Nalkuttavat naiset ja tuppisuut miehet – niistäkö on suomalainen parisuhde tehty?

Tuore tietokirja murtaa sukupuoliin ja parisuhteisiin liitettyjä myyttejä.

sukupuoliroolit
Äitii kokkaa, väsynyt lapsi sylissään
Ajatus että ”naiset nalkuttavat” juontuu perinteisestä sukupuolittuneesta kotitöiden jakamisesta. Kuvituskuva.Marko Väänänen / Yle

Naiset rakastuvat renttuihin. Miehet pettävät. Parisuhde kaatuu pikkulapsiarkeen. Lopulta kaikille iskee keski-iän kriisi.

Kuulostaako tutulta? Puheemme on täynnä yleistyksiä toisista ihmisistä ja parisuhteista. Vapaa toimittaja ja tietokirjailija Janita Virtanen alkoi kiinnittää huomiota yleistyksiin koska koki, ettei itse täysin sovi yleiseen mielikuvaan siitä, millaisia naisten niin sanotusti kuuluisi olla.

– Naiset ja miehet niputetaan herkästi omiin muotteihinsa. Sama koskee parisuhteita. Meidän annetaan ymmärtää, että suhteen pitäisi aina edetä tietyllä tavalla.

Virtanen kiinnostui asiasta niin paljon, että alkoi selvittää pitävätkö monet yleiset stereotypiat paikkansa. Syntyi kirja Stereotypia-ansa. Siinä käydään asiantuntijoiden avulla läpi parikymmentä naisia, miehiä ja parisuhteita koskevaa yleistä hokemaa.

– Stereotypiat opitaan usein jo lapsena. Ehkä siksi niitä käytetään puoliksi ajattelematta. Saatan itsekin joskus möläyttää jonkun hokeman ja ihmetellä mistä se tuli, Virtanen tunnustaa naurahtaen.

Hän ei halua saarnata stereotypioita vastaan. Niihin on kuitenkin hyvä kiinnittää huomiota, jotta ne eivät ala liikaa ohjata käsityksiämme toisista ihmisistä.

Hokemissa voi olla ripaus totta

Virtasen kirjaansa haastattelema sosiaalipsykologian professori Inga Jasinskaja-Lahti kiteyttää, että stereotypialle ominaista on, ettei se ota huomioon ihmisten yksilöllisyyttä. Mikään yleistys ei pidä paikkansa kaikkien ryhmään kuuluvien ihmisten kohdalla.

Joissakin stereotypioissa on totuuden siemen. Esimerkiksi hokema ”miehet eivät puhu tunteistaan” on pitänyt paljolti paikkansa vanhempien miessukupolvien kohdalla. Monet sodan kokeneet tai heti sen jälkeen syntyneet miehet kasvatettiin uskomaan, että tunteista puhuminen olisi heikkoutta mikä puolestaan ei sopinut miehelle.

Jos tunteista puhumiselle ei ole saanut tilaa eikä esimerkkejä, ei puhe myöhemminkään luontevasti tule. Tunteita voi olla vaikea edes itse nimetä, joten miten niistä voisi toisellekaan puhua.

– Asiantuntijoiden mukaan vanhimpien sukupolvien ja parikymppisten välillä on kuitenkin jo suuria eroja. Siksi on tylsää, jos näitä hokemia aina vaan toistetaan, Virtanen sanoo.

Tuppisuisen miehen stereotypia voi siis olla melko totta monen vanhemman miehen kohdalla, mutta se kuvaa huonosti nuorempia sukupolvia. Kasvatustavat ja käsitys miehuudesta ovat muuttuneet sallivampaa suuntaan.

Toisaalta ajatus että ”naiset nalkuttavat” juontuu osittain perinteisestä sukupuolittuneesta kotitöiden jakamisesta. Naisten kontolle lankeaa yhä enemmän kotitöitä kuin miesten. Jossain vaiheessa parisuhdetta tämä epätasapaino voi sitten alkaa purkautua asioista huomautteluna, ja jos toinen osapuoli ei ymmärrä huomautusten takana olevaa huolta, on puhe helppo mitätöidä nalkutuksena.

Lapsiperhe kerrostalon rappukäytävässä.
Kasvatustavat ja käsitys miehuudesta ovat muuttuneet sallivampaa suuntaan nuoremmilla sukupolvilla. Kuvituskuva.Tiina Jutila / Yle

Stereotypiat latistavat, mutta niistä on myös hyötyä

Haitallisia edellä kuvatun kaltaiset stereotypiat ovat muun muassa siksi, että ne eivät anna ihmisille mahdollisuutta olla yksilöitä ja kehittyä ihmisinä. Latistavat yleistykset saattavat alkaa toteuttaa itseään, kun yksilö alkaa käyttäytyä juuri siten miten hänelle hoetaan.

Toinen kirjaan haastateltu sosiaalipsykologian professori Vilma Hänninen nostaa esiin juuri sukupuoliin liitetyt stereotypiat erityisen haastavina. Ne ovat ihmisen elämässä läsnä syntymästä lähtien ja ohjaavat omalta osaltaan sitä, minkälaisiksi tytöiksi ja pojiksi vauvat kasvavat. Tällä tavalla stereotypiat lähtevät jo vauvasta lähtien toteuttamaan itseään.

Toisaalta yleistyksistä on myös hyötyä. Niiden avulla meidän on helpompi hahmottaa maailmaa ja ihmisiä. Jos kohtaisimme jokaisen vastaantulijan aina ainutlaatuisena yksilönä, aivojemme tiedonkäsittelyjärjestelmä ylikuormittuisi.

Stereotypioiden viljely on henkistä laiskuutta

Huolimattomasti heitetyt yleistykset toisista ihmisistä voivat tuntua viattomilta, mutta usein toistuessaan ne alkavat ohjata ajatteluamme oikeasti. Stereotypiat sanellaan ryhmän ulkopuolelta, eivätkä ne siten anna oikeaa kuvaa ihmisyyden monenkirjavasta todellisuudesta.

Vaikka stereotypiat istuvat meissä syvällä, voi niitä vähitellen myös purkaa. Ne muovautuvat ihmisten välisessä kanssakäymisessä ja julkisessa keskustelussa. Siksi olisi tärkeää, että erilaisia ihmisiä ja elämisen tapoja tuotaisiin yhä enemmän julki ja nimenomaan ihmisten itse kertomina.

Vilma Hänninen pitää stereotypioiden ylläpitämistä jonkinlaisena henkisenä laiskuutena. Jokainen voi myös omassa puheessaan kiinnittää huomiota huolimattomiin yleistyksiin.

– Kun niitä alkaa tunnistaa, niitä voi myös kyseenalaistaa. Ei ole kovin vaivalloista vaihtaa vaikka sana aina sanaan usein, Janita Virtanen vinkkaa.

Lue myös:

Kanadalaiset tutkijat: Myytti miehestä aina halukkaana seksipetona on väärä, ja se rajoittaa miesten seksuaalisuutta