Hanna Hyytiäinen, 26, sai ryyppäämisen mallin lapsena, nyt hän on raitistunut alkoholisti ja pian äiti – kaikki päihdeäidit eivät saa apua ajoissa

Osa päihdeäideistä jää yhä tunnistamatta terveydenhuollossa. Neuvolassa valehdellaan häpeän tai lapsen menettämisen pelon vuoksi.

päihderiippuvuus
Hanna Hyytiäinen näyttää ultraäänikuvaa sikiöstään.
Hanna Hyytiäisen lapsuutta varjosti alkoholi, ja hän päätyi päihderiippuvaiseksi itsekin. Nyt hän on raskaana.Jarkko Riikonen / Yle

Hanna Hyytiäinen, 26, silittää vatsakumpuaan hellästi. Raskaus tuntuu pieneltä ihmeeltä. Ihanalta sellaiselta. Sisällä kasvava elämä on hänen kiintopisteensä – ja samalla oppitunti itsensä rakastamisesta.

Hyytiäinen on päihderiippuvainen. Juominen hallitsi elämää nelisen vuotta. Litra kirkasta viinaa päivässä oli pahimpina aikoina tavallinen päiväannos. Se riitti pitämään krapulan poissa ja huuhtoi vaikeat tunteet sekä muistot alas.

– Yritin lääkitä itse omia ahdistuksiani, Hyytiäinen aloittaa.

Taustansa vuoksi Hyytiäinen on yksi niistä äideistä, jotka ohjataan äitiysneuvolasta suoraan HAL-poliklinikalle ja päihdepalvelujen piiriin. Hänen odotukseensa kuuluvat muun muassa päihdetyöntekijöiden tapaamiset, tiheämmät ultrausvälit ja satunnaiset alkometripuhallutukset sekä huumeseulat.

Osa päihdeäideistä jää yhä tunnistamatta. Yksi syistä on se, että pelko tai häpeä estää raskaana olevaa kertomaan rehellisesti ongelmastaan ja sen laajuudesta neuvolasta. Hyytiäinen on poikkeus.

Hän sai alkoholin käyttöä mittaavassa AUDIT-testissä (siirryt toiseen palveluun) (Päihdelinkki) tulokseksi hälyttävät 11 pistettä. Riskikäytön rajat ylittyivät reilusti.

– Tiedän, että minulla on päihdehistoria, enkä enää häpeä sitä. En suostu enää häpeämään oikein mitään muutakaan. Olen hävennyt ihan tarpeeksi elämäni aikana, hän sanoo.

Eri ikäisiä sikiöitä kuvaavia nukkeja.
Vauvan ruumiinosat ja piirteet hahmottuvat jo aikaisessa vaiheessa. Monesti pikkuruinen vauvanukke konkretisoi raskaana olevalle, että hänestä on tulossa äiti, ja kohdussa kasvaa pieni ihmisen alku.Jarkko Riikonen / Yle

Jokaisessa maakunnassa on HAL-poliklinikka. Ne ovat erikoistuneet seuraamaan ja neuvomaan huume-, alkoholi- ja lääkeongelmien kanssa painivia odottajia päihteettömyydessä. Tarvittaessa tuki jatkuu vielä synnytyksen jälkeenkin.

Äitien päihdepalveluille tarvetta, sillä HAL-poliklinikoiden asiakasmäärä on kolminkertaistunut (siirryt toiseen palveluun) (THL) viimeisen vuosikymmenen aikana.

Esimerkiksi Keski-Suomen poliklinikan käyntimäärät kasvoivat viime vuonna noin 17 prosenttia, ja käyntejä oli 162. Osa käynneistä oli kertakäyntejä, puolet äideistä tavattiin uudelleen ja pieni osa vaati laajempaa seurantaa.

Keski-Suomen keskussairaalassa syntyi viime vuonna kolme vaativista vieroitusoireista kärsivää vauvaa. Määrä kuulostaa pieneltä, mutta on silmiinpistävä.

– Aiempina vuosina vauvoja on ollut yksi, tai maksimissaan kaksi, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri ja osastonylilääkäri Kirsi Väyrynen kertoo.

"Oltiin kuin pahoja asioita ei olisi ikinä tapahtunutkaan"

Hyytiäisen lapsuuskodissa virtasi viina. Arjessa oli parempi katsoa ympärilleen, varoa sanojaan ja oppia miellyttämään kaikkia.

– Kaikki ongelmat lakaistiin maton alle. Oltiin kuin pahoja asioita ei olisi ikinä tapahtunutkaan.

Pitkään jatkuneesta tilanteesta ei enää näkynyt ulospääsyä.

– Koin, että vika oli aina itsessäni, ja olin vääränlainen. Se kaikki kasvoi ja jumittui möykyksi sisälleni, hän kertoo.

Hyytiäinen alkoi toteuttaa isältä opittua mallia. Hän alkoi ryypätä itse. Ensimmäisen kerran Hyytiäinen maistoi alkoholia 17-vuotiaana. Pari vuotta myöhemmin käyttö riistäytyi käsistä ja hiljalleen ajatukset muuttuivat itsetuhoisiksi. Aika oli niin sekavaa, että Hyytiäisen itsensäkin on vaikea pistää tapahtumia aikajärjestykseen.

– Vasta uusi parisuhde rauhoitti, Hyytiäinen kertoo.

Sen myötä hän alkoi opetella elämää ilman alkoholia.

Itsetuhoiset ajatukset palasivat kuitenkin viime keväänä, ja Hyytiäinen hankkiutui päivystykseen. Hän oli viimein valmis ottamaan kaiken tarjolla olevan avun vastaan. Psykiatriselta osastolta hän sai juomisenkin takana kummitelleille oireilleen nimet: ahdistuneisuushäiriö (siirryt toiseen palveluun), keskivaikea masennus (siirryt toiseen palveluun) ja tarkkaavuushäiriö (siirryt toiseen palveluun) (Duodecim).

– Opiskeleminenkin on ollut hankalaa, mutten olekaan surkea tai tyhmä. Pystyn miettimään asioita armollisemmin.

Sitten raskaustestiin ilmestyi yhden sijaan kaksi selkeää viivaa.

– Olen superempaattinen. En pystyisi ajattelemaan, että käyttäisin mitään päihteitä – tai edes tupakkaa. Tiedän, että se vaikuttaa suoraan vauvaan. Kun itselläni on ollut päihdehistoria lapsuudesta alkaen, haluan tarjota ihan erilaisen lapsuuden omalle lapselle.

Alkoholin kulutuksen testaamiseksi verikoe?

Viime vuonna Keski-Suomen HAL-poliklinikalla vierailleet potilaat olivat usein haasteellisia. Päihdeongelman lisäksi taustalla on ollut monesti myös mielenterveysongelmia.

– Aikaisemmin alkoholi oli ongelmien aiheuttajista ykkönen. Nyt nuoret, alle 20-vuotiaat, käyttävät vähemmän alkoholia, mutta enemmän lääkkeitä ja huumeita. Sekakäyttöä on jokaisessa ikäryhmässä, sanoo Keski-Suomen keskussairaalan osastonylilääkäri Kirsi Väyrynen.

Joidenkin kohdalla ongelmat ovat toistuvia.

– Vaikka lapsia on jo aikaisemmin huostaanotettu alkoholin, lääkkeiden ja huumeiden vuoksi, he ovat silti yhä uudelleen samassa tilanteessa, Väyrynen sanoo.

Ylilääkäri Kirsi Väyrynen tekee ultraäänitutkimusta raskaana olevalle äidille.
Keski-Suomen keskussairaalan osastonylilääkärin Kirsi Väyrysen mukaan HAL-poliklinikan työssä palkitsevinta on, kun äiti pääsee päihteettömäksi ja jatkaa päihteettömänä myös raskauden jälkeen. Ne ovat joka kerta menestystarinoita.Jarkko Riikonen / Yle

Niinä hetkinä Väyrynen tuntee ammatilliset kätensä sidotuiksi.

– Pakkohoitomahdollisuuttahan Suomessa ei ole. Voimme tarjota apua, muttei ketään voida pakottaa. Joissakin tapauksissa lastensuojeluilmoitus tehdään jo ennen lapsen syntymää, Väyrynen kertoo.

Suomessa tehdään vuosittain parituhatta ennakollista lastensuojeluilmoitusta.

THL:n erikoissuunnittelijan Anne Arposen mukaan äitiysneuvolat ovat keskeisessä asemassa raskaudenaikaisen päihteidenkäytön havaitsemisessa. Perinteinen alkoholiongelma on neuvolassa hankala havaittava.

Tällä hetkellä vanhemmat arvioivat neuvolassa alkoholinkäyttönsä itse, ja todellinen kulutus saattaa olla arviota suurempaa.

Raskaudenaikainen huumeiden käyttö havaitaan lähetteiden perusteella useammin kuin alkoholin käyttö, vaikka huumeiden rinnalla käytetään usein myös alkoholia.

Äitiys- ja sikiötutkimuspoliklinikka Gravidan sisäänkäynti.
Jyväskylässä äitiys- ja sikiötutkimuspoliklinikka Gravidassa hoidetaan raskauden erityisseurantaa tarvitsevia potilaita. Gravidaan tullaan joko lääkärin tai terveydenhoitajan lähetteellä. Siellä sijaitsee myös HAL-poliklinikka. Jarkko Riikonen / Yle

Arponen ja Väyrynen nostavat esiin saman huomion: harva tulee neuvolaan silmin nähden humaltuneena.

Arponen ja THL:n tutkimuspäällikkö Tuovi Hakulinen sekä HUS:n naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Hanna Kahila kirjoittavat THL-blogissa (siirryt toiseen palveluun), että neuvoloiden seulonnoissa voitaisiin tunnistaa alkoholin suurkulutus verikokeella. Kokeen hinta on nykyisellään 40 euroa.

Työnsarkaa riittäisi muutenkin.

Viralliset rekisteritiedot kertovat Arposen ja tutkimusprofessori Mika Gisslerin mukaan huonosti raskaudenaikaisesta päihteiden käytöstä, eivätkä kohtaa todellisuutta (siirryt toiseen palveluun) (THL:n blogi). Syntymärekisterissä olevien päihdediagnoosien määrä on Arposen ja Gisslerin mukaan alakanttiin. Myöskään äitien ja lasten saamien päihdediagnoosien määrät eivät aina täsmää.

– Raskaudenaikaisen päihteiden käytön yleisyyden arviointia voisi parantaa myös liittämällä HAL-poliklinikkakäynnit ja asiakasmäärät syntymärekisteriin, Arponen ja Gissler ehdottavat.

"Kyllä minä selviän"

Hyytiäinen kaivaa laukustaan ultraäänikuvia, pienet vaaleansiniset villasukat ja kuvakirjan. Jäljellä on vielä raskauden toinen puolikas.

Sosiaalityöntekijä Anne Pitkänen ihastelee ultrakuvista selkeästi erottuvia pienen ihmisen piirteitä.

Pitkänen ja Hyytiäinen ovat tavanneet toisensa jo useamman kerran raskauden aikana, yleensä kotiympyröissä tai kahvikupin ääressä.

Hanna Hyytiäinen näyttää ultraäänikuvaa sikiöstään.
Hanna Hyytiäinen kannustaa hakemaan apua ajoissa.Jarkko Riikonen / Yle

Sovatek-säätiön Äitinä yhdessä - (siirryt toiseen palveluun)toiminta tekee Jyväskylässä tiivistä yhteistyötä HAL-poliklinikan kanssa. Samaan palvelukokonaisuuteen kuuluu myös Keski-Suomen ensi- ja turvakoti ry:n avopalveluyksikkö Aino. Päihdeäideille tarkoitettujen palvelujen saatavuudessa ja niihin pääsemisessä on valtakunnallisesti suuria eroja.

Keski-Suomessa palveluja saa verraten hyvin. Työtä tehdään moniammatillisissa tiimeissä, joihin kuuluu niin lääkäreitä, kätilöitä päihdealan osaajia kuin kokemusasiantuntijoitakin. Jyväskylässä äideillä on ollut mahdollisuus päästä ilman jonottamista päihdelääketieteen osastojaksolle vieroittautumaan.

Tarvittaessa myös puolisolle järjestetään apua päihteistä vieroittautumiseen.

– Herkistyn, kun äiti pystyy myöntämään itselleen päihderiippuvuutensa. Se ei ole maailmanloppu tai polttomerkki, vaan sairaus, joka vaatii hoitoa. Koemme, että jokaisella äidillä tulee olla oikeus päihdelääkärin arvioon riippuvuussairauden diagnosoimiseksi, Pitkänen sanoo.

Päihde- ja sosiaalityöntekijä Anne Pitkänen ojentaa Hanna Hyytiäiselle tämän sikiötä vastaavan nuken.
Anne Pitkänen työskentelee Sovatek-säätiön päihdelääketieteen poliklinikan Äitinä yhdessä -toiminnan sosiaalityöntekijänä. Hanna Hyytiäinen on tavannut häntä raskautensa aikana. Yleensä tapaamiset järjestetään asiakkaan kotona.Jarkko Riikonen / Yle

Päihteitä käyttäville äideille on käynnistymässä netissä toimiva suljettu keskusteluryhmä (siirryt toiseen palveluun) (Päihdelinkki). Anonyyminä käytävään keskusteluun voivat osallistua raskaana olevat ja eri-ikäisten lasten äidit.

Hyytiäinen kokee, että tiivis seuranta on ollut lopulta hänen ja poikavauvan etu. Puhuminen on saanut Hyytiäisen uskomaan, että tulevaisuus kantaa.

– Kannustan puhumaan, vaikka se hävettäisi ja tuntuisi pahalta, hän sanoo.

– Itselleni on noussut luotto, että kyllä minä selviän. Tiedän, että saan tukea, jos sitä tarvitsen. Uskon, että pystyn koko ajan kehittymään ja olemaan paras mahdollinen äiti lapselleni.

Vaikeat tunteet eivät enää hallitse Hyytiäistä, vaan hän hallitsee niitä.

– Sisäinen turvattomuus helpotti ymmärrettyäni, ettei turvaa tarvitse hakea päihteistä tai muista ihmisistä. Se löytyy jo itsestäni, hän pohtii.

Silti häpeä ja ahdistus ovat juurtuneet syvälle.

– En osaa sanoa, katoavatko ne täysin koskaan. Kun niiden kanssa oppii elämään, olokin helpottaa.

Hyytiäinen haaveilee tulevaisuudessa tasaisesta perhe-elämästä.

– En tarvitse mitään hirveän hienoa ja suurta. Hyvä arki riittää, Hanna Hyytiäinen sanoo.