Suomen luonnonsuojelualueiden pienilmasto muuttuu rajusti

Nykyinen talvi-ilmasto on katoamassa paikoin pohjoisesta lämpenemisen myötä.

pienilmasto
Viikin luonnonsuojelualue taustalla Lammassaari Helsinki
Viikin luonnonsuojelualue Helsingissä.Derrick Frilund / Yle

Luonnonsuojelualueiden pienilmasto on tulevina vuosikymmeninä rajun mullistuksen kourissa, kertoo Suomen ympäristökeskus tiedotteessaan (siirryt toiseen palveluun). Sekä kesän että talven lämpöolojen ennustetaan muuttuvan voimakkaasti vuosisadan loppuun mennessä.

Pienilmastolla tarkoitetaan suhteellisen pienen alueen, esimerkiksi pellon tai metsän, paikallista ilmastoa.

Ympäristökeskuksen erikoistutkijan mukaan suunta on tutkimuksen perusteella selvä.

– Molemmat mittarit menevät suoraviivaisesti lämpimämpään suuntaan, Risto Heikkinen viittaa tutkijoiden tarkastelemiin ilmastotekijöihin.

Tutkimus selvitti kolmen keskeisen ilmastotekijän muutosnopeutta eri alueilla. Nämä olivat kasvukauden lämpösumma, tammikuun keskilämpötila ja vuotuinen vesitase. Vesitaseella tarkoitetaan ympäristöön tulevan ja sieltä poistuvan vesimäärän erotusta.

Lämpösumma koostuu vuorokausien yhteenlasketuista keskilämpötiloista. Vesitase puolestaan on sademäärä vähennettynä veden haihtumisella.

Suuret alueelliset erot

Muutosnopeudessa löydettiin merkittäviä alueellisia eroja. Lämpösumma muuttuu nopeimmin Lounais-Suomessa ja länsirannikolla, ja tämä muutos uhkaa etenkin tasaisen maaston suojelualueita. Vaarassa on niin kasvi- kuin eläinlajeja.

– Aikaisempaa useammat kuivuuskaudet kuivattavat soiden pintoja, mikä uhkaa tiettyjä sammallajeja. Toinen ryhmä on suoperhoset, joiden pitäisi pystyä siirtymään pohjoisemmaksi, mutta haastetta on, Heikkinen arvioi.

Tammikuun lämpötilan muutos taas on suurin Lapissa. Kylmimmät olosuhteet – ja niiden myötä koko nykyinen talvi-ilmasto – ovat häviämässä laajoilta alueilta Pohjois-Suomessa.

Lapissa muutos uhkaa Heikkisen mukaan esimerkiksi naalia ja joitakin lintulajeja. Keinoja tilanteen parantamiseen olisi, vaikka ilmastonmuutosta ei saakaan pysäytettyä.

– Suojelualueiden koon kasvattaminen, verkoston kytkeytyvyys, jatkuvan kasvatuksen suosiminen, Heikkinen listaa toimivia keinoja.

– Mutta rahat eivät varmaan riitä.

Ympäristökeskuksen tiedot ovat Helsingin yliopiston tutkimuksesta, jossa selvitettiin eri ilmastotekijöiden paikallista muutosnopeutta eri puolilla Suomea. Tutkimus perustui tarkkoihin aineistoihin, jotka laskettiin 50 metrin levyisille alueille kerrallaan.