Monikielisyyttä ja väkivallan teemoja – Kaija Saariaho ja Sofi Oksanen kertovat uudesta Innocence-oopperastaan: "Täydennämme hyvin toisiamme"

Innocence-ooppera on kahden valovoimaisen suomalaistaiteilijan yhteistyön hedelmä, joka on prosessina kestänyt useita vuosia.

oopperat
Kaija Saariaho ja Sofi Oksanen kertovat uudesta Innocence-oopperastaan
Kaija Saariaho ja Sofi Oksanen kertovat uudesta Innocence-oopperastaan

Suomen kansainvälisesti menestyneimpiin ja arvostetuimpiin taiteilijoihin kuuluvien säveltäjä Kaija Saariahon ja kirjailija Sofi Oksasen ensimmäinen yhteinen projekti ulottuu lähes vuosikymmenen taakse.

Vuonna 2011 kaksikko toteutti Jyväskylässä sanoja ja musiikkia yhdistävän projektin, ja varsin pian tämän jälkeen Saariaho ehdotti Oksaselle libreton tekemistä oopperaan.

– En osannut edes haaveilla tällaisesta mahdollisuudesta, joten olin siitä pelkästään ilahtunut. Kaijan musiikki teki minuun vaikutuksen jo 2000-luvun alkupuolella, jolloin ystäväni soitti sitä minulle C-kasetilta, Oksanen muistelee.

Myös Saariaholla on Oksasesta paljon hyvää sanottavaa.

– Sofin kirjoitustyyli ja tapa luoda kirjallista muotoa ja draamaa on toisaalta hyvin älykäs, mutta toisaalta siinä on vahvaa myötätuntoa henkilöitä kohtaan. Ajattelin, että tällainen tyyli voisi olla oopperassa kiinnostava. Täydennämme hyvin toisiamme ja yhteistyömme on sujunut hyvin.

Oksanen sai libreton valmiiksi vuonna 2016, jonka jälkeen Saariaho aloitti Innocencen täysipäiväisen säveltämisen.

– Olemme olleet yhteyksissä mitä ihmeellisimpiin vuorokaudenaikoihin, jos muutoksiin on ollut tarvetta. Kun olen ollut keskellä luovaa prosessia ja jonkin sanan tiimoilta on pitänyt päästä eteenpäin, olen saanut Sofilta vastauksia todella nopeasti, Saariaho kertoo.

Kaija Saariaho, Sofi Oksanen
Kaija Saariaho ja Sofi Oksanen Suomen kansallisoopperassa 25.1. 2020. Jussi Mankkinen / Yle

Libreton tekemisen haaste ja ihanuus

Sofi Oksasen Puhdistus-menestysromaanista tehtiin oopperaversio vuonna 2012, mutta tuolloin libreton kirjoitti teoksen säveltäjä, virolainen Jüri Reinvere. Innocence on siis Oksasen uran ensimmäinen libretto ja pieni askel tuntemattomaan.

– Kirjailijan näkökulmasta ooppera on äärimmäisen kiinnostava taidelaji. Tunteet ja tarinat ovat suuria, mutta tekstiä on vähän, mikä on libreton haaste ja samalla myös ihanuus – mahdollisimman pieneen merkkimäärään pitäisi saada mahdutettua mahdollisimman iso tarina.

– Esimerkiksi romaanin kohdalla voi olla tehokkaampaa jättää joku asia pois, kun taas ooppera kutsuu esittämään suuria tunteita, mikä ei tässä yhteydessä tunnu kuitenkaan lainkaan banaalilta.

Ooppera on ollut Oksaselle tuttu taidemuoto jo lapsesta saakka.

– Perheemme vieraili usein Moskovassa, jossa oopperatarjonnasta ei ollut pulaa, toisin kuin kotikaupungissani Jyväskylässä. En ole koskaan ajatellut, että ooppera olisi minulle jotenkin henkisesti kaukainen asia, tai että en missän nimessä haluaisi sitä mennä kuuntelemaan ja katselemaan.

– Oopperalla voi taidemuotona olla hieman eksklusiivinen maine, mikä on mielestäni turhaa. Musiikki on siinä mielessä loistava asia, että se ohittaa kielen ja kulttuurin rajat: siitä ei tarvitse tietää etukäteen mitään, sen voi vain ottaa vastaan. Musiikki koskettaa sydäntä samalla tavalla niin Argentiinassa kuin Suomessakin.

Innocencen kohdalla herää tietenkin kysymys, miksei Oksanen muokannut librettoa jo jostakin olemassa olevasta teoksestaan.

– Sellainen ei välttämättä olisi kiinnostanut minua. Toisaalta minulla ei myöskään ole teosta, joka olisi vastannut asioita, joita Kaijalla oli mielessään.

Kaija Saariaho
Kaija SaariahoJussi Mankkinen / Yle

Monikielisyyden vaikutusta identiteettiin

Innocencen työnimenä oli alun perin Fresko, mikä viittaa siihen, että teoksessa tapahtuu paljon ja monikerroksisia asioita.

Kaija Saariahon mukaan Innocence alkoi muotoutua samoihin aikoihin kuin hänen edellinen oopperansa, kamarimusiikillinen kudelma Only the Sound Remains (2015).

– Halusin alusta lähtien ryhtyä luomaan jotakin sellaista, mitä en koskaan aiemmin ole tehnyt ja jossa draama-ajattelu olisi hyvin erilaista – että Only the Sound Remainsin pienimuotoisuus tulisi esille moninkertaisena.

Japanilaisiin nō-näytelmiin pohjautuvaa Only the Sound Remainsia värittivät muun muassa kantele ja kontratenori, ja myös Innocencessa Saariaho pyrkii hakemaan musiikilliselle ilmaisulleen uusia ulottuvuuksia.

Yhteensä teoksessa on mukana kolmetoista henkilöä, mikä viittaa myös Leonardo da Vincin Pyhä ehtoollinen -maalaukseen: ihmiset ovat tässä ja nyt, mutta aiemmin on tapahtunut jotakin ja myöhemmin tulee jotakin tapahtumaan. Kuuden varsinaisen oopperalaulajan lisäksi Innocencessa esiintyy suomalainen kansanlaulaja sekä ääntä eri tavoin tuottavia näyttelijöitä.

– Mukana on puhelaulua ja erilaisia puhetapoja. Tämä on minulle uusi tapa yhdistää ihmisääntä musiikkiin, Saariaho kertoo.

Puhelaulu ja -tavat nivoutuvat Innocencen tematiikkaan, joista yksi on monikielisyys.

– Lähtökohtana on ollut se, kuinka monikielisyys vaikuttaa ihmisen identiteettiin ja siihen, kuinka tämä näkee ja kokee maailman. Toisena universaalina ja ajankohtaisena teemana on väkivallan vaikutus – sekä yhteiskunnan että yksilön tasolla, Sofi Oksanen toteaa.

Koska oopperan nimenä on Innocence, siinä käsitellään myös viattomuuden käsitettä.

– Ryhdyin pohdiskelemaan viattomuuden aikaa ja sen menettämistä. Jokaisella henkilöllä on oma viattomuuden aikansa, Oksanen jatkaa.

Sofi Oksanen
Sofi Oksanen Jussi Mankkinen / Yle

Elävät esitykset ovat tulevaisuuden vetonauloja

Vaikka moni yksittäinen aaria on sementoitunut populaarikulttuurin kaanoniin, kokoillan oopperaesitykset eivät ole tavoittaneet kansan syviä rivejä. Sekä Sofi Oksasen että Kaija Saariahon mielestä tämä on harmi.

– Jos haluaa kokea huipputeknologiaa, voi katsella 3D-laseilla Star Warsia. Mutta jos haluaa nähdä, kuinka tämän päivän taidelajit yhdistyvät toisiinsa, kuinka elävä orkesteri laulajineen esiintyy ja kuinka tämä kaikki tapahtuu siinä ihan edessäsi, pitää mennä oopperaan. Ooppera on läsnäoloa eikä siitä siksi pitäisi puhua elitistisenä taidelajina. Ja jos raja päästä katsomaan oopperaa on lipun, pitäisi siihen löytää ratkaisu, Saariaho toteaa.

Oksanen kokee asian samalla tavalla.

– Kirjallisuudesta puhutaan auringonlaskun alana, vaikka tarinat sinänsä eivät ole kuolemassa tai katoamassa minnekään. Jokainen oopperaesitys on ainutlaatuinen ja luulen, että tällaisten elävään kontaktiin ja kokemukseen perustuvien esitysten suosio kasvaa kasvamistaan – kuin että ne olisivat kirja-alan tavoin pökertymässä jonnekin nurkkaan.

Innocencen kantaesitys on heinäkuussa Ranskan Aix-en-Provencessa, jossa sen johtaa Susanna Mälkki. Suomen kansallisoopperassa Innocence nähdään ensi vuoden tammikuussa.