asetta.

Torben Svarrer
Torben Svarrer johtaa Kööpenhaminan poliisin yksikköä, joka tutkii erityisen monimutkaisia rikostapauksia sekä rajat ylittävää rikollisuutta, muun muassa järjestäytynyttä rikollisuutta.Jani Saikko / Yle

Ja nyt Tanskassa on ollut myös Ruotsin malliin räjähdyksiä. Kööpenhaminassa sattui viime vuonna marraskuun alkuun mennessä 15 räjähdystä.

Tanska uskoo ainakin osan niistä kytkeytyvän Ruotsin järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Siksi maa otti loppuvuonna 2019 käyttöön rajatarkastukset.

Ruotsissa räjähdyksiä oli viime vuonna yli 250, (siirryt toiseen palveluun) mikä on yli 50 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Ilmiö on poikkeuksellinen, eikä tarkkaa syytä kasvulle tiedetä, mutta poliisi epäilee rikollisryhmien voivan käyttää niitä painostuskeinoina ammuskelun tapaan. (siirryt toiseen palveluun)

Suomeen ilmiö ei ole toistaiseksi levinnyt.

Osaako Suomi ottaa opiksi?

Ahlgrenin mukaan Suomen tulevaisuuden kannalta merkittävää on, miten täällä asuvat ulkomaalaistaustaiset pyrkivät itse järjestäytymään.

– Suomessa meidän perinteiset liivijengimme ovat saaneet touhuta aika lailla rauhassa. Niillä on ollut keskinäisiä sopimuksia, tilaa toimia ja toiminnalle kysyntää. Tietysti poliisi on heitä ahdistellut, Ahlgren sanoo.

Jos jengejä tulee lisää, voi tulla ahdasta. Se taas lietsoo konflikteja. Ulkomaalaistaustaisilla jengeillä voi myös olla erilaiset toimintatavat.

– Heidän taustansa, suhtautumisensa viranomaisiin ja perinteisiin jengeihin sekä väkivallan käyttö voivat olla sellaisia, mihin emme ole tottuneet, Ahlgren sanoo.

Suomen etuna on, että naapurissa on kaksi esimerkkiä, joista ottaa oppia ennaltaehkäisevästi, Ahlgren toteaa.

"Sinisilmäinen ei pidä olla"

Sekä Tanskassa (siirryt toiseen palveluun) että Suomessa (siirryt toiseen palveluun) on hankkeita, joissa autetaan syrjäytymisvaarassa olevia nuoria, jotta he eivät ajautuisi rikosten maailmaan sekä niitä, jotka pyrkivät irti jengistä. (siirryt toiseen palveluun)

Ahlgren kuitenkin korostaa, ettei pidä olla liian sinisilmäinen. Aina ei ole kyse pelkästään syrjäytymisestä.

Ahlgren huomauttaa, että esimerkiksi vuonna 2008 julkaistun hollantilaistutkimuksen mukaan tärkeimmät jengirikolliset eivät ole huono-osaisia. Sen sijaan heillä ei ole minkäänlaista halua olla lojaaleja yhteiskunnalle vaan he ovat lojaaleja jengille, klaanille tai perheelle.

Viranomaisten yritykset työskennellä perheenjäsenten kanssa rikollisen auttamiseksi lailliselle tielle eivät toimi, sillä perhe arvostaa rikollista toimintaa vähintäänkin sen tuottaman hyödyn vuoksi. Laiton toiminta on usein olennainen osa perheen elämäntapaa, Ahlgren lainaa tutkimusta.

Ei vastatulleiden ongelma

Syrjäytyminen ei ole niinkään vastatulleiden maahanmuuttajien kuin seuraavien sukupolvien ongelma, toteavat sekä Ahlgren että Erdman Vigh.

Tilastojen mukaan ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajat pärjäävät paremmin kuin toisen sukupolven, Erdman Vigh kertoo.

"Rakastamme Nørrebrota", lukee talon seinässä.
"Rakastamme Nørrebrota", lukee nørrebrolaisen talon seinässä.Jani Saikko / Yle

– Tämä on tanskalaisen valtion integraatio-ongelma, hän toteaa.

Moutiq korostaa, että ongelma ei ratkea niin kauan kuin se nähdään jonain Tanskaan muualta tulleena.

– Tämä alakulttuuri ei syntynyt Marokossa, se syntyi Tanskassa.

"Menetetty sukupolvi"

Moutiqin mukaan lähiöiden ongelma on niin suuri ja syvästi kytkeytynyt tanskalaisen yhteiskunnan kudelmiin, ettei sitä voi ratkaista yhden sukupolven aikana.

Hänen mielestään ponnistelut tulisi keskittää lapsiin, sillä oman sukupolvensa hän näkee kadotettuna sukupolvena.

– On paljon vakavasti traumatisoituneita ihmisiä, joilla ei ole resursseja työskennellä, joiden ainoat ystävät ovat olleet rikollisia. Mielestäni meidän pitäisi unohtaa heidät, he ovat valinneet tiensä.

Yksilötasolla moni voi toki irtautua, kuten Moutiq teki. Apuna oli huolehtiva äiti, joka vei häntä myös toisenlaiseen ympäristöön, ja mummola oli turvapaikka.

Vaikka Moutiq arvostelee koulun ja poliisin suhtautumista maahanmuuttajiin, tanskalainen yhteiskunta saa häneltä kiitosta.

– Olen nähnyt tanskalaisen yhteiskunnan kyvyn anteeksiantoon. Tämä on yksi parhaista yhteiskunnista.

Korjaus 1.3.2020 kello 10.05: Rinkebyn kaupunginosan asukasmäärä on alle 20 000, ei noin 100 000, kuten jutussa aiemmin kerrottiin.

Lue myös aiheesta aiemmin kirjoitetut jutut:

Rikosmaailmaan juurtui uusi ilmiö: Virolaiset ammattirikolliset junailevat "muuleja" Baltiasta Suomeen – tuloksena miljoonavahingot nettipetoksilla

KRP ennakoi moottoripyöräjengien välien kiristyvän ja kertoo, miksi niihin ajautuu jopa tavallisia perheenisiä: "On esimerkkejä, kuinka 50-vuotias saa jengiliivit päälleen"

Poliisi: Suomessa paljastuneet kokaiinin konttisalakuljetusyritykset merkki muutoksesta Euroopan järjestäytyneessä rikollisuudessa

Ruotsi naapuriensa hampaissa – Räjähdeiskua säikähtänyt Tanska pohtii rajatarkastuksia, Norja haluaa ruotsalaisen äärioikeiston kuriin

Uusimmat uutiset puhelimeesi

Lataa Yle.fi-sovellus