New Model Armyn Justin Sullivan pitää Brexit-kampanjaa kuvottavana: "Kansallisvaltion palvonta on aiheuttanut aina pelkkiä verilöylyjä"

Legendaarinen postpunkyhtye soittaa sunnuntaina Tavastialla, eikä sen nokkamies ole pehmentynyt 40 vuodessa.

New Model Army
Justin Sullivan poseeraa Tavastian bäkkärillä
– Aikalaisbändit, jotka yhä porskuttavat, ovat niitä jotka umpimielisesti tekevät sitä mitä ovat päättäneet tehdä, omaa juttuaan. Siinä joukossa ovat The Cure, Depeche Mode ja me, sanoo Justin Sullivan.Marja Väänänen / Yle

Justin Sullivan oli parikymppisenä koko ajan vihainen. Nyt, kun mittarissa on vähän päälle kuusikymmentä, sitä on vaikea uskoa.

Sullivan tulee sunnuntai-iltapäivänä Tavastialle Ylen haastatteluun, kättelee kohteliaasti, kaataa kupin kahvia, sytyttää sähkötupakan ja pyytelee hymyillen anteeksi tokkuraansa.

– Nousin juuri sängystä, enkä ole vielä hereillä.

Brittiläinen New Model Army soitti edellisiltana Oulussa ja sitä ennen Jyväskylässä. Palautuminen ottaa aikaa enemmän kuin 40 vuotta sitten bändin aloittaessa uraansa.

Sunnuntai-iltana Tavastialla on tarkoitus soittaa kaksi settiä: kolmekymmentä biisiä, kaksi ja puoli tuntia. Uskolliset fanit joutuvat luultavasti turhaan odottamaan lempikappalettaan, varoittaa laulaja-kitaristi-sanoittaja Sullivan.

– Se on vain kahdeksasosa tuotannostamme, joten suosikkibiisin kuulemisen todennäköisyys on yhden suhde kahdeksaan. Ei me ikinä soiteta mitä pyydetään, mutta ehkä juhlan kunniaksi voimme tehdä encoressa poikkeuksen.

Joitain kappaleitaan Sullivan ei välillä halua soittaa ollenkaan.

– Kun Vengeancesta, 51st Statesta ja Vagabondsista uhkasi tulla bändiä isompia biisejä, laitoimme ne viideksi vuodeksi kokonaan hyllylle. Nyt meillä on kymmenkunta isoa kappaletta, joista soitamme aina kaksi, mutta päätämme itse, mitkä kaksi.

"Thatcher päästi rahan mellastamaan"

Justin Sullivan juttelee kädet ilmassa
– 1990-luvun alussa näytti siltä, että seuraava pysäkki ovat isot areenat, mutta niin ei käynyt. Jokaisen nuoren muusikon haave on kuitenkin vain se, että voi elättää itsensä musiikilla. Se piste ohitettiin jo 1984, joten olemme menestyneet ihan riittävän hyvin. Marja Väänänen / Yle

Parin kahvin jälkeen vihainen nuori mies nostaa letkeässä Justin Sullivanissa päätään.

Hänestä Suomi on oikein hyvä paikka olla nyt, kun kotimaa näyttäytyy “paskana saarena” , jonka voisi Sullivanin puolesta hinata kauas Atlantille.

– Siitä helvetin perkeleen kauheasta sekasotkusta, Brexitistä, on nyt pari päivää. Onneksi olen täällä. Ihmiset varmasti jatkavat elämäänsä ja lentokoneet tuskin tippuvat taivaalta, mutta kaikesta tulee todella paljon byrokraattisempaa, ankeampaa ja vaikeampaa.

Poliittisista teksteistään ja yhteiskunnallisesta aktivismistaan tunnettu Sullivan pitää kaikkein vastenmielisimpänä sitä, miten Brexit-kampanjassa öyhötettiin kansallisvaltion puolesta ja liehuteltiin lippuja.

– Kaikkien 1900-luvun verilöylyjen jälkeen se on käsittämätöntä. On erityisen kornia, miten oikeistolaisia arvoja kannattavat kansallisvaltiot kuvittelevat olevansa keskenään liittolaisia. Sisäisen logiikkansa mukaan ne päätyvät kuitenkin lopulta keskenään sotimaan. Niin typerää!

Englannin sisällissodan aikaiselta parlamentaristiarmeijalta nimensä lainannut yhtye sai alkunsa Margaret Thatcherin tultua valtaan. Pääministerin kova linja johti jyrkkiin poliittisiin jakolinjoihin. Se antoi polttovoimaa punkille ja sitä seuranneelle uudelle aallolle.

New Model Army teki läpimurtonsa vuonna 1984 julkaistulla albumilla Vengeance, kosto. Sen laulut kertoivat roistoista, joita ei rankaista, Falklandin sodasta, tunkkaisten pikkukaupunkien kyräilystä ja kiihkouskovaisten vaarallisuudesta.

New Model army -bändi poseeraa
Justin Sullivan, Michael Dean, Dean White, Marshall Gill ja Ceri Monger Tavastian lavalla.Marja Väänänen / Yle

Sullivanin mielestä asiat eivät ole kuluneina vuosikymmeninä ainakaan parantuneet.

– Minulta kysellään usein, muistuttaako nykytoryjen hallinto Thatcherin aikaa. Ei, mutta se on suoraa seurausta siitä.

Raha päästettiin Thatcherin ja Ronald Reaganin valtakausilla mellastamaan Sullivanin mukaan täysin vapaasti koko läntisessä maailmassa.

– Meille väitettiin, että syntyvä vauraus jotenkin varisee rikkailta köyhille. Nyt tietysti tiedämme, että se oli täyttä potaskaa. Raha teki mitä teki, siksi me olemme siinä pisteessä missä nyt ollaan. Raha menee rahan luo, etenkin köyhien taskuista.

Kolkko on kaunista

Vaikka New Model Army ottaa yhä voimakkaasti kantaa, Sullivan huomauttaa, ettei yhtye ole poliittinen sanan varsinaisessa merkityksessä.

– Jotkut ajattelevat, että me olemme niin kuin Crass, Chumbawamba tai Billy Bragg, jotka ovat oikeastaan olemassa tehdäkseen politiikkaa. Me olemme olemassa täysin musiikin takia. Tietysti minua kiinnostaa aika ajoin kirjoittaa lauluja siitä, mitä maailmassa tapahtuu.

Joissain lauluissa näkökulma on täysin vastakkainen Sullivanin omalle. Jugoslavian hajoamissotien aikaan kirjoitettu My people kuvaa nationalistin päänsisäistä maailmaa; One of the Chosen käsittelee riemua, jota uskonnollinen fundamentalisti kokee oikeassaolemisestaan.

Justin Sullivan Tavastialla, seinässä tägejä
– Kuuntelen enimmäkseen radiota, mutta on minulla myös Spotify. Maksan heille kympin kuussa siitä, että voin kuunnella mitä huvittaa ja he maksavat minulle kympin kuussa siitä, että joku kuuntelee New Model Armya. Se on kirjaimellisesti nollasummapeliä.Marja Väänänen / Yle

Kirjailijankin pitää ymmärtää kaikkia hahmojaan, eikä vain sankaria, Sullivan selittää.

– Uskonnollisen fanaatikon ajatukset tosin muistan itsekin kokeneeni. Hypin teini-iässä kultista toiseen: tunne siitä, että on täydellisen oikeassa, eivätkä muut tiedä mitään, on huumaava. Tietenkin ymmärrän nyt, mitä hevonpaskaa sellainen on. Vanhemmiten tajuaa, ettei tiedä juuri mistään mitään.

Poliittisuuden sijaan yhtyettä määrittelevät muut asiat. Sullivanin mukaan olennaista on melankolian tuottama nautinto ja kauneuden näkeminen kolkkoudessa.

– Useissa kielissä ei oikein ole vastinetta sanalle bleak, mutta veikkaan, että suomen kielessä niitä on monta, Sullivan sanoo, ja eksyy pitkäksi aikaa puhumaan oululaisen merenrannan maagisesta maisemasta, jossa ei tähän aikaan vuodesta erota maata, merta ja taivasta toisistaan.

– Se maisema on todella kolkko ja jylhä! Rakastan sitä! Asun muutaman kymmenen kilometrin päässä paikasta, jota kuvaillaan Humiseva harju -romaanissa. Nummilla on avaruutta ja karuutta, jylhyyttä ja aina kylmä.

Takaisin asiaan.

New Model Armya määrittelee melankolian lisäksi se, että säveltäminen lähtee aina rummuista. Rytmisektio on jokaisen kappaleen selkäranka.

Sullivan on aina rakastanut tanssimista, eikä se homma toimi ilman rumpuja ja bassoa. Sitä paitsi yhtyeen alkuaikoina Sullivan hädin tuskin osasi soittaa kitaraa.

– NMA on rockia, mutta rockista puhuttaessa on vallalla outo väärinkäsitys. Esimerkiksi silloin kun puhutaan siitä, miten mahtava bändi The Clash oli, puhutaan aina (laulaja) Joe Strummerista ja (kitaristi) Mick Jonesista. Se oli mahtava bändi siksi, että siinä oli loistava rumpali ja upea basisti.

New Model Armyssa tosin basistit, kitaristit ja rumpalit ovat vaihtuneet. Vain Justin Sullivan on pysynyt ruorissa yhtyeen koko neljäkymmenvuotisen taipaleen ajan. Silti bändi on aina kuulostanut itseltään.

– Laulajan ääni tietysti määrittelee soundia todella paljon. Kitaristi voi todella kovalla treenaamisella alkaa kuulostaa vähän Jimi Hendrixiltä, mutta minä en ikinä voi kuulostaa Otis Reddingiltä vaikka kuinka haluaisin.

Sullivanin mielestä on loputtoman riemastuttavaa, kun journalistit yrittävät sulloa yhtyettä milloin mihinkin genrelaatikkoon heikolla menestyksellä. Postpunkia, folkia, metallia, soulia ja klassista lainaileva musiikki pakenee määrittelyjä.

– Joku kertoi joskus selvittäneensä, ketkä meitä fanittavat: älykkäät ihmiset, joilla on täysi työ koittaa selviytyä sisäisen synkkyytensä kanssa, Sullivan summaa.

Sitten hän nauraa päälle ja puhaltaa valtavan pilven nikotiinihöyryä ilmaan.

"Musiikki on pyhä paikka"

Justin Sullivan sanoo olevansa sataprosenttisen kyyninen ihminen.

– Mitä muuta näinä aikoina voisi olla? Planeetta tuhoutuu totaalisesti, enkä puhu vain ilmastonmuutoksesta vaan kaikesta muustakin. Lajeja kuolee joka hetki sukupuuttoon. Me myrkytämme kaiken mihin koskemme.

Ei ole uskottavaa.

Täysin kyyninen ihminen tuskin jaksaisi yrittää muuttaa maailmaa.

Justin Sullivan puhaltaa savua ja hymyilee
– Väitetään, että albumi on kuollut, kun ihmiset katsovat YouTubesta parinkymmenen sekunnin klippejä ja Spotify on täynnä kolmen minuutin ihmeitä. Me panostamme albumeihin. Ihmiset kuitenkin katsovat myös pitkiä tv-sarjoja, koska haluavat toisiin maailmoihin. Marja Väänänen / Yle

– Ehkä olet oikeassa. Paras lahja, mitä lapselle voi antaa, on ymmärrys siitä, että suurin osa ihmisistä on pohjimmiltaan ihan ok. Kun kulkee maailmalla ja tapaa tyyppejä, voi aina vedota hyvään ihmisessä, pieneen osaan jumaluutta, jonka jaamme.

Sitten kun uskonpuute iskee ja kaikki tuntuu painavalta, voi aina mennä merenrantaan, nummille, tai vaikka tekemään levyä keskelle talvista norjalaismetsää. Tai kuunnella, kun joku soittaa käsittämättömän kovaa rumpuja isossa tilassa.

– Monet väsyvät musiikkibisnekseen, koska siinä on riistäviä elementtejä, ja se on niin raadollista. He eivät ymmärrä, ettei sillä bisnespuolella ole mitään tekemistä musiikin kanssa. Se on aivan erillinen asia. Musiikki on taianomainen, pyhä paikka. Olen sen äärellä aina, että aaah! Ja jäisellä rannalla! Aaah!