Teija Englund, 40, on katunut päivittäin 13 vuoden takaista ratkaisuaan – kolme kokemusta Suomea ravisuttavasta lapsettomuudesta

Suomessa syntyy noin 45 000 lasta vuodessa. Samaan aikaan 60 000 pariskuntaa kärsii lapsettomuudesta.

lapsettomuus
Jan ja Teija Englund
Jan ja Teija Englund ovat vuosia yrittäneet saada lapsia.Derrick Frilund / Yle

Ei ole mennyt päivääkään, ettei Teija Englund, 40, olisi katunut 13 vuoden takaista päätöstään.

Teijalla ja hänen miehellään Jan Englundilla, 43, oli ollut vaikeuksia saada lapsia. Pari oli jättänyt ehkäisyn pois useaksi vuodeksi ja odottanut, että raskaus ilmoittaisi tulostaan omalla ajallaan.

Kun mitään ei tuntunut tapahtuvan, pariskunta haki apua lääkäriltä. Vastaanotolla selvisi, että Jan Englundilla oli keskimääräistä alhaisempi hedelmällisyys.

– Olihan se iso, iso isku. Muistan hyvin, kuinka kerroin tarinaa työkaverille ja aloin itkeä. Se ei ole minulle ominaista, mutta en pystynyt pitämään asiaa sisälläni, Jan Englund sanoo.

Tutkimukset osoittivat, että pari tarvitsisi hedelmöityshoitoja saadakseen lapsen. Englundit ilmoittautuivat hedelmöityshoitoihin, mutta peruivat ajan ennen suunniteltujen hoitojen alkamista.

Perumiseen vaikuttivat Jan Englundin hedelmällisyyden tutkineen lääkärin sanat.

– Hän sanoi, että tutkimusten mukaan hedelmöityshoitojen kautta syntyneet lapset voivat huonommin kuin muut lapset. Hän kehotti jatkamaan yrittämistä luonnollisin keinoin, Teija Englund sanoo.

Myöhemmin Englundit ovat tutkineet asiaa ja ymmärtäneet, ettei lääkärin väite ollut totta. Pariskunta uskoo, että lääkärin väitteen taustalla olivat hänen omat uskomuksensa.

Auktoriteettiasemasta tullut väite kuitenkin lisäsi Teija Englundin hoitoja kohtaan tuntemia epäilyjä. Vuosituhannen alussa hedelmöityshoitoihin liittyi paljon ennakkoluuloja ja ne vaikuttivat myös pariskunnan ajatteluun.

Syntyvyys on sukeltanut historian matalimmalle tasolle

Suomen syntyvyydestä on tietoja 1700-luvun puolivälistä asti. Viime vuosi oli mittaushistorian matalin.

Lukuja ovat kauhistelleet niin tutkijat, poliitikot kuin elinkeinoelämän edustajat. On surtu sitä, kuka rahoittaa hyvinvointiyhteiskunnan, eläkejärjestelmän, kun uusia veronmaksajia on varttumassa vain kourallinen.

Samaan aikaan kaikki ovat miettineet syitä heikentyneelle syntyvyydelle. Ongelma on monimutkainen ja syitä on monia: lastensaanti siirtyy yhä vanhemmalle iälle, etenkin ensimmäisiä lapsia syntyy aiempaa vähemmän ja lapsilukutoiveet ovat laskeneet.

Lähes jokainen suomalainen käy jossakin vaiheessa elämää läpi ajatuksen lapsien hankkimisesta. Harkinta tiivistyy päätöksiksi usein vasta silloin, kun hedelmällisen iän rajat tulevat vastaan.

Haastattelussa Jenni Jamsen Helsingissä 28.01.2020.
Hyvinkääläinen Jenni Jamsen on tiennyt pienestä pitäen, ettei hän halua lapsia. Derrick Frilund / Yle

Hyvinkääläinen Jenni Jamsen, 36, on nähnyt elämässään sekä lapsiperhearjen että lapsettomuuden.

Jamsenille on ollut lapsuudesta asti selvää, ettei hän halua saada omia lapsia.

Jamsen kuvaa itseään ihmisenä, jonka pitää aina varautua pahimpaan. Kontrollin antaminen pois elämässä tuntuu hänestä mahdottomalta. Jamsenille se tarkoittaa sitä, ettei hän usko kestävänsä huolta lapsesta.

Nykymaailma on hänen mukaansa lapselle armoton paikka. Kiusaaminen on osittain siirtynyt sosiaaliseen mediaan, eikä pedofilia ole uusilla alustoilla täysin tuntematon ilmiö.

– Olen niin sanotusti ennakoija, enkä edes niin sanotusti. Minun täytyy pitää kaikki langat käsissäni ja jos saisin lapsen, se olisi katastrofi.

Jamsen sanoo suoraan, ettei hän pystyisi käsittelemään vanhemmuuden mukanaan tuomia hankalia tunteita.

Jamsenin tarina on osa suurempaa ilmiötä. Yhä useampi ilmoittaa, ettei halua ensimmäistäkään lasta.

Tuoreimman perhebarometrin mukaan 15,7 prosenttia vastaajista ilmoitti, etteivät he suunnittele hankkivansa lasta. Vastaava luku oli vielä vuosituhannen vaihteessa noin viisi prosenttiyksikköä pienempi.

Haave odottaa toteutumistaan

Tervolassa Louen kylässä, Etelä-Lapissa asuva elokuvaohjaaja Joonas Berghäll, 41, on halunnut pienestä pitäen isäksi.

Ensimmäisen kerran hän lausui ajatuksensa ilmi seitsemänvuotiaana joulupöydässä.

– Siitä lähtien haaveenani on ollut perhemuoto, jossa olisivat isä, äiti ja lapset, Berghäll toteaa.

Berghäll sanoo, että haave perinteisestä, kokonaisesta perheestä on ollut tärkeä, koska hän eli lapsuutensa äitinsä kanssa kahdestaan.

Hän tajusi asian kipeästi jo kahdeksanvuotiaana, kun äidiltä löydettiin aivokasvain.

– Jos äitini ei olisi selvinnyt vaarallisesta leikkauksesta, olisin pikkupoikana menettänyt kaiken. Olen halunnut perheen, jossa ei ole vain yhtä vanhempaa.

Ohjaaja Joonas Berghäll.
Elokuvaohjaaja Joonas Berghäll on haaveillut omasta lapsesta pienestä pitäen.Risto Koskinen / Yle

Berghäll ei ole päässyt toteuttamaan haavettaan isäksi tulemisesta, koska hän ei ole löytänyt sopivaa kumppania.

Haaveen karkaaminen on ollut kipeä asia. Aiemmin hän katsoi kadehtien kaupungilla kulkevia lapsiperheitä.

Berghällilla on ollut aiempia parisuhteita, mutta niissä ei ole edetty päätökseen hankkia lapsia.

Parisuhteiden päättymisen jälkeen hän on uppoutunut elokuvaohjaajan työhönsä. Berghäll on turruttanut kipua raatamalla.

– Helsingissä tulin aikanaan aamulla kymmeneltä tuotantoyhtiön toimistolle ja lähdin kymmentä vaille yksitoista illalla toimistolta pois Viherlaakson Alepaan, jotta minulla olisi kymmenen minuuttia aikaa ostaa iltapalaa.

Aiemmissa haastatteluissa Berghäll onkin sanonut, että hän olisi viime vuosina ehtinyt rakastua vain Alepan kassaan tai toimiston siivojaan.

Berghäll muutti Helsingistä takaisin kotiseudulleen Tervolaan äitinsä kuoleman jälkeen viime keväänä. Berghäll huomasi, että hänen on parempi olla kotiseudullaan. Hän nukkui paremmin ja vähensi jo terveydelle vaarallista työmääräänsä.

Joulun aikana hän asensi itselleen deittisovellus Tinderin ja alkoi käydä treffeillä. Mutta Tervolassa asuu vähän väkeä, ja puolison löytäminen on vaikeaa, vaikka apuna olisi sovellus.

Tasaisin väliajoin työmatkalla pääkaupunkiseudulla käyvä Berghäll sanoo, että ero pääkaupunkiseutuun on huima. Toissa vuonna yhden hengen talouksia Helsingissä oli 163 000.

– On tässä ollut hetkiä, kun olen tajunnut helvetillisen seulan. Haluan ensinnäkin isäksi ja toiseksi haluan kasvattaa lapsen Lapin alueella.

Berghäll sanookin, että muutto pääkaupunkiseudulle on välillä vilahtanut hänellä mielessä. Se ei kuitenkaan ole realistinen vaihtoehto.

Nuoret miehet jäävät lapsettomiksi

Berghällin tapaus ei ole ainutkertainen. Rekisteriaineistoista voidaan nähdä, että yksin asuvien yli 30-vuotiaiden miesten osuus on kasvanut kymmenen viime vuoden aikana.

Turun yliopistossa syntyvyyteen erikoistunutta NEFER-akatemiahanketta johtava Marika Jalovaara sanoo, että esimerkiksi 33-vuotiailla miehillä perheisiin kuulumattomien osuus on kasvanut 30 prosenttia ja puolisottomien osuus 23 prosenttia vain kymmenen vuoden aikana.

Kaksi kolmesta 30-vuotiaasta miehestä on lapsettomia.

Marika Jalovaara, dosentti, Turun yliopisto

Samaan aikaan 67 prosenttia 30-vuotiaista miehistä on lapsettomia ja 35-vuotiaistakin vielä 44 prosenttia.

Suuri kasvu on nostanut kysymyksiä myös tiedepiireissä, ja Jalovaara on tutkimassa asiaa kollegoidensa kanssa.

– Parisuhteiden alueella on tapahtunut paljon, eikä se voi olla vaikuttamatta syntyvyyteen, Jalovaara sanoo.

Lapsettomiksi jääneistä puolet ei ole koskaan ollut avio- tai avoliitossa. Muutamalla kymmenellä prosentilla on yksi tai kaksi lyhyttä avoliittoa takana ja vain 11 prosenttia oli elänyt pitkään avioliitossa.

Puolisottomuudesta johtuva lapsettomuus on hyvin tavallinen osa syrjäseudulla asuvien miesten tarinaa, mutta se on sitä myös kaupungeissa. Suurin osa poikamiehistä asuu niissä.

Lapsettomuudesta tullut iso ilmiö

Suomessa syntyi viime vuonna hieman yli 45 000 lasta. Viisi vuotta sitten tehdyn Väestöliiton arvion mukaan 60 000 suomalaista paria kärsi tahattomasta lapsettomuudesta ja uusia pareja liittyi vuosittain joukkoon 3 000.

Kyse on siis merkittävästä ilmiöstä, johon moni hakee apua lapsettomuushoidoista. Suurin osa lapsettomista saa lopulta apua hoidoista.

Englundien tie vanhemmiksi on ollut pitkä ja kivikkoinen. Englundit aloittivat hedelmöityshoidot kahdeksan vuotta sen jälkeen, kun he olivat ensimmäistä kertaa peruneet ajan hoitoihin.

Hoitoihin hakeutumiseen vaikutti ystävän kannustava vertaistuki. Englundit ymmärsivät ystävän kokemuksesta, että hedelmöityshoitoihin menemiseen kuuluu usein surua ja ahdistusta.

Yleensä lastensaaminen liittyy parin intiimiin suhteeseen, ja asiaan liittyy jännitystä ja iloa. Tämä osuus jää usein pois pariskunnilta, jotka saavat lapsia hedelmöityshoitojen avulla.

Hedelmöityshoitojen tutkimuksissa selvisi, että myös Teija Englundin hedelmällisyys oli laskenut. Tutkimustulos oli hänelle yllätys, koska hän ei osannut kuvitella tilanteen olevan niin paha 34-vuotiaana.

Teija Englund ei voinut olla ajattelematta, olisiko vauvan saaminen ollut helpompaa kahdeksan vuotta sitten.

– Tuli olo, että näihin hoitoihin olisi pitänyt mennä aiemmin. Siitä käynnistyi myös ajatteluprosessi, mitä kaikkea vuosien varrella on tapahtunut, Teija Englund sanoo.

Nyt jälkikäteen ajateltuna, pariskunta olisi toivonut enemmän tukea hedelmöityshoitoihin. Lapsettomuudesta oli varsinkin vuosituhannen vaihteessa vielä vaikeaa puhua, mutta nyt he ajattelevat yhteiskunnan muuttuneen entistä avoimempaan suuntaan.

Englundeilla on vielä toivoa jäljellä, vaikka sitä on koeteltu ja koetellaan edelleen kovasti. Heillä on takanaan viisi kertaa hedelmöityshoitoja omilla munasoluilla ja yksi lahjasoluilla, joilla onnistumismahdollisuus on korkeampi kuin omilla.

Nyt pariskunnalla on menossa toinen hoito lahjoitetun munasolun kanssa. Seuraavien kuukausien aikana selviää, onnistuuko raskaus tällä kertaa.

Politiikka kulkee omissa sfääreissään

Englundit, Jamsen ja Berghäll katsovat yhteiskunnallista keskustelua syntyvyydestä etäältä, vaikka he elävät ilmiön keskiössä.

Heidän mielestään jokainen tekee yksilöllisen ratkaisun lapsien suhteen, eikä politiikan pidä sotkeutua siihen liian voimakkaasti.

Näkemys yhdistää haastateltavia siitäkin huolimatta, että jokainen heistä on tehnyt erilaisen päätöksen lapsien hankkimisesta.

Tämä ei estä Englundeja, Jamseniä ja Berghälliä miettimästä, miten yhteiskunta voisi auttaa heitä, jotka haluavat hankkia lapsia.

Englundien mukaan julkisessa terveydenhoidossa voitaisiin luopua hedelmällisyyshoitokertojen rajoituksesta.

– Siellä hoidot on rajattu kolmeen kertaan pariskuntaa kohden. Rajoituksesta tulee paineet, että tässä olisi pakko onnistua heti, mikä lisää stressin määrää jo muutenkin rankassa hoitoprosessissa, Teija Englund sanoo.

Englundit pitävät yksityisen puolen hoitoja niin kalliina, että parit tarvitsisivat niihin tukea. Yksi lahjasoluilla tehty hoitokerta on maksanut heille noin 8000 euroa.

Miesten rooleista yhteiskunnassa elokuvadokumentteja tehnyt Joonas Berghäll puolestaan kiinnittäisi huomiota miesten koulutustasoon. Tutkimusten mukaan miesten lapsettomuus on naisia tiukemmin sidoksissa koulutukseen.

Yli 30 prosenttia perus- tai keskiasteen tutkinnon suorittaneista 45-vuotiaista miehistä on lapsettomia. Sen sijaan ylemmän korkeakoulututkinnon tehneissä vastaava luku on 21 prosenttia.

Samaan aikaan naiset ovat koulutetumpia kuin miehet.

– Uskon, että yliopiston käynyt henkilö etsii toisenlaista kumppania kuin ammattikoulun käynyt. Nyt koulutuspohja on vinoutunut, ja kohta miehet ja naiset eivät vain kohtaa.

Tutkija Jalovaara tosin muistuttaa, että elinikäinen lapsettomuus on yleistynyt myös matalasti koulutetuilla naisilla. Korkeasti koulutetuilla naisilla lapsettomuudessa ei ole tapahtunut muutoksia.

Jenni Jamsen on puolestaan naureskellut itsekseen puheille synnytystalkoista.

– Haluaisin sanoa, ettei yksikään ajatus syntyvyyteen liittyen ole väärä. Suomi on sellainen maa, jossa meillä on oikeus tehdä omat valintamme.

Juttua muokattu kello 19.19: Jenni Jamsenin kommenttia halustaan pysyä lapsettomana täsmennetty.

Lue lisää:

Tutkijat odottavat käännettä: Syntyvyys noussee hieman – "Lasten hankintaa on saatettu lykätä myöhempään ikään"

IL: Hallitus kaavailee korotusta kaikkiin lapsilisiin

Elinkeinoelämän keskusliitto EK vaatii hallitukselta toimia syntyvyyden nostamiseksi – ”Päätöksillä voidaan vaikuttaa perheisiin”