Aivoyhdistys huolissaan neurologian ja vaativan kuntoutuksen osaston supistamisesta – "Ei voi olla vaikuttamatta hoitoon"

Soite aikoo siirtää henkilöresurssia muihin yksiköihin, joissa tarvitaan lisäväkeä. Toisaalta uuden yksikön hoito on niin hyvää, että hoitojaksot ovat lyhentyneet.

Soite
Kuvassa sairaalakyltti
Heini Holopainen / Yle

Keski-Pohjanmaan aivoyhdistys on hyvin huolissaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soiten suunnitelmasta supistaa vuoden toiminutta neurologian ja vaativan kuntoutuksen osastoa.

Aikomuksena on vähentää viisi vuodepaikkaa 27:stä, myös hoitajien määrä vähenisi saman verran.

– Se kuulostaa hyvin hämmentävältä. Mukana on hämmennys ja ihmetys: Tämä ei voi olla totta. Sitä kautta tulee myös kiukkua, sanoo yhdistyksen puheenjohtaja Teija Immonen.

Osastolla hoidetaan esimerkiksi aivovaltimotukoksesta, aivoverenvuodosta ja niiden aiheuttamista halvauksista kärsiviä. Joukossa on myös esimerkiksi kolaripotilaita.

Immonen korostaa, ettei ole nähnyt suunnitelman taustalla olevia papereita tai perusteluja. Hän sanoo silti, että karsimisella on väistämättä seurauksia.

– Se vaikuttaisi merkittävästi hoidon laatuun. En usko, että se voi olla vaikuttamatta hoitoketjuun.

Väkeä tarvitaan muualla

Soiten mukaan osaston toiminta ei vaarannu. Käyttöaste on ollut odotettua matalampi ja toisaalta tehokkaan kuntoutuksen ansiosta potilaat ovat myös kotiutuneet aiempaa nopeammin. Se on vähentänyt osastohoidon tarvetta.

Muutos mahdollistaa myös sen, että resurssia siirretään sinne, missä sitä tarvitaan kipeämmin: viisi henkilötyövuotta siirtyvät esityksen mukaan muun muassa radiologiaan, osasto 9:lle ja 116 117 -palvelun kehittämiseen.

Näin saadaan hoidettua lisätyövoiman tarve niissä ilman kustannusten kasvua. Osastopaikkojen vähentämisestä lasketaan saatavan 150 000 euron säästö.

Moniammatillisuus auttaa kuntoutumisessa

Aivoyhdistyksen puheenjohtaja Teija Immonen pitää neurologian ja vaativan kuntoutuksen osaston etuna moniammatillisuutta, jonka ansiosta potilas saa nopeasti kaiken tarvitsemansa avun.

– Siellä on fysiatria, kuntoutus, psykiatria, sosiaalipuoli – hoitopolku on olemassa. Siinä kohdalla kun elämä on mennyt päälaelleen, pitää olla tosi terve jaksaakseen sen rumban.

Osaston ansiosta kuntoutus voidaan aloittaa ajoissa ja perheyhteisö pääsee mukaan, Immonen sanoo.

Yksikkö on hänen mielestään myös imagokysymys: ylpeyden aihe kaupungille ja keskussairaalalle. Hän ei usko, että karsiminen toisi Soitelle ainakaan säästöä.

– Itse mietin siltä kannalta, että mikä on hinta, kun ihminen tippuu hoitoketjusta. Kenenkään meistä aivoilla, kävelyllä tai puheella ei ole hintalappua. Kukaan ei valitse sairautta tai tapaturmaa. Yhä nuoremmat, työikäiset sairastuvat ja elämä menee totaalisesti sekaisin. Että he pääsevät hyvään hoitoon ajoissa, mahdollistaa heidän paluunsa yhteiskunnan tuottaviksi jäseniksi ja toimintakykyisiksi.

Vuosi on Immosen mielestä myös liian lyhyt aika tehdä merkittäviä supistamisia. Siksi hän toivoo malttia ja toiminnan jatkamista nykyisellään.

– Annetaan osaston näyttää kyntensä, hyväkään ei ole kerennyt vielä tulla näkyväksi. Tämä tuntuu kovin lyhytnäköiseltä.

Soite suunnittelee vuoden ikäisen osaston supistamista, osa työntekijöistä pelkää vakavampien neurologisten potilaiden hoidon kärsivän