Miksi kansanedustajat voivat kaataa kollegansa syytteen? Pykälä on ollut olemassa pitkään, mutta siihen on turvauduttu vain kolme kertaa

Edellisen kerran eduskunta käsitteli kansanedustajan syytesuojaa 41 vuotta sitten.

kansanedustajat
Juha Mäenpää
Kansanedustaja Juha Mäenpää on kiistänyt STT:lle syyllistyneensä rikokseen.Mirva Ekman / Yle

Perussuomalaisten kansanedustaja Juha Mäenpään rikostutkinta on tiettävästi vasta neljäs kerta Suomen itsenäisyyden aikana, kun eduskunta äänestää suostumuksesta syytteen nostamiseen edustajaa vastaan.

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen on pyytänyt eduskunnalta suostumusta saada asettaa Mäenpää syytteeseen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Tapauksessa on kyse Mäenpään eduskunnassa pitämästä puheenvuorosta, jossa hän puhui ensin maahanmuutosta ja heti tämän jälkeen vieraslajien torjunnasta tavalla, joka rinnasti turvapaikanhakijat vieraslajeihin. Mäenpää on kiistänyt rikoksen.

Perustuslain mukaan kansanedustajan saa asettaa syytteeseen valtiopäivillä lausumiensa mielipiteiden johdosta vain, jos viisi kuudesosaa eduskunnasta antaa sille suostumuksen. Se tarkoittaa 200 edustajan parlamentissa 167 edustajaa.

Lain tarkoitus on suojata kansanedustajan toimintavapautta. Sen tarkoitus ei kuitenkaan ole asettaa kansanedustajaa rikosoikeudelliseen erityisasemaan muihin kansalaisiin verrattuna.

Pykälä on ollut voimassa käytännössä vuodesta 1906, mutta se haluttiin säilyttää, kun perustuslakia uudistettiin vuosituhannen vaihteessa. Monissa muissa maissa vastaavan kaltainen suoja on vieläkin tiukempi.

Asiantuntijoiden mukaan on vaikea määritellä mitään tiettyjä tapauksia, joita varten syytesuoja on laissa. Kyse on edustajan työn turvaamisesta yleisellä tasolla. Nyt pykälän soveltamisesta uusi esimerkki ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin.

Tällaisia tapauksia eduskunta on aiemmin saanut eteensä

Valtiosääntöoikeuden emeritusprofessori Mikael Hidén on käsitellyt Mäenpään tapauksen historiallisia edeltäjiä kirjassaan Juridiikkaa ja muotoja eduskuntatyössä (siirryt toiseen palveluun). Teoksen mukaan eduskunnalta on pyydetty suostumusta syytteen nostamiseen vain kolme kertaa Suomen itsenäisyyden aikana:

  • 1932: Tammisaaren pakkotyölaitoksen vartijat pyysivät oikeutta asettaa SDP:n edustaja Kaarlo Yrjö Räisäsen syytteeseen. Vartijoiden mielestä Räisänen oli hallitukselle esitetyssä kysymyksessä väittänyt pakkotyölaitoksen vartijoiden syyllistyneen virassaan törkeisiin rikoksiin, kuten kuolemaan johtaneeseen pahoinpitelyyn, kuolemantuottamukseen ja virkarikoksiin. SDP piti syytettä poliittisena. Suostumus sai taakseen 101 edustajaa, mutta ei vaadittavaa viiden kuudesosan enemmistöä.
  • 1947: Kokoomuksen kansanedustaja Lauri Järvi arvosteli valtiollisen poliisin toimintaa ja sen kalleutta. Erään liikemiehen mielestä Järvi oli lausunnossaan syyllistynyt herjaukseen eli kunnianloukkaukseen. Äänestyksessä vain murto-osa kansanedustajista antoi suostumuksensa syytteen nostamiseen.
  • 1979: SKDL:n kansanedustaja Mikko Ekorren kirjallisessa kysymyksessä arvosteltiin voimakkaasti erästä yhtymää. Yhtymä ja sen toimitusjohtaja halusivat viedä kansanedustajan käräjille herjauksesta. Perustuslakivaliokunta ehdotti pyynnön torjumista, ja eduskunta hyväksyi valiokunnan ehdotuksen ilman äänestystä.

Eduskunta ei ole siis Suomen itsenäisyyden aikana antanut kertaakaan suostumustaan syytteen nostamiseen kansanedustajaa kohtaan.

Mäenpään syytteellä on hyvin todennäköisesti sama lopputulos: perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho on jo hyvissä ajoin ilmoittanut puolueen vastustavan syytettä. Perussuomalaisten äänet riittävät syytteen kaatamiseen, vaikka kaikki muut puolueet äänestäisivät toisin.

Mainitun kolmen tapauksen lisäksi eduskunnalta on pyydetty kaksi kertaa lupaa edustajan pidättämiseen. Vuonna 1930 eduskunta antoi luvan pidättää kolme edustajaa, joita epäiltiin valtiopetoksen valmistelusta. Vuonna 1947 se puolestaan esti niin sanotussa asekätkentäjutussa epäillyn edustajan pidättämisen.

"Tässä olisi hyvä hakea rajoja, että mitä saa sanoa"

Oikeusoppineet korostavat, että lain tarkoituksena ei ole antaa eduskunnalle valtaa arvioida siitä, onko edustaja syyllistynyt rikokseen. Vaikka myöntymys syytteen nostamiseen tulisi, valtakunnansyyttäjä voi silti jättää syytteen nostamatta.

– Eli tässä eduskunta ei tee oikeudellista arviota, vaan voi ainoastaan murtaa parlamentaarisen immuniteetin yksittäisen edustajan kohdalla, Turun yliopiston oikeustieteen professori Veli-Pekka Viljanen sanoo.

Joka kerta kun eduskunta on aiemmin äänestänyt edustajansa syytesuojasta, asiaa on käsitelty ensin perustuslakivaliokunnassa. Tämä olisi tärkeää nytkin, painottaa valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen Helsingin yliopistosta.

– Tässä olisi hyvä hakea rajoja, että mitä kansanedustaja siellä Arkadianmäellä saa sanoa. Perustuslakivaliokunnan kannanotto voisi tuoda esiin tätä ulottuvuutta, hän sanoo.

"Antaa viestin kuin lainsäädäntö ei olisi niin tärkeä"

Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio sanoo ymmärtävänsä, miksi kansanedustajan koskemattomuutta koskeva pykälä on edelleen perustuslaissa. Sen tehtävä on suojata eduskunnan toimintaa.

– Mutta jos valtakunnansyyttäjä pyytää oikeutta nostaa syyte, eikä eduskunta sitä anna, niin jollakin lailla se antaa viestin kuin lainsäädäntö ei olisi niin tärkeä. Kyllä siinä minusta aavistuksen verran loukataan eduskunnan arvovaltaa, hän sanoo.

Nuotio muistuttaa, että vaikka perustuslain 30. pykälässä suojataan kansanedustaja syytteeltä, sitä edeltävässä pykälässä kansanedustaja velvoitetaan noudattamaan oikeutta ja totuutta.

Perustuslain pykälä kansanedustajan koskemattomuudesta liittyy vain edustajan toimimiseen valtiopäivillä. Muissa tapauksissa edustaja voi joutua syytteeseen samalla tavalla kuin kuka tahansa muukin.

Lue myös:

Valtakunnansyyttäjä pyytää eduskunnalta lupaa asettaa perussuomalaisten Juha Mäenpää syytteeseen – Jussi Halla-aho: Tulemme estämään syyteoikeuden

Lähteet: Mikael Hidén: Juridiikkaa ja muotoja eduskuntatyössä. Eduskunnan kanslian julkaisu 3/2015