Ensimmäinen koetus

Edessä on vuorokausi metsässä. Noin 100 Kainuun prikaatin alokasta valmistautuu ensimmäiselle leirille.

Aamu kahdeksalta alokkaat jäpittävät jakkaralla selkä suorana odottaen käskyjä. Armeijaa on takana kaksi viikkoa.

Tuoretta varusmiestä voi alkaa hajottaa jo ensimmäisen leirin aikana, erityisesti jos ei ole tottunut kuriin, kylmään ja ryhmässä työskentelyyn.

Monet varushenkilöistä eivät ole koskaan aiemmin yöpyneet teltassa. Siksi aluksi heitä ohjeistetaan tarkasti ja huolehditaan, että kaikki tarvittava on pakattu mukaan.

Viimein päästään ryhmittäytymään ja odottamaan kuljetusta metsään.

Sitten lyhyt ajomatka maastokuorma-autolla, ja alokkaat saapuvat metsään.

Seuraavia käskyjä odotellaan lähes tunnin verran. Vaikka pakkasta on vain muutama aste, alokkaille alkaa tulla nopeasti kylmä. Vilhelmi Koivisto liikkuu pysyyäkseen lämpimänä.

Ei tämä ole ihmisen paikka.

Joel Kinnunen,18.

Joel Kinnunen on kuitenkin lähtenyt ensimmäiselle leirille avoimin mielin, vaikka eilinen marssi tuntuu jaloissa.

Ensimmäisen metsäleirin tavoitteena on oppia selviytymisen perustaitoja. Tulenteko on yksi niistä.

Ryhmänjohtaja opettaa, että halot saa syttymään parhaiten, kun niihin vuolee kiehisiä.

Tuli saadaan syttymään viidessä minuutissa.

Ai että on muuten viimeisen päälle, ollaan me kyllä ammattimiehiä.

Sitten pakit ja luhat esiin. Viimein on lounaan aika.

Lounaallakaan ei kuitenkaan saa hengähtää. Ruoka jaetaan tehokkaasti ja nautitaan nopeasti.

Tänään varushenkilöt täyttävät mahansa kanapastalla, näkkileivällä ja kuumalla mehulla.

Jokainen etsii itselleen puun, jonka juureen he istahtavat syömään.

Pian on aika pystyttää teltta. Välineet kannetaan sopivaksi katsotulle paikalle, ja sitten alkaa alustan lapiointi.

Haluaako joku ottaa lapion.

Mää oon lapioinut jo ihan tarpeeksi.

Suuren puolijoukkueteltan kasaaminen ei ole aivan helppoa ensikertalaisille.

Yksikään kiila ei saa hukkua hankeen tai sitten niitä etsitään täällä kaksi tuntia.

Ryhmänjohtaja Aku Rissanen

Muutaman yrityksen jälkeen homma alkaa kuitenkin sujua.

Viimein kaminakin saadaan pystyyn.

Työn jälki ja tehokkuus ei kuitenkaan kelpaa ryhmänjohtajalle, joten teltta puretaan ja koko homma aloitetaan alusta.

Uusi yritys. Muilla ryhmillä teltta on jo pystyssä.

Asteikolla yhdestä kymmeneen nyt kylmä on kuusi.

Jere Keränen

Hämärä hiipii kolmen jälkeen iltapäivällä.

Seitsemän aikaan illalla varushenkilöt saavat seuraavan lämpimän ruoan, ja se nautitaan pilkkopimeässä.

Seuraavaksi yliluutnantti haastattelee jokaisen vuorollaan auton etupenkillä ja kyselee miten kukin haluaisi jatkaa palvelustaan.

En tiedä, paljonko aamuja on jäljellä. Toivoisin selviäväni puolella vuodella.

Jere Keränen

Illan aikana opetellaan myös teltan valaisuun käytettävän myrskylyhdyn käyttöä.

Yhdeksän jälkeen illalla teltassa saa vielä iltapalaa, tarjolla on vaaleaa leipää meetvurstilla ja jogurttia.

Pian kaikki kömpivät makuupusseihinsa – paitsi kipinävuorossa oleva, joka jää vahtimaan lähiympäristöä ja pitämään kaminaa lämpimänä.

Täällä on niin kylmä, että en voi lähteä edes kuselle.

Tekijät

Toimittaja

Johanna Laakkonen

Kuvaajat

Elisa Kinnunen, Timo Sihvonen

Lähteet

  • Juttua varten on haastateltu Kainuun prikaatin kapteenia Ville Viinikaista.

Julkaistu 6.2.2020