Emilia Särkinen leikki puoli tuntia päivässä vilkkaan poikansa kanssa, ja huomasi parissa kuukaudessa muutoksen lapsensa tunnereaktioissa

Uuden tutkimuksen mukaan yhdessä leikkimisestä näyttäisi olevan apua vilkkaiden lasten keskittymiseen ja rauhoittumiseen.

leikki
Lapsi ja vanhempi pelaavat muistipeliä.
Yhteiset leikki- ja pelihetket lisäsivät Emilia Särkisen ja hänen esikoisensa välistä vuorovaikutusta.Simo Pitkänen / Yle

Puolitoista vuotta sitten jyväskyläläisen Emilia Särkisen kotona oli aika ajoin levotonta. Tilanteet 5-vuotiaan esikoispojan kanssa olivat joskus kuormittavia.

– Hänen tunnereaktionsa olivat todella voimakkaita. Joissain tilanteissa hän kiihtyi nollasta sataan tosi nopeasti ja lapsen kiihtynyttä tilaa oli vaikea rauhoittaa ja pysäyttää, Särkinen kertoo.

Särkinen mietti, miten tilannetta voisi helpottaa ja kuinka lapsen tunteiden hallintaa voisi tukea.

Päiväkodin kautta Särkinen sai tiedon tutkimuksesta, johon haettiin mukaan 4–5-vuotiaiden lasten vanhempia, joilla oli huolta lapsen ylivilkkaudesta, impulsiivisuudesta tai tarkkaamattomuudesta. Diagnoosia ei tarvinnut olla.

Särkinen ajatteli, että tutkimuksesta voisi olla heille hyötyä ja haki mukaan.

Itsesäätelyn taitoja opitaan leikin avulla

Niilo Mäki Instituutin Leikitään ja Keskitytään -hankkeessa (siirryt toiseen palveluun) tutkittiin Uudessa-Seelannissa kehitettyä menetelmää, jossa vanhempia ohjataan tukemaan lapsen toiminnan ohjausta ja keskittymistä leikin avulla.

Vanhempien piti sitoutua leikkimään lapsen kanssa puoli tuntia päivässä seitsemän viikon ajan. Heidän piti myös osallistua viikoittain ryhmätapaamisiin. Lisäksi he vastasivat kyselylomakkeisiin kolmesti tutkimuksen aikana. Tutkimuksessa oli mukana verrokkiryhmä, johon osallistuvat vanhemmat täyttivät vain kyselylomakkeet.

Leikkivät vanhemmat saivat käsikirjan, johon kaikki tutkimuksen aikana leikittävät leikit oli kirjattu ja jaoteltu viikoittain. Mukana oli ihan tavallisia perinteisiä leikkejä, kuten seuraa johtajaa, naruhyppelyä, muisti- , pala- ja pallopelejä sekä rentoutumisleikkejä. (Jutun lopussa muutama helppo leikkivinkki jokaiseen kotiin.)

Muistipelikortteja nostetaan pöydältä.
Muistipeli oli yksi tutkimuksessa mukana olleista peleistä ja leikeistä. Se kehittää hyvin sekä tarkkaavuutta että muistia.Simo Pitkänen / Yle

Vaikka leikit ovat suurelta osin vanhoja tuttuja, jokaisella niistä oli selkeä tehtävä, kertoo väitöskirjaa tutkimuksen aineistosta tekevä projektitutkija Sini Teivaanmäki.

– Ohjelmaan on valittu sellaisia leikkejä, joiden on ajateltu harjoittavan hyvin itsesäätelyn kannalta tärkeitä taitoja, kuten reaktioiden hillitsemistä, asioiden muistamista ja mielessä pitämistä sekä tunteiden säätelyä.

Miksi juuri puoli tuntia? Siihen ei Teivaanmäen mukaan ollut mitään varsinaista syytä. Puolta tuntia ei tarvinnut kuitenkaan leikkiä yhtäjaksoisesti.

Särkinen kertoo jakaneensa leikkiajan usein osiin, sillä puolen tunnin yhtäjaksoisen leikkiajan löytäminen kiireisen lapsiperhearjen keskeltä oli välillä haastavaa. Joskus leikittiin aamulla 5 minuuttia, iltapäivällä 15 ja vielä illalla 10 minuuttia. Leikit sujuivat Särkisen mukaan pääosin hyvin.

– Ensimmäiset pari viikkoa lapsi oli aivan innoissaan. Jossain vaiheessa hän olisi halunnut leikkiä vain tiettyjä leikkejä ja oli haastavaa ylläpitää hänen motivaatiotaan. Rentoutumisleikki oli kaikista vaikein. Sen lisäksi, että lapsi harjoitteli toiminnan ohjausta, joutui itsekin harjoittelemaan välillä kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä, että tänään leikkien kanssa on vaikeaa, mutta olemme sitoutuneet tähän ja jatkamme tätä.

Keskittyminen parani ja tunne-elämä rauhoittui

Tutkimusjakson lopulla Särkinen alkoi havaita muutoksia lapsensa olemuksessa ja käytöksessä.

– Huomasimme lapsen isän kanssa selvää kehitystä. Leikeissä, joissa oli vaikka jokin häviämistilanne, lapsen tunnereaktio oli seitsemännen viikon lopulla paljon helpompi kuin se oli alussa.

Lapsi pelaamassa muistipeliä.
Pelissä häviäminen ei enää tuota Emilia Särkisen esikoiselle yhtä isoa tunnereaktiota kuin aiemmin.Simo Pitkänen / Yle

Tutkimuksen tuloksia ei ole vielä julkaistu, mutta alustavien tulosten mukaan yhteisestä leikistä näyttäisi olevan apua.

Tutkimuksessa oli mukana noin 90 perhettä Jyväskylän lisäksi Espoosta, Helsingistä ja Rovaniemeltä. Muut vanhemmat ovat raportoineet samankaltaisista muutoksista kuin Särkinenkin, kertoo varhaiskasvatuksen opettaja ja projektisuunnittelija Päivi Moisio.

– Lapsen keskittyminen on parantunut, pitkäjänteisyys esimerkiksi piirtämisessä on parantunut, lapsi jaksaa kuunnella ja odottaa vuoroaan paremmin, malttaa leikkiä rauhallisemmin ja tunne-elämä on rauhoittunut, Moisio luettelee vanhempien esille nostamia asioita.

Myös varhaiskasvatuksen henkilöstö täytti kyselylomakkeet. Heidän vastauksissaan muutokset eivät näkyneet yhtä selvästi ja arvioissa oli enemmän vaihtelua. Joillain lapsilla näytti menevän päivähoidossa tutkimuksen jälkeen paremmin, joillain heikommin ja joillain ei näkynyt mitään muutosta.

Moision mukaan tulos ei ole yllättävä. On tyypillistä, että interventio vaikuttaa siinä ympäristössä, jossa se tehdään. Siksi keväällä on tarkoitus aloittaa uusi tutkimushanke, joka toteutetaan enemmän varhaiskasvatuksen puolella.

– Yksi syy on juuri se, että saisimme vaikutusta näkymään myös varhaiskasvatuksessa ja saisimme myös madallettua kynnystä, että osallistuminen olisi perheille helpompaa, Moisio sanoo.

Leikki lisäsi vanhemman ja lapsen vuorovaikutusta

Sen lisäksi, että yhteinen leikki näkyi myönteisesti lasten käytöksessä, se vaikutti monien vanhempien mukaan myönteisesti myös vanhemman ja lapsen väliseen vuorovaikutukseen. Moisio kertoo tutkimuksessa mukana olleiden vanhempien huomanneen, kuinka tärkeää yhteinen leikki arjessa on ja kuinka helposti se kiireiden keskellä jää.

– Kun leikitään yhdessä, on kivaa ja hauskaa. Samalla kun lapsi oppii, tulee lämmin ja hyvä vuorovaikutus vanhemman ja lapsen välille. Se säteilee kaikkeen elämään.

Emilia Särkinen kertoo yhteisen leikin herätelleen hänen ja lapsen välisen keskusteluyhteyden. He voivat nyt keskustella siitä, mitä erilaisissa tilanteissa vaaditaan, millaiset tunnereaktiot ovat sallittuja ja miten niitä voi harjoitella.

Vanhempi lukee lapsille kirjaa.
Emilia Särkinen hyödyntää tutkimuksen kautta saamiaan oppeja myös kuopuksen kanssa.Simo Pitkänen / Yle

Tutkimuksesta Särkinen sai arkeensa myös hyviä välineitä, joita hän on hyödyntänyt yhtä vilkkaan kuopuksensa kanssa.

– Tulin luovemmaksi ja opin soveltamaan leikkejä eri tavalla arkeen. Kiireisenä päivänä voin esimerkiksi samaan aikaan tiskatessa leikkiä seuraa johtajaa ja ottaa lapsen mukaan omaan arkeen. Samalla annan lapselle huomiota ja pystyn siinä ohella tukemaan hänen oppimistaan ja toiminnan ohjaustaan.

Myös ryhmätapaamisten tarjoama vertaistuki oli Särkiselle tärkeää.

– Kaikki tiesivät, mitä arki vilkkaan lapsen kanssa on. Opin armollisuutta ja pystyn ehkä ottamaan asiat vähän lunkimmin. Nyt, kun on menty puolitoista vuotta eteenpäin, esikoiselle on varmasti tullut iän mukana rauhallisuutta, mutta koen, että tutkimuksesta oli meille apua.

Leikin avulla voi ennaltaehkäistä ongelmia

Tutkimuksen seuranta-aika oli kolme kuukautta, mutta Sini Teivaanmäki toivoo ja uskoo, että hyödyt kantautuvat pidemmälle elämään. Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että lapsuuden itsesäätelytaidot heijastuvat pitkälle aikuisuuteen.

Jos itsesäätelytaidoissa on vaikeuksia, ne lähtevät helposti kasautumaan ja näkyvät niin koulussa kuin ihmissuhteissakin, Teivaanmäki sanoo.

– Jos siihen saadaan jokin pienikin myönteinen muutos, saadaan taitoja parempaan suuntaan ja itsesäätelyä kehittymään, se voi näkyä myönteisenä muutoksena tosi laajalla alueella, myös koulussa ja ihmissuhteissa.

Tutkimuksen ajatus olikin tarjota helppo tapa puuttua arjen haasteisiin jo ennen kuin ongelmat kasvavat liian suuriksi, sillä silloin niitä on hankalampi korjata, Moisio jatkaa.

– Leikki on kuitenkin luonnollinen ja helposti joka kodissa toteutettava tapa. Emme voi luvata, että osallistuminen tällaiseen ryhmään olisi joku ihmenappula, jota painamalla kaikki ongelmat katoavat, vilkkaus häviää ja vuorovaikutus on pelastettu. Mutta olemme huomanneet, että tämä on ollut ihmeellisen iso sysäys useille lapsille ja varsinkin vanhemmille.

Leikille kannattaa raivata kalenterissa tilaa

Moni vanhempi miettii, pitääkö lapsen kanssa leikkiä. Tutkimusryhmissäkin moni vanhempi kertoi kokevansa lapsen leikkeihin mukaan menemisen vaikeaksi. Erityisesti mielikuvitusleikit tuntuivat hankalilta. Sini Teivaanmäellä on ehdotus tähän.

– Myös yksinkertaiset pelit voivat toimia hyvänä lähtökohtana yhteiseen hetkeen ja vuorovaikutukseen lapsen kanssa. Ne voivat olla joillekin vanhemmille vähän helpompia.

"Olennaista on se, että vanhempi paneutuu lapsen kanssa olemiseen ja vuorovaikutus on intensiivistä."

Päivi Moisio

Päivi Moisio muistuttaa, että leikkien kirjo on hyvin laaja ja jokaiselle vanhemmalle löytyy varmasti sellainen leikki, johon itse taipuu.

– Olennaista on se, että vanhempi paneutuu lapsen kanssa olemiseen ja vuorovaikutus on intensiivistä.

Tutkimuksen perusteella säännöllistä yhteistä leikkiä lapsen kanssa voi suositella muillekin vanhemmille.

Teivaanmäki myöntää, että tutkimuksen edellyttämä puoli tuntia leikkiä päivässä on melko kova tavoite pidemmän päälle. Se voi sopia joillekin hyvin ja joillekin ei. Siksi hän sanoo, ettei leikin tarvitse kestää kuin vaikka 15 minuuttia, eikä leikkiä tarvitse välttämättä olla joka päivä.

Moisio sanoo itsekin tietävänsä, miten lapsiperhearki vie mennessään. Silti hän kannustaa raivaamaan kalenterista tilaa leikille samaan tapaan, kuin moni raivaa aikaa omille harrastuksilleen ja muille menoilleen.

Myös sellaiset arjen tilanteet, joissa joutuu esimerkiksi odottamaan, kannattaa hyödyntää ja viettää leikkimällä, jolloin aika menee rattoisammin sekä lapsella että vanhemmalla, Moisio vinkkaa.

– Meille vanhemmille on tässä ajassa ihan hirveästi vaatimuksia enkä halua lisätä niitä. Mutta yhteisen leikin ilosanomaa haluan viedä eteenpäin. Voisiko jonain päivänä unohtaa muut vaatimukset, syödä vaikka vähän kevyemmin ja keskittyä leikkiin?

Muistipelikortteja pinossa.
Muistipeli yhdessä aikuisen kanssa on turvallinen tapa lapselle harjoitella häviämistä ja pettymyksen sietoa. Simo Pitkänen / Yle

Helpot leikkivinkit jokaisen arkeen

Muistipeli

Muistipeli kehittää hyvin sekä tarkkaavuutta että muistia. Ne liittyvät olennaisesti toisiinsa: vain sellaisen asian voi muistaa, johon on ensin kohdistanut tarkkaavuutensa. Lapsen tarkkaavaisuutta voi ohjata auki oleviin kortteihin: kortit voidaan nimetä tai niistä voidaan hieman jutella, jotta ne painuisivat paremmin mieleen.

Jos keskittyminen on todella vaikeaa, voi peliä koittaa aluksi vain muutamalla kortilla, jotta pelin saa pelattua loppuun. Yksinkertaiset ja selkeästi erottuvat kortit voivat auttaa. Motivaatiota pelaamiseen voi tuoda se, että kuvat ovat lapselle mieleisiä ja vaikka hänen itsensä valitsemia.

Muistipeli voi olla myös turvallinen tilanne lapselle harjoitella häviämistä ja pettymyksen sietoa. Tärkeää on, että vanhempi tarjoaa lapselle apua siinä, miten voi pärjätä paremmin ja myös voittaa. Jos vuorottelu on lapselle vaikeaa, voidaan vaikka yhdessä sopia, että sanotaan aina ääneen, kenen vuoro seuraavaksi on.

Naruhyppely

Naruhyppely vaatii ennen kaikkea motorisia taitoja, mutta samalla sen harjoittelu vaatii myös kärsivällisyyttä, sinnikkyyttä ja isomman taidon purkamista osiin. Ensin voidaan kokeilla ihan vain maassa makaavan narun yli hyppimistä. Vanhempi voi tehdä narulla vaikka laineita.

Seuraavaksi voidaan harjoitella narun heittämistä takaa pään yli eteen ja taas taakse. Tässä vaiheessa ei vielä hypitä. Kun on erikseen harjoiteltu hyppäämistä ja narun heittämistä, voidaan osat yhdistää: lasta voi ohjata ensin heittämään narun takaa pään yli eteen, ja sitten hyppäämään sen yli.

Tämän jälkeen voidaan alkaa harjoittelemaan narun yli hyppäämistä silloin, kun se on liikkeessä. Myös vanhemmat voivat pyörittää narua lapselle, jos lapsen on vielä vaikeaa itse sekä pyörittää että hypätä.

Musiikkipatsaat

Musiikkipatsaat on hyvä leikki reaktioiden hillitsemisen harjoitteluun. Leikissä tarvitaan jotain musiikkia, jonka aikana lapsen kuuluu liikehtiä eri tavoin. Kun musiikki lakkaa, lapsen tulee jähmettyä patsaaksi paikoilleen. Patsaan muoto voi olla etukäteen sovittu, tai lapsi saa itse keksiä sen.

Jos leikki sujuu hyvin, sitä voidaan vaikeuttaa vaikka pidentämällä paikoillaan olon aikaa ja varioimalla liikkeessä oltavan ajan kestoa. Jos liikkeen pysäyttäminen on lapselle vaikeaa, niin mukaan voidaan ottaa toinen leikkijä, jota lapsi voi käyttää mallina. Jos lapsi tarvitsee vielä vahvempaa ulkopuolista tukea liikkeen säätelyyn, voi toinen leikkijä pitää häntä kädestä kiinni.

Jutun kommentointimahdollisuus on auki torstaihin klo 23 saakka. Tervetuloa mukaan!

Lisää aiheesta:

Leikki rauhoittaa kärsimättömän lapsen – Suomessa tutkitaan uutta keskittymismallia

Lue myös:

Lapset mankuvat videoita ja vaihtoehtoiset ideat vähissä? Katso tästä ruutuvapaat puuhat perheen pienimmille ja kerro omat vinkkisi

Uusi tutkimus haastaa yleiset käsitykset: Lapset viettävät sittenkin enemmän aikaa lelujen ja kirjojen kuin älylaitteiden parissa