1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. merenkulkuhenkilöstö

Nainen merimiehenä on yhä poikkeus pingviinien keskellä – Mareena Viljanen: "Naiset pärjäävät aivan hyvin nykypäivän merenkulussa"

Laivan päällystötehtävissä on yhä harvoin naisia. Merenkulku voidaan edelleen kokea miehisenä alana.

merenkulkuhenkilöstö
Mareena Viljanen on työskennellyt merillä 20 vuotta.
Turkulainen Mareena Viljanen on seilannut meriä parikymmentä vuotta niin rahti- kuin matkustaja-aluksillakin.Jouni Koutonen / Yle

Mareena Viljanen oli ehkä kuuden vanha, kun hän kävi vanhempiensa kanssa Ruissalon Kansanpuiston rannassa ihailemassa Turun satamaan lipuvia ruotsinlauttoja.

Se saattoi sytyttää hänen kipinänsä.

– Perheessä ei ole ketään muuta merimiestä. En oikein tiedä, mistä innostus tuli, mutta pienestä pitäen minulla on ollut kova halu päästä merille, Viljanen muistelee.

Pienenä koululaisena hän aloitti meripartiossa, ja seilasi myöhemmin Suomen Purjelaivasäätiön kuunari Helenalla. Purjehdukset suuntasivat lähinnä Itämerelle ja Pohjanmerelle, mutta mukaan mahtui myös yksi Karibialla vietetty talvi.

Epäilyjä nuoren merikoululaisen lähipiiristä

Varttuessaan Mareena Viljanen opiskeli yliopistossa aivan muita aloja, mutta veri veti edelleen merille. Niinpä hän lähti opiskelemaan nykyään Aboa Marena tunnettuun Turun merenkulkuoppilaitokseen.

– Ainahan voi palata yliopistoon, jos ala ei tunnukaan omalta, hän pohti.

Mareena Viljanen on työskennellyt merillä 20 vuotta.
Mareena Viljanen on opiskellut merenkulkuun liittyviä taitoja niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.Jouni Koutonen / Yle

Viljanen oli saanut melko hyvän kuvan ammatin luonteesta alalla työskenteleviltä ystäviltään. Lähipiiristä löytyi kuitenkin myös niitä, jotka pitivät alaa naisille sopimattomana.

– Tuollainen nuori, pienikokoinen nainen, mitenköhän mahdat pärjätä?

Viljanen hymähtää ja toteaa jopa hieman sisuuntuneensa epäilevistä kommenteista.

Ihmettely nykyään lähinnä myönteistä

Naiset ovat edelleen maailman merillä, etenkin päällystötehtävissä selkeä vähemmistö.

Tuoreesta asiasta ei toki ole kysymys. Naismerenkulkijoita edustava Women's International Shipping & Trading Association perustettiin jo vuonna 1974.

Suomen Wistan puheenjohtaja Leena Vedenpää kertoo, että maailmanlaajuisesti vain pari prosenttia merenkulkijoista on naisia. Heistä suurin osa työskentelee risteilijöillä "naisellisemmissa" ammateissa, ei niinkään päälliköinä tai konepuolella.

– Suomessa luvut ovat 25–30 prosenttia, mutta se selittyy ruotsinlautoilla, joilla on naisia muissa hommissa. Määrät päälliköinä ovat aika pieniä, sanoo Vedenpää.

Nainen merenkulkijana saattaa edelleen herättää ihmetystä, mutta nykyään se on yleensä myönteistä.

– Nainen saa aikaan positiivista ihmettelyä monien miesten joukossa. Kuten joku sanoi minulle, se punapukuinen nainen sadan pingviinin joukossa, nauraa Vedenpää.

Wista Finlandin puheenjohtaja Leena Vedenpää.
Merenkulkualan naisia Suomessa edustavan Wistan puheenjohtaja Leena Vedenpää on koulutukseltaan laivanrakennuksen diplomi-insinööri.

Vanhat mielikuvat naisten ja miesten ammateista elävät Leena Vedenpään mukaan yhä jossain määrin. Naisia on vaikea houkutella merenkulun pariin.

Mareena Viljanen opiskeli sikäli poikkeuksellisella luokalla, että kymmenpäisestä ryhmästä puolet oli naisia.

Mielikuviin on hänen mukaansa turha takertua.

– Osa naisista ei ehkä uskalla hakeutua alalle. Sitä on nykyään täysin turha ajatella. Naiset pärjäävät aivan hyvin nykypäivän merenkulussa.

Asenteet muuttuvat kuitenkin hitaasti. Joidenkin maiden merenkulkuoppilaitokset ovat avanneet ovensa naisille vasta viime vuosina.

Mareena Viljanen muistaa parinkymmenen vuoden takaa kipparin, joka ei olisi huolinut laivaansa vastavalmistunutta nuorta naista puolimatruusiksi. Viljasen osaamisesta ja tarmokkuudesta vakuuttuneet puosu ja yliperämies saivat kuitenkin puhuttua kapteenin ympäri.

– Myöhemmin perämiehen kirjat saatuani sama kippari ei halunnut minua perämieheksi. Se onnistui vasta kun tämä kippari jäi eläkkeelle, muistelee Viljanen.

Nainen laivassa – pelastusliivit päälle?

Lasikattoja Mareena Viljanen ei koe rikkoneensa työskennellessään ensin rahtilaivoilla, sitten ruotsinlautoilla, ja viimeisimpänä risteilijöillä.

– En ole ikinä ollut ensimmäinen nainen missään laivassa. Olen ollut kyllä sellaisissa työpaikoissa, joissa se on harvinaista.

Mieleen on jäänyt konepäällikkö eräällä rahtilaivalla, jolle Viljanen pääsi töihin melko tuoreena perämiehenä.

– Esittäytyessäni hän sanoi ensimmäisenä, ettei olekaan koskaan ennen seilannut naisten kanssa. Pitääköhän tässä alkaa nukkua pelastusliivit päällä?

Mareena Viljanen sivuutti konepäällikön kommentin kauniilla hymyllä.

Mareena Viljanen on työskennellyt merillä 20 vuotta.
Työ rahtilaivalla voi olla melko yksinäistä, matkustaja-aluksilla hommia tehdään Mareena Viljasen mukaan enemmän porukalla.Jouni Koutonen / Yle

Suomen Wistan puheenjohtaja Leena Vedenpää kertoo, että etenkin uran alkupuolella nainen voi joutua osoittamaan kyvykkyyttään ja ponnistelemaan luottamuksen eteen.

– Saattaa joutua tekemään vähän raskaampia hommia tai jätetään yksin näyttämään, että kyllähän minä pärjään. Jälkikäteen tullaan sanomaan, että ei täällä miehetkään yksin näitä hommia tee, kuvailee Vedenpää.

Nykyään yleisempää kuitenkin on, että miehet tulevat monissa tilanteissa tueksi ja turvaksi.

– Olen kuullut, että laivan ainoat naiset voidaan ottaa isällisesti suojaan. Se on monella tapaa ihan hyvä asia, sanoo Vedenpää.

Merenkulkualalla enemmänkin pulaa osaajista

Mareena Viljanen työskenteli uransa alkuvaiheessa pääosin Itämerellä ja Pohjanmerellä kulkevilla rahtilaivoilla.

Työ ei ollut fyysisesti niin rankkaa kuin saattaisi kuvitella, mutta laivan ainoana naisena olo saattoi toisinaan olla hieman orpo.

Muutaman Viking Linella vietetyn vuoden jälkeen hän siirtyi suuremmille risteilijöille.

– Risteilijät ovat hyvin erilainen ympäristö. Rahtilaivassa miehistöä on 10–12 henkeä, ja teet töitä aika paljon yksin. Risteilijöillä ei oikeastaan koskaan tehdä töitä yksin.

Matkustajalaivoilla on myös muita naisia töissä, aina päällystöä myöten.

Naisilla ei Mareena Viljasen mielestä ole Suomessa juurikaan esteitä saada töitä merenkulkualalta.

Leena Vedenpää puolestaan kertoo, että merenkulkualalla on enemmänkin ongelmana houkutella ja pitää osaavia henkilöitä töissä, sukupuoleen katsomatta.

Hän huomauttaa, että esimerkiksi harjoitteluvaiheessa voi tulla eteen pieniä asioita, jotka työntävät naisia alalta pois. Rahtilaivoja ei välttämättä ole suunniteltu niin, että niillä majoittuisi eri sukupuolia.

Mareena Viljanen ei kokenut tätä urallaan ongelmaksi. Tarvittaessa saunan ovi pantiin lukkoon ja lasiin lätkäistiin lappu "naisten saunavuoro".

#metoo kuohutti Ruotsissa, Suomessa parempi tilanne

Laiva on tiivis työyhteisö, jossa vietetään pitkiä aikoja yhdessä. Se saattaa johtaa myös ongelmiin.

Ruotsissa kohistiin #metoo-kampanjan yhteydessä naisten ahdistelusta myös merellä. Sadat merenkulkualalla työskentelevät naiset kertoivat kokemuksistaan (SVT) (siirryt toiseen palveluun).

– Oli aika yllättävää itsellekin huomata, että näin lähellä, Ruotsissa, löytyi näin suuri skandaali, miettii Leena Vedenpää.

Mareena Viljanen sanoo, ettei tiedä nykytilannetta, mutta takavuosilta hänellä on kokemuksia häirinnästä.

– Rahtilaivoilla niitä oli. Matkustajalaivoilla se on ollut erittäin harvinaista. Rahtilaivoilta on omia kokemuksia, ja olen kuullut muiltakin, että seksuaalinen häirintä on toisinaan aika arkipäivääkin, kertoo Viljanen.

Vedenpään kuulemat tapaukset ovat olleet eriasteisia itsemääräämisoikeuden loukkauksia. Saatetaan tulla liian lähelle tai pyrkiä hyttiin kielloista huolimatta.

Wista Finlandin puheenjohtaja Leena Vedenpää sanoo, että meillä tilanne on kuitenkin länsinaapuria parempi.

– Mitä Suomessa olen alalla olevien naisten kanssa puhunut, tapaukset ovat olleet aika yksittäisiä. Syvälle juurtunutta seksismiä tai ahdistelua ei tunnu suomalaisen merenkulun piirissä olevan.

Hänen kokemuksensa mukaan yritykset ovat myös alkaneet vakavissaan kiinnittää huomiota asiaan. Vedenpää pitää tätä erittäin hyvänä lopputulemana #metoo-keskustelusta.

Mareena Viljanen on työskennellyt merillä 20 vuotta.
Mareena Viljanen ei opetellut kiroilemaan, vaikka rahtilaivalla puheet saattoivat olla roiseja.Jouni Koutonen / Yle

Mielikuvat miehisestä työyhteisöstä rahtilaivoilla voivat sinänsä pitää paikkansakin. Roisit puheet eivät Mareena Viljasta haitanneet, mutta hän ei kokenut tarvetta osallistua äijäilyyn.

– Kyllä se ihan totta on, että kaikkein herkkänahkaisimpien mielensäpahoittajien ei kannattaisi lähteä merille. On se vähän ronskimpaa.

Kolmekymppisiä naisia katoaa meriltä kotiin

Perhe-elämän yhdistäminen pitkiin työputkiin laivalla voi olla ongelmallista. Isän katoaminen kuukausiksi merelle on yhä normaalia, äidin ei niinkään.

Ruotsinlautoilla tahti voi olla viikko töitä, viikko vapaata. Rahtilaivoilla puhutaan usein kuukauden sykleistä. Risteilijöillä merikomennukset kestävät useamman kuukauden.

– Tilastoista näkee, että noin 30-vuotiaina naisia häviää merenkulun piiristä. Ei pystytä yhdistämään perhettä ja elämää merellä, sanoo Wista Suomen puheenjohtaja Leena Vedenpää.

Hän huomauttaa merenkulun muuttuvan voimakkaasti digitalisaation ja autonomisten alusten myötä. Tämä voi tehdä alaa houkuttelevammaksi naisille.

– Laivaa voi ajaa konttorilta ja mennä työvuoron jälkeen kotiin yöksi, oli lapsia tai ei, sanoo Vedenpää.

Katse merelle, jalat mantereella

Pitkät poissaolot kotoa saattavat ajan myötä alkaa rasittaa, tietää myös Mareena Viljanen. Hän aloitti tammikuussa uuden elämänvaiheen, kuivalla maalla.

– Pisimmät vuorot olivat neljä ja puoli kuukautta. Jos se sattuu Suomen kesään, jää kesä näkemättä. Alkoi käydä aika rankaksi olla neljä kuukautta kerrallaan poissa.

Parhaillaan Viljanen perehtyy uuteen työhönsä konttorilla, meriliikennettä valvovassa Helsingin VTS-keskuksessa.

Pikkutytöstä alkaen ulapalle haikaillut Mareena Viljanen ei myönnä kaipaavansa merelle – ainakaan vielä.

– Olen 20 vuotta ollut merellä, että se on nyt nähty. Merenkulku kyllä kiinnostaa edelleen, se on alani. Mutta nyt on sellainen tunne, että haluan toimia merenkulun parissa maista käsin.

Lue seuraavaksi