Suomen salaisin valiokunta kokoontuu bunkkerissa – sen työstä ei tiedetä juuri mitään

Tiedusteluvalvontavaliokunnan tehtävänä on vahtia, ettei tiedustelussa tehdä ylilyöntejä tai rikota ihmisten perusoikeuksia.

politiikka
Kyltti tiedusteluvaliokunnan kokoushuoneen ovessa.
Tiedusteluvalvontavaltuutettu on saanut tähän mennessä 11 tutkimispyyntöä.Hanne Salonen / Eduskunta

– Minä kutsun sitä vakoojavaliokunnaksi, vihreiden kansanedustaja Heli Järvinen tokaisee.

Hän on yksi uuden tiedusteluvalvontavaliokunnan 11:sta jäsenestä. Valiokunnan virallinen nimi on kieltämättä sanahirviö, joka voi johdattaa ymmärtämään sen tehtävät väärin.

Tiedusteluvalvontavaliokunnan puheenjohtajan Mika Karin (sd.) mukaan valiokunnan päätehtävä löytyy sen nimen keskeltä sanasta “valvonta”. Valiokunta ei tiedustele, vaan se on eduskunnan elin, joka valvoo tiedustelijoita. Se vahtii heitä yhdessä laillisuusvalvojien kanssa, joista keskeisin kumppani on tiedusteluvalvontavaltuutettu Kimmo Hakonen.

Viime kesäkuussa voimaan tulleet tiedustelulait avasivat siviilitiedustelua tekevälle Suojelupoliisille ja Puolustusvoimien sotilastiedustelulle aiempaa laajemmat toimivaltuudet.

Valtuuksien lisäämistä edelsi kiivas keskustelu ja epäily siitä, mitä kaikkea Supo ja sotilastiedustelu pääsevät uuden tietoteknologian avulla urkkimaan ja analysoimaan.

Voiko tavallisen kansalaisen yksilönsuoja vaarantua, kysyttiin.

– Ei se ollut mitään sairasta epäluuloa, vaan tervettä kriittisyyttä. Minä en luota mihinkään organisaatioon täysin varauksetta, en mihinkään. Kyllä kansanedustuslaitoksen suhde Suojelupoliisiin on oltava selkeä. Sillä pitää olla pelimerkit ja oikeudet, mutta myös tarkoin määritellyt vastuut, tiedusteluvalvontavaliokunnan jäsen Markus Mustajärvi (vas.) sanoo.

Tiedusteluvaliokunnan kokoushuone.
Eduskunnan tiedusteluvalvontavaliokunta vahtii tiedustelutoiminnan tarkoituksenmukaisuutta.Hanne Salonen / Eduskunta

Ihmisten perusoikeudet ja ihmisoikeudet haluttiin turvata. Niitä valvomaan luotiin tutkapari: tiedusteluvalvontavaltuutettu ja tiedusteluvalvontavaliokunta.

Tiedusteluvalvontavaltuutettu Kimmo Hakonen valvoo tiedustelutoiminnan lainmukaisuutta. Hänen tonttinsa poikkeaa muista erityisvaltuutetuista kuten esimerkiksi tietosuojavaltuutetusta tai tasa-arvovaltuutetusta. Uuden valtuutetun tehtävä on muita rajatumpi, mutta hän saa porautua siinä syvemmälle.

Tiedusteluvalvontavaltuutettu valvoo vain kolmea viranomaista eli Suojelupoliisia, Pääesikunnan tiedusteluosastoa ja Puolustusvoimien tiedustelulaitosta. Syvyys näkyy siinä, että tiedusteluvalvontavaltuutetun tarkastettaviksi tulevat kaikki tiedusteluviranomaisten menetelmien käyttöä koskevat ja tiedustelun suojaamiseen liittyvät päätökset.

Tiedusteluvalvontavaltuutettu voi käyttää työssään pitkälle omaa harkintaa.

Eduskunnan tiedusteluvalvontavaliokunta on puolestaan parlamentaarinen valvoja, joka vahtii tiedustelutoiminnan asianmukaisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta yleisemmällä tasolla.

Käytännössä se tarkoittaa sitä, että kaikki tiedusteluvalvontavaltuutetun saama yksityiskohtainen tieto ei tule valiokunnan jäsenten tietoon. Siksi valtuutetun omat havainnot ylilyönneistä tai rikkomuksista ovat valiokunnalle elintärkeitä.

– Valiokunnan kanssa pitäisi myös käydä käytännön tapauksia läpi, Mustajärvi toivoo.

– En tarkoita mitään tirkistelyä. Kerrottaisiin yleisesti, että henkilö A on toiminut näin ja siihen kiinnitettiin huomiota ja sitten viranomaiset toimivat näin. Tällainen prosessikuvaus selventäisi työkaluna meidän roolia.

Valtuutetulle jo 11 tutkimispyyntöä

Henkilö, joka epäilee, että häneen on kohdistettu tiedustelua, voi pyytää tiedusteluvalvontavaltuutettua tutkimaan häneen kohdistuneen tiedustelumenetelmän lainmukaisuuden.

Tiedusteluvalvontavaltuutetulle on tullut tähän mennessä 11 lähinnä tutkimispyynnöksi tulkittavaa kirjoitusta. Mitä ne ovat ja miksi ne on tehty, siitä ei valtuutettu kerro.

– Tutkimispyyntöjen tekijöiden suojaamiseksi ja valvonnan tehokkuuden turvaamiseksi en anna julkisuuteen tietoja tutkimispyyntöjen sisällöistä. Kun tiedustelutoiminnan osalta on rajoitettu myös asianosaisjulkisuutta, ei valtuutettu voi lähtökohtaisesti paljastaa edes tutkimispyynnön tekijälle itselleen, onko tämä mahdollisesti ollut tiedustelumenetelmän käytön kohteena.

Tiedusteluvalvontavaltuutetulla on myös erittäin tärkeä rooli seuratauuden lain sallimia lisävaltuuksia, joita tiedusteluviranomaiset voivat tapauskohtaisesti hakea oikeusistuimesta. Tiedusteluvalvontavaltuutetulla on läsnäolo- ja puheoikeus käräjäoikeuden istunnossa.

– Ainakin tässä uuden lainsäädännön soveltamisen alkuvaiheessa pyrin osallistumaan kaikkiin tiedustelumenetelmiä koskeviin tuomioistuinkäsittelyihin. Varsinkin alkuvaiheessa, kun voidaan tehdä sellaisia laintulkintalinjauksia, joilla saattaa olla vaikutusta pitkälle tulevaisuuteen, Hakonen kertoo.

Tiedustelutoiminnan osalta ovat salassa pidettäviä paitsi yksittäiset operaatiot myös tiedusteluviranomaisten suorituskyky. Sen vuoksi Hakonen ei voi myöskään antaa tietoja tuomioistuinkäsittelyiden lukumääristä.

Tiedusteluvalvontavaliokunnan kansanedustajajäsenet voivat vaikuttaa myös valtuutetun työhön ja saamaansa tietoon.

Heillä on oikeus saada tiedusteluvalvontavaltuutetulta valvontatehtäviensä hoitamiseksi tarvitsemansa selvitykset. Siten valiokunta voi vaikuttaa siihen, mihin valtuutetun toiminta suuntautuu.

Tiedusteluvaliokunnan kokoushuone.
Tiedusteluvalvontavaliokunta on perehtynyt syksyllä uuteen rooliin.Hanne Salonen / Eduskunta

Hommassa on hohtoa, mutta sen arki on tylsää

Tiedusteluvalvontavaliokuntaa voi hyvällä syyllä kutsua eduskunnan salaisimmaksi valiokunnaksi. Valtaosa sen kokouksista on pidetty maanalaisessa turvatilassa. Turvaluokitellut paperit, jos niitä on jaossa, on jätettävä huoneeseen lukittuihin kaappeihin.

Paperit, puhelimet ja Ipadit eivät ole paikalla viemässä kansanedustajien huomiota, kun he kuuntelevat vaikkapa Suojelupoliisin päällikköä Antti Pelttaria tai sotilastiedustelun päällikköä, kenraalimajuri Pekka Toveria.

Syksyn valiokunnan kokouksissa edustajia ovat perehdyttäneet uuteen rooliinsa alan ykkösvirkamiehet ja juristit sekä tiedusteluorganisaatioiden kerma.

– Listasta ei puutu enää kuin presidentti, hymähtää valiokunnan jäsen Pauli Kiuru (kok.).

Jäsenillä ei ole paperipinoja luettavana kuten muissa valiokunnissa. Työ on hänen mukaansa perustunut alusta pitäen enemmän kuulemiseen kuin lukemiseen.

Kiuru, niinkuin muutkin kansanedustajat kävivät läpi poikkeuksellisen selvitysprosessin. Tietosuojavaltuutettu tutki heidän kelpoisuutensa valiokuntaan suojelupoliisin tietojärjestelmästä. Odotukset valiokunnan roolista saattoivat olla korkealla, korkeammalla kuin miksi sen tehtävä yksittäisen kansanedustajan kannalta lopulta osoittautuu.

Vajaa puolivuotinen taival salaisessa valiokunnassa on ollut lähinnä uusien käytäntöjen opettelua, valvojakumppaneihin ja valvottaviin tutustumista. Valvojakumppaneita tai valvontaketjun osia ovat valtuutetun lisäksi oikeuskansleri, eduskunnan oikeusasiamies ja oikeusistuimet.

Bunkkeri, lukitut kaapit ja turvaluokitukset

Salamyhkäisyys varjostaa kaikkia uusia toimijoita valtuutetusta valiokunnan kansanedustajajäseniin. Vaitiolovelvollisuuden ja turvaluokitettujen tietojen takia heidän on vaikea löytää keskustelukumppania kaikelle kuulemalleen tai näkemälleen, paitsi toisensa.

– Tiedustelutoimintaan liittyvistä salassapitovelvoitteista johtuen työstä on mahdollista käydä julkista keskustelua vain hyvin yleisellä tasolla, tiedusteluvalvontavaltuutettu Kimmo Hakonen kirjoittaa Ylelle.

Valtuutetulla on vähän sellaisia keskustelukumppaneita, joiden kanssa voi käydä ammatillista keskustelua konkreettisista laintulkintakysymyksistä.

Varovaisuuden astetta kuvannee se, että Hakonen antoi vastauksensa tähän juttuun sähköpostilla “ aiheeseen liittyvien salassapitonäkökohtien vuoksi”.

Valiokunnan puheenjohtaja Mika Kari sanoo valiokunnan toimivan tehtävästään johtuen tietyllä tavalla aivan päinvastoin kuin muut avoimen eduskunnan valiokunnat.

– Asioiden julkisuus kulkee toisinpäin kuin muissa valiokunnissa. Normaalisti asiat ovat julkisia ellei valiokunta toisin päätä. Meillä kaikki on lähtökohtaisesti salaista paitsi ne asiat, jotka valiokunta erikseen päättää julkaista.

Käytävä eduskunnan neljännessä kerroksessa.
Tiedusteluvalvontavaliokunnassa käsiteltävät asiat ovat lähtökohtaisesti salaisia.Hanne Salonen / Eduskunta

Turvaluokitettuja papereita ja tietoa liikkuu myös muissa valiokunnissa, kuten puolustus-, ulkoasian- tai hallintovaliokunnissa. Niiden jäsenet voivat kertoa työstään eduskuntaryhmissä ja toisaalta saada sieltä evästyksiä tai yksityiskohtaisiakin ohjeita työhönsä.

Tiedusteluvalvontavaliokunta on tarkoituksella pieni, vain 11 jäsentä. Edustajat tulevat kaikista eduskuntapuolueista, vain yhden henkilön Liike Nyt puuttuu. Valiokunnan puheenjohtajan Mika Karin mukaan alkuvaiheen jälkeen yritetään miettiä, miten joukko voisi hengittää myös ulospäin, ei vain sisään.

Yksi julkisen keskustelun testi on keväällä julkistettava tiedusteluvalvontavaltuutetun kertomus, josta valiokunta tekee mietinnön. Siinä koetellaan miten avoimesti paitsi eduskuntasalissa, myös ylipäätään julkisuudessa voidaan puhua tiedustelusta ja sen valvonnasta. Kari toivoo, että keskustelu vähentää myös valiokunnan työhön liittyvää mystifiointia.

Toistaiseksi ohjakset ovat tiukalla. Tiedusteluvalvontavaliokunnan jäseniä on muistutettu tehtävän arkaluontoisuudesta. Omalle eduskuntaryhmälle ei voi jakaa tietoa valiokunnasta.

– Tämä on hyvin ainutlaatuista. Pitkälti on kyse siitäkin, että me valiokuntana opetellaan käytäntöjä ja etenkin julkisuuden ja salaisuuden välistä rajaa, missä se kulkee, sanoo Heli Järvinen.

Järvinen sanoo kuitenkin ymmärtävänsä, että alkuvaiheessa pidetään mieluummin suppeata kuin laajaa julkisuutta. Mikään ryhmistä ei ole toistaiseksi purnannut valiokunnan jäsenten vaitonaisuutta. Lörpöttelystä eli vaitolovelvollisuuden rikkomisesta on säädetty rangaistus.

Kansanedustajat lukivat salatut tiedot sanomalehdestä

Markus Mustajärvi on tottunut salaiseksi luokiteltuun tietoon puolustusvaliokunnassa.

– Siinä saa olla tarkkana joka suuntaan, ettei petä luottamusta.

Kokemus on kuitenkin tuonut arjen ironiaa sinänsä vakavaan touhuun.

– Muistan viime kaudelta tapauksen, kun meillä puolustusvaliokunnassa kerrottiin ehdottomalla vaitiolovelvollisuudella Itämeren turvallisuustilanteesta. Papereissa oli punainen leima. Seuraavan viikon alussa silloinen puolustusvoimain komentaja kertoi iltapäivälehdessä omalla nimellään ja kasvoillaan kaikki ne asiat, jotka valiokunnan jäsenille oli määrätty muutamaa päivää aikaisemmin luottamukselliseksi, salassapidettäviksi.

Mustajärvi, Kiuru ja Järvinen ovat yhtä mieltä siitä, että kansanedustajan pitää voida kertoa yleisellä tasolla tehtävästään salassapitovelvollisuutta loukkaamatta.

– Eihän kansanedustaja voi amputoida itseään, Mustajärvi sanoo.

Se ei ole kuitenkaan helppo rasti heistä kenellekään. Pitää olla äärimmäisen tarkkana sen suhteen, mistä tiedon on saanut.

– Joutuu miettimään, mistä jonkin asian on kuullut. Voin käyttää tietoa, jos se on esimerkiksi mietinnössä tai asiantuntijan suulla todettu julkisuudessa. Ongelmana on se, että kuulija voi ajatella, että olemme kuulleet siitä tässä valiokunnassa. Tässä pitää olla tarkkana. Pauli Kiuru kertoo kokemuksistaan.

Rooleja vasta haetaan

“Vakoojavaliokunnan” jäseniä saatetaan vetää hihasta kotikulmilla ja kysyä, mitä se Suomen salaisin porukka oikein tekee. Kansanedustajan vastauksen pitää olla helppotajuinen, jotta äänestäjä jaksaa kuunnella tiedusteluvalvontavaliokunnan nimeä pidemmälle. Heli Järvisellä on valmis vastaus. Se saattaa joidenkin mielestä olla aika korkealentoinen.

– Simppeli esimerkki on se, että olisi epäily siitä, että jokin korkea virkamies, ministeri tai presidentti vehkeilisi ulkovaltojen kanssa tavalla, joka ylittää hänen toimintansa laillisuuden.

Tai meidän pöydälle voisi viiveellä tulla sekin, jos saadaan tietää terroristihyökkäyksen suunnitelmasta Suomeen.

Suomalaisia puhuttaneen al-Holin leirin tilanteita on käsitelty hallinto- ja ulkoasiainvaliokunnassa, eivätkä ne valiokuntaneuvos Heikki Savolan mukaan kuulu uuden valiokunnan tontille.

– Vanhat valiokunnat hoitavat näitä perinteisiä tehtäviä. Tässä yritetään myös hakea sitä, ettei mennä sinne toisten hiekkalaatikolle sotkemaan vakiintunutta ja toimivaa eduskuntatyötä.

Tiedusteluvalvontavaliokunta on pantu vahtimaan, etteivät Supo ja sotilastiedustelu ylitä valtuuksiaan tai riko perusoikeuksia. Sen lisäksi valiokunnan jäsenillä on selvästi haluja saada alkuharjoittelun jälkeen myös laajempia tilannekatsauksia toivomistaan asioista. Suurimmat tiedustelun tulokset eivät kuitenkaan tule valiokunnan tietoon. Salaisuudet jäävät valtiojohdolle ja tiedustelijoille itselleen.