“Puolalaisille putkimiehille” riittää nyt töitä sekä kotimaassa että Saksassa – Suurta paluumuuttoa Britanniasta ei ole vielä nähty

Magdalena Osuchowska palasi Britanniasta miehensä Clint Newtonin kanssa. Kotimaa oli kokenut hurjan murroksen: nyt talous vetää ja töitä riittää.

Magdalena Osuchowska ja Clint Newton suunnittelevat talon rakentamista Łódźin keskustan liepeille. Kuva: Antti Haanpää / Yle

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Parempi elämä Puolassa

Magdalena Osuchowska palasi Britanniasta miehensä Clint Newtonin kanssa. Kotimaa oli kokenut hurjan murroksen: nyt talous vetää ja töitä riittää...

ŁÓDŹ Tammikuun lopun tuuli on Magdalena Osuchowskan synnyinkaupungissa Łódźissa yhtä raaka kuin entisellä asuinseudulla, Sittingbournessa Kentin kreivikunnassa. Vaikka Puolan kolmanneksi suurin kaupunki sijaitsee sisämaassa, talvisää on yhtä pureva ja kostea kuin Britanniassa.

Osuchowska palasi kotiseudulleen vuonna 2018 kesken brexit-myllerryksen. Mukaan lähti puoliso Clint Newton, joka nyt etsii paikkaansa brittiläisenä rakennusmiehenä Puolassa.

Osuchowska ehti asua Britanniassa toistakymmentä vuotta. Hän lähti kanaalin yli töitä saaneen serkkunsa perässä vuonna 2004. Alku uudessa maassa oli suhteellisen mutkaton.

– Työtä löytyi kaikille. Puhuin vähän venäjää ja menin ensin latvialaisyrittäjälle töihin. Asuin ja ja työskentelin toisten puolalaisten kanssa. Siivousurakkaa riitti, Osuchowska kuvaa.

Enimmillään toista miljoonaa puolalaista (siirryt toiseen palveluun)muutti Britanniaan sen jälkeen, kun Puola pääsi EU:n jäseneksi 2004.

Myöhemmin Magdalena Osuchowska työskenteli ikkunatehtaalla kokoamassa laseja. Ensin ilmaisille kielikursseille kannustettiin, myöhemmin kielikurssit muuttuivat maksullisiksi.

– Alussa en oikeastaan edes tavannut brittejä, ja kun tapasin, he olivat kohteliaita ja mukavia.

Eräs erityisen kohtelias ja mukava britti, nyrkkeilyä ja snookeria harrastava Clint Newton löytyi pubista.

– Voitko kuvitella, erittäin harvinainen paikka tavata, Magdalena Osuchowska sanoo ja tirskahtaa.

Magdalena Osuchowska ja Clint Newton ovat asuneet Puolassa vajaat kaksi vuotta. Osuchowskan mielestä brexit tuo uusia rajoja Eurooppaan. Hän sanoo saaneensa esteistä tarpeekseen silloin, kun puolalaiset elivät rautaesiripun takana. Kuva: Antti Haanpää / Yle

Newton oli havainnut puolalaisten ja muiden itäeurooppalaisten ilmestymisen katukuvaan 2000-luvun mittaan, mutta elämä sujui sopuisasti.

2010-luvun edetessä ilmapiiri alkoi viilentyä.

“Puolalaisesta putkimiehestä” tuli yksi niistä uhkakuvista, joilla perusteltiin Britannian tarvetta erota EU:sta. Puolalaisten työntekijöiden pelättiin vievän työpaikat ja kuormittavan kansallista terveydenhuoltoa.

Vuoden 2016 kansanäänestyksestä, jossa britit päättivät lähteä EU:sta, tuli vedenjakaja.

– Sinänsä mukavat brittityökaverini kysyivät heti tuloksen selvittyä seuraavana työpäivänä, että mitä minä vielä teen täällä, Osuchowska sanoo.

Mitä pidempään brexit-kipuilu kesti, sitä merkillisemmiksi olot muuttuivat.

– Sittingbourne on pieni paikka. Kaikki tavallaan tuntevat toisensa. Olimme kauppaan menossa, kun yksi nuorukainen heitti Magdalenaa kivellä ja huusi: Mene kotiisi polakki! Hän ei ollut terve, mutta tapaus jäi kuitenkin mieleen. Se kypsytti lähtöpäätöstä, selittää Clint Newton.

Newton oli äänestänyt unionissa pysymisen puolesta.

Kun vielä vuokra-asunnon läheltä alettiin sulkea kauppoja ja lähiympäristö muuttui hälyiseksi rakennustyömaaksi, pariskunta päätti muuttaa Puolaan.

Heidän paluunsa tärkein syy oli kuitenkin Magdalena Osuchowskan 85-vuotiaan äidin tuen tarve. Työkavereiden kommentit äänestyspäivän jälkeen olivat Magdalenalle viimeinen naula arkkuun paluupäätöstä tehdessä.

Manchesterista Łódźiin palannut Cezary Politowicz kuvailee ilmapiirin muutosta samaan tyyliin kuin Osuchowska.

– Kun britit kuulivat, että aksenttini oli ulkomaalainen, he eivät enää olleetkaan niin totutun kohteliaita.

Ravintolapäällikkö Cezary Politowicz on avaamassa aasialaista ravintolaa. Puolalaiset matkustavat yhä enemmän ja kansainvälinen keittiö kiinnostaa. Kuva: Antti Haanpää / Yle

Politowicz oli jäänyt pitkälle matkalle Britanniaan heti lukion jälkeen.

– Kausityötä oli tarjolla festivaaleista pizzerioihin. Työpaikkoja makasi kaduilla ja lattioilla. 2010-luvun alussa kaduille alkoi ilmestyä julisteita, joissa sanottiin: puolalaiset, menkää kotiinne. Ihmettelin, että puhutaanko tuossa minusta?

Tästä huolimatta Politowicz olisi voinut omasta puolestaan jäädä uuteen asuinmaahan.

Hänellä oli nousujohteinen ura kansainvälisessä majoitusbisneksessä. Łódźista kotoisin oleva puoliso alkoi kuitenkin miettiä muuttoa, varsinkin kun nyt 4-vuotias Lena syntyi.

– Halusimme näyttää Lenalle samat puut, jotka me näimme lapsena. Manchesterissa vaikkapa elokuviin meno vaati järjestelyjä, kun hoitajia ei ollut. Nyt ajan puoli tuntia ja olen appivanhempien suuressa puutarhassa grillaamassa. Elämä on spontaanimpaa.

Nykyään Politowicz johtaa Łódźissa kahta ravintolaa.

Cezary Politowiczin päivät venyvät. Kotikaupungin ravintolaelämä on nopeasti vilkastumassa muun muassa kansainvälisten yritysten tulon vuoksi. Kuva: Antti Haanpää / Yle

Politowiczin ja Osuchowskan tapaiset paluumuuttajat ovat Puolan hallitukselle mieleen. Puolaa hallitseva oikeistopopulistinen Laki ja oikeus -puolue yrittää aktiivisesti saada erityisesti kielitaitoisia ja koulutettuja kansalaisia palaamaan ulkomailta kotiin.

Hallituksen edustajat pääministeri Mateusz Morawieckia myöten ovat vierailleet Britanniassa houkuttelemassa muuttajia takaisin. Puolalaisyhteisöissä on järjestetty rekrytointimessuja ja paluuseen kannustavia kampanjoita.

Joukkopaluuta kotimaahan ei ole kuitenkaan toistaiseksi tapahtunut. Puolan keskuspankin vuonna 2018 tekemän tiedustelun mukaan 84 prosenttia Britanniassa asuvista puolalaisista aikoi jäädä.

Erityisesti lapsiperheitä toivotaan takaisin, ja Laki ja oikeus -puolue on parantanut heidän sosiaalietujaan huomattavasti. Lapsilisä korotettiin 500 zlotyyn eli noin 130 euroon kuukaudessa.

Tuki tuntuu etenkin vähävaraisempien perheiden arjessa. Puolan minimipalkka on EU:n alempaa tasoa, noin 500 euroa kuussa.

Lapsilisä on nostanut Laki ja oikeus -puolueen suosiota. Puolassa ounastellaan, että vaikka hajanainen oppositio pystyisi nousemaan valtaan seuraavissa vaaleissa, silläkään ei olisi varaa luopua etuudesta.

Ravintolapäällikkö Cezary Politowicz menetti isänsä äkillisesti pari vuotta sitten. Hän sanoo kokemuksen opettaneen, että tilaisuuksiin on tartuttava, koska tulevaisuudesta ei voi tietää. Kuva: Antti Haanpää / Yle

Cezary Politowiczin perheelle lapsituki ei ole ollut ratkaiseva kannustin. Tärkeintä on arjen sujuvuus. Lähipiiri kotikaupungissa varmistaa, että enää Lenaa ei tarvitse työntää vanhemmalta toiselle parkkipaikalla. Hänellä on myös päiväkotipaikka.

Paluumuuttajien asemaa Puolassa helpottaa myös se, että Puolan talouskasvu on ollut eurooppalaisittain erittäin hyvää, vuonna 2018 noin viisi prosenttia. (siirryt toiseen palveluun) Tulovero on kaikille sama, 17 prosenttia.

Esimerkiksi rahoitusalan ammattilaiset ovat tervetulleita palaajia. Yritykset suuntaavat sinne missä on markkinoita, ja vajaan 40 miljoonan asukkaan Puola on iso talousalue. Esimerkiksi Google on tullut Varsovaan, Ericsson Łódźiin.

Puola kiinnostaa kansainvälisiä yrityksiä. Pääkaupungista Varsovasta on hyvät yhteydet muualle keskiseen Eurooppaan. Kuva: Antti Haanpää / Yle

Matalapalkka-aloille puolalaisia työntekijöitä ei yksinkertaisesti enää löydy.

Ulkomaalaisia on ollut Puolassa erittäin vähän, mutta tehtaat pyörivät jo nyt ukrainalaisten voimin, heitä on työvoimasta viisi prosenttia. Lisäksi esimerkiksi elintarviketeollisuuden palvelukseen on nyt tullut työväkeä esimerkiksi Filippiineiltä ja Nepalista. (siirryt toiseen palveluun)

Toisaalta puolalaisia suuntaa nyt avautuville työmarkkinoille Saksaan. Sinne on Britanniaa lyhyempi matka, ja yhteyksiä rajan yli on paljon. Myös Saksassa yhtenä esteenä on kielimuuri, mutta saksalaisyritykset ovat alkaneet lieventää kielivaatimuksia työvoiman houkuttelemiseksi. Kielikurssitustakin on tarjolla.

Magdalena Osuchowska sanoo, että kun hän aikanaan lähti Puolasta nelikymppisenä, ikä alkoi jo olla este työnsaannille. Nyt hän on 58-vuotias, mutta töitä kyllä löytyisi.

Kuva: Puolan tilastokeskus GUS, Harri Vähäkangas / Yle

Puolalla menee siis menee hyvin taloudellisesti, mutta eurooppalaisten arvojen noudattamista oikeistopopulistinen hallitus ei ole pitänyt tärkeänä. Se on ajautunut EU:n kanssa kiistaan esimerkiksi oikeuslaitoksen itsenäisyyden murentamisesta.

Łódźin sohjossa taivaltavat paluumuuttajat eivät politiikkaa suuremmin mieti.

Paluupäätöstä kypsyttivät ennen muuta arjen valinnat, sukulaisten ja kotimaan kaipuu.

Magdalena Osuchowska elättää itsensä nykyään vuokraamalla kahta omistamaansa asuntoa, ja Clint Newton tekee keikkoja rakennustyömailla. Hän on saanut vuorostaan tuntea, millaista on olla kielitaidoton vierastyöläinen.

– Kun yhteistä kieltä ei ole, seison siellä vähän tyhjän panttina. Tiedän kyllä, miten pensseliä heiluttaa, mutta jonkun pitäisi sanoa, mistä seinästä aloitetaan. Työpäivinä turhautuu joskus.

Magdalena Osuchowska on nyt kotimaassaan, mutta vierauden tunteita tulee silloin tällöin hänellekin.

– Täällä sain sakot punaisia päin kävelemisestä, vaikka en oikeasti huomannut niiden jo vaihtuneen. Minä niin kaipaan Britannian ystävällisiä poliiseja.

Clint Newton haikailee Britanniasta paahtoleivän päälle levitettävää Marmitea, kodikkaita pubeja ja sunnuntailounaita.

Puolan taloudella menee hyvin. Työttömyys on Euroopan alhaisimpia, kolme prosenttia. Kuva: Antti Haanpää / Yle

Myös Puolan byrokratia tuntuu ajoittain työläältä Britannian käytäntöihin tottuneille. Pariskunta suunnittelee oman talon rakentamista, ja lupa-asiat vaativat aikaa ja hermoja.

Portit entiseen asuinmaahan ovat toki edelleen auki. Sekä Osuchowskalla että ravintolapäällikkö Cezary Politowiczilla on yhä oleskelulupa Britanniassa, mutta ei halua palata sinne.

Osuchowska kokee nyt, että elämä on varmemmalla pohjalla Puolassa. Samaa mieltä on Politowitcz.

– Punta on heikentynyt ja asunto saattaa jäädä ostamatta. Työpaikkakaan ei ole enää yhtä varma, Politowitcz miettii.

Molemmat tuntevat lähinnä myötätuntoa saarivaltakunnan epävarmuuteen jääneitä maanmiehiään kohtaan.

Juttuun on haastateltu myös paluumuuttajille perustetun tukikeskuksen neuvojaa Aleksandra Mościckaa.

Lue myös: