Tulevat opettajat eivät halua enää erotella tekstiilityötä ja teknistä työtä – kouluissa aineita opetetaan usein yhä tiukasti erillään

Villasukan kantapää voi jäädä koulussa oppimatta, mutta professorin mukaan se ei haittaa.

oppiaineet
Opiskelija Jukka Rossi kangaspuiden äärellä.
Jukka Rossi kutoo ensimmäistä kertaa kangaspuilla. "Tämä on meditatiivista, paukutella vaan menemään."Ari Haimakainen / Yle

Tulevat käsityönopettajat ottavat tuntumaa kudontaan Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksella. Vain muutamalla on ennestään kokemusta kangaspuilla työskentelystä.

Opiskelijoista valmistuu käsityönopettajia, jotka hallitsevat niin teknisen kuin tekstiilityönkin opettamisen. Määritelmä kaikille yhteisestä monimateriaalisesta käsityöstä on kirjattu peruskoulun opetussuunnitelmaan jo vuonna 2014.

Opiskelijat katsovat koulumaailman hidasta muuttumista huolestuneina. Peruskouluissa opiskellaan edelleen erikseen teknistä työtä ja tekstiilityötä käsityö-oppiaineen alla. Opetustilat ja opettajat ovat erillään toisistaan.

Henri Pesonen harjoitustyönsä, kitaravahvistimen vieressä.
Henri Pesonen teki kitaravahvistimen osana käsityönopettajaopintojaan. "Tämä on kovassa käytössä, paras ja kaunein vahvistin mikä minulla on ollut."Ari Haimakainen / Yle

Tulevat käsityönopettajat valmistuvat monimateriaalisesta käsityönopettajakoulutuksesta. Toista vuotta opiskelevaa Henri Pesosta mietityttävät tulevat työmaat ja se, miten koulutus vastaa työelämän vaatimuksiin.

– Jos se on edelleen sitä, että puoli vuotta opetetaan teknistä ja puoli vuotta tekstiiliä, niin se ei ole monimateriaalista käsityötä.

Pesonen on tehnyt harjoitustyönä kitaravahvistimen, jossa yhdistyvät sähkötekniikka, puutyö, verhoilu ja kankaankirjonta.

– Tämä voisi olla tyypillinen monimateriaalinen työ, vaikka materiaalien pakonomainen yhdistäminen ei olekaan se juttu. Koululaiset voisivat tehdä vaikkapa pienen bluetooth-kaiuttimen, jos he haluavat.

Pesosta korpeaa se, että käsityön suosion lasku valinnaisaineena on pantu monimateriaalisuuden syyksi. Hän on kirjoittanut blogiinsa vastineen useille uutisille. (siirryt toiseen palveluun) Pesosen mukaan syitä oppiaineen suosion laskuun pitää hakea myös muualta kuin monimateriaalisuudesta. Samaa sanovat hänen opiskelukaverinsa.

Ensin idea, sitten toteutustapa

Opiskelijat puhuvat oppilaslähtöisyydestä tulevassa opetuksessa ja sitä korostaa myös käsityötieteen professori Sinikka Pöllänen. Käsityö määritellään peruskoulun opetussuunnitelmassa yhdeksi oppiaineeksi. (siirryt toiseen palveluun)

– Lähtökohtana on, että käsityön opetus on kokeilevaa, etsivää ja tutkivaa.

Enää ei siis pitäisi määritellä tiukasti, että tehdään löylykauha tai neulotaan sukka. Nyt oppilaiden pitäisi saada ideoida ja suunnitella työ itse.

Mutta opiskelijat ovat kuulleet koulumaailmasta ihan muuta. Opetustilat ovat erillään, käsityönopettajilla on omat ammattiliitot ja oppiaineen yhdistämistä on vastustettu aktiivisesti.

Outi Sipilä opettaa kudontaa opettajaksi opiskeleville.
Outi Sipilä (vasemmalla) opettaa opettajaopiskelijoille kutomista. Tanja Perkkiö / Yle

Artesaanitaustainen opiskelija Jukka Rossi tietää, että tilanne on kouluissa haastava. Hän uskoo, että muutos tapahtuu pikkuhiljaa ja yhteisopettajuus, kahden opettajan yhteistyö luokassa, voisi ratkaista aidon monimateriaalisuuden tulon myös kouluihin.

– Me viemme opit koulumaailmaan, uskoo Rossi kangaspuiden äärellä.

Syntyvä räsymatto on Rossin ensimmäinen. Työ kangaspuilla on tuntunut mukavalta. Tyttären leikkimökin mattoon tulee raitoja vanhoista verhoista. Vaikka Rossillla on jo ennestään käsityöammatti, tekstiilipuolelta tuttua oli entuudestaan vain ompelukoneella ompeleminen.

– Haluaisin sanoa, että olemme täällä samalla viivalla, mutta kyllä tytöt ovat tekstiileissä vahvempia ja me kolme jätkää taas teknisissä asioissa. Mutta ryhmässä autamme ja neuvomme toisiamme niissä asioissa, mitä emme osaa, kertoo Jukka Rossi.

Monien taitojen sijaan laajat tiedot

Professori Sinikka Pöllänen myöntää, että tulevat käsityönopettajat eivät hallitse kaikkia samoja asioita ja käsityötekniikkoja kuin nykyiset teknisen työn ja tekstiilityön opettajat.

– Mutta ei heidän tarvitsekaan. Hekin voivat oppia ja opetella. Pitää muistaa, että nyt koulutetaan opettajia, jotka työskentelevät vuosikymmeniä, sellaisessa koulussa ja yhteiskunnassa, josta meillä ei ole vielä edes tietoa.

Itä-Suomen yliopiston ohella käsityönopettajaksi voi opiskella Helsingissä ja Raumalla.

Henri Pesonen on ensimmäiseltä ammatiltaan soitinrakentaja. Hän on avoin oppimaan uutta, vaikka pehmeät materiaalit olivat ennen opintoja vieraita.

– On hienoa, miten voin illalla ottaa käsiini vaikka neuletyön ja tehdä sitä. Itselle tutuissa kovissa materiaaleissa en ole ehkä kauheasti kehittynyt, mutta pehmeissä on paljon innostavaa haltuunottamista.

Pinja Saukko kangaspuiden takana.
Pinja Saukko on ihastunut opiskeluun. "Olin viime lauantainakin täällä koululla iltamyöhään. Mies vähän kommentoi."Ari Haimakainen / Yle

Pinja Saukko ei edes tiennyt hakevansa uudenlaiseen koulutukseen, vaan halusi vain käsityönopettajaksi.

– Ensimmäinen puukko suli ahjoon, mutta puutöissä tekemäni arkku on jo ihan kelvollinen. Odotan innolla sitä, että pääsen opettamaan lapsille kaikenlaista käsityötä ja käsillä tekemistä.

Saukko uskoo, että muutos koulumaailmassa tapahtuu tämän vuosikymmenen aikana. Sen toteutumista tulevat edistämään paitsi uudet käsityönopettajat, myös pedagogiset tilat ja menetelmät.

– Opetustilat pysyvät varmasti osittain erillään, koska verstaissa on tarkkaa työturvallisuuden kanssa. Yhteisopettajuudella voitaisiin edistää materiaalivapautta. Yksi, yhteinen käsityönopetus häämöttää aika kaukana, pohtii puolestaan Jukka Rossi.

Henri Pesonen kangaspuiden takana.
Henri Pesoselle kangaspuut olivat aivan uusi työväline. Matkalta on karttunut jo oppia. "Jos pudottaa sukkulan, niin se on seitsemän vuoden huono naimaonni."Ari Haimakainen / Yle

Opiskelijat näkevät oman asemansa haastavana, sillä nyt väännetään jo käsityönopetuksen seuraavasta uudistuksesta. Teknologiakoulutusta haluttaisiin teknisen työn korvaajaksi tai osaksi.

Pinja Saukko haluaa uskoa, ettei heitä kouluteta tyhjän päälle.

– Jos käsityön opetus muuttuu taas, niin meillähän ei ole työtä.

Professorin uusi aluevaltaus

Käsityötieteen professori Sinikka Pölläsellä on itsellään tausta tekstiileissä. Yliopistoissakin monimateriaalinen käsityönopettaja on uusi koulutuslinja. Itä-Suomen yliopistossa muutos toteutettiin samalla kuin käsityönopettajien koulutus siirrettiin Savonlinnasta Joensuuhun vuonna 2018.

Puutöitä harrastavalle professorille uusi linja on ollut mieleen. Hän kehuu opiskelijoita, joiden asenne on avoin.

– Opiskelijat ovat ymmärtäneet sen, että peruskoulun opetus on muuttunut. Tulevaisuuskaan ei ole selkeä, että millaista käsityötä meidän pitäisi opettaa ja opiskella. Se vain pysyy, että aivojen ja käden tärkeää yhteyttä ja käsillä tekemisen taitoa meidän ei ole vara hävittää.

Osallistu keskusteluun käsityönopetuksen tulevaisuudesta. Keskustelu suljetaan 5.2. klo 23.

Otsikkoa tarkennettu 5.2. klo 13:35: muutettu sana käsityö termiksi tekstiilityö ja sana puutyöt termiksi tekninen työ.

Lue myös:

Käsityöprofessorit, teknologiakasvattajat ja tekstiiliopettajien liitto tyrmäävät opetussuunnitelman arvostelun

Yhä harvempi valitsee käsityön koulussa, vaikka oppiaine tarjoaa juuri niitä taitoja, joita työelämässä tarvittaisiin

Teknisen työn ja tekstiilityön yhdistäminen ei lisännyt tasa-arvoa – sen sijaan se voi pahentaa ongelmaa, jota vientiteollisuus jo nyt pelkää