Jääkiekkopomot junailivat huumeklinikalle ison lahjoituksen – vuosia myöhemmin se muutti Santerin ja Janitan elämän

Villa Hockey perustettiin jääkiekkoliiton avustuksella 17 vuotta sitten. Nyt se on auttanut jo satoja nuoria pääsemään irti huumeista ja viinasta.

huumeet
Kaksi anonyymiä henkilöä seisovat Villa Hockeyn edessä selin
Santerille ja Janitalle Villa Hockey on tärkeä paikka, jonne on aina hyvä tulla. Entiset "villalaiset" ovat myös tärkeitä esimerkkejä kuntoutuksessa oleville.Heli Mansikka / Yle

Kun 21-vuotias Janita viime kesänä tuli Pirkanmaan perukoilla sijaitsevaan huumekuntoutuskotiin, hän oli pohjalla. Viimeisen vuoden hän oli käyttänyt itsetuhoisesti suonensisäisiä huumeita. Lopulta nuori nainen löysi itsensä ensiavusta, josta pääsi katkon kautta hoitoon.

Janitan tarkoituksensa ei silti ollut lopettaa päihteiden käyttöä.

– Tulin piiloon, karkuun ihmisiä, joiden kanssa pyörin käyttömaailmassa. Ei ollut ensimmäisenä mielessä, että tässä ollaan nyt täysraittiina.

Villa Hockeyssä Janitan mieli muuttui.

– Aiemmin en oikeastaan tiennyt paremmasta. Olin kasvanut siihen, että hauskanpitoon tarvitaan päihteitä, ja kun itse en saanut alkoholista tarpeeksi hauskaa, käytin huumeita.

Janitan yksityisyyden suojelemiseksi hän ei esiinny jutussa koko nimellään.

Irti huumeista ilman lääkkeitä

Villa Hockey on yksi harvoista lääkkeetöntä huumehoitoa tarjoavista paikoista Suomessa. Se sijaitsee Ylöjärven Kurussa, Seitsemisen kansallispuiston naapurissa. Hoito perustuu yhteisöllisyyteen ja vertaistukeen. Asiakkaat kutsuvat paikkaa Villaksi ja kodiksi.

Anonyymi päihdekuntoutuja siivoamassa majoitustiloja
Villa Hockeyssa nuoret opettelevat elämän perusasioita.Matias Väänänen / Yle

Kuntoutuskodissa on tarkka päiväohjelma, joka sisältää paljon toimintaa. Kuntoutujat vastaavat muun muassa talon siivouksesta ja osallistuvat ruuanlaittoon.

Ohjelmaan kuuluu myös paljon ulkoilua ja päivittäisiä ryhmäistuntoja. Niissä opitaan puhumaan tunteista ja antamaan palautetta toisille.

Janitalle toiminta oli terapiaa. Kaikkein tärkeintä oli kuitenkin se, että Villassa hän oppi tuntemaan aikuisen, selväpäisen itsensä.

– Olen hyväksynyt, että olen herkkä ja impulsiivinen ihminen ja minulle on kerrottu, että se on ihan ok, Janita sanoo.

– Täällä oikeasti näytetään, että hyvään elämään ei tarvitse päihteitä. Hyvä elämä alkaa, kun et ole minkään päihteen vanki.

Anonyymit päihdekuntoutujat tekemässä leiketyötä
Ryhmässä nuoret opettelevat tunnistamaan omia tunteitaan, kertomaan niistä ja antamaan palautetta toisille. Matias Väänänen / Yle

Villa Hockey perustettiin vuonna 2003. Alullepanijana oli tamperelainen jääkiekkovaikuttaja Seppo Helle, joka puhui hankkeen taakse muun muassa jääkiekkoliiton silloisen johtajan Kalervo Kummolan ja joukon muita kiekkoihmisiä.

Tampereen Huumeklinikkayhdistys sai Jääkiekkoliitolta 50 000 euron avustuksen ja lainatakauksen, joiden turvin yhdistys osti vanhan kansakoulun. Huumeklinikkayhdistys pyöritti toimintaa aina vuoteen 2014, jolloin paikan osti Nauha ry eli entinen Tampereen Sininauha.

Toimintaperiaate on pysynyt kaikkien vuosien ajan samana. Jääkiekkovaikuttajia on edelleen mukana yhteisön toiminnassa, esimerkiksi kesällä ja jouluna järjestetyissä juhlissa.

Jääkiekkoliiton lahjoittama shekki
Jääkiekkoliiton lahjoittama 50 000 euron shekki on suurennettuna Villa Hockeyn seinällä.Matias Väänänen / Yle

Kuruun tullaan ympäri Suomea

Ensimmäisinä vuosina Villa Hockeyssä oli myös alaikäisiä, mutta nyt asiakkaaksi otetaan 18–30-vuotiaita. 15–17-vuotiaita varten Nauha on perustanut kolme Villa Junior -nimellä kulkevaa lastensuojeluyksikköä.

Ohjaaja Qidong Gui on työskennellyt Villa Hockeyssa 14 vuotta. Hoitojaksot ovat tuona aikana lyhentyneet, nykyään ne ovat yleisimmin 1–3 kuukautta.

Kyse on rahasta. Nuoret saavat hoitoa niin kauan, kuin heidän kotikuntansa suostuvat sen maksamaan. Hoitovuorokauden hinta on noin 200 euroa.

– Monesti maksusitoumuksen saa vain kuukaudeksi kerrallaan, se on nuorille aika stressaavaa, Gui sanoo.

Ulos nostetut kengät telineessä Villa Hockeyn majoitustilojen edessä
Ulos nostetut kengät telineessä Villa Hockeyn majoitustilojen edessä kertovat menossa olevasta siivouksesta.Matias Väänänen / Yle

Hoitojaksojen lyhyydestä huolimatta Gui on nähnyt uransa varrella nähnyt monta ihmettä – muutamassa kuukaudessa tapahtuneita täydellisiä elämänmuutoksia.

– Se on hämmästyttävää, kun miettii, mitä huumeista irti pääseminen vaatii. Siinä on laitettava koko elämä ystäväpiiriä ja usein asuinpaikkaa myöten uusiksi, Gui kuvailee.

Lääkkeetöntä laitoshoitoa vain vähän tarjolla

Lääkkeettömän, päihteettömyyteen tähtäävän laitoshoidon tarjonta on hiipunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Yhteisöhoitoon perustuvia hoitopaikkoja on kuitenkin vielä jokusia, esimerkiksi A-klinikka Oy:n Järvenpäässä sijaitsevassa päihdesairaalassa.

Lääkkettömyys tarkoittaa sitä, että Villa Hockeyssa tai päihdesairaalan yhteisöhoidon yksikössä ei käytetä korvaushoito- tai keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä. Mikäli asiakkaalla on päihderiippuvuuden lisäksi joku toinen psyykkinen tai somaattinen sairaus, hän käyttää siihen lääkärin määräämiä lääkkeitä normaalisti.

Päihdesairaalan aluepäällikkö Eija Ruokonen sanoo, että myös heillä laitoshoitojaksot ovat nykyään lähtökohtaisesti kuukauden mittaisia. Ruokosen mukaan pitkät hoitojaksot eivät automaattisesti johda parhaaseen lopputulokseen.

– Nykyään laitoshoito nähdään yhtenä avohoidon keinona. Hoito jatkuu avopuolella ja monesti laitokseen voidaan palata intervallien ajaksi, Ruokonen sanoo.

Tarkkoja lukuja eri hoitomuotojen suosiosta ei ole. Esimerkiksi Tampereella on viime vuosina painotettu huumeriippuvaisten korvaushoitoa. Maaliskuun alussa Tampereen kaupunginhallitus kuitenkin linjasi, että huumehoidon painopistettä siirretään lääkkeettömään hoitoon (siirryt toiseen palveluun). (Aamulehti)

Päihteettömyyteen tähtäävä hoito on vaativaa, eivätkä kaikki Villa Hockeyssakaan hoidossa olevat pääse lopullisesti irti huumeista. Silti yksikköä johtava Liisa Koivisto suree sitä, että huumehoitojen suhteen nuoret ovat eriarvoisessa asemassa. Koiviston mukaan joistain kunnista lähetteitä lääkkeettömään laitoshoitoon on äärettömän vaikea saada.

Liisa Koivisto, yksikön johtaja, Villa Hockey
Liisa Koivisto johtaa Villa Hockeyn toimintaa. Matias Väänänen / Yle

– Joissain kunnissa päihdekoukussa olevat joutuvat taistelemaan päästäkseen edes kartoitukseen, jossa mahdollisuudet ja motivaatio raitistumiseen arvioidaan. Kaikilla nuorilla pitäisi olla oikeus ainakin kokeilla lääkkeetöntä kuntoutusta, Koivisto sanoo.

Yhteisö kantaa hoitojakson jälkeen

Janita pääsi Villa Hockeyssä irti päihteistä vain kahden kuukauden hoitojakson jälkeen. Hän toimii aktiivisesti Villan kuntoutuksen läpikäyneiden, raittiina pysyneiden nuorten yhteisössä. Yhteisö pitää yhteyttä esimerkiksi WhatsAppissa.

Ilman yhteisöä Janitan raittius ei todennäköisesti olisi jatkunut siviilissä.

– Mulla ei ollut ketään, kun kotiuduin, vain oma asunto ja kissa. Tunsin yhden ainoan raittiin ihmisen ja hänkin oli kolme vuotta sitten käynyt tämän kuntoutuksen, Janita sanoo.

– Toi todella paljon turvaa, että yhtäkkiä minut lisättiin ryhmään, missä oli 70 ihmistä ja tiesin, että voin puhua niistä jokaiselle, jos minusta tuntuu siltä.

Villa Hockeyn kuntoutuksesta kotiutuneet nuoret järjestävät tapaamisia sekä tapahtumia säännöllisesti kuntoutuksen jälkeen.

"Ensimmäisen kuukauden olin sekaisin"

Nyt Janita on tullut kertomaan oman tarinansa tällä hetkellä talossa oleville nuorille. Paikalla on myös 21-vuotias Santeri, joka kertoo aloittaneensa päihteiden käytön 10-vuotiaana alkoholilla. Hän vietti Villa Hockeyssa kolme kuukautta vuonna 2018. Kuten Janita, myös Santeri esiintyy jutussa vain etunimellään.

– Ensimmäisen kuukauden olin sekaisin ja seuraavan kuukauden auoin päätäni. Sitten aloin kuunnella. Näin täältä lähteneitä ihmisiä, jotka oli eläny täysraittiina ja ne näytti hyvinvoivilta. Siinä alko huomata, että elämällä olisi aika paljon annettavaa.

Kovista huumeista irti pääseminen ja raitistuminen oli Santerin mukaan lopulta aika yksinkertaista. Helppoa se ei silti ollut.

Villa Hockey päärakennus ulkoa
Villa Hockey toimii entisessä kyläkoulussa.Matias Väänänen / Yle

– Mutta täällä annetaan hyvät työkalut. Kerrotaan, että sä et voi enää olla sun vanhojen kavereiden kanssa ja tehdä tyhmiä valintoja, Santeri sanoo.

Tärkeintä on kuitenkin se, että tarjolla on jotain tilalle.

– Täältä saa kavereita, jotka on samassa pisteessä. Saat tukiverkon ympärillesi. Ei pelkästään vanhat kaverit ole huono valinta, vaan myös yksinäisyys on huono valinta.

Ohjaaja Qidong Gui sanoo, että yhteisön merkitystä ei voi liikaa korostaa.

– Täällä nuoret huomaavat, että käyttäminen on loppupeleissä aika yksinäistä puuhaa. Kun tarjoamme yhteisön, jossa on samassa tilanteessa olevia kavereita, ihmiset sitoutuvat yllättävän nopeasti, Gui sanoo.

"Villa on melkein pyhä paikka"

Vapaus. Se on sana, jolla sekä Janita että Santeri kuvaavat nykyistä elämäänsä.

Anonyymit päihdekuntoutujat pelaamassa hankijalkapalloa
Liikunta ja ulkoilu ovat tärkeä osa kuntoutumista. Seitsemisen kansallispuisto on aivan Villa Hockeyn naapurissa.Matias Väänänen / Yle

– On vapaus tehdä mitä haluaa. Ennen mietti vaan, että mistä saisi huumeita. Muutos on niin iso, että sitä on vaikea pukea sanoiksi, Santeri sanoo.

– Käyttöaikana ajatteli, että on lainsuojaton ja vapaa tekemään mitä haluaa. Ei tajunnut, kuinka paljon kaikki pyöri sen yhden asian ympärillä. Tässä kohtaa mä olen oikeasti vapaa tekemään mitä mä haluan, eikä mikään oikeastaan ulkoinen tekijä pysty määrittään sitä samalla lailla, Janita miettii.

Santeri on aloittanut opiskelut ja toimii aktiivisesti vertaistukena. Myös Janita on mukana vertaistyössä, suunnittelee opiskelua ja nauttii harrastuksista. Nuoret ovat vakuuttuneita, että Villa Hockey tulee jatkossakin olemaan tärkeä osa heidän elämäänsä.

– Voi melkein sanoa, että Villa tulee olemaan minulle pyhä paikka. Täältä mun parempi elämä alkoi ja tänne on helppo tulla, Janita sanoo.

Santeri sanoo, että Villan merkitys muuttuu sitä mukaa, kun elämä menee eteenpäin ja asiat alkavat siviilissä järjestyä.

– Ekan vuoden tää oli turvapaikka, halusin koko ajan tulla tänne. Mutta enää mä en tuu tänne välttämättä itseni takia, vaan sen takia, mitä itse täältä sain. Näyttämään toivoa – näyttämään, että elämällä on aika paljon enemmän annettavaa.

Uusimmat uutiset puhelimeesi

Lataa Yle.fi-sovellus