Opiskelijana koko Suomen suututtanut Teemu Mäki korostaa teoksissaan myötätuntoa – silti hän saa yhä vihapostia

Kulttuurivieras, taiteilija Teemu Mäki tuli tunnetuksi kissantappovideosta. Nykyään hän on monipuolinen taiteilija, joka pohtii teoksissaan onnellista elämää.

Kulttuurivieras
Kuvataiteilija, teatteriohjaaja, kirjailija ja kuvataiteen tohtori Teemu Mäki, Kaapelitehdas, Helsinki, 28.1.2020.
Teemu Mäki aloitti uransa kuvataiteilijana. Nykyään hän lisäksi ohjaa, valokuvaa ja kirjoittaa esseitä, runoja, draamaa ja librettoja. Hän on opiskellut myös kuvataiteen tohtoriksi ja toiminut viisi vuotta professorina Aalto-yliopistossa.Jari Kovalainen / Yle

Teemu Mäellä ei ole kiire minnekään. Hän ei hermostu, kun valokuvaaja pyytää vielä kerran vaihtamaan istumapaikkaa työhuoneen valtavan pöydän ääressä. Hän vaikuttaa itse rauhallisuudelta, vaikka takana on tiukka työputki.

Vielä viikko sitten Helsingissä esitettiin Mäen ohjaamaa tanssiteosta. Parin viikon päästä helmikuussa ilmestyy jalkapalloaiheinen runokirja. Keväällä televisiossa esitettävä tv-dokumentti on juuri valmistunut ja se on lähetetty eteenpäin tekstityksiä varten.

Eikä Mäki edes haaveile lomasta. Seuraavaksi hän ryhtyy kirjoittamaan librettoa ystävänsä Max Savikankaan säveltämään oopperaan. Myös pensselit on kaivettava pitkästä aikaa esiin, sillä ensi vuoden alkuun on luvassa taidenäyttely, jossa on uusia maalauksia.

– Tunnen olevani etuoikeutettu, kun saan tehdä taidetta. Nautin tästä niin paljon, etten pidä ikinä lomaa. En tarvitse mitään irtiottoja.

Mäen asenne työhön ja elämään kuulostaa juuri siltä, mitä lifestyle-oppaat toitottavat. "Älä suorita! Nauti siitä, mitä teet!"

Juuri erilaiset taiteen tekotavat pitävät kiinnostusta ja tekemisen nautintoa yllä. Mäki ei ehdi kyllästyä.

Kuvataiteilija, teatteriohjaaja, kirjailija ja kuvataiteen tohtori Teemu Mäki työhuoneessaan, Kaapelitehdas, Helsinki, 28.1.2020.
Teemu Mäen työhuoneella on valtava cd-leykokoelma. Hän on kuunnellut kaikki myös läpi, sillä ne on siirretty tiedostoiksi.Jari Kovalainen / Yle

Suuressa työhuoneessa huomaa, että tärkeintä on kuitenkin ajattelu ja inspiraatio.

Mäki ei syöksy työtehtävästä toiseen ilman perusteellista paneutumista. Joka puolella huojuu korkeita kirjapinoja. Niissä vuorottelevat sulassa sovussa Tomas Tranströmerin Kootut runot, Thomas Pikettyn Pääoma 2000-luvulla ja teoriakirjoja näyttämötaiteesta. Ja tietysti siellä täällä lojuu kasoja Mäen omista essee- ja runokirjoista.

– Olen suuri taiteen kuluttaja. Usein ideat jalostuvat lukemalla, katselemalla tai kuuntelemalla muiden tekemää taidetta.

Musiikki taitaa olla ainut taiteenlaji, jota Mäki ei itse tee. Innokas kuuntelija hän silti on. Työhuoneen yksi korkea seinä on täynnä cd-levyjä. Ne on lajiteltu tyylilajettain, suuri osa näyttää olevan jazzia.

Tekemällä taidetta laidasta laitaan Mäki välttää myös taiteilijantyön yksinäisyyden. Kun on tehnyt kuukausia töitä näytelmän työryhmän kanssa, on mukava taas sulkeutua työhuoneelle kirjoittamaan tai maalaamaan.

– Nautin yhdessä tekemisestä, mutta jos olisi pakko valita, niin kyllä yksinäinen puurtaminen veisi voiton. Sen verran erakkoluonne olen.

Maine kissantappajana seuraa

Mäki kuuluu Suomen tunnetuimpiin nykykuvataiteilijoihin. Hänen värikkäät maalauksensa ovat tunnistettavia ja hän on pitänyt yli 50 yksityisnäyttelyä. Parhaiten hänet kuitenkin yhä tunnetaan kissavideosta. Nuoremmille lukijoille tiedoksi, ettei kyse ole somen kissavideoista.

Parikymppisenä taideopiskelijana Teemu Mäki teki yhteiskunnallisesti kantaaottavan videoteoksen Sex and Death. Siinä muun muassa poltetaan seteleitä ja Suomen lippu. 1980-luvun Suomessa tämäkin oli jo liikaa, mutta suurin kohu syntyi, kun Mäki tappoi videolla kissan kirveellä. Hän sai teoksesta tuomion eläinrääkkäyksestä.

Siitä lähtien Mäki on joutunut kantamaan mainettaan kissantappajana.

– Saan yhä sähköpostia yläasteikäisiltä, jotka ovat saaneet tietää, että Suomessa on joku kaamea kissantappaja. Viesteissä usein toivotaan minulle samanlaista kohtaloa kuin kissalle.

Mäki pystyy elämään asian kanssa, eikä hän ärsyynny, kun kissavideo otetaan esille haastattelussa.

Hän sanoo yhä tunnistavansa oman ajatusmaailmansa parikymppisestä taideopiskelijasta. Yhteiskuntakriittisyys ja kapitalismin vastainen ideologia eivät ole kadonneet minnekään. Mukaan on kuitenkin tullut enemmän ymmärrystä ja myötätuntoa.

Vihaposti kuuluu toimenkuvaan

Mäki saa paljon myös poliittisempaa vihapostia. Se ei ole ihme, sillä Mäki ei kaihda vaikeita aiheita.

Kapitalismikriittisten teosten lisäksi hän on viime vuosina perehtynyt trans- ja muunsukupuolisten elämään. Hän on tehnyt heidän kanssaan valokuvanäyttelyn ja teatteriesityksen.

Kuvataiteilija, teatteriohjaaja, kirjailija ja kuvataiteen tohtori Teemu Mäki, Kaapelitehdas, Helsinki, 28.1.2020.
Teemu Mäen mukaan taide on siedätyshoitoa. Kun uusia näkemyksiä nostetaan esille, ne alkavat ajan myötä tuntua mahdollisilta.Jari Kovalainen / Yle

Mäen mukaan taiteen tärkein tehtävä on herättää ajatuksia. Taiteeseen ei pidä paeta pahaa maailmaa ja unohtaa todellisuus.

Ei riitä, että taide peilaa maailmaa. Mäen mukaan taiteen pitää pyrkiä muokkaamaan yhteiskuntaa. Hän haluaa taiteessaan pohtia, miten meidän pitäisi elää.

– Kun tekee tällaista taidetta, vihaisten kommenttien saaminen ikään kuin kuuluu toimenkuvaan.

Mäki myöntää, että vihapostin saaminen myös imartelee jollain alkeellisella tavalla. Jos oma taide saa aikaan niin voimakkaan reaktion, niin onhan se jotain. Toisaalta siihen liittyy myös vahva pettymys.

–Vastareaktio osoittaa, ettei teos olekaan saanut aikaan muutosta, vaan kokija on linnoittautunut yhä vahvemmin omiin näkemyksiinsä.

Taide on Mäen mukaan parhaimpia tapoja käsitellä elämän vaikeita kysymyksiä. Teosten avulla pystyy eläytymään toisen asemaan, mutta samaan aikaan voi myös ajatella asiaa analyyttisesti.

–Taide on turvallinen leikkikenttä, jolla voi käsitellä vaikeita aiheita turvallisesti.

Vaikka Mäki ei ole antanut vihapostin lannistaa itseään, on se kuitenkin saanut taiteilijan muuttamaan lähestymistapaansa.

– Maineeni kissantappajana, vaarallisena kommaritaiteilijana tai outoja tekeleitä tekevänä hulluna on saanut minut kiinnostumaan enemmän yleisöystävällisyydestä.

Nuorena miehenä Mäen taide oli säälimätöntä, oli kyseessä siveltimen veto tai sanan säilä. Nykyään mukaan on tullut pehmeyttä. Hän on huomannut, että kiltisti puhuminen on usein paljon hedelmällisempää.

Esimerkiksi pakolaisdokumentissa ääneen pääsevät myös perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho ja vihapuhetta suoltavat nimettämät henkilöt. Dokumentissa heidän näkemyksensä ovat rinnakkain turvapaikanhakijoiden haastattelujen kanssa.

– En halunnut mustamaalata tai pilkata ketään, sillä en vihaa ketään. Katsoja voi itse päättää, kenen joukoissa seisoo. Ei dokumentti silti puolueeton ole.

Futiskentän laidalla syntyi runokirja

Vaikka Mäki puhuu aiheista, jotka saavat helposti pulssin kiihtymään, hänen oma puheensa pysyy rauhallisena ja puntaroivana. Hän puhuu tarkasti eikä sorru ylilyönteihin, vaikka häntä hieman provosoisi. Maailmanmeno selvästi huolestuttaa, mutta hän lähestyy vaikeita aiheita käytännöllisesti tiedon kautta.

Kuvataiteilija, teatteriohjaaja, kirjailija ja kuvataiteen tohtori Teemu Mäki, Kaapelitehdas, Helsinki, 28.1.2020.
Mäen mukaan taiteen tekemisen into voi olla hyvin lapsenomaista. Jotta taide pysyisi kiinnostavana, siinä on pystyttävä käsittelemään elämän perimmäisiä kysymyksiä.Jari Kovalainen / Yle

Esimerkiksi kapitalismin kriisiin hänellä olisi käytännöllinen ratkaisu: verotus. Tosin hän tietää myös sen, ettei muutoksiin ainakaan vielä löydy tarpeeksi suurta demokraattista yhteishenkeä.

– Vanhin lapsistani opiskelee Manchesterin yliopistossa poliitiikkaa ja kansainvälisiä suhteita ja hän aina pilkkaa minua kevytsosialistiksi. Nuoruuden innolla hänen lääkkeensä olisi vallankumous.

Kahdn nuoremman lapsensa kanssa Mäki on saanut maistaa futisisän roolia ja viettää paljon aikaansa jalkapallokentän laidalla. Lasten intoa seuratessa päässä alkoi muotoutua runoja. Poika ja pallo -runokokoelma julkaistaan helmikuussa.

– Aluksi sitä ehkä aikuisena ihmettelee, kuinka ne jaksaa koheltaa niin tosissaan pallon perässä. Liikunnan tai monen muunkin harrastuksen parissa lapsi voi kuitenkin itsenäistyä ja saada esimakua, millaista on olla oman kohtalonsa herra. Lasten elämä on muutoin niin säädeltyä.

Onnellisuus on taitolaji

Jalkapallo ei ole Mäen laji. Hän suosii sulkapalloa.

Mäen ei kuitenkaan tarvitse harrastaa erityisesti mitään, koska työ on kiinnostavaa ja palkitsevaa. Tasapainoisen oloinen elämä ei ole kuitenkaan napsahtanut tuosta vain. Hän on miettinyt onnellisuutta paljon myös teoksissaan, muiden aiheiden ohella.

– Mielestäni onnellisuus on suurelta osin taito. Se on elämisen haasteista suurin. Ihmislaji on mestari poistamaan ulkoisia onnellisuuden esteitä, mutta se ei vielä takaa mitään.

Käsi kädessä onnen kanssa kulkee kuolema. Se on toinen tärkeä teema Mäen taiteessa. Hänen mukaansa kuolemaan pitäisi luoda hyvä suhde.

– Maailmankatsomukseni keskeisimpiä piirteitä on, että ihminen hyväksyy kuolevaisuutensa. Enkä tarkoita tällä mitään goottifiilistelyä. Kuolema tulisi nähdä jonain muuna kuin elämän vihollisena ja apeuden lähteenä.

Aikuisten työelämä vaikutti orjuudelta

Kriittinen suhde kapitalismiin ja elämän oravanpyörään juontaa jo varhaisnuoruudesta. Lukiossa hyvää oppilasta yritettiin työntää perinteisiin ja hyväpalkkaisiin ammatteihin. Myös vanhemmat ehdottelivat Teemulle arkkitehti- tai lääkäriopintoja. Hän ei nähnyt itseään perinteisissä ammateissa.

– Ajattelin hyvin mustavalkoisesti ja koin aikuisten työelämän vastenmielisenä, suorastaan orjuutena.

Silloin heräsi ajatus taiteilijan ammatista. Siinä saisi tehdä sellaista, mistä nauttisi, vaikka palkkaa ei juuri tulisikaan.

Piirtäminen ja maalaaminen olivat olleet hyvää ajanvietettä lapsuudessa. 1970-luvulla Lapualla, kuten ei muissakaan pienissä kaupungeissa, ollut suurta harrastusvalikoimaa.

Ujona poikana Mäki viihtyi yksin piirtäen ja lukien. Kaupunginkirjasto oli hänen henkireikänsä. Hän luki kaiken mahdollisen ja taidekirjahyllyn avulla alkoi avautua toinen maailma.

– Kirjoilla oli ratkaiseva merkitys. Ne olivat minulle ikkuna kuvataiteeseen.

Kuvataiteilija, teatteriohjaaja, kirjailija ja kuvataiteen tohtori Teemu Mäki työhuoneessaan, Kaapelitehdas, Helsinki, 28.1.2020.
Nykyään Mäki ajaa taiteilijoiden asioita toimiessaan Suomen taiteilijaseuran puheenjohtajana.Jari Kovalainen / Yle

Mäki pääsi opiskelemaan Kuvataideakatemiaan ja on myöhemmin opiskellut tohtoriksi saakka. Sen jälkeen hän oli viiden vuoden ajan "oikeassa työssä" eli professorina Aalto-yliopistossa. Muuten hän on ollut koko työuransa freelance-taiteilijana.

– Lähdin taiteilijauralle naivien ajatusten saattelemana, mutta en ole katunut hetkeäkään. Koen ammattini suurena etuoikeutena. Vain harvassa muussa ammatissa työstään voi nauttia niin, että oma työ on ensisijainen palkkio. Joskus rahaa tulee, toisinaan ei, mutta koko ajan on antoisaa.