Revontuliaktiivien avulla on löytynyt uusi, harvinainen revontulityyppi taivaalla – myös kansainvälinen media kiinnostui

Avaruusfysiikan professori Minna Palmrothin mukaan löytö on hyvin harvinainen: "Tähän mennessä olemme löytäneet näitä vain kourallisen. Kaikki helpot on jo löydetty."

revontulet
Suomalaiset revontuliharrastajat bongasivat ja nimesivät uuden revontuli-ilmiön
Suomalaiset revontuliharrastajat bongasivat ja nimesivät uuden revontuli-ilmiön

Suomalaiset revontuliharrastajat ovat tehneet historiaa.

Ensimmäistä kertaa koko maailmassa harrastajien havaintojen ja sitä selvittäneen tieteellisen tutkimuksen pohjalta on kyetty mallintamaan ja nimeämään täysin uusi revontulityyppi. Se nimettiin dyyneiksi.

Avaruustieteen professori Minna Palmroth on löydöstä innoissaan. Uusi revontulityyppi julkaistiin tänään kello 6.00 aamulla tieteellisen julkaisun lähtöjuttuna. Sitä ennen ei saanut hiiskua, mutta heti sen jälkeen alkoi mediarumba.

– Myös kansainvälinen media on kiinnostunut tästä. Juttua on jo brittilehdissä ja Yhdysvaltain lehdistössä. The Guardian (siirryt toiseen palveluun) teki hyvän jutun, ja tänään minulla on myös puhelinhaastattelu BBC:lle, Palmroth kertoo.

Palmroth huomauttaa puhelimessa, että Kanadassa samantyylinen tapaus sai paljon mediahuomiota muutama vuosi sitten, mutta Steveksi nimetty (siirryt toiseen palveluun) revontuli ei lopulta ollutkaan revontuli. Sitä ei siis lasketa.

"Mitäs nämä raidat ovat, voitko selittää?"

Taivaan dyynit syntyivät seuraavasti:

Palmroth alkoi saada harrastajilta kuvia erikoisesta revontulesta parin viime vuoden aikana. Niissä taivaan tuli näytti aaltoilevan vihreänä kuin oikeat aallot tai dyynit.

– Harrastajat lähettivät minulle kuvia ja kysyivät, mitäs nämä raidat ovat, voitko selittää. Siitä se sitten lähti. Yhdessä me aloimme selvittää, mistä on kyse.

Palmroth ja harrastajat olivat tulleet tutuksi. Avaruusfyysikolla oli ollut tapana vastata facebookryhmässä harrastelijoiden kysymyksiin revontulien fysiikasta. Sitten tuli kirjaprojekti Revontulibongarin opas, jota varten harrastajat lähettivät kuvia erilaisista revontulista. Tuhansia kuvia käytiin läpi ja luokiteltiin kirjaa varten.

Kirjaa tehdessä tälle yhdelle ei vain tahtonut löytyä nimeä ja oikeaa kategoriaa. Niinpä Palmroth jätti epätavallisen revontulityypin myöhemmäksi, Helsingin yliopistontiedotteessa kerrotaan.

– Se havaittiin itseasiassa ensimmäistä kertaa jo vuonna 2015, mutta minun tietoisuuteen tämä tuli vuonna 2018 Laitilassa ja Ruovedellä otetuissa kuvissa.

– Mutta uusi muoto ei synny pelkästään havaintojen pohjalta, vaan se täytyy selittää myös tieteellisesti.

Palmrothin johtama työryhmä ryhtyi hommiin. Se ei ollut helppoa, koska kyseinen revontuli-ilmiö näkyy satelliiteille ja laitteille hankalassa paikassa revontulivyöhykkeellä. Se on Palmrothin mukaan myös yksi planeettamme vähiten tutkituista paikoista.

Hankaluudesta huolimatta uusi revontuli saatiin tunnistettua.

Tieteen jälkeen kansalaistieteilijät saivat kunnian kovasta työstään. He saivat nimetä revontulityypin. Se nimettiin dyyneiksi.

Avaruusfysiikan professori Minna Palmroth.
Avaruusfysiikan professorin Minna Palmrothin ryhmä on kehittänyt maailman parhaan avaruussäämallin. Palmroth kertoi Ylen aamu-tv:ssä, miten Suomi on noussut alan kärkimaaksi.Yle

Kaikki helposti havaittavat revontulet on jo löydetty

Palmroth pitää uuden revontulityypin löytymistä hyvin merkityksellisenä.

– Se on ainutlaatuinen. Koskaan aiemmin suomalaiset harrastajat eivät ole löytäneet kokonaan uutta revontulimuotoa. Itse asiassa kansainvälisetkään harrastajat eivät ole, Palmroth sanoo.

Kanadan Steveä ei lasketa, koska se ei tosiaan ollutkaan revontuli.

Myös itse revontulityyppi on Palmrothin mukaan harvinainen.

– Tähän mennessä olemme löytäneet vain kourallisen vastaavia. Ja tällaista tapahtuu ehkä kerran kymmenessä vuodessa. Kaikki helposti havaittavat revontulityypit on jo löydetty, mutta harrastajat ovat kunnostautuneet näiden uusien etsimisessä.

Tutkimus ehdottaa, että kyse on harvinaisesta ilmiöstä, jota kutsutaan happiatomien vuoksiaalloksi.

– Ehdotamme, että revontulen muoto johtuu ilmakehän happitiheyden vaihteluista. Se kohta, missä happea on paljon, sillä kohdalla revontulivaloa tulee paljon. Ja samoin se kohta, missä happea on vähemmän, myös revontulivaloa tulee vähemmän, Palmroth sanoo.

Taivaan dyynit ovat bongattavissa lokakuussa

On monia muitakin syitä, miksi Palmroth pitää tapausta ainutlaatuisena. Esimerkiksi tieteellinen julkaisu, AGU100 (siirryt toiseen palveluun), jossa tapaus tänään tuli ilmi, ei siihenkään pääsy ole kiveenhakattua.

– Kyseinen lehti julkaisee vain kaikkein innovatiivisimpia ja uusimpia tapauksia. Ne on valittu hyvin tarkkaan, vain hyvin harva pääsee seulan läpi.

– En tiedä vielä, miten kollegat kansainväliset kollegat reagoivat, koska he kaikki varmaan nukkuvat vielä, Palmroth nauraa.

Palmrothin mukaan taivaan dyynejä voi näkyä lähinnä lokakuisin. Hän tietää yhden havainnon tammikuulta.

– Niitä voi nähdä kaikkialla siellä, missä revontulet näkyvät. Ehkäpä enemmän eteläisen Suomen puolella. Tiedän, että Skotlannissa on havaittu myös.

Lisää revontulista:

Revontulien armoilla (dokumenttielokuva)

Revontulien armoilla – dokumenttielokuva aurinkomyrskyn vaikutuksista maapallolla (artikkeli)